Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: kutsu

Tehtävien taitteessa

Johanneksen evankeliumin ensimmäinen luku pikakelaa historian luomisen hetkestä Uuden liiton ajan alkuun. Siinä vanhan liiton viimeinen sanansaattaja – Johannes Kastaja – viitoittaa tien uuden ajan kynnykselle:

”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” (Joh. 1:29b)

Johannes todistaa Jesajan puolivuosisataa aikaisemmin kirjoittaman profetian täyttyneen Jeesuksessa Kristuksessa (Jes. 53:6-7). Oli tullut aika astua uuteen. Tästä eteenpäin lukija seuraa Jumalan lupauksen täyttymistä Kristuksessa evankeliumin viimeiseen lukuun saakka.

Jeesus kohtaa opetuslapset rannalla

Johannes ei lopeta evankeliumiaan ’loppuun’. Hän on tuo lukijan Jeesuksen elämän vaiheiden läpi uuden ajan alkuun. Olemme tilanteessa, missä uusi liitto Kristuksessa on astunut voimaan. Viimeisessä luvussa lukija astuu aikakauteen, jossa hän itsekin parhaillaan elää. Evankeliumin viimeinen luku istuttaa meidät omalle paikallemme Jumalan pelastussuunnitelman seuraavaan näytökseen eli Pyhän Hengen ja …

Lisää...

Kukkulalta vuorelle

Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan huoneeseen, että hän opettaisi meille teitään ja me vaeltaisimme hänen polkujaan.” (Miika 4:2a)

Taannoin rukouksessa eteeni piirtyi näkymä, jonka tahdon jakaa kanssasi. Uskon, että se on meille yhteinen.

Katselin siinä vuorta, joka nousi majesteettisena horisonttiin. Se oli maiseman korkein vuori – lumihuippuinen vuori, joka nousee pitkälti metsärajan ylle. Se oli Herran vuori ja se kutsui kiipeämään.

Matka vuorelle käy laakson kautta.

Me katselimme sitä ihaillen. Katselimme vuorta kuin auringonnousua ilman ajatusta, että koskaan uskaltautuisimme sinne nousemaan. Aivan kuin se olisi tavoittamaton, vaikka se oikein kutsui kiipeämään. Jäin miettimään, mikä meitä estää sinne matkaamasta.

Näin, että katselimme tuota vuorta pieneltä kukkulalta. Olimme kukkulalla, jonne sinnekin oli saanut tovin kiivetä. Kukkulalta avautui tämä …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , , |

Tässä olen – elämän mittainen matka

Lausahdus ”tässä olen” nostaa mieleen Raamatun lehdiltä kertomuksen nuoren poika Samuelin kutsusta, joka yön tunteina vastaa pappi Eelin evästämänä Jumalan kutsuun näillä sanoilla (1. Sam. 3:1-11).

Nuori Samuel: ”Tässä olen”.

Samuelin äiti oli omistanut poikansa Jumalalle jo syntymästä. Lapsuutensa ja nuoruutensa hän oli puolestaan kasvanut pappi Eelin ohjauksessa. Valmiista tiestä huolimatta Jumala esitti hänelle kutsun; hän oli kasvanut tehtävään, mutta ilman kutsua ja vastausta siihen ei ole omistajuutta.

Samuelin sanat ”tässä olen” olivat paitsi vastaus Jumalan kutsuun, ne olivat alkusoitto tämän Jumalan miehen koko elämän mittaiselle matkalle. Se oli matka, jonka Samuel kulki ja jonka Jumala oli käsikirjoittanut. Mitä nuo sanat Samuelin elämään toivat, se onkin aikamoinen kertomus.

Samuelin vastaus ”tässä olen” …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , |

Sinussa

Kannan sisälläni syvyyttä.
Kutsua, jonka Sinulta sain.
Haurasta ja niin haavoittuvaa.
Kuitenkin.

Niin täyttä totta.

Niin.
En epäile, ettetkö juuri Sinä olisi asettanut kutsua sisimpääni.
Muutenhan olisin jo luovuttanut,
antanut periksi:
antaa olla.
En voi muuttaa maailmaa.

Niin. En voikaan, en pysty enkä kykene,
en edes halua.

Jos minä muuttaisin maailmaa, niin olisiko se yhtään parempi paikka kuin tänä päivänä?
Tuskin.

Ehkäpä vielä hitusen raadollisempi.
Julmempi.
Kylmempi.

Kiitos, että minun ei tarvitsekaan muuttaa mitään.
Kiitos, että saan asettua olemaan Sinussa.

Vahvana. Täynnä voimaa.
Sinussa vahvana ja Sinun voimallasi varustettuna.
Sinun armostasi.
Ja Sinä asetat minut olemaan.
Katsomaan. Ihmettelemään.
Sinä teet. Sinä vaikutat. Sinä muutat. Sinä rakastat.

Istun kuin junassa, jonka päämäärää en vielä tiedä.
Minä vain olen ja asetun lepoon ja rauhaan.
Ja katselen.

Maisemia, …

Lisää...

Kasvu yhteyteen

Paljon kuulemme puhuttuvan siitä, että meidän tulisi olla yhtä ja yhdessä rakentua seurakuntana kohti Kristusta. Joskus tuo yhteys voi olla hankalaa ja sivuun jääminen tuntuu helpommalta vaihtoehdolta kuin yhdessäoleminen muiden uskovien kanssa. Totta on, että yhteys Kristukseen on meidän elämämme kaikista tärkein asia, mutta myös yhteys on toinen toisiimme sisarina ja veljinä Kristuksessa, on sekin kasvumme kannalta erittäin tärkeää.

Nimittäin ilman rakentavaa yhteyttä toinen toisiimme, saatamme alkaa kasvamaan vinoon tai kasvumme saattaa pysähtyä täysin. Kutsumuksestamme tuleekin omaa itseä varten täytetty tehtävä, tai emme löydä ollenkaan omaa paikkaamme Jumalan valtakunnan työssä. Alkaa vertailu, kateus, huonommuuden tunne, masennus, ylpeys nostaa päätään ja vihollinen alkaa iskemään näitä kaikkia apuna käyttäen. Ja mikä surullisinta, olemme otollisia kohteita, koska yhteyttä toisiin uskoviin ei ole. Yksinäinen sotilas on helposti saarrettavissa verrattuna …

Lisää...

Sydämen reformaatio

Vuonna 2017 vietetään reformaation merkkivuotta. Reformaatio tarkoittaa sanakirjan mukaan suppeassa merkityksessä ”uskonnollista uudistusliikettä, joka johti 1500-luvulla protestanttisten kirkkokuntien syntyyn”. Ja saman reformaation lapsia ovat myös kaikki ne herätysliikkeet ja kirkkokunnat, jotka ovat syntyneet tämän reformaatioksi kutsutun liikehdinnän jälkimainingeissa. Täten suomalaisen vapaakristillisyyden juuret ovat nekin reformaatiossa.

Reformaatio – sydämen reformaatio

Tänä vuonna on siis kulunut 500 vuotta siitä, kun vuonna 1517 saksalainen augustinolaismunkki Martti Luther julkaisi 95 teesiä katolisen kirkon anekauppaa vastaan. Emme käy hänen työtään tässä sen enempää tutkimaan, vaan tämän opetuksen taustaksi Lutherin reformaation historiasta riittää, että ymmärrämme vaikkapa seuraavat neljä seikkaa.

  • Lutherin reformaatio alkoi kirkon sisältä. Se ei ollut ulkopuolelta noussutta arvostelua. Se oli liikehdintää, joka nousi todellisesta huolesta siihen, että vastasiko kirkon opetus ja toiminta …

    Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , , , |

Esimerkin voima

Päivän tekstini (2. Tess. 3:6-13) puhuu esimerkin voimasta ja siitä, miten seurakunnan tulee säilyttää asemansa tämän päivän maailman keskellä mieluummin suunnannäyttäjänä kuin suunnan omaksujana. Ajatuksen voi kiteyttää kysymykseen: muutammeko me maailmaa, vai sallimmeko maailman muuttaa meitä?

Tätä aihetta sivusin jo viikonlopun raamattuopetussarjassa, kun keskustelimme siitä, olemmeko me Taivaan kansalaisina täällä ajassa heitä, ketkä jättävät jäljen, vai heitä ketkä omaksuvat vain ympäröivän maailman tavat ja antavat sen jättää jälkensä meihin.

Kun on kyse vaikuttamisesta ja jäljen jättämisestä, vastuumme on näyttää esimerkkiä – puhutaan esimerkin voimasta. Esimerkki aloittaa ’puheensa’ siitä, missä sanat loppuvat. Olemme vastuussa esimerkin antamisesta omalle sukupolvellemme. Jos ohitamme vastuumme siinä, jätämme varsin huonon ’jäljen’ myös seuraavaa sukupolvea ajatellen. Minkä tämä sukupolvi sallii, sitä seuraava jo syleilee.

Toisaalta pelkkä esimerkillinen elämä ei riitä, jos …

Lisää...

 
 
 

Etsi sivustolta