Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: Paavali

Hengellinen pienokainen

Olet todennäköisesti kuullut puhuttavan hengellisestä kasvusta ja hengellisen ravinnon välttämättömyydestä kasvulle. Analogia ravinnon ja ruumiillisen kasvun suhteen toimii melko hyvin myös hengellistä ravintoa ja hengellistä kasvun ajatellen.

Arnolfini Wedding (Jan van Eyck, 1434). Kasvu mitataan siellä missä ihmiset kohtaavat toisensa.

Ajatus hengellisestä ravinnon ja kasvun korrelaatiosta lienee jo entuudestaan tuttu, mutta oletko pysähtynyt miettimään, mitä hengellisellä kasvulla oikeastaan tarkoitetaan tai miten sellaista käytännössä mitataan? Onko kyse vain abstrakteista käsitteistä vai löytyykö niille ’oikean’ elämän vastineet?

Paavalia kuuntelemaan

Lähdetään Korintin seurakunnan tilaisuuteen kuuntelemaan ’luentoa’ tästä aiheesta. Käymme kuuntelemaan, mitä Paavali opetti seurakunnalle lähettämässä kirjeessään, jossa hän joutui puuttumaan ikävään ongelmaan eli puoluehenkisyyteen seurakunnassa.

Tehdään pieni mielikuvitusmatka. Istahdetaan toviksi Korintin seurakuntalaisten joukkoon synagogan viereiseen rakennukseen, Titius Justuksen taloon kuuntelemaan (Ap. t. …

Lisää...

Ei itsekkyydestä, ei kunnian vuoksi

Filippiläiskirjeen toisessa luvussa on tuttuKristuksen nöyryyden ylistys (Fil. 2:6-11). Se on kirjoitettu kauniin kristologisen hymnin muotoon. Tarkoitan tekstiä, joka alkaa näin:

”Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei katsonut saaliikseen olla Jumalan kaltainen vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon…”

Väkijoukossa: ”Älkää katsoko vain omaa parastanne vaan myös toisten.”

Hymni saattaa olla Paavalin riimittelemä, kuten Korinttolaiskirjeessä on vastaava ”Rakkauden ylistys(1. Kor. 13), mutta on mahdollista, että Paavali lainaa tarkoituksella tuttua varhaista kristillistä hymniä.

Mutta oletko ajatellut, että kaunis hymni ei ole kirjeessä ’täyteohjelma’, vaan sen on tarkoitus puhutella lukijaa? Hymni näet liittyy edeltäviin kehotuksiin, joihin Paavali liittää sen sanoen:

”Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella …

Lisää...

Elän tai kuolen

Olen miettinyt viime aikoina kuolemaa – lähinnä omaa kuolemaani. Se on lähestyvä etappi minunkin matkallani. Vaikka kuolema täällä elävien valtakunnassa vaikuttaa päätepisteeltä, se on oikeammin yksisuuntainen ovi kahden valtakunnan välissä – toisesta ulos ja toiseen sisään. Tässä merkityksessä toivotan kuoleman tervetulleeksi osana ihmisen matkaani.

Roomalaisen pakantemppelin uhrin valmisteluja (Musée du Louvre, Paris).

Täällä elävien maassa kuolemaan liittyy ajatus tilinteosta. Ei voi välttyä ajattelemasta, että ihmiselämän merkitys punnitaan kuolemassa. Kun ihminen poistuu tältä näyttämöltä, maailma arvottaa ihmisen hänen jättämänsä jäljen perusteella. On helppo mitata ihmisen ’arvo’ siinä, mitä jäi, kun kuolemasta on kulunut vaikkapa viisi vuotta. Ehkä jää nimi hautakiveen tai hitusen enemmän. Kuin kaunistellen kutsumme tätä arvoa ’perinnöksi jälkipolville’.

Jos tätä synkän oloista pohdintaa …

Lisää...

Mustetta, sydämiä ja suosituskirje

Muistanet takavuosilta, kun mediassa kohkattiin ammatissaan epäpätevistä henkilöistä, jotka olivat harjoittaneet työtä vaihtelevan mittaisia aikoja joko väärennetyin paperein tai sellaisten ulkomaisten tutkintojen perusteella, jotka eivät vastaa kansallista tai eurooppalaista vaatimusta. Puhetta oli erityisesti valelääkäreistä ja -hoitajista, vaikka tosin muitakin ammattikuntia keskusteluun liitettiin.

Muinainen suosituskirje.

Ehkä yllättävintä suurelle yleisölle oli se, että yleisesti kuviteltiin, ettei tuollainen petos olisi nyky-yhteiskunnassa mahdollinen. Toisin oli.

Valheellisten toimijoiden ongelma ei ole vieras myöskään kirkkohistorialle, ei Uuden testamentin alkuseurakunnalle eikä edes Vanhan testamentin Israelille. Siinä missä Vanha testamentti puhuu toistuvasti vääristä profeetoista, Uuden testamentin kirjeissä kerrotaan valheellisista julistajista (Ilm. 2:2), profeetoista ja opettajista (2. Piet. 2:1) sekä vieläpä valheellisista kristityistä (Gal. 2:4).

Eikä nykypäivän yhteiskunta tai seurakunta ole vapautunut tästä ongelmasta, vaikka se …

Lisää...

Epäonnistumisten kautta voittoon!

Olipa kerran vapaapäivä, auringonpaiste heijasteli kauniina kimalluksena hangen pinnasta, aamukahvikin maistui aromikkaalta, takana oli mitä mainioin viikko. ”Ah, kun elämä on hyvää”, hän sanoi. Puhelin soi. ”Haloo, ai huonoja uutisia?” hän vastaa ja painaa luurin kiinni. Aivan kuin se kaikki hyvä olisi hetkessä viety pois ja kadonnut ainiaaksi.

Mikä nyt on hyvää, saattaa menettää merkityksensä seuraavassa hetkessä. Elämän yllätyksellisyys on merkillistä; vaikka siihen varautuisikin.

Paavali saarnaa Ateenassa.

Monet kerrat olen ennakoinut tulevaa isoin odotuksin, mutta pettynyt. Samoin olen myös matkannut ilman odotuksia ja silloin tapahtui se jokin odottamaton.

On tilanteita, kun jään ihmettelemään, miksi Jumala ei avaa ovea tai anna siunausta otolliseen hetkeen. Toisinaan taas Herra antaa siunauksen kuin odottamatta siellä, missä sitä vähiten …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , , |

Kristuksen kuninkuus

Kirkkovuoden viimeisestä sunnuntaita on Suomessa kutsutaan Ruotsin esikuvan mukaisesti synkänpuhuvasti tuomiosunnuntaiksi. Tosiasiassa nimi ei olisi synkkä eikä negatiivinen, ellei tuomio-sanaa käytettäisi kielessämme myös rangaistuksen synonyymina. Jostain syystä puhekielessä puhutaan tuomion eikä rangaistuksen suorittamisesta tai täytäntöönpanosta, kun puhutaan esimerkiksi vankeusrangaistuksesta.

Kristus tuomari, Fernando Gallego, 1480.

Ajatus tuomiosta juhlapyhän nimessä ei viittaa ensisijaisesti rangaistukseen, vaan oikeudenkäyntiin. Kyse oikeudenkäynnissä on oikeudesta – ei rangaistuksen langettamisesta. Oikeudenkäynnissä ei saa unohtaa, että tuomio voi olla myös vapauttava. Ja sitä tuomio on Kristuksessa häneen luottamuksensa laittaneilla – saamme nauttia vapauttavasta tuomiosta, koska Kristus on kärsinyt rangaistuksen meidän tähtemme.

Vanha katolisen kirkon perinne käyttää tuomiosunnuntaista nimitystä ”Kristuksen kuninkuuden sunnuntai”. Metodistikirkon traditiossa tuomiosunnuntain nimessä on katolisen perinteen tapaan iloisempi sointi. Juhlan nimi on ” …

Lisää...

Vapauteen Kristus meidät vapautti

Otsikko ”Vapauteen Kristus meidät vapautti” on käsiteltävän Paavalin tekstin johtolause. Se korostaa vapautta, jonka vastakohta on luonnollisesti orjuuden alaisuus. Galatalaiskirjeen viidennessä luvussa vapaus asettuu vastakkain ympärileikkaamisen (Gal. 5:2-3) ja lain noudattamisen kanssa (Gal. 5:4).

Orjan kahleet 1800-luvulta.

Me korostamme vapauttamme Kristuksessa juurikin vapautena lain orjuudesta, mitä se onkin. Sanotaankin, että se, joka on vapaa, ei ole lain orja. Korostus on oikea, mutta se ei silti ole koko totuus.

Vapaus lain noudattamisen tuoman orjuuden vastakohtana oli elämän kysymys kirjeen kirjoittamisen aikaan Galatian alueen seurakuntien ihmisille ja sitä se on varmasti monelle tämän päivän suomalaisellekin, joiden usko vääristyy lain noudattamisen vaateeksi.

Kehotan kuitenkin tällä kertaa sinua katsomaan tekstiä aavistuksen laajemmin kuin siinä mainittujen ympärileikkauksen ja lain noudattamisen yhteentörmäyksenä Kristuksen …

Lisää...

 
 
 

Etsi sivustolta