Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: armo

Sukulunastajani

Isänpäivä oli ja meni marraskuun toisena sunnuntaina. Minulle isänpäivä onyksinkertaisesti kotipäivä. En kaipaa muistamista enkä etenkään päivän juhlistamista, puhumattakaan rasittavista lounaista, kyläilyistä, jne.

Isänpäivä on kuitenkin omiaan muistuttamaan minua lähimmistä – heistä, ketkä ovat arjessa niin lähellä, että heissä todellinen rakkauteni ja ’voiteluni’ Jumalan palvelijana mitataan. Kutsumus jumalanpalvelijana mitataan siellä, missä olemme kuin ’kotonamme’. Siihen Paavalikinviittaa, kun hän ohjeisti Timoteusta valitsemaan seurakunnan ’kaitsijaa’:

”Hänen tulee hallita hyvin oma kotinsa ja kaikella arvokkuudella pitää lapsensa kuuliaisina.” (1. Tim. 3;4)

Tämä riittäköön isänpäivän teemasta. Kirkkokalenterin teksti kuulostaa isänpäiväksi varsin erikoiselta. Nimittäin jaan muutaman sanan Ruutin kirjasta – niin Ruut oli äiti – ei isä, mutta on se kuitenkin biologinen tosiasia, että Ruutin synnyttämällä Oobed -pojalla oli myös isä ja hänen nimi on Boas.

[caption id="attachment_2365" align="alignright" …

Lisää...

Daavidin Poika, armahda minua!

Monen elämä täyttyy haluamisesta ja haalimisesta jopa niin, että tarve alati kasvavan elämänjanon tyydyttämiseksi saa ihmisen hengästymään. On paljon kaikkea, mitä olisi ehdottaman tärkeä saada alulle, eteenpäin ja vielä valmiiksi asti. Enkä sano, että elämän täyttävät asiat ovat kaikki tarpeettomia tai vähemmän tärkeitä – ne vain ottavat aikansa ja vievät mennessään.

Tähän liittyy Jumalan valtakunnan näkökulmasta yksi päinvastainen merkillinen lainalaisuus, joka kiireen kanssa taistelevan ihmisen näkökulmasta tuntuu järjenvastaiselta.

Se on kuin hengellinen jatko-osa tutulle sananparrelle ”hyvin suunniteltu on puolisiksi tehty”. Kokemuksesta tiedämme tämän sananparren totuuden varsin oikeaksi, kunhan vain suunnittelu etenee toteuttamisen puolelle.

Jeesus parantaa sokean miehen (Duccio, di Buoninsegna, v. 1319)

Hyväksymme ajatuksen suunnittelun tärkeydestä, mutta sen soveltaminen käytäntöön on vaikeaa, jos sormissa polttelee ryhtyä kiireellä tekemään. …

Lisää...

Armo, ansaitsematon rakkaus minun osakseni.

”Niin Hän (Jeesus) puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita, tämän vertauksen:

Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani. Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: Jumala, minä kiitän Sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään ole niinkuin tuo publikaani.

Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.

Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: Jumala, ole minulle syntiselle armollinen. Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään.”

Luuk.18:9-14

Tuo sana armo, on niin tuttu sana hengellisissä keskusteluista, mutta moniko meistä on tullut ajatelleeksi, mitä se merkitsee meille …

Lisää...

Sydämen hiljaisuus

Näin joulun lähestyessä on hyvä pysähtyä ja jäädä miettimään oman sydämen tilaa suhteessa Herraan Jeesukseen Kristukseen. On niin helppoa mennä ja touhuta ympäriinsä, ja joulunaika antaa siihen ns.”virallisen luvankin”. Kaikki muut tekevät myös niin ja varsinkin jouluna. Jouluun ikäänkuin kuuluu kiire ja kaiken valmiiksi saaminen täydellistä aattoiltaa varten. Valmistamme kyllä ulkoisesti asioita: hankimme kaiken tarvittavan jouluateriaa varten, ostamme lahjat läheisillemme, varaudumme kynttilöillä hautuumaalla käynteihin yms. Mutta osaammeko me tämän ajan ihmiset valmistaa sydämiämme vastaanottamaan joulun Sanomaa, joulun todellista Herraa sydämiimme ja kuunnella Hänen ääntään hiljaisuudessa?

Joulun Herra on Jeesus Kristus, joka syntyi pienenä vauvana reilut 2000 vuotta sitten halpaan seimeen. Betlehemissä ei ollut nykyajan mukavuuksia, mutta ei myöskään sitä ääntä ja meteliä, mitä tänä päivänä kuulemme ehkä jo välillä liikaakin autojen ym.yleistyttyä kaiken kansan kulkuneuvoiksi. …

Lisää...

Kategoria Elisa, Kynästäni | Avainsanat , , , , , |

Valkeaa pimeää

Kuopiosta pohjoiseen kohti Siilinjärveä mentäessä ylitetään Kallavesi. Kallansillat siltaketju yhdistää Kuopion Päivärannan Siilinjärven Vuorelaan. Suosaaren ja Tikkalansaaren välisen syväväylän kohdalla on siltaketjun korkein silta, mistä avautuu upea näkymä yli Kallaveden. Jos katsoo sieltä kohti Puijonsarvea, näkee korkealle nousevan synkänpuhuvan havumetsän.

Näkymä Kallavedelle Kallansilloilta.

Näkymän perusteella voi ajatella, että onpa siellä tasaisen tiheää havumetsää, mikä tietysti pitää paikkansa. Jos kuitenkin siirtyy sillalta sinne havumetsään, huomaakin löytävänsä paljon muuta kuin pelkän havumetsän. Muutaman vuoden Puijonsarven tiheiköissä liikkuneena voin vakuuttaa, että tuo synkkä metsä kätkee sisäänsä käsittämättömän kauniin ja monimuotoisen luonnon.

Tänään lähden Puijonsarven metsiin liikkumaan ja tiedän kokemuksesta, että jälleen kerran aistini tavoittavat matkalla jotain uutta ja sellaista, mitä en ole siellä aiemmin kokenut. Voisin tietty juosta vaihteeksi taas kerran sillalle katsomaan …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , , |

Armossani on sinulle kyllin

Ihmisen omavoimaisuus on yksi suurin este Kristukseen luottamiselle. Kun me luotamme omiin voimiimme, mahdollisuuksiimme, tietoomme tai resursseihimme, oletamme kykenevämme huolehtimaan tilanteista ilman Jumalan apua.

Paha tapamme onkin jakaa ongelmat kahteen ryhmään: niihin, joihin tarvitsemme Jumalan apua ja niihin, jotka luulemme kykenevämme hoitamaan itse.

Apostoli Paavalilla oli erityisen voimakas tahto. Raamattu kertoo kuinka hän matkoillaan kohtasi mellakoita ja tuskia (2. Kor. 11:16-33), mutta silti hän oli valmis tekemään matkaa Kristuksen tähden. Itse asiassa hän omisti elämänsä ensimmäisen puolikkaan Jumalan palvelemiseen täysin omavoimaisesti. Hän teki sitä kiihkeänä fariseuksena vainoten kristittyjä, kunne Herra Jeesus ilmestyi hänelle ja pysäytti hänet. Hänen luonteellaan omavoimaisuuden vaara vaani häntä varmasti vielä kääntymisen jälkeenkin.

Tähän liittyen hän kertoo korinttilaisille toisessa kirjeessään piikistä, jonka Jumala oli sallinut hänelle kantaa pitääkseen palvelijansa omavoimaisuuden …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , |

Niin saatte elää

Sunnuntaina vietettiin mikkelinpäivää – eli enkelien sunnuntaita. Ilmeisesti vanhuus tulee, koska minusta tuntuu, että juurihan sitä mikkelinpäivää vietimme. Vuosi on siis vierähtänyt.

Mikkelinpäivä on omistettu alun perin arkkienkeli Mikaelille, mutta nykyisin se on kaikille enkeleille omistettu kristillinen juhlapäivä. Sitä on vietetty varhaiskeskiajalta saakka laajalti kristikunnassa 29. syyskuuta ja nyttemmin siis tuota päivää seuraavana sunnuntaina.

Uskallan kuitenkin poiketa tämän juhlapäivän teemasta ja pitäydyn metodistikirkon saarnakalenterin teksteissä. Valitsin keskittyä tällä kertaa Vanhan testamentin lukuteksteistä Hesekielin kirjaan, koska teksti on varsin mielenkiintoinen ja aina ajankohtainen sisällöltään. Teksti on kirjan 18. luvusta, josta siteeraan tässä päivän tekstin mukaisesta joitain jakeita luvun alusta ja lopusta (Hes. 18:1-4, 25-32).

Periytyvätkö pahat teot?

Kysymys siitä, että periytyvätkö pahat teot isältä pojalle, kuulostaa näin irrallaan esitettynä absurdilta. Silti olen kuullut …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , |