Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: rukous

Pyhät miehet pyhine toimituksineen

Kerron tarinan. Tapailen sitä vapaasti ja vääntelen kieleeni ja tarkoitukseeni sopivaan muotoon. Tämä on mukaelma kertomuksesta, josta luin yhden version englanniksi Frank Violan kirjasta ”Jesus Now”, mutta kertomus ei ollut tosin hänenkään. Hänkin kertoi vain kuulleensa kertomuksen.

Tulvivat joet (Kuva Vicki Nunn, Pixabay)

Johdanto

Kertomus on tuskin tosielämästä, mutta toivon sen opettavan jotain sellaista, minkä voimme puolestamme tuoda tosielämään. Mitäpä virkaa olisi kertomuksella, joka ei mitenkään vaikuttaisi kuulijoihinsa.

Tämä on sukupolvien rajat ylittävä kertomus pyhistä miehistä, jotka asuivat pienen kylän ulkopuolella suuren joen alajuoksulla. Joki voisi olla Suomessa, missä suuret joet nekin aika ajoin tulvivat, mutta sovitaan niin, että kylä sijaitsi maassa nimeltä ”kaukana täältä”.

Asuipa pyhä mies eristyksissä pienestä kylästä. …

Lisää...

Kun Jumala sanoo: ”ei”

Elämässä jokainen kohtaa tilanteita, kun Jumala sanoo ’ei’. Joskus tuo kielteinen vastaus on jotain, mitä jopa odotamme ja toivomme. Joskus se on ’ei nyt’ tai ’ei vielä’, mutta on toki tilanteita, että vastaus on pysyvän kielteinen.

Sano vain ’ei’ (Kuva Kevin Phillips, Pixabay)

Sana ’ei’ on huojentava silloin, kun kielteinen vastaus tulee asialle, josta emme itse pidä. Se on melko huojentavaa myös silloin, kun kielteinen vastaus liittyy asiaan, millä ei ole suurta merkitystä itsellemme. Se on huojentavaa myös silloin, kun Jumalan ’ei’ helpottaa valintaa – sulkee pois kiusaksi asti olleita vaihtoehtoja.

Mutta mitä tehdä, kun Jumala sanoo ’ei’, ja oma tahtoni sanoo ’kyllä’. Käydäkö tuolloin vastustamaan Jumalan tahtoa tai pyytämään toista ja kolmatta mielipidettä?

Omasta elämästäni voisin kertoa …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , | Kommentoi

Kirje pakkosiirtolaisille

Seurakunnissa – koko seurakunnan kokoontuessa yhteen – on tapana muistaa rukouksin paitsi seurakuntalaisia ja heidän välitöntä lähipiiriään, myös päättäjiä ja yhteiskunnan merkkihenkilöitä, kuten presidenttiä ja hallitusta. Lähtökohta yhteiskunnan huomioimiselle seurakunnan rukouselämässä on Uuden testamentin kehotuksessa olla esivallalle kuuliaiset (Room. 13:1-7).

”Sen kaupungin parhaaksi” (Kuva Free-Photos, Pixabay)

Esivallan ja päättäjien huomioiminen rukouksin kuuluu velvollisuuteemme olla hyvässä alamaiset esivallalle; emme vain noudata esivallan määräyksiä, vaan kannamme heidät Herran eteen tarkoituksena pyytää heille siunausta niin tehtävässään yhteiskuntamme hyväksi kuin henkilökohtaisessa elämässään.

Kristitty on täten esivallalle alamainen paitsi kuuliaisuudessa myös hyvässä esivallan tukena. Rukous on parasta mitä voimme esivallan tukemiseksi tehdä, mutta se ei suinkaan ole kaikki, mitä yhteiskunnan hyväksi voimme. Monesti tässä yhteydessä kuulee lainattavan Jeremian kirjan tekstiä, missä Herra …

Lisää...

Jumalan katseen alla

Jokainen täällä maanpäällä kulkee elämänsä polun alati Jumalan katseen alla. Ei ole hetkeä, etteikö Luoja olisi läsnä. Toiselle ajatus Jumalan katseen alla elämisestä tuntuu kiusalliselta, kun taas toinen tuntee olonsa turvalliseksi.

Jumalan katseen alla (Kuva Jody Davis, Pixabay)

Toki on myös niin, että ajatus Jumalan katseen alla elämisestä vaihtelee tilanteittain. On hetkiä, kun tietoisuus hänen läsnäolostaan voimauttaa ja lohduttaa, kun taas toisinaan se jää vaivaamaan. Jälkimmäisen tapauksen piiriin kuulunee seuraava raamatunkohta.

”Ahas ei tehnyt sitä, mikä on oikein Herran, hänen Jumalansa, silmissä, niin kuin hänen esi-isänsä Daavid oli tehnyt.” (2. Kun. 16:2)

Vastaavia mainintoja jumalattomista kuninkaista on Kuninkaiden kirjassa lukuisia. Lukijan on helppo ohittaa nämä kohdat päänpuristuksella kauhistella kyseisen kuninkaan jumalattomuutta. Teemme sen tahattomasti.

Päivittelemme vaikkapa juuri Ahasin …

Lisää...

Loitsu vai lohtu?

Psalmi 91 kuluu neljänteen psalmien kirjaan. Psalmin kirjoittajaa ei mainita Raamatussa. Osa asiantuntijoista pitää kirjoittajana Moosesta, joka on kirjoittanut edellisen psalmin 90. Targumien, Septuagintan ja joidenkin varhaisten käännösten päällekirjoitusten perusteella kirjoittaja olisi sittenkin Daavid.

Loitsimassako?

No, mitäkö merkitystä kirjoittajalla nyt lopulta on? Ei mitään. Psalmia ei tee mielenkiintoiseksi sen kirjoittajan arvuuttelu, vaan se, että saatana otti asiakseen siteeratajuuri tätä psalmia autiomaassa, kun hän siellä kiusasi Jeesusta. Saatana oli siis tehnyt kotiläksynsä ja lukenut kirjoitukset, joten luetaanpa mekin katkelma psalmista.

”Sinun turvanasi on Herra, sinun kotisi on Korkeimman suojassa. Onnettomuus ei sinuun iske, mikään vitsaus ei uhkaa sinun majaasi. Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet, ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen. Sinä poljet jalkoihisi leijonan …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , |

Pöytärukouksesta

Meille suomalaisille ruoka on itsestäänselvyys. Näin siitä huolimatta, että yhteiskunnassamme esiintyy todellista köyhyyttä, mikä näkyy esimerkiksi ruokajakopalveluissa. Silti ruokaa on saatavilla vielä aivan eri tavoin kuin vaikkapa katovuosina muutama sata vuotta sitten. Eikä nälänhätää ole voitettu nykypäinäkään, vaan ravinnon puutteesta kärsii valtava määrä ihmisiä ympäri maailman.

Rukous. Kuva congerdesign, Pixabay

Ruoka vastaa ihmisen perustarpeeseen. Ruokaa tarvitaan elämiseen ja modernin ihmisen maailmassa sitä löytää on jääkaapista. Ei tarvitse mennä kauppaa pidemmäksi metsälle tai kalaan. Ilmaista ruoka ei tietenkään ole. Siitä on maksettava käypä hinta kauppiaalle euroilla, jotka on tienattu kovalla työllä. Ja kyllähän työmies on leipänsä itse ansainnut, vai mitä?

Joku irvileuka voisi jopa vaatia, että Isä meidän -rukousta pitäisi aavistus nykyaikaistaa ja kirjoittaa sana ’Isä’ pienellä alkukirjaimella, …

Lisää...

Heillä ei ole viiniä

Johanneksen evankeliumin toinen luku alkaa kertomuksella Kaanaan häistä. Sanotaan, että siellä Jeesus teki ensimmäisen julkisen tunnustekonsa. Näin se onkin evankeliumikertomusten välittämän tietämyksen valossa, ellei 12-vuotiaan Jeesuksen taidollista keskustelua Jerusalemin temppelissä kirjanoppineiden kanssa lasketa ihmeeksi.

Viini vähissä. (Kuva Jill Wellington,Pixabay)

Jos siis oletamme, ettei Jeesus ollut tehnyt mitään ihmetekoja aiemmin edes kotipiirissä, avaa se mielenkiintoisen näköalan häissä käytyyn keskusteluun Jeesuksen ja hänen äitinsä välillä. Lue tuo keskustelu ja pysähdy siihen miettimättä yhtään enempää kertomuksen jatkoa, vertauskuvallisuutta tms.

”Viini loppui kesken, ja äiti sanoi Jeesukselle: ”Heillä ei ole viiniä.” Mutta Jeesus vastasi: ”Anna minun olla, nainen. Minun aikani ei ole vielä tullut.” Hänen äitinsä sanoi palvelijoille: ”Mitä hän teille sanookin, tehkää se.”” (Joh. 2:3-5)

Tarkastele erityisesti äiti Marian sanoja. …

Lisää...