Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: lähimmäinen

Kärsimyksen sivustakatsojat

Sunnuntain evankeliumiteksti on tuttu kertomus Johanneksen evankeliumin yhdeksännestä luvusta (Joh. 9:1-41). Siinä Jeesus parantaa sokeana syntyneen miehen. Miehen parantaminen – Jeesuksen yliluonnollinen laupeuden teko – on varsin pieni kahden jakeen osuus yhteensä peräti 41 jakeen mittaisesta kertomuksesta. Näin siitä huolimatta, että sokea mies ja hänen parantumisensa on tarinan keskiössä kertomuksen alusta loppuun.

Sokea kerjäläinen (Jules Bastien-Lepage, 1848-1884)

”Näin sanottuaan Jeesus sylkäisi maahan, teki syljestä tahnaa, siveli sitä miehen silmiin ja sanoi: ”Mene Siloan altaalle ja peseydy.” – Altaan nimi merkitsee: lähetetty. – Mies meni, peseytyi ja palasi näkevänä.” (Joh. 9:6-7)

Tässä kaikki, mitä Johannes kirjoitti Jeesuksen varsinaisesta tunnusteosta. Entä mihin suurin osa kertomuksen palstatilasta kului? No, tietenkin siihen samaan, mihin se kuluu meidänkin aikanamme. Aika ja palstatila kuluu …

Lisää...

Ei itsekkyydestä, ei kunnian vuoksi

Filippiläiskirjeen toisessa luvussa on tuttuKristuksen nöyryyden ylistys (Fil. 2:6-11). Se on kirjoitettu kauniin kristologisen hymnin muotoon. Tarkoitan tekstiä, joka alkaa näin:

”Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei katsonut saaliikseen olla Jumalan kaltainen vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon…”

Väkijoukossa: ”Älkää katsoko vain omaa parastanne vaan myös toisten.”

Hymni saattaa olla Paavalin riimittelemä, kuten Korinttolaiskirjeessä on vastaava ”Rakkauden ylistys(1. Kor. 13), mutta on mahdollista, että Paavali lainaa tarkoituksella tuttua varhaista kristillistä hymniä.

Mutta oletko ajatellut, että kaunis hymni ei ole kirjeessä ’täyteohjelma’, vaan sen on tarkoitus puhutella lukijaa? Hymni näet liittyy edeltäviin kehotuksiin, joihin Paavali liittää sen sanoen:

”Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella …

Lisää...

Vihaa syntiä, älä syntistä

Jos keskusteluissa sivutaan jotain synniksi tunnistettua asiaa, kuulee tuon tuosta tällaisen ’moton’: ”vihaa syntiä, mutta älä syntistä”. Positiivisemmin saman asian voi sanoa näinkin: ”rakasta syntistä, mutta älä syntiä”. Yleensä tosin siitä kuulee siteerattavan tuota ’vihaisempaa’ versiota.

Kenet näet astuessasi pelin eteen? Rakastatko?

Ohje ”vihaa syntiä, mutta älä syntistä” on yksi monista ”helpommin sanottu kuin tehty” -ohjeista. Ainakin sillä perusteella, kun ajattelen, miten tuota ohjetta käytännössä sitten sovelletaan. Kovin helposti katoaa raja siinä, missä tekemiseen kohdistettu puhe menee henkilökohtaisuuksiin.

Jos asioista puhutaan muka kylminä faktoina tai periaatteina, tällöin ”vihaa syntiä, mutta älä syntistä” kuulostaa hiusten halkomiselta. On perin hankala tehdä ero ihmisen tekojen ja hänen persoonansa välillä. Miten voit vihata sitä, …

Lisää...

Ilopäivä

Päivän raamatuntekstit puhuvat ilopäivästä (Jes. 58:11-14; Luuk. 13:10-17). En tiedä, mitä sana ilopäivä sinulle merkitsee, mutta minulle ilopäivä on erityinen hyvä päivä arkisten päivien joukossa. Se on päivä täynnä iloa, mikä tekee siitä jo pelkästään erityisen päivän. Ilopäivän erityisyyttä kuvaa vanha karjalainen sananparsi varsin osuvasti.

Jeesus parantaa naisen sapattina (Tissot, James, 1836-1902)

Paremp yks ilopäivä ko koko ikä kohtalaist!

Päivän Vanhan testamentin teksti puhuu sapatin oikeasta viettämisestä Herran niin, että se on Herran ilopäivä. Myös päivän evankeliumiteksti puhuu sapatista. Siinä puolestaan Jeesuksen esimerkki oikeasta sapatin vietosta avaa meille käytännössä sen, mihin Jesaja lukijoita kehottaa.

Kumpikin teksti painottaa sitä, että Herran ilopäivän ilo ei nouse ihmisestä itsestään, vaan siitä mitä Jumala on tehnyt ja tekee. Sapatin ilon perusta …

Lisää...

Laupeutta vastaanottamassa

Raamatuntekstini on mitä tutuin. Se on Jeesuksen vertaus ’laupiaasta samarialaisesta’ Luukkaan evankeliumin kertomana. Tarkoitukseni ei ole niinkään selittää tekstin jokaista yksityiskohtaa, vaan tarkastella sen kautta itseämme eri näkökulmista ja eri rooleissa. Luetaan se tähän alkuun.

El Bon Samarità (1838), de Pelegrí Clavé i Roquer.

Jeesus vastasi hänelle näin: ”Eräs mies oli matkalla Jerusalemista Jerikoon, kun rosvojoukko yllätti hänet. Rosvot veivät häneltä vaatteetkin päältä ja pieksivät hänet verille. Sitten he lähtivät tiehensä ja jättivät hänet henkihieveriin.

Samaa tietä sattui tulemaan pappi, mutta miehen nähdessään hän väisti ja meni ohi. Samoin teki paikalle osunut leeviläinen: kun hän näki miehen, hänkin väisti ja meni ohi.

”Mutta sitten tuli samaa tietä muuan samarialainen. Kun hän saapui paikalle ja näki …

Lisää...

Kasvu yhteyteen

Paljon kuulemme puhuttuvan siitä, että meidän tulisi olla yhtä ja yhdessä rakentua seurakuntana kohti Kristusta. Joskus tuo yhteys voi olla hankalaa ja sivuun jääminen tuntuu helpommalta vaihtoehdolta kuin yhdessäoleminen muiden uskovien kanssa. Totta on, että yhteys Kristukseen on meidän elämämme kaikista tärkein asia, mutta myös yhteys on toinen toisiimme sisarina ja veljinä Kristuksessa, on sekin kasvumme kannalta erittäin tärkeää.

Nimittäin ilman rakentavaa yhteyttä toinen toisiimme, saatamme alkaa kasvamaan vinoon tai kasvumme saattaa pysähtyä täysin. Kutsumuksestamme tuleekin omaa itseä varten täytetty tehtävä, tai emme löydä ollenkaan omaa paikkaamme Jumalan valtakunnan työssä. Alkaa vertailu, kateus, huonommuuden tunne, masennus, ylpeys nostaa päätään ja vihollinen alkaa iskemään näitä kaikkia apuna käyttäen. Ja mikä surullisinta, olemme otollisia kohteita, koska yhteyttä toisiin uskoviin ei ole. Yksinäinen sotilas on helposti saarrettavissa verrattuna …

Lisää...

Läheltä ja kaukaa

Afrikkalainen nuotiotarina kertoo metsästäjistä iltanuotiolla. He odottivat auringon laskeutumista mailleen, kun kaukana horisontissa näkyi liikettä. Joku arveli norsulauman lähestyvän, toinen ehdotti seeproja. Kului hetki tai kaksi. Lähestyvä hahmo oli lähempänä. Se ei ollut lauma – se oli jokin. Yksi erotti leijonan siluetin, toinen näki sarvikuonon.

Sieltä kaukaa hän tulee.

Kului aikaa. Tuntematon vieras kulki lähemmäs. Nyt sen näki jo selvemmin. Se kävelee pystyssä – se on ihminen. ”Vihollinen!”, sanoi yksi. ”Ehkä kauppias”, sanoi toinen. Siinä he odottivat. Aurinko laski mailleen ennen kuin arvoituksellinen matkaaja astui pimeästä nuotiotulille. Kun nuotion valo tavoitti muukalaisen kasvot, miehet tunnistivat hänet. ”Hän on veljemme!”, he huusivat yhteen ääneen. Se oli matka kaukaa lähelle, matka arvoitusten muukalaisesta veljeksi.

Tämä on tarina …

Lisää...

 
 
 

Etsi sivustolta