Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Arkistot kuukauden mukaan: elokuu 2021

Totta vai tarua: ihmiskunta kasvaa paremmaksi?

Moderni ihminen uskoo jatkuvaan kehitykseen. Ihmisen saavutukset, ihmiskunnan kasvaminen, tiedon lisääntyminen ja tietenkin aina tasaisesti kuluva aika luovat vahvan ajatuksen jatkuvasta kehittymisestä. Onhan ihmiselämä sekin kasvamista ja kehittymistä, joten miksei ajatus ihmiskuntana kasvamisesta olisi sangen järkeenkäypä…

Kasvamme, kasvamme – mikä meistä tulee ’isona’? Kuva Bela Geletneky, Pixabay

Entä mihin suuntaan me ihmiskuntana kehitymme? Tästä on lukuisia erinäisiä näkemyksiä, jotka eroavat toisistaan jo siinä, miten ymmärretään käsitteet hyvä ja paha. Ovatko hyvä ja paha pelkästään elämää laadullisesti mittaavia käsitteitä, onnellisuuden määreitä, moraalisia kysymyksiä vai mitä ne ovat? Ovatko hyvä ja paha ihmisen itsensä määriteltävissä, ovatko ne vastakkaisia käsitteitä vai ovatko ne olemassa vastakohtina toinen toisilleen? Onko hyvää olemassa ilman pahaa ja päinvastoin? Edelleen voidaan kysyä, onko olemassa jokin ulkopuolinen …

Lisää...

Mielenrauhaa ankkuroimassa

Verrataan elämää toripäivän hulinaan. Tori täyttyy erilaisia kojuista, myyjistä, asiakkaista. Väkeä riittää vauvasta vaariin. Kojuissa myydään lämmintä suuhunpantavaa, toisissa tarjotaan luonnon antimia, virvokkeita – vieläpä terveystuotteitakin. Omat kojunsa on myös vaatteille, ehosteille, kirjoille, lehdille ja pienelle elämän glamourille sekä kiiltävälle rihkamalle. Onpa torilla tarjolla viihdettäkin; on narunvetoa ja jos jonkinlaista esiintyvää artistia. Kaikkea on ja kaikelle riittää oma asiakaskuntansa.

Näkymä Kuopion torille sadepäivänä.

Kiertelen torilla ja katselen ihmisten menoa. Voin nähdä itseni monen ihmisen kautta elämäni eri vaiheissa. Lapsena minua olisi kiinnostanut narunveto, rihkama ja virvokkeet. Myöhemmin pienten lapsen isänä yritin kiertää samat kojut kaukaa. Nyt katselen niitä sivusta seuraten kuin tutkimuskohdetta. Olen joskus keräillyt kaikenlaista ja silloin minua olisi kiinnostanut nuo kojut tuolla, jne. T …

Lisää...

Kategoria Saarnat | Avainsanat , , , , , |

Rukous – Kaukosäädin Jeesukselle?

Otin asiakseni kirjoittaa lyhyen havainnollistuksen pohjalta tekstin ajatellen nykypäivän lukijan kokemusmaailmaa. On näet niin, että kristillisen elämän perustotuudet eivät tavoita vanhojen vertausten kautta, joten muokkasin joskus käyttämästäni lyhyestä havainnollistuksesta pienen tekstin luettavaksi. Havainnollistukseen liittyvä epistolanteksti on tässä:

Yhdenlainen kaukosaadin (Kuva Renate Köppel, Pixabay)

Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta. Mutta pyytäköön uskossa, lainkaan epäilemättä. Joka epäilee, on kuin meren aalto, jota tuuli ajaa sinne tänne.(Jaak. 1:5-6)

Rukouksen metaforaksi valitsin kaukosäätimen. Se ei ole tietenkään täydellinen kuva, vaan kaikkien havainnollistusten ja vertausten tavoin sekin ontuu, jos sitä soveltaa liian pitkälle. Mutta rajatussa käytössä se muistuttaa meitä rukouselämän perustotuuksista. Ehkäpä nykypäivän …

Lisää...

Kategoria Saarnat | Avainsanat , , , |

Jätä taakkasi Herran huomaan

Elämäni varrelle mahtuu monia sukulaisten merkkipäiviä, juhlia ja muita kokoontumisia. Puheiden ja muun ohjelman välissä usein on laulettu joitain yhteislauluja. Yksi useimmin toistuvista lauluista on Lina Sandellin vuonna 1865 kirjoittama virsi ”Päivä vain ja hetki kerrallansa”, jonka on vuonna 1900 suomentanut Julius Engström.

Taakan kantaja. Taakka on taakka, on se sitten hyvä tai ei. (Kuva Simon Allen, Pixabay)

Tämä virsi on virsikirjassamme numerolla 338. Lainaan siitä tähän ensimmäisen säkeistön.

Päivä vain ja hetki kerrallansa, siitä lohdutuksen aina saan.
Mitä päivä tuokin tullessansa,
Isä hoitaa lasta armollaan.
Kädessään hän joka päivä kantaa,
tietää kaiken, mitä tarvitsen,
päivän kuormat, levon hetket antaa,
murheen niin kuin ilon seesteisen.
(Virsi 338)

Tämä tutun virren ensimmäinen säkeistö …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , , , , , |

Sela – pysähdy ja kuuntele

Ystäväni, pysähdy ja kuuntele.

Pysähdy ja kuuntele. (Kuva Krahulic, Pixabay)

Koko maa kumartuu eteesi, koko maa laulaa kiitostasi ja ylistää nimeäsi. (sela)” (Ps. 66:4)

”Jumala, Herra Sebaot, kuule rukoukseni, älä ummista korviasi, Jaakobin Jumala! (sela)” (Ps. 84:9)

Luin kaksi psalmin jaetta. Ne olivat psalmeista 66 ja 84. Ne puhuvat Jumalan konkreettisesta läheisyydestä arjessamme. Ensimmäinen puhui siitä, miten luomakunta kiittää ja ylistää Luojaansa. Jälkimmäinen taas liikkui ihmisen arkitematiikassa. Siinä ihminen etsi Jumalaa apuun asioissa, jotka eivät menneet rukoilijan mielen mukaisesti.

Ehkä kysyt, miksi luin kaksi irrallista jaetta? Eiväthän ne edes liittyneet toisiinsa. Vai liittyivätkö sittenkin?

Jos kuuntelit tarkkaan, huomasit jakeiden lopussa kummallisen sanan ’sela’. Jostain syystä osa raamatunkäännöksistä kirjoittaa sen kaarisulkein niin kuin se ei …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , |

Tänään, entä huomenna?

Ihmisen ajattelumalleja ja ajantajua on tutkittu paljon. Yksi sitä käsitellyt tutkimus päätyi minun mielestäni mielenkiintoiseen lopputulokseen.

Aurinko laskeutuu mailleen. Entä huomenna? (Kuva Tomasz Marciniak, Pixabay)

Sen mukaan tutkimuksen koehenkilöiden joukkoa edustava keskiarvoinen ihminen näyttää käyttävän 50 % ajastaan tulevien asioiden pohdintaan. Tämän lisäksi hänen ajatuksensa viipyy 40 % menneessä ja vain 10% ajasta hän käyttää nykyhetken ongelmiin. Tulos on ymmärrettävä, kun huomataan, että tuleva ja mennyt voi tarkoittaa myös aivan lähituntien tapahtumia – ei pelkästään kaukaisia asioita.

Jos hetken pohdit omaa ajatusmaailmaasi, huomaat varmasti saman lainalaisuuden. Suurin osa ajasta todella kuluu tulevan ja menneen pohtimiseen, kun taas nykyhetki jää vähemmälle huomiolle. No, ehkäpä menneestä opimme jotain ja tulevan pohtiminen on omiaan ennakoimaan nykyisyyttä, mutta on sinänsä mielenkiintoista, että …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , |

Sitoutunut vai taipunut?

Tuntematon – tuo samaan aikaan houkutteleva ja luotaantyöntävä jokin. Toisaalla tuntematon vetää puoleensa, mutta toisaalla se on kauhistus. Mitä tuntematon on? Kukaan ei tiedä. Se on jotain verhon taakse kätkettyä. Verho voi olla maantieteellinen matka tai sitten aina inha aika – tuleva tai mennyt.

Tuntemanton tien päässä. (Kuva Hisham Yahya, Pixabay)

Oletko tullut ajatelleeksi, mitä tuntemattomalle tapahtuu, kun sen edessä olevaa verhoa raotetaan? Kyllä, se lakkaa olemasta. Se katoaa. Tuntemattomasta tulee tunnettu. Tämä on itsestäänselvyys, kun ajattelet verhon takaa paljastuvaa asiaa tai kirjekuoreen kätkettyä viestiä. Kun verhoa raotetaan tai kuori avataan, tuntematon katoaa ja tilalle astuu tunnettu.

Tuntematon ajan verhon takana

Sama periaate kuin verhoon tai kirjekuoreen pätee myös tuntemattomaan, joka odottaa tulevaisuuden kätkössä. Kun tuleva tuntematon vihdoin …

Lisää...