Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Arkistot kuukauden mukaan: syyskuu 2023

Oikea todistaja

Todistaminen on monelle tieteestä tuttu termi. Usein jokin ilmiö on sangen helppo kuvata tai jopa soveltaa käytäntöön, mutta ilmiön todistaminen joksikin, mitä sen sanotaan olevan, ei ole lainkaan niin mutkatonta.

Joskus silminnäkijä päätyy todistajaksi. (Kuva F. Muhammad Pixabaystä)

Erityisesti matematiikassa sen oppi huomaamaan. Oli sangen helppoa soveltaa opittua kaavaa tai lainalaisuutta, mutta sen todistaminen varmasti toimivaksi vaati huomattavasti suuremman ponnistuksen. Todistamisen tarkoitus on vakuuttua siitä, että havainnot tukevat sitä, mitä niiden oletetaan olevan.

Vastaavasti todistuksia ja todistajia on käytetty oikeudessa jo monet maailman ajat. Todistajalta ei kysytä mielipidettä, vaan hänen tehtävänsä on kertoa siitä, miten hän havaitsi tapahtuneen. Oikeutta ei kiinnosta ensisijaisesti todistajan omat ajatukset, vaan todellisuus niiden takana.

Todistuksella on oma merkityksensä myös hengellisessä kielenkäytössä. Se on tavallaan …

Lisää...

Joka ei ota ristiään…

Suomenkieleen on jäänyt merkillinen sanonta ”ottaa jotakin ristikseen”. Sanomme ”En ota kesämökkiä ristikseni” tai ”Sain sitten perintönä vanhan auton ristikseni”. Liekö sanonnan juuret Matteuksen evankeliumissa:

Kantaa ristinsä… (Kuva brigidamos Pixabaystä)

”Joka ei ota ristiään ja seuraa minua, se ei kelpaa minulle.” (Matt. 10:38)

Oli niin tai näin, jokaisella meillä on ’ristejä’ kannettavana elämässämme. Risti voi olla sairaus, riitaisuutta perheen tai suvun kesken, heikon itsetunnon taakka tai vaikka masennus. Mikä näitä ristejämme yhdistää, on se, että ne ovat aina kanssamme ja monesti ottavat suuren osan huomiotamme.

Kun herään aamulla, kohtaan ristini ja risti kohtaa minut. Saatan toki unohtaa sen hetkeksi, mutta pian se ilmestyy uudelleen eteeni ja vaatii osansa huomiosta. Jos kykenisin pakenemaan …

Lisää...

Sitoa ja päästää

Muistan nuorena isänävähän kateellisena seuranneeni sivusta, kun aikanaan poikakerhoissa minusta seuraava sukupolvi oppi sitomaan kunnolliset pitävät solmut, jotka oli vielä mahdollista avatakin.

Solmuja sitoen ja päästäen (Image by congerdesign from Pixabay)

Minuun tuo taito ei näet koskaan ole tarttunut, vaan käytännössä olen tähän päivään asti joutunut selviämään kahdella solmulla ja niiden variaatioilla: rusetti- eli vetosolmu ja perinteinen umpisolmu. Rusettisolmun saa auki, mutta se ei ole järin pitävä. Umpisolmu taas pysyy, mutta sitä ei saa auki. Ongelmat alkavat siitä, jos minun tarvitsee sitoa solmu, joka kestää vetoa ja on edelleen avattavissa.

Hengellisessä kielenkäytössä kuulee myös puhuttavan sitomisesta ja päästämisestä. Kuulee sidottavan henkivaltoja ja vapautettavan ihmisiä synnin tai henkivaltojen siteistä. Jäin pohtimaan tätä sitomista ja vapauttamista, kun luin päivän evankeliumitekstin, jossa …

Lisää...

On niin kiire… että pysähdyn

Markuksen evankeliumi kuvaa Herraa Jeesusta ennen kaikkea Jumalan palvelijana.

Valtiomies William Wilberforce (kuva Wikipedia)

Evankeliumi kertoo eniten siitä, mitä Jeesus teki, kun taas muissa evankeliumeissa painotetaan esimerkiksi hänen opetuksiaan tai sitä, miten hänessä täyttyi Vanhan testamentin profetiat. Evankeliumia kuvaa hyvin siinä siteeratut Jeesuksen sanat:

”Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.” (Mark. 10:45)

Markuksen näkökulma Jeesuksen teoista tasapainottaa käsitystämme Jeesuksen toiminnasta, jotta emme ajattele hänen olleen kuin nykypäivän konsultit ja poliitikot, jotka puhuvat paljon, mutta… Tosin vain lukemalla Jeesuksen teoista, saa hänen ajankäytöstään ehkä liian suorituskeskeisen kuvan. Suo siellä, vetelä täällä.

Lukemalla huolellisesti tekstin kokonaisuutena omassa kontekstissaan, saatamme löytää tutuista ’todisteteksteistä’ mielenkiintoisia uusiakin näkökulmia. Näin ainakin tällä kertaa, kun tekstini on heti evankeliumin lähes …

Lisää...

Kuka? Minäkö?

Elämä on valintojen viidakko. Elämän matkalle mahtuu monta valintaa: helppoja ja vaikeita.

Palava pensas? (Image by Jeff Jacobs from Pixabay)

Ikävimpiä valintoja ovat ne, joissa tunnemme olevamme riittämättömät oikeaa tai ainakin houkuttelevaa valintaa kohtaan. Usein nämä tilanteet avautuvat eteen suunnittelematta.

Monelle meistä vaikein tilanne on oman riittämättömyyden kohtaaminen silloin, kun tuntee Jumalan kutsuvan tekemään jotain hänen valtakuntansa tulemiseksi. Tällöin toisessa vaakakupissa painaa pelko omasta riittämättömyydestä ja toisessa halu olla kuuliainen Jumalan kutsulle.

Mutta eipä riittämättömyyskään vielä mitään, jos Jumala kutsuu meitä jonnekin, minne me emme syystä tai toisesta tahdo mennä. Kyse ei ole enää riittämättömyyden voittamisesta, vaan siitä, että pitäisi voittaa pelkonsa edes astuakseen Jumalan kutsuun. Ja tuo pelko voi olla jokin asia, mikä syystä tai toisesta on kasvanut …

Lisää...

Muistan, tunnen ja kaipaan

Muistan tämän tapahtuman tunnelman vuosien takaa, vaikka paljon muuta olen unohtanut. En muista, mitä tuossa

Täällä se tapahtui – silloin joskus ja tapahtuu yhä kehossani. (Kuva Jori Brander)

jumalanpalveluksessa saarnasin, mutta muistan, miltä se tuntui. En muista laulujen nimiä, en edes määrää, mutta muistan, miten erityistä oli laulaa tuona iltana. Kehoni muistaa tuon illan kuin eilisen päivän.

Niin ja on erikoista sekin, että mikä minut herätti vuosikymmenien jälkeen muistamaan tuon yhden tavallisen jumalanpalveluksen Tampereen syksyisessä pimeässä illassa? Tuo ilta ei ole elämäni matkalla mikään erityinen kulminaatiopiste, josta olisi alkanut jokin uusi tai erilainen. Se oli erityinen ja etenkin nyt, kun syystä tai toisesta mieleni toi sen jälleen tähän eteeni.

Kerron, minkä muistan tai luulen muistavani

Kirkko, jossa tuo kaikki tapahtui …

Lisää...