Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: armo

Nooa – ihminen hänkin

Ensimmäisen Mooseksen kirjan alun tapahtumista erityisen tuttuja ovat kertomukset luomisesta ja vedenpaisumuksesta. Muistaapa moni sittemmin kertomuksen Baabelin tornista ja sitä seuranneesta ihmiskunnan leviämisestä maanpäälle. Harvapa sen sijaan muistaa tätä lyhyttä kertomusta Nooasta ja hänen pojistaan vedenpaisumuksen ja kansojen luettelon välissä. Se on tässä.

Nooa? Ehkä tai ei sittenkään… Otetaan selvää. (Kuva Michal Jarmoluk, Pixabay)

Nooan pojat, jotka lähtivät arkista, olivat Seem, Haam ja Jafet, ja Haamista tuli Kanaanin isä. Nämä kolme olivat Nooan pojat, ja heidän jälkeläisiään ovat kaikki maailman ihmiset. Nooa ryhtyi viljelemään maata ja istutti ensimmäisen viinitarhan. Mutta kun hän joi viiniä, hän juopui ja jäi alastomana makaamaan telttaansa. Haam, Kanaanin isä, näki isänsä alastomuuden ja kertoi siitä ulkona molemmille veljilleen. Silloin Seem ja Jafet …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , | Kommentoi

Olen juossut perille

Toinen Timoteuskirje on Paavalin jäähyväiskirje viimeisestä Rooman vankeudestaan. Pian kirjeen kirjoittamisen jälkeen Paavali joutui kärsimään tuomion keisari Neron edessä, joka tuomitsi hänet kuolemaan marttyyrina.

Yhdenlainen seppele tämäkin. (Kuva Free-Photos, Pixabay)

Kirje ajoittuu siis Neron aloittamien laajojen vainojen aikaan ensimmäiselle vuosisadalle – todennäköisesti vuosien 67/68 tuntumaan. Paavalin ollessa vangittuna monet Paavalin ystävistä Roomassa olivat hylänneet sekä hänet että uskonsa vainojen tähden.

Paavali koki tulleensa hylätyksi ihmisten puolelta, vain Kristus pysyi hänen vierellään (2. Tim. 4:16-17). Kirjeessään hän ojentaa viestikapulan pikajuoksijan tavoin Timoteukselle, ja kehottaa häntä jatkamaan evankeliumin levittämistä uskollisesti olosuhteista huolimatta.

Vainot olivat vielä tuohon aikaan enemmän tai vähemmän paikallisia, joten vaikka Rooman kaupungin läheisyydessä kristittyjä vainottiin, eivät vainot todennäköisesti ulottuneet yhtenä rintamana Efesokseen saakka. Myöhemmin seurasi toki …

Lisää...

Jätä taakkasi Herran huomaan

Elämäni varrelle mahtuu monia sukulaisten merkkipäiviä, juhlia ja muita kokoontumisia. Puheiden ja muun ohjelman välissä usein on laulettu joitain yhteislauluja. Yksi useimmin toistuvista lauluista on Lina Sandellin vuonna 1865 kirjoittama virsi ”Päivä vain ja hetki kerrallansa”, jonka on vuonna 1900 suomentanut Julius Engström.

Taakan kantaja. Taakka on taakka, on se sitten hyvä tai ei. (Kuva Simon Allen, Pixabay)

Tämä virsi on virsikirjassamme numerolla 338. Lainaan siitä tähän ensimmäisen säkeistön.

Päivä vain ja hetki kerrallansa, siitä lohdutuksen aina saan.
Mitä päivä tuokin tullessansa,
Isä hoitaa lasta armollaan.
Kädessään hän joka päivä kantaa,
tietää kaiken, mitä tarvitsen,
päivän kuormat, levon hetket antaa,
murheen niin kuin ilon seesteisen.
(Virsi 338)

Tämä tutun virren ensimmäinen säkeistö …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , , , , , |

Tasapainoinen uskon harjoittaminen

Otsikossa on mainittu ’tasapainoinen usko’ ja ’harjoittaminen’ samassa lauseessa. Monesti puhumme tästä asiasta käyttäen sanaa ’uskonelämä’. Kummassakin ilmauksessa on hyvät puolensa. Voisikin sanoa, että uskonelämä on tien kulkemista kohti uskon tasapainoa.

Uskosta, harjoittamisesta (Kuva sspiehs3, Pixabay)

Uskonelämä on tie…

Sana ’uskonelämä’ maalaa mieleen kuvan uskosta koko elämää koskevana asiana. Se laajentaa uskon koko elämän suuruiseksi. Se kertoo, että usko kulkee koko elämän polun ihmisessä: alusta loppuun, aamusta iltaan, arjesta juhlaan jne.

Uskonelämä kuvaa osuvasti uskoa elämänä – vastakohtana kuolemalle. Uskonelämä ei täten tarkoita pystyyn kuollutta pykäläviidakkoa tai ilotonta ponnistelua. Se ei ole haudanhiljaista pysähtyneisyyttä, koska elämä on eläväistä – monivivahteista matkantekoa eteenpäin. Luonnossakin elämä tarkoittaa kasvua, kypsymistä ja aikuistumista, miksei näin olisi uskonelämässäkin!

Ihmisellä on taipumus luokitella ja …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , |

Sellaista vastaan ei ole laki

Luetaanpa heti aluksi Galatalaiskirjeen 5. luvun jakeet 4 ja 5.

Lakia (Kuva succo, Pixabay)

Te, jotka pyritte vanhurskauteen lakia noudattamalla, olette joutuneet eroon Kristuksesta, armon ulkopuolelle. Koska me uskosta olemme saaneet Hengen, odotamme hartaasti, että toivomme toteutuisi ja me saavuttaisimme vanhurskauden.” (Gal. 5:4-5)

Eikö tekstin perusteella voida perustellusti sanoa, ettei lailla ole enää mitään otetta Kristuksen omiin? Sillä, jos ihminen pyrkii täyttämään vanhurskauden vaatimuksen lain säädöksiä noudattamalla, niin samalla hän kääntää selkänsä Kristuksessa perustetulle armoliitolle. Jos näin joku kuvittelee pystyvänsä elämään lain velvollisuudet täyttäen, hän tällöin aliarvioi Kristuksen sovitustyön merkityksen, kuten Paavali kirjeessään aiemmin sanoo:

En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut.” (Gal. …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , , |

Valkeuteen

Johanneksen kirjeet ovat Jeesuksen opetuslapsen, apostoli Johanneksen, vanhuuden päivinä kirjoittamia ohjeita seurakunnille. Ensimmäisessä kirjeessään Johannes vastustaa jonkin sorttista gnostilaista harhaoppia. Näin siksi, että se oli valloittanut puolelleen kirjeen vastaanottajia paikallisissa seurakunnissa.

”Light of the World – Peace” ( Peace Wall in Hamilton, New Zealand)

Näiden harhautuneiden opettajien oppi kielsi Kristuksen lihaksitulemisen siksi, että he kuvittelivat ainoastaan hengen edustavan hyvää, kuten kreikkalaisessa maailmassa yleisesti tuolloin uskottiin. Se oli looginen päätelmä sen pohjalta, mitä ihmiset yleisesti asiasta ajattelivat. Ikävä kyllä tämä muuten ’hyvä’ ajatus ei vain sopinut ylösnousemus todellisuuteen.

Sen lisäksi, että harhautuneet opettajat eksyttivät laumaa hengellisesti arveluttaville poluille, he eksyttivät heitä myös moraalin alueilla. Jos tämä ruumis oli vain alhainen maja, se oikeutti elämään moraalittomasti, koska ruumiin synnillä ei ollut otetta …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , , , |

Uusintapeli – armon näytöksiä

Vaikka radio ja televisio ei enää ole yhtä keskeisessä asemassa, mitä ne olivat vielä vuosituhannen vaihteessa, on niissä edelleen ohjelmakartat ja ohjelmatiedot. On demand -palvelut eivät ole aivan tätä perinteistä lähetystapaa tehneet tarpeettomaksi. Eikä täysin teekään, koska jostain syystä ’live’ tilanteissa – on sitten kyse urheilusta tai esiintymisestä – on edelleen oma viehätyksensä.

Pieter Lastman, Joona ja valas, 1621.

Näissä perinteisissä ohjelmatiedoissa esiintyy sana ’uusinta’. Se tarkoittaa, että ohjelma on esitetty aiemmin samalla kanavalla. Uusinta sopii myös videopeleissä paljon käytetyn englanninkielisen termin ’re-play’ korvikkeeksi. Se tarkoittaa peleissä tietyn osuuden, esimerkiksi kentän, radan, ottelun tai tallennuspisteen, aloittamista uudelleen. Tätä kuvaa sana ’revanssi’.

Pelimaailman ’uusinta’ ei tarkoita täsmälleen saman toistoa, vaan osuuden uudelleenpelaamista siten, etteivät pelimaailman olosuhteet ole muuttuneet edellisen yrityksen tähden …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , |