Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Arkistot kuukauden mukaan: heinäkuu 2022

Olehan siin’

Aloitetaan lukemalla kappale apostoli Paavalin epistolaa korinttilaisille. Teksti on tavallisen tuttu ainakin kaikille teille, joille tuo sana ’epistola’ kuuluu normaaliin käyttösanastoon.

Mitä näen? Oman matkani, itseni vai maiseman? (Kuva Anja-#pray for ukraine# #helping hands# stop the war Pixabaystä)

”Ihminen ei luonnostaan ota vastaan Jumalan Hengen puhetta, sillä se on hänen mielestään hulluutta. Hän ei pysty tajuamaan sitä, koska sitä on tutkittava Hengen avulla. Hengellinen ihminen sen sijaan pystyy tutkimaan kaikkea, mutta häntä itseään ei kukaan voi tutkia. – Kuka tuntee Herran mielen, niin että voi neuvoa häntä? Mutta meillä on Kristuksen mieli.” (1. Kor. 2:14-16)

Jo lukiessani tekstiä mieleeni piirtyi kuva korintin seurakunnan tilanteesta ja samalla tietoisuuteeni palasi kuin taikaiskusta joukko erilaisia selityksiä ja tarkennuksia siitä, mitä Paavali …

Lisää...

Tie vai tiet?

Ihminen tahtoo pitää elämänsä ohjat omissa käsissä mieluummin kuin luottaa sen toiselle. Tätä taipumusta kuvaavat esimerkiksi monet pelot, kuten lentopelko, sairaalapelko tai pelot lääketieteellisiä operaatioita kohtaan, kuten leikkausta tai nukuttamista. En tiedä onko vaikeampaa luottaa elämä toisen käsiin vai päästää itse ote elämän ohjauspyörästä.

Paljon on teitä ja polkuja. Osa vie samaan paikkaan, osa jonnekin muualle, Kuva Pyhä-Häkkin kansallispuistosta.

Kristittyinä uimme vastavirtaan siinä, että olemme luottaneet elämän ja ikuisuuden parempiin käsiin kuin omiimme. Olemme kohdanneet oman yrittämisen tien vievän umpikujaan ja uskaltautuneet päästämään irti, luottamaan pelastuksen Jumalan käsiin. Luotamme, että Jeesus Kristus on valmistanut pelastuksen puolestamme ja uskomme elämän täysin hänen käsiinsä.

Kyse on pelastuksen lahjan vastaanottamisesta ja heittäytymisestä sen varaan. Se on päinvastaista kuin ohjien pitäminen tiukasti itsellä. Jumalan …

Lisää...

Kaita tie: ”miehille, jotka kulkevat omia polkujaan”

Edellisessä loppuviikon tekstissä (Ihmisen ikuinen) olin vielä kansallispuiston tunnelmissa.

Tämä polku lienee sellainen ’kaita’. Kuva Salamajärveltä.

Taidan jatkaa tällä kertaa kansallispuiston tunnelmiin sopivalla teemalla, vaikka ajatus tekstiin nousikin täällä Kuopion Puijon ja Neulaniemen tutuilla poluilla kulkiessani. Otsikossa lukee ”kaita tie”, mutta yhtä hyvin siinä voisi olla ”kaita polku”.

Kapea, kapeampi, kaita

Vanhempien kirkkoraamattujen käyttämä sana ”kaita” on jäänyt elämään kristilliseen sanastoon, vaikka muutoin suomenkielessä ”kapea” on sen korvannut. Eikä ’kaita’ adjektiivina ollut kovin yleinen edes 1933/38 tai 1776 kirkkoraamatuissa. Useammin ’kaita’ esiintyi niissäkin verbinä; taivutusmuotona sanalle ”kaitsea”.

On perin merkillistä, että tuo ”kaita tie” ja ”kaita polku” ovat jääneet kummittelemaan uskonnolliseen kieleen. Käytännössä ne viittaavat yhteen …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , |

Vilpittömyys – elämää ohjaava voima

Jumala on Pyhän Hengen kautta läsnä jokapäiväisessä elämässämme, mutta ihmisinä emme ole siinä määrin läsnä Jumalan Hengen läsnäololle. Ehkä juuri siksi tapaamme sanoa tietyistä ohikiitävistä hetkistä, että tulimme erityisesti Jumalan koskettamiksi tai kuulimme juuri tuolloin Jumalan puhuvan meille.

Vilpittömyys; se on lapsen välittömyyttä. (Kuva MD. CHAN MAHMUD Pixabaystä)

Kyse ei ole siitä, etteikö Jumala meille mieluusti puhu, vaan että me itse olemme poissaolevat katsellen toisaalle. Emme kerta kaikkiaan kuule häntä itseltämme, kiinnostuksiltamme, kiireiltämme tms. – Mutta ei hätää, Herra Jeesus tuntee meidät, eikä hän käy kovakorvaisuudesta meitä syyttämään.

Niinpä minäkin – Jumalan rakastama yksi pieni kovakorvainen ihminen – haluan kertoa ’ainutlaatuisen’ kokemuksen tuiki tavallisesta hetkestä, kun Jumalan Pyhä Henki tavoitti minut arjen menossa ja melskeessä. Tapahtumasta on jonkin verran …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , |

’Ihmisen ikuinen’

Viime viikolla vietin kesälomani viimeisiä päiviä. Vaikka virkavapaalla vielä jonkin aikaa jatkan, olen palannut opintojeni pariin ja arkeen lomalaisen vapaudesta.

Vanha puu ikimetsässä. (Pyhä-Häkki kansallispuisto, kuva Jori Brander)

Vietin tuon viikon Salamajärven kansallispuistossa Hirvaankierrosta vaeltaen. Paluumatkalla vietin vielä vajaan päivän pienehkössä Pyhä-Häkkin kansallispuistossa. Pyhä-Häkin luonto on ikimetsää – satoja vuosia vanhaa metsää. Vanhassa metsässä on yksi petäjä ylitse muiden. Opasteen mukaan se on torrattanut siinä 1500-luvulta saakka. Minun tuli sääli: katsella nyt ihmisen typeryyttä puoli vuosituhatta. Nämä vanhan petäjän näkökulmasta keskenkasvuiset ihmiset toistavat samat virheet sukupolvesta toiseen.

Mitäpä minä sitä tähän sanailen; Saarnaaja tämän kiteyttää mainion kirjansa johdantoluvussa.

”Sukupolvi menee, sukupolvi tulee, mutta maa pysyy ikuisesti. Aurinko nousee, aurinko laskee, kiirehtii nousunsa sijoille ja nousee taas. Tuuli menee etelään ja …

Lisää...

Lasten ja imeväisten suusta

Nuorena pappina opetin lapsia lastenhoidossa kirkkomme kesäjuhlilla sillä välin, kun aikuisille oli omaa ’tärkeää’ ohjelmaa.

Lasten suusta! (Kuva stokpic Pixabaystä)

Nyttemmin vanha pappi ymmärtää, että nepä olivat niitä hetkiä, joissa sai itse oppia enemmän. Lasten ja imeväisten suusta kuuli monta syvää totuutta, joita vanha pappi osaa arvostaa.

Teksti, johon otsikko viittaa, luetaan aikuisten maailmassa usein pääsiäisenä. Saisi kyllä lukea useamminkin, jotta sitä ei aina lueta vain pääsiäislasien läpi. Niin ja samoin pääsiäiseen tai toimituksiin liitetään myös toinen ’lapsille’ suunnattu kohta, jossa Jeesus sanoo:

”Sallikaa lasten tulla minun luokseni älkääkä estäkö heitä, sillä heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta.(Mark. 10:14)

Aikaisemmin tekstistä on itselleni noussut ensisijaisesti ajatus lasten kelvollisuudesta sekä siitä, kuinka he ovat aina tervetulleet Jeesuksen luo. …

Lisää...

Teoin ja totuudessa

Ajatus tähän tekstiin nousi jo paljon aiemmin, kun luin artikkelia Iso-Britannian edesmenneestä pääministeristä Margaret Thatcherista.

Margaret Hilda Thatcher (1925-2013)

Artikkeli palautui mieleeni, kun teen parhaillaan opintoihini yhtä tutkinnon osaa Lontoossa sijaitsevaan kouluun. Siellä pienryhmäni vertaisvalmentajat ovat kummatkin Englannista. Keskusteluissa usein sivuamme yhteiskuntiemme erilaisuuksia ja politiikkaa, joten siitä tuo Margaret nousi mieleeni.

Margaret Thatcher oli tiukan linjan poliitikko, joka ei pelännyt sanoa mielipiteitään. Kärkevillä kommenteilla ja kovilla päätöksillä hän hankki itselleen lisänimen ’rautarouva’ sekä suuren joukon vastustajia. Täydellinen hänkään ei ollut. Hänen maineestaan kertoo paljon se, että suuri joukko brittejä juhli hänen kuolemaansa, vaikka kuoleman aikaan pääministerikaudesta ja aktiiviurasta politiikassa oli kulunut jo vuosikymmeniä.

Eräässä TV-haastattelussa tammikuussa 1980, jossa keskusteltiin epätasa-arvosta. Itse en tätä haastattelua muista, vaikka olenkin ollut jo melkein …

Lisää...