Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: armo

Vaskikäärmeestä Kristukseen

Aloitetaan muutamalla sanalla edellisestä presidentistämme Sauli Niinistöstä. Hän tuli presidenttinä tunnetuksi siitä, ettei hän juuri käyttänyt presidentin oikeutta armahtaa tuomittuja. Suomessa tämä presidentin oikeus on tarkoin lailla säädelty, mutta edeltäjiinsä nähden Niinistö käytti oikeuttaantodella vähän.

Pitää ensin olla syyllinen ja tuomittu, jotta voit hakea armahdusta. (Image by Ichigo121212 from Pixabay)

Kahden kautensa aikana Niinistö armahti yhteensä 22 ihmistä. Tämä on vähemmän, mitä hänen kolme edeltäjäänsä armahtivat keskimäärin vuoden aikana. Kausiensa aikana Niinistö hylkäsi tai jätti varteen ottamatta kaikkiaan 741 anomusta. Huomaa, että jos anomus koskee armahdusoikeuden piiriin kuulumatonta asiaa, se jätetään aina varteen ottamatta. Presidentillä oli hyvät perustelut toimintaansa, mutta jätetään aihe tältä osin käsittelemättä.

Oleellista tässä armahduskäytännössä on, että sinut pitää tuomita ennen kuin voit hakea armahdusta. Tämä …

Lisää...

Lain merkityksestä

Laki ja usko ovat kumpikin sangen selkeiltä käsitteitä toisistaan erillään, mutta kun nämä kaksi termiä tuodaan ’saman pöydän’ ääreen, muuttuu tulkinta monta kertaa vaikeammaksi.

Laki on mittari ja ohjenuora – ei ratkaisu eikä apu. (Kuva Felix Wolf Pixabaystä)

Toisaalla on kiusaus ajatella, että laki kuuluu vanhaan liittoon ja usko taas uuteen liittoon. Mutta eikö juuri Jeesus sanonut:

Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut.” (Matt. 5:17)

Mikä sitten on lain asema uudessa liitossa? – En osaa sitä tyhjentävästi selittää, mutta uskon, että yllä lainatut Galatalaiskirjeen …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , , , , |

Vallanpitäjien puolesta

Lainaan Paavalin ensimmäisestä kirjeestä Timoteukselle monelle entuudestaan tutun kehotuksen.

Kynttilät on sytytetty rukousten merkiksi. (Kuva Karl Frank Pixabaystä)

”Kehotan ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuninkaiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta, jotta saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää, kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti.” (1. Tim. 2:1-2)

Monen kirkkoperinteen seurakunnat ovat ottaneet Paavalin kehotuksen vakavasti ja yhteisissä rukouksissa täten muistetaan esivaltaa ja päätöksentekijöitä varsin säännöllisesti. Samoin teemme itse kukin myös omaehtoisesti henkilökohtaisessa hartauselämässämme. Asia on kunnossa. Miksikö sitten kirjoitan itsestäänselvyydestä?

Tahdon muistuttaa meitä tämän kehotuksen syvimmästä – ihmisrakkauden ylittävästä – luonteesta. Se on varsin helppo Suomen kaltaisessa demokratian kehdossa unohtaa, kun ainakin teoriassa demokratian sääntöjen perusteella noin puolen kansasta on aina tyytyväinen päättäjiin ja heidän …

Lisää...

Kristuksen armossa ja tuntemisessa

Monelle, varsinkin näin kesäpäivinä, on varsin vaivalloista kaivaa Raamattu esiin ja tutkia sitä.

Jumalan suuruuden voi nähdä näinkin… (Kuva Stefan Keller Pixabaystä)

Toisaalta monet Raamatun luvut ja kirjat tuntuvat käsittämättömiltä ja vaikeatajuisilta toki sadepäivinäkin. Niitä monesti lukee kuin vanhoja jo tutuksi käyneitä kohtia. Raamattu tuntuu siis myös sadepäivänä olevan maailman vaikein kirja avata ja ymmärtää…

Tämä on totta erityisesti silloin, kun sen voisi avata kuin oven tuntemattomaan. Tällä tarkoitan sen avaamista ilman, että etsisin sieltä apua tai lohtua itselle tai toisille.

Kuinka paljon hedelmällisempää on avata pyhä kirja vain kohdatakseen Suuren Kirjailijan sen takana. Se on kuin kävisit sisään Taivasten valtakuntaan mystisestä ovesta. Niin erityisen vaikeaa tällainen avoin kohtaaminen tekstissä Jumalan kanssa on, että tällaiselle lukemiselle on keksitty ihan …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , , , , |

Täynnä armoa ja totuutta

Pidän tarinoista ja kertomuksista. Usein puen omat ajatukseni nekin kertomuksen muotoon, kun tahdon välittää ne toisille. Poikkeus vahvistakoon säännön. Tällä kertaa toimin toisinpäin.

Armoa ja totuutta (Image by Юлия from Pixabay)

En kerro sinulle tarinaa, vaan pyydän sinut astumaan omaan tarinaasi. Tarkoitan mielikuvaa tai kertomusta, mikä sinulle nyt ensimmäisenä nousee mieleesi, kun kohta annan sinulle otsikon.

Ole vapaa ajatuksissasi, koska seuraavassa lyhyessä mielikuvaharjoitteessa et voi tehdä mitään väärää. Kohtaat vain joukko ajatuksia ja se riittää – ja niitähän ihmismielen taivaalla riittää yleensä ihan käskemättä.

Ja nyt on tuon tehtävän vuoro. Varataan aikaa noin kaksi minuuttia. Uskon, että sinulla riittää tähän sen verran aikaa. Kaksi minuuttia kuluu usein ihan huomaamatta somen tai uutisten viemänä, joten eiköhän tuo kaksi minuuttia riitä …

Lisää...

Jumalan karikatyyri

Tänään ikkunata näkyvä talvinen maisema kaikessa kauneudessaan aiheutti mielessäni pienen ajatusmatkan reilun vuosikymmenen taakse, kun Italian matkalla poikkesimme nopeasti Milanossa. Turistikaupungin keskusaukio täyttyi monenlaisesta osaajasta, jotka kaikki tarjosivat vastinetta rahoilleni.

Yhdenlainen karikatyyri. (Kuva 愚木混株 Cdd20 Pixabaystä)

Siellä oli taiteilijoita, jotka piirsivät odottaessa karikatyyreja ihmisistä. Karikatyyri on sellainen tarkoituksellisesti liioiteltu kuva, jolla kiinnitetään huomio henkilön johonkin ominaisuuteen tai toimintaan. Tällainen katutaiteilijan luoma kuva keskittyy yleensä joihinkin ilmeisiin piirteisiin henkilön olemuksessa ja ulkoasussa.

Heidän piirroksensa huvittavat meitä, koska ne liioittelevat yhtä tai useampaa fyysistä piirrettämme tavalla, joka on tunnistettava mutta hauska. Ne ovat sellaisia kepeitä kuvauksia, sillä kuka nyt itsestään haluaisi maalattavan jotain sellaista, että siitä mielensä pahoittaisi.

Jos taiteilija tuntee kohteensa paremmin – esimerkiksi henkilökohtaisesti tai henkilön historiasta – hän …

Lisää...

Mutta minä sanon…

Olen sen aieminkin kertonut, että Paavalin kirjeet korinttilaisille – ne kummatkin – ovat minusta mielenkiintoinen kokonaisuus. Se on sitä etenkin silloin, kun näkee vaivaa päästä sisälle tapahtumiin ja seurata Paavalin ja seurakunnan kirjeenvaihtoa oletetun perusteella.

Vuorisaarna (Kuva Deb Pixabaystä)

Tämän sunnuntain saarnatekstinä on kirkkokalenterin mukaan ensimmäisen kirjeen teksti kolmannen luvun alusta (1. Kor. 3:1-9). Siitä olin aikeissa ensin saarnata, mutta toisin kävi. Mainitsen tämän kuitenkin nyt siksi, että kannustan sinua lukaisemaan tekstin vaikka iltalukemistona.

Kun luin päivän tekstit, kävi niin, että pienen hiljaisen keskustelun tuloksena oli selvää, että minun on puhuttava evankeliumitekstistä Matteuksen mukaan (Matt. 5:21-37). Se on ote Jeesuksen vuorisaarnasta ja vielä melkoisen pitkä onkin. Yritin vielä vakuuttaa tekstin edessä itseni, ettei tuosta voi saarnata – …

Lisää...