Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: Paavali

Mustetta, sydämiä ja suosituskirje

Muistanet takavuosilta, kun mediassa kohkattiin ammatissaan epäpätevistä henkilöistä, jotka olivat harjoittaneet työtä vaihtelevan mittaisia aikoja joko väärennetyin paperein tai sellaisten ulkomaisten tutkintojen perusteella, jotka eivät vastaa kansallista tai eurooppalaista vaatimusta. Puhetta oli erityisesti valelääkäreistä ja -hoitajista, vaikka tosin muitakin ammattikuntia keskusteluun liitettiin.

Muinainen suosituskirje.

Ehkä yllättävintä suurelle yleisölle oli se, että yleisesti kuviteltiin, ettei tuollainen petos olisi nyky-yhteiskunnassa mahdollinen. Toisin oli.

Valheellisten toimijoiden ongelma ei ole vieras myöskään kirkkohistorialle, ei Uuden testamentin alkuseurakunnalle eikä edes Vanhan testamentin Israelille. Siinä missä Vanha testamentti puhuu toistuvasti vääristä profeetoista, Uuden testamentin kirjeissä kerrotaan valheellisista julistajista (Ilm. 2:2), profeetoista ja opettajista (2. Piet. 2:1) sekä vieläpä valheellisista kristityistä (Gal. 2:4).

Eikä nykypäivän yhteiskunta tai seurakunta ole vapautunut tästä ongelmasta, vaikka se …

Lisää...

Epäonnistumisten kautta voittoon!

Olipa kerran vapaapäivä, auringonpaiste heijasteli kauniina kimalluksena hangen pinnasta, aamukahvikin maistui aromikkaalta, takana oli mitä mainioin viikko. ”Ah, kun elämä on hyvää”, hän sanoi. Puhelin soi. ”Haloo, ai huonoja uutisia?” hän vastaa ja painaa luurin kiinni. Aivan kuin se kaikki hyvä olisi hetkessä viety pois ja kadonnut ainiaaksi.

Mikä nyt on hyvää, saattaa menettää merkityksensä seuraavassa hetkessä. Elämän yllätyksellisyys on merkillistä; vaikka siihen varautuisikin.

Paavali saarnaa Ateenassa.

Monet kerrat olen ennakoinut tulevaa isoin odotuksin, mutta pettynyt. Samoin olen myös matkannut ilman odotuksia ja silloin tapahtui se jokin odottamaton.

On tilanteita, kun jään ihmettelemään, miksi Jumala ei avaa ovea tai anna siunausta otolliseen hetkeen. Toisinaan taas Herra antaa siunauksen kuin odottamatta siellä, missä sitä vähiten …

Lisää...

Kristuksen kuninkuus

Kirkkovuoden viimeisestä sunnuntaita on Suomessa kutsutaan Ruotsin esikuvan mukaisesti synkänpuhuvasti tuomiosunnuntaiksi. Tosiasiassa nimi ei olisi synkkä eikä negatiivinen, ellei tuomio-sanaa käytettäisi kielessämme myös rangaistuksen synonyymina. Jostain syystä puhekielessä puhutaan tuomion eikä rangaistuksen suorittamisesta tai täytäntöönpanosta, kun puhutaan esimerkiksi vankeusrangaistuksesta.

Kristus tuomari, Fernando Gallego, 1480.

Ajatus tuomiosta juhlapyhän nimessä ei viittaa ensisijaisesti rangaistukseen, vaan oikeudenkäyntiin. Kyse oikeudenkäynnissä on oikeudesta – ei rangaistuksen langettamisesta. Oikeudenkäynnissä ei saa unohtaa, että tuomio voi olla myös vapauttava. Ja sitä tuomio on Kristuksessa häneen luottamuksensa laittaneilla – saamme nauttia vapauttavasta tuomiosta, koska Kristus on kärsinyt rangaistuksen meidän tähtemme.

Vanha katolisen kirkon perinne käyttää tuomiosunnuntaista nimitystä ”Kristuksen kuninkuuden sunnuntai”. Metodistikirkon traditiossa tuomiosunnuntain nimessä on katolisen perinteen tapaan iloisempi sointi. Juhlan nimi on ” …

Lisää...

Vapauteen Kristus meidät vapautti

Otsikko ”Vapauteen Kristus meidät vapautti” on käsiteltävän Paavalin tekstin johtolause. Se korostaa vapautta, jonka vastakohta on luonnollisesti orjuuden alaisuus. Galatalaiskirjeen viidennessä luvussa vapaus asettuu vastakkain ympärileikkaamisen (Gal. 5:2-3) ja lain noudattamisen kanssa (Gal. 5:4).

Orjan kahleet 1800-luvulta.

Me korostamme vapauttamme Kristuksessa juurikin vapautena lain orjuudesta, mitä se onkin. Sanotaankin, että se, joka on vapaa, ei ole lain orja. Korostus on oikea, mutta se ei silti ole koko totuus.

Vapaus lain noudattamisen tuoman orjuuden vastakohtana oli elämän kysymys kirjeen kirjoittamisen aikaan Galatian alueen seurakuntien ihmisille ja sitä se on varmasti monelle tämän päivän suomalaisellekin, joiden usko vääristyy lain noudattamisen vaateeksi.

Kehotan kuitenkin tällä kertaa sinua katsomaan tekstiä aavistuksen laajemmin kuin siinä mainittujen ympärileikkauksen ja lain noudattamisen yhteentörmäyksenä Kristuksen …

Lisää...

Näkyjä ja yön ääniä

Olin työmatkalla viikonloppuna Smidstrup Strandissa Tanskassa. Kokoonnuimme yhteen Pohjoismaiden ja Baltian alueelta kirkkomme keskuskonferenssin hallituksen kokoukseen. Pelkästään kulttuuritaustan vaihtelevuus lisää haastetta kokoontumisiin ja olipa käsiteltäviä asioitakin tällä kertaa paljon. Lisäksi osa kysymyksistä jakoi mielipiteitä ja herätti voimakkaita tunteitakin. Kun tähän vielä lisätään matkaväsymys ja yli 10-tuntiset palaveripäivät, on ymmärrettävää, että ärsyyntymiskynnys madaltuu sekin.

Auringon nousu meren rannalla.

Päätöspäivän aamun aloitimme ehtoollishetkellä kappelissa. Ennen ehtoollishetkeä kollega ohjasi joukkomme hiljentymään tutun Raamatun tekstin pariin (1. Kor. 12:12-26).

Lähestyimme tekstiä läntisen kirkon luostariperinteessä käytetyn neliaskelisen Lectio Divina -hiljentymisen menetelmin. Ajatus on lähestyä tekstiä henkilökohtaisen uskonelämän ravitsemiseksi niin, että ravinto tulee osaksi minua ja synnyttää elämässäni aikomuksen askelia.

Murusia pöydältä

Tekstin haaste minulle oli siinä, että teksti oli varsin tuttu ja olen siitä …

Lisää...

Pelikirjaa selaamassa

Kirjeessä korinttilaisille Paavali puuttuu paikallisia uskovia vaivanneeseen puoluehenkisyyden ongelmaan. Seurakuntalaiset olivat jakaantuneet toinen toistaan vastustaviin ryhmittymiin, jotka kantoivat kukin jonkun hengellisen auktoriteetin nimeä: kuka Apollosta, kuka Paavalia ja kuka Kristusta.

Pelikirja, pelisuunnitelma.

Ongelma ei ollut ’fanittaminen’ eikä se, ketä he ’kannustivat’, vaan se, että ’kannustaminen’ tarkoitti toisinajattelevien vastustamista ja kieltäytymistä olla yhteydessä heidän kanssaan. Kunkin puolueen mielestä kaikki muut olivat väärässä ja siksi heidän kanssaan yhteistyötä ei voinut edes ajatella.

Yhteisellä pellolla

Kirjeessään Paavali avaa oikean kristillisen palvelemisen ajatusta kuvaamalla mainittuja Herran palvelijoita viljelijöinä maatyön eri vaiheissa.

”Mikä sitten Apollos on? Tai Paavali? He ovat palvelijoita, jotka ovat johtaneet teidät uskoon, kumpikin siinä tehtävässä, jonka Herra on hänelle antanut. Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala antoi kasvun. Istuttaja ei siis …

Lisää...

Kuin kädestä taluttaen

Yksi sunnuntain teksteistä on Apostolien tekojen yhdeksännen luvun aloittava puolikas (Ap. t. 9:1-20). Se esittelee Luukkaan teoksen toisen osan päähenkilön ja kertoo hänen kääntymiskokemuksestaan – ja tässä vaiheessa tekstiä tunnemme tuon miehen nimellä Saul.

Paavalin kääntyminen ja näön palauttaminen.

Luukas mainitsee Saulin kerran tekstissään toki jo kerran aiemmin – Jerusalemin alkuseurakuntaa kohdanneiden vainojen yhteydessä. Tämä tapahtui ensimmäisen kristityn marttyyrin Stefanoksen kivittämisen yhteydessä:

Saul oli samaa mieltä kuin muut ja hyväksyi sen, että Stefanos surmattiin. Sinä päivänä puhkesi ankara vaino Jerusalemin seurakuntaa vastaan, ja kaikki muut paitsi apostolit hajaantuivat eri puolille Juudeaa ja Samariaa. Muutamat hurskaat miehet hautasivat Stefanoksen ja pitivät hänelle suuret valittajaiset. Mutta Saul tahtoi tuhota seurakunnan. Hän kulki talosta taloon, raastoi miehet ja naiset ulos …

Lisää...

 
 
 

Etsi sivustolta