Iltapalan ja lasten nukkumaan menon jälkeen tapani on lukaista muutamasta uutispalvelusta (news360, Google Play Newstand) päivän kiinnostavat artikkelit.  Lukuhetkeni pysähtyi tällä kertaa näihin kahteen uutiseen:

• Priest Found Stabbed To Death, With The Words ”Christian Scum” Placed On His Body
• Systematic killing evidence in Syria just tip of iceberg – aid agencies

Ja nämä uutiset eivät ole mitenkään epätavanomaisia uutisvirrassa – jatkuva väkivalta on median päivittäistä leipää. Tämäkö on se ”jokapäiväinen leipämme”, mitä me ihmiset annamme toisillemme? Näiden uutisten innottamana tahdon kysyä itseltäni, olenko kiitollinen Jumalalle siitä, että maassamme on rauha ja etten joudu elämään jatkuvassa pelossa, että joutuisin maksamaan uskostani omalla hengelläni?

Milloin viimeksi olen muistanut ristiä käteni ja sanoa Herralle: ”Kiitos Isä, kun sinä maksoit minusta niin kovan hinnan, ja minä saan kaiken kovin halvalla”? Milloin viimeksi olen rukouksissani kantanut oman aikamme vainottuja uskovia ja heitä, ketkä tänäkin päivänä joutuvat uskonsa tähden maksamaan kovempaa hintaa kuin minä?

Herra Jeesus, armahda minua syntistä.  Armahda seurakuntaasi, sinun silmäterääsi.  Herra armahda vainottuja veljiämme ja sisariamme.

Voisinko minä olla joku heistä?