Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Arkistot kuukauden mukaan: lokakuu 2023

Kasvoista kasvoihin

Tekstini sunnuntain saarnaksi oli kirkkomme saarnakalenterin perusteella Deuteronomian, eli liitonkirjan, viimeinen luku.

Näissä maisemissa muutama tuhat vuotta sitten Mooses katseli luvattua maata… (Image by Dafne Oosten from Pixabay)

Tekstiä lukiessa ja tekstiä valmistellessa minulle kävi niin, että harhauduin sivupolulle, josta en sitten koskaan täysin palannut takaisin. Kaikki meni kuitenkin oikein, sillä tällä tavalla Herra näytti minulle olevansa myös ’saarnojen Herra’. Hän vain osoitti kuinka suvereenisti hän tätä elämää johtaa.

Tarkastelin saarnatekstiä ja tuttuun tapaan tarkistin luvun yksityiskohtia useammasta kommentaarista ja törmäsin siinä useaan mielenkiintoiseen seikkaan. Yksi oli se, että jostain syystä luvun tulkitsijoille tuntui olevan suurin ongelma ja mielenkiinnon kohde se, että kuka tekstin on kirjoittanut – ei niinkään se, mitä tekstissä tapahtuu.

Siteeraan tähän tekstin ja lähdetään sitten …

Lisää...

Vallanpitäjien puolesta

Lainaan Paavalin ensimmäisestä kirjeestä Timoteukselle monelle entuudestaan tutun kehotuksen.

Kynttilät on sytytetty rukousten merkiksi. (Kuva Karl Frank Pixabaystä)

”Kehotan ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuninkaiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta, jotta saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää, kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti.” (1. Tim. 2:1-2)

Monen kirkkoperinteen seurakunnat ovat ottaneet Paavalin kehotuksen vakavasti ja yhteisissä rukouksissa täten muistetaan esivaltaa ja päätöksentekijöitä varsin säännöllisesti. Samoin teemme itse kukin myös omaehtoisesti henkilökohtaisessa hartauselämässämme. Asia on kunnossa. Miksikö sitten kirjoitan itsestäänselvyydestä?

Tahdon muistuttaa meitä tämän kehotuksen syvimmästä – ihmisrakkauden ylittävästä – luonteesta. Se on varsin helppo Suomen kaltaisessa demokratian kehdossa unohtaa, kun ainakin teoriassa demokratian sääntöjen perusteella noin puolen kansasta on aina tyytyväinen päättäjiin ja heidän …

Lisää...

Sana vieraanvaraisuudesta

Saatat hämmästellä otsikkoamme; eikö uskovilla ole mitään muita huolenaiheita kuin jokin vieraanvaraisuus. Yhtä lailla hämmästyt lukiessasi Uuden testamentin kirjeitä, kun huomaat niiden kirjoittajien jaksaneen kehottaa seurakuntalaisia hyviin tekoihin, kuten vieraanvaraisuuteen, hyväntekeväisyyteen, almujen antamiseen jne.

Yhdenlaista vieraanvaraisuutta tämäkin juhla. (Kuva Volker Glätsch Pixabaystä)

Mitä tekemistä näillä teoilla on todellisen uskonelämän kanssa? Onhan pelastus kokonaan Jumalan lahja ja hyveet Jumalan hyvää aikaansaannosta meissä. Miksi apostolit siis taukoamatta kehottavat uskovia tekemään hyvää? Katsopa tätä Pietarin kirjeen kappaletta.

Kaiken loppu on lähellä. Olkaa siis ymmärtäväiset ja raittiit voidaksenne rukoilla. Ennen kaikkea pysykää kestävinä keskinäisessä rakkaudessanne, sillä ’rakkaus peittää paljotkin synnit’. Olkaa nurkumatta vieraanvaraisia toinen toisellenne. Palvelkaa kukin toistanne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoina.(1. Piet. …

Lisää...

Käskeä vai pyytää?

Aleksis Kivi kirjoitti aikanaan ”maailma muuttuu, Eskoseni, mikä on jäänyt elämään sanontana suomenkieleen. Niin muuttuu, mutta niin muuttuu myös ’Esko’. Tämäkin ’Esko’, joka tässä kirjoittelee, on muuttunut monella tavalla maailman mukana ja siitä huolimatta – välillä sitä vastaankin.

Tällainen islannin hevonen minua silloin kuljetti. (Kuva Bärbel Bauer Pixabaystä)

Vaikka maailma ja ihminen itse muuttuvat, Jumala pysyy ja lainalaisuudet hänessä säilyvät. Ne säilyvät, vaikka meidän tulkintamme tai kokemuksemme niistä muuttuvat. Ja nehän muuttuvat vain siksi, että usein katsomme elämää liian kapeasti ja muodostamme yksinkertaistettuja sääntöjä, joiden mukaan toivomme elämän kulkevan. Se ei vain kovinkaan usein mene niin.

No, tämän sanottuani totean vielä uudelleen, että Jumala ei muutu. On siis jotain pysyvää. Ja tällä kertaa tahdon jakaa jotain, …

Lisää...

Salattu uskonelämä

Otsikon sana ’uskonelämä’ ei liene vieras termi kenellekään. Se on jopa niin tuttu, ettei se otsikkona ole riittävän iskevä. Lisäsin iskevyyttä sijoittamalla sen kaveriksi sanan ’salattu’, mikä herättää uteliaisuuden.

Tätäkö on ’uskonelämä’? (Image by Anja from Pixabay)

Ja salattu tuo ’uskonelämä’ onkin, mikäli ajatellaan sen esiintymistä Raamatussa. Vaikka ’uskonelämä’ on keskeinen termi kristillisessä kirjallisuudessa, sana ei sellaisenaan esiinny Raamatussa. Toki Raamattu sisältää paljon epäsuoria synonyymejä termille, kuten vaeltaminen hengessä, kilvoittelu jne.

On kuitenkin niin, että usein, kun puhumme eritellen uskonelämästä, Raamattu käyttää mieluummin sanaa ’elämä’. Jos vaellat Jumalassa, ei sinulla ole elämää uskon ulkopuolella, joten on täysin turhaa puhua erikseen uskonelämästä ja elämästä. Tällainen erottelu paljastaa vain ihmisen elävän kaksoiselämää – toisaalta Jumalassa ja sitten hänen ulkopuolellaan.

Tarkoittaako Raamatun …

Lisää...

Varjoja, varjoja…

Kuluneilla viikoilla olen matkustanut melkoisesti paikasta toiseen tavatakseni ihmisiä siellä täällä. Matkustan mieluusti julkisilla kulkuvälineillä ja lyhyet siirtymät kuljen joko jalkaisin tai kaupunkipyörällä. Välillä on pimeä, välillä sataa, mutta on niitä aurinkoisiakin hetkiä. Kaikki säät kelpaavat ja ovat yhtä tervetulleita.

Varjoja, varjoja… (Kuva Luca Finardi Pixabaystä)

Yhtenä päivänä kävellessäni aamuauringossa joen vartta huomasin varjoni kävelytiellä. Se on uskollinen tosi ystävä. Sen ääriviivat olivat varsin selkeät, joten saatoin tunnistaa varjosta helposti itseni. Kyseessä on toki vain valon iloinen leikki, jolle kehoni antaa ääret, mutta silti kuva tiessä oli kuin olisin katsonut todellista kuvajaistani seuraamassa minua varjojen salatussa maailmassa.

Aikaa ei ollut pitkään aamukävelyyn, joten käännyin takaisin majapaikkaa kohti ja niin tuo sama harmaan musta siluetti vuorostaan johti minua kulkien aina …

Lisää...

Vapaus menneestä

Vuosisatoja sitten ammatti periytyi isältä pojalle. Isät paitsi kasvattivat poikansa Herran nuhteeseen, he kouluttivat heidät itse osaamaansa ammattiin. Sillä tavoin suutarin pojasta tuli suutari, sepän pojasta seppä, jne. Perinne näkyy aikanamme enää vain muutamissa sukunimissä, kuten Seppä, Seppänen tai Suutarinen.

Käsi kädessä, isältä pojalle (Kuva chin1031, Pixabay)

Nykypäivänä ei isältä pojalle välttämättäenää periydy juuri muuta kuin tuo sukunimi ja omaisuus. Tosin poikkeuksiakin on; esimerkiksi monen näyttämötaiteilijan jälkeläisistä on tullut vanhempiensa työn jatkajia, samoin käy vielä kauppiassuvuissa ja urheilussa. Ja toki niitä pappissukujakin tuntuu riittävän.

On tietty rehellisyyden nimissä myönnettävä, että edelleen yllättävän paljon ominaisuuksia siirtyy verenperintönä isältä pojalle. Tällä en viittaa vain geneettiseen perimään. Sillä monet tavat ja taipumukset tuntuvat nekin siirtyvän sukupolvelta toiselle.

Ehkäpä juuri siksi historian …

Lisää...