Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: lähimmäinen

Laupeutta vastaanottamassa

Raamatuntekstini on mitä tutuin. Se on Jeesuksen vertaus ’laupiaasta samarialaisesta’ Luukkaan evankeliumin kertomana. Tarkoitukseni ei ole niinkään selittää tekstin jokaista yksityiskohtaa, vaan tarkastella sen kautta itseämme eri näkökulmista ja eri rooleissa. Luetaan se tähän alkuun.

El Bon Samarità (1838), de Pelegrí Clavé i Roquer.

Jeesus vastasi hänelle näin: ”Eräs mies oli matkalla Jerusalemista Jerikoon, kun rosvojoukko yllätti hänet. Rosvot veivät häneltä vaatteetkin päältä ja pieksivät hänet verille. Sitten he lähtivät tiehensä ja jättivät hänet henkihieveriin.

Samaa tietä sattui tulemaan pappi, mutta miehen nähdessään hän väisti ja meni ohi. Samoin teki paikalle osunut leeviläinen: kun hän näki miehen, hänkin väisti ja meni ohi.

”Mutta sitten tuli samaa tietä muuan samarialainen. Kun hän saapui paikalle ja näki …

Lisää...

Kasvu yhteyteen

Paljon kuulemme puhuttuvan siitä, että meidän tulisi olla yhtä ja yhdessä rakentua seurakuntana kohti Kristusta. Joskus tuo yhteys voi olla hankalaa ja sivuun jääminen tuntuu helpommalta vaihtoehdolta kuin yhdessäoleminen muiden uskovien kanssa. Totta on, että yhteys Kristukseen on meidän elämämme kaikista tärkein asia, mutta myös yhteys on toinen toisiimme sisarina ja veljinä Kristuksessa, on sekin kasvumme kannalta erittäin tärkeää.

Nimittäin ilman rakentavaa yhteyttä toinen toisiimme, saatamme alkaa kasvamaan vinoon tai kasvumme saattaa pysähtyä täysin. Kutsumuksestamme tuleekin omaa itseä varten täytetty tehtävä, tai emme löydä ollenkaan omaa paikkaamme Jumalan valtakunnan työssä. Alkaa vertailu, kateus, huonommuuden tunne, masennus, ylpeys nostaa päätään ja vihollinen alkaa iskemään näitä kaikkia apuna käyttäen. Ja mikä surullisinta, olemme otollisia kohteita, koska yhteyttä toisiin uskoviin ei ole. Yksinäinen sotilas on helposti saarrettavissa verrattuna …

Lisää...

Läheltä ja kaukaa

Afrikkalainen nuotiotarina kertoo metsästäjistä iltanuotiolla. He odottivat auringon laskeutumista mailleen, kun kaukana horisontissa näkyi liikettä. Joku arveli norsulauman lähestyvän, toinen ehdotti seeproja. Kului hetki tai kaksi. Lähestyvä hahmo oli lähempänä. Se ei ollut lauma – se oli jokin. Yksi erotti leijonan siluetin, toinen näki sarvikuonon.

Sieltä kaukaa hän tulee.

Kului aikaa. Tuntematon vieras kulki lähemmäs. Nyt sen näki jo selvemmin. Se kävelee pystyssä – se on ihminen. ”Vihollinen!”, sanoi yksi. ”Ehkä kauppias”, sanoi toinen. Siinä he odottivat. Aurinko laski mailleen ennen kuin arvoituksellinen matkaaja astui pimeästä nuotiotulille. Kun nuotion valo tavoitti muukalaisen kasvot, miehet tunnistivat hänet. ”Hän on veljemme!”, he huusivat yhteen ääneen. Se oli matka kaukaa lähelle, matka arvoitusten muukalaisesta veljeksi.

Tämä on tarina …

Lisää...

Rakkautena vaikuttava usko

Rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi.

Rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi.

Saarnan alussa kuuluu olla johdantokertomus, jolla herätetään kuulijan tai lukijan mielenkiinto saarnan aiheeseen. Kun aiheena on ’rakkaus’, ei johdantoa tai herätteitä juuri tarvita, koska taikasanan ’rakkaus’ päästessä huulilta mielenkiinto on jo herännyt. Käykäämme siis esileikeittä suoraan asiaan.

Puhun tänään ”rakkautena vaikuttavasta uskosta” ja Jumalan rakkauden kokemisesta päivittäisessä elämässä. Päätekstinä tulee Galatalaiskirjeestä, jota saatan höystää lopuksi muutamalla käytännöllisellä jakeella Roomalaiskirjeestä. Luetaan teksti.

Koska me uskosta olemme saaneet Hengen, odotamme hartaasti, että toivomme toteutuisi ja me saavuttaisimme vanhurskauden. Kristuksessa Jeesuksessa on yhdentekevää, onko ihminen ympärileikattu vai ei. Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko.(Gal. 5:5-6)

Mitä rakkaus on?

Suomenkielen sana ”rakkaus” tai teonsana ”rakastaa” ovat kummatkin varsin vaikeita käsitteitä …

Lisää...

Enkeleitä toisillemme

Jumalan suuruus ei ole yksin siinä, että hän kykenee tekemään valtavan suuria asioita ja hallitsemaan kokonaisuuksia, joista meillä ihmisillä ei ole minkäänlaista käsitystä. Mielestäni Jumalan suuruus on paitsi siinä, että hän kykenee olemaan läsnä myös meidän pienissä asioissamme, mutta ennen kaikkea siinä, että hän pystyy tekemään mitä ihmeellisempiä asioita meidän vajavaisten ihmisten kautta.

Huomaan Jumalan toimivan jopa aivan arkisissa asioissa lähimmäisteni kautta, kun näen täydellisen ajoituksen. Ihme ei välttämättä ole siinä, että tapahtuu jotain yliluonnollista, vaan siinä, että luonnollinen ja jopa arkinen tapahtuu yliluonnollisen tarkasti oikeaan aikaan.

Jos vain olemme kuuliaiset Herralle Jeesukselle, kun hän laskee sydämelle ihan tuiki tavallisia asioita ja johdattaa eteemme tai mieleemme ihmisiä lähettyviltämme, saatamme päästä osalliseksi jostain suuresta ’ajoituksen ihmeestä’. Mitä Herra kauttamme sitten tekeekään, ei välttämättä ole mitään …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , |

Yksin en jaksa

On hetkiä, kun koemme elämässämme voimattomuutta tai koemme olevamme yksin, vaikka ympärillä olisi muita ihmisiä – läheisiäkin. Pimeinä hetkinä minua on rohkaissut ja lohduttanut Jeesuksen Kristuksen lupaus lähetyskäskyn lopussa, kun hän vakuuttaa meille läsnäolostaan olosuhteista huolimatta sanoen:

Kaksi on enemmän kuin yksi

Kaksi on enemmän kuin yksi

Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.(Matt. 28:20b)

Jeesuksen lupaus ei ole joukko tyhjiä korusanoja. Jeesus ei lupaa ihmiselle mukavia aikoja, ongelmatonta elämää eikä vapautta kivusta ja sairaudesta. Sanat lupaavat enemmän. Ne ovat Jeesuksen lupaus olla kanssamme jopa alemmuuden ja vaikeiden hetkien ajan; hän ei hylkää meitä silloinkaan, kun jäämme yksin.

Kristuksen läsnäolo ei ole pelkkä sydämen kokemus tai hengen liikahdus, vaan se on kokonaisvaltainen ja jopa konkreettinen kohtaaminen. Kohtaammehan Kristuksen …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , |

Rakkaus ei tee eroa

Jaakobin kirje on luonteeltaan varsin käytännöllinen – jopa niin käytännöllinen, että sitä on aikojen saatossa syytetty lakihenkiseksi. Kirkkoisistä esimerkiksi Luther arvioi Jaakobin kirjeen Raamattuun kuulumattomaksi ’olkikirjeeksi’, joka ei ole lainkaan inspiroitua tekstiä. Nimityksellä ’olkikirje’ hän tarkoitti, että kirje oli olkien tavoin sopiva ainoastaan poltettavaksi. Se, että kirje on edelleen kirkkoraamatussa, todistaa kuitenkin siitä, että myöhemmin Luther löysi Jaakobin kirjeen sanoman ytimen.

Käytännöllisyys näkyy Jaakobin kirjeessä myös kirjeen suorapuheisessa nuotissa. Kirjoittaja nimittäin nostaa rohkeasti ’kissan pöydälle’ epäkohdissa ja vie lukijan parannuksen paikalle. Henkilökohtaisesti pidän Jaakobin ’pohjalaisesta’ tyylistä puhua asiat halki ja pinoon, koska eipä sitä kasvua tapahdu, jos ei koskaan tee kipeää. Tämä riittäköön pehmeälaskuksi kirjeen ’kovaan’ tekstiin.

Rakkaus ei erottele

Rakkaus ei erottele

Kirjeen toinen luku käsittelee ihmissuhteita seurakunnassa (Jaak. 2:1-13). Tahdon …

Lisää...

 
 
 

Etsi sivustolta