Back to Top


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Tag Archives: Paavali

Näkyjä ja yön ääniä

Olin työmatkalla viikonloppuna Smidstrup Strandissa Tanskassa. Kokoonnuimme yhteen Pohjoismaiden ja Baltian alueelta kirkkomme keskuskonferenssin hallituksen kokoukseen. Pelkästään kulttuuritaustan vaihtelevuus lisää haastetta kokoontumisiin ja olipa käsiteltäviä asioitakin tällä kertaa paljon. Lisäksi osa kysymyksistä jakoi mielipiteitä ja herätti voimakkaita tunteitakin. Kun tähän vielä lisätään matkaväsymys ja yli 10-tuntiset palaveripäivät, on ymmärrettävää, että ärsyyntymiskynnys madaltuu sekin.

Auringon nousu meren rannalla.

Päätöspäivän aamun aloitimme ehtoollishetkellä kappelissa. Ennen ehtoollishetkeä kollega ohjasi joukkomme hiljentymään tutun Raamatun tekstin pariin (1. Kor. 12:12-26).

Lähestyimme tekstiä läntisen kirkon luostariperinteessä käytetyn neliaskelisen Lectio Divina -hiljentymisen menetelmin. Ajatus on lähestyä tekstiä henkilökohtaisen uskonelämän ravitsemiseksi niin, että ravinto tulee osaksi minua ja synnyttää elämässäni aikomuksen askelia.

Murusia pöydältä

Tekstin haaste minulle oli siinä, että teksti oli varsin tuttu ja olen siitä …

Lisää...

Pelikirjaa selaamassa

Kirjeessä korinttilaisille Paavali puuttuu paikallisia uskovia vaivanneeseen puoluehenkisyyden ongelmaan. Seurakuntalaiset olivat jakaantuneet toinen toistaan vastustaviin ryhmittymiin, jotka kantoivat kukin jonkun hengellisen auktoriteetin nimeä: kuka Apollosta, kuka Paavalia ja kuka Kristusta.

Pelikirja, pelisuunnitelma.

Ongelma ei ollut ’fanittaminen’ eikä se, ketä he ’kannustivat’, vaan se, että ’kannustaminen’ tarkoitti toisinajattelevien vastustamista ja kieltäytymistä olla yhteydessä heidän kanssaan. Kunkin puolueen mielestä kaikki muut olivat väärässä ja siksi heidän kanssaan yhteistyötä ei voinut edes ajatella.

Yhteisellä pellolla

Kirjeessään Paavali avaa oikean kristillisen palvelemisen ajatusta kuvaamalla mainittuja Herran palvelijoita viljelijöinä maatyön eri vaiheissa.

”Mikä sitten Apollos on? Tai Paavali? He ovat palvelijoita, jotka ovat johtaneet teidät uskoon, kumpikin siinä tehtävässä, jonka Herra on hänelle antanut. Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala antoi kasvun. Istuttaja ei siis …

Lisää...

Kuin kädestä taluttaen

Yksi sunnuntain teksteistä on Apostolien tekojen yhdeksännen luvun aloittava puolikas (Ap. t. 9:1-20). Se esittelee Luukkaan teoksen toisen osan päähenkilön ja kertoo hänen kääntymiskokemuksestaan – ja tässä vaiheessa tekstiä tunnemme tuon miehen nimellä Saul.

Paavalin kääntyminen ja näön palauttaminen.

Luukas mainitsee Saulin kerran tekstissään toki jo kerran aiemmin – Jerusalemin alkuseurakuntaa kohdanneiden vainojen yhteydessä. Tämä tapahtui ensimmäisen kristityn marttyyrin Stefanoksen kivittämisen yhteydessä:

Saul oli samaa mieltä kuin muut ja hyväksyi sen, että Stefanos surmattiin. Sinä päivänä puhkesi ankara vaino Jerusalemin seurakuntaa vastaan, ja kaikki muut paitsi apostolit hajaantuivat eri puolille Juudeaa ja Samariaa. Muutamat hurskaat miehet hautasivat Stefanoksen ja pitivät hänelle suuret valittajaiset. Mutta Saul tahtoi tuhota seurakunnan. Hän kulki talosta taloon, raastoi miehet ja naiset ulos …

Lisää...

Luja loppuun asti

Kuka tulee mieleen, jos siteeraan Raamatusta kehotusta ”ole luja ja rohkea”? Luulen, että sanat tuovat mieleesi kansanjohtaja Mooseksen työn jatkajan Joosuan. Häntä kannusti tehtävässään eteenpäin noilla sanoilla niin Mooses kuin Herra itse (5. Moos. 31:7, 23; Joos. 1:6,7, 9, 18).

Profeetta Haggai.

Herra toistaa kehotuksen olla luja myös Joosuan kaimalle – ylipappi Joosualle tuhannen vuotta myöhemmin Israelin paluun ja toisen temppelin rakentamisen aikaan. Kehotus lujuuteen kuului näin:

”Mutta nyt, ole luja, Serubbaabel, sanoo Herra, ole luja, Joosua, Jehootsadakin poika, ylimmäinen pappi. Ole luja, maan koko kansa, sanoo Herra, ja tehkää työtä, sillä minä olen teidän kanssanne, sanoo Herra Sebaot.” (Hagg. 2:4)

Kehotus lujuuteen ei perustu Serubbaabelin, Joosuan tai kansan kyvykkyyteen. Se on kehotus tehdä työtä uskollisesti, koska …

Lisää...

Posted in Hartaudet, Jori | Tagged , , , , , |

Hetekalla taivaisiin

Lepo ja uni kuuluvat ihmisen perustarpeisiin. Jos utelen sinulta, että milloin viimeksi olet nukkunut, voin olettaa ettei edellisestä kerrasta ole kulunut kuin korkeintaan tunteja – tuskin päiviä tai ainakaan viikkoja. Entä missä sinä nukuit viime yönä? Nukuit ehkä sängyllä, millaisella? Nukuitko kenties ’hetekalla’? Ennen sotia ja vielä 1950-luvulla Heteka olisi ollut todennäköinen vastaus.

Heteka on teräsrakenteinen joustinsänky. Kalle Kärkkäisen perustama Helsingin Teräshuonekalutehdas Oy aloitti Heteka-sänkyjen valmistuksen jo vuonna 1932.

Heteka -terässänky museotavaraa.

Heteka on hieno tuote. Siihen kuuluu kaksi sisäkkäistä sänkyä, joista toisen voi vetää esiin toisen alta. Pienemmissä kodeissa, joissa ei ollut erillistä makuuhuonetta, Heteka toimi tavallisesti päivisin sohvana ja levitettiin iltaisin parisängyksi.

Heteka metallisänkynä on oiva siinäkin, että luteet ja muut syöpäläiset eivät pääse munimaan siihen kuten puusänkyyn. …

Lisää...

Miten pyörällä ajetaan?

Osaatko ajaa polkupyörällä? Oletko aina osannut? Vai oletko kenties joskus tuon taidon oppinut? Muistatko vielä miten pyörällä ajamisen opit?

Menikö sinun tarinasi niin, että löysit jostain paksun kirjan, jossa ei ollut lainkaan kuvia? Kirjassa oli satoja sivuja abstraktia tekstiä; perusteellisia kuvauksia laakereista, kulmanopeuksista ja vieläpä yleiskatsaus painovoiman ja kitkan toimintaan. Vai katselitko kymmenien tuntien perusteellisen opasvideon, jossa opetettiin pyöräilyn salat, minkä jälkeen osasit saman tien ajaa pyörällä?

Miten opinkaan pyöräilemään?

Vai heräsikö kiinnostuksesi pyöräilyyn, kun näit jonkun ajavan pyörällä? Ehkä vanhempasi näytti sinulle, miten kätevää on liikkua pyörällä. Kenties isä tai äiti ajoi pyörällä ja sait nähdä, miten se tapahtuu? Saitko näin seurata vierestä pyörällä ajamisen mallia?

Ehkä hetken katsottuasi olitkin jo valmis yrittämään itse? Pyöräily näytti houkuttelevalta ja …

Lisää...

Oppinut tyytymään oloihini

Apostoli Paavali kirjoittaa Filippissä kokoontuvalle seurakunnalle kirjeessään juuri ennen lopputerveisiä näin:

”Ilahduin suuresti Herrassa, että te vihdoinkin havahduitte huolehtimaan minusta. Siihen teillä on toki ollut halua mutta ei tilaisuutta. En sano tätä puutteen vuoksi, sillä olen oppinut tyytymään oloihini.(Fil. 4:10-11)

Perspektiiviä sanoille antaa kirjoittajan, Paavalin, tilanne. Paavali kirjoitti Filippiläiskirjeen Roomasta kahden vuoden vankeuden aikana (Ap. t. 28-30) arviolta vuosina 62-63. Paavali on vankeudessa ja kirjoittaa ”oppineensa tyytymään oloihinsa” vankeudesta käsin. Olosuhteet eivät olleet mairittelevat – etenkään, jos ajattelet muiden apostolien samaan aikaan nauttineet vapaudesta. Silti Paavali ei kirjoita katkeruudesta käsin vertaillen toisiin,

Vapauden menettämistä raskaampi taakka Paavalille oli seurakuntien suhtautuminen hänen vankeuteensa. Kaikenlaiset perättömät huhupuheet ja puolitotuudet kiersivät paitsi vastustajien myös kannattajien huulilla. Hän varmasti koki yksinäisyyttä myös …

Lisää...

 
 
 

Etsi sivustolta