Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Kategoria: Saarnat

Saarnat ja pidemmät artikkelit

Valmis luopumaan?

Kukapa ei olisi mielellään saamapuolella – ainakin, kun puhutaan talouteen liittyvistä asioista. On aina kiva saada etuuksia tai vaikkapa taloudellisia helpotuksia. Harva juuri vastustelee ylimääräisten etuisuuksien edessä. Mutta silloin, kun yhteisen hyvän nimissä joudutaan aiemmin annettuja etuisuuksia leikkaamaan, emme ole yhtä halukkaita luopumaan eduista, vaikka otimme ne vastustelematta vastaan silloin, kun ne meille annettiin. Moni tekee kaikkensa säilyttääkseen etuisuuden, vaikka hän olisi saanut sen sitä tarvitsematta tai ansaitsematta.

Kuluja laskemassa…

Otetaanpa vielä toinen esimerkki. Jos mainoksessa luvataan kolme ilmaista kuukautta jostain palvelusta, moni haluaa sen itselleen, vaikka ei tarvitse palvelua mihinkään. Jos samainen mainos taas myöhemmin kertoo, että kolmen kuukauden ilmaisjakso velvoittaa toisen vähintään kolmen kuukauden jakson normaalihintaista ostamista, joutuu kuluttaja arvioimaan tarpeensa uudelleen.

Jos hän yhtään tarvitsee ja arvostaa …

Lisää...

Pistä paketti kiertoon

Mieleeni piirtyi elokuva nimeltä ”The History Boys” (2006), jonka näin ensimmäisen kerran muistaakseni joskus kesällä 2012. Elokuvassa oli varsin keskeisessä roolissa oppilaiden keskuudessa pidetty kirjallisuuden opettaja, joka ui vastavirtaan niin henkilökohtaisessa elämässä kuin koulun opettajayhteisössäkin. Hän oli äidinkielenopettaja ja elokuvan pojille hän opetti klassista englanninkielistä runoutta, mutta ennen kaikkea hän opetti elämän taitoa.

Hector, elokuvassa The History Boys.

Kirjallisuuden opettaja, Hector, oli oppilaiden keskuudessa pidetty, vaikka häntä ei arvostettu opettajana työyhteisössään – päinvastoin. Hän ei ollut kiinnostunut täyttämään ulkoisia laatumittareita ja kriteerejä, mikä näkyi hänen arvostuksessaan kollegoiden keskuudessa. Hectoria kiinnosti enemmän se, mitä hän sisäisesti kykeni välittämään kullekin opiskelijasukupolvelle. Hänestä tuli elokuvassa seurattujen poikien tulevaisuuden kannalta ehkä keskeisin hahmo koko kouluyhteisössä.

On helppo kuvitella, ettei runousoppi ollut poikien …

Lisää...

Siunattua syntymäpäivää!

Helluntaitavietetään 50 päivää pääsiäisviikon sapatin jälkeen, mistä tuleejuhlan kreikankielinen nimi ”Πεντηκοστή (Pentikostí)” eli ’viideskymmenes’.

Hepreaksi helluntai on ”shavuot” eli ’viikot’, mistä tulee juutalaisessa juhlaperinteen mukainen nimi ’viikkojuhla’ (7 viikkoa, eli 7 x 7 päivää). Se on sadonkorjuun ja ensihedelmän juhla (5. Moos. 16:9-12). Suomenkieleen sana helluntai on tullut ruotsinkielen sanoista ”helig dag”, pyhä päivä.

Veni Sancti Spiritus.

Kristityille helluntai onseurakunnan vuotuinen syntymäjuhla eli Pyhän Hengen vuodattamiselle omistettu juhlapäivä – seurakunnan syntymäpäivä. Se seuraa kymmenen päivää helatorstain – Jeesuksen taivaaseenastumisen juhlan – jälkeen. Helluntai on vastaus Jeesuksen lupaukseen, jonka hän antoi opetuslapsille ennen taivaaseen astumista.

”Te olette tämän todistajat. Ja minä lähetän teille sen, minkä minun Isäni on luvannut. Mutta pysykää te tässä kaupungissa, …

Lisää...

Tule!

Aloitetaan lyhyellä sanaleikillä otsikosta ”Tule!”. Kirjoitan alle kaksi tekstiä, jotka ovat yhtenevät eroavaisuutena ainoastaan käytetty teonsana, jonka vaihdan toiseksi. Kuuntele, millä tavoin tekstin sointi muuttuu lähes samaa tarkoittavan sanan vaihtamisella toiseksi.

Ylösnoussut Kristus (Bartolomeo, fra, 1472-1517)

”Tänään menen puistoon. Ja kehotan sinuakin menemään. Perillä puistossa menen penkille istumaan ja syömään eväitä. Aikomukseni on mennä edelleen torille ostamaan jäätelöä. Mene sinäkin!”

Vaihdamme nyt teonsanan ’mennä’ sanaksi ’tulla’. Ei siis kovin muutos ajatellen tekemisen ulkoista toteutumista. Samanlailla me menemme kuin tulemmekin – toinen kävellen, toinen autolla, jne.

”Tänään tulen puistoon. Ja kehotan sinuakin tulemaan. Perillä puistossa tulen penkille istumaan ja syömään eväitä. Aikomukseni on tulla edelleen torille ostamaan jäätelöä. Tule sinäkin!”

Samat asiat tapahtuvat kummassakin tekstissä, mutta silti niissä on …

Lisää...

Prokrusteen vuode

Kristillinen usko ei elä menneisyydessä tai aavistuksessa tulevasta, vaan se elää ikuista nykyhetkeä. Jumalan valtakunnasta kuulee sanottavan mystisesti, että ”se on jo nyt, mutta se ei ole vielä”. Toisaalta odotamme vielä jotain, mutta samaan aikaan kaikki on jo kylvettynä meissä.

Havainnollistus Prokrusteen vuoteesta saksalaisesta satiirilehdestä (Berliner Wespen 30.8.1878)

Jeesuksen Kristuksen todistajina todistamme hänestä tämän päivän – ts. oman aikamme – Jumalana ja ratkaisuna aikamme ihmisten ongelmiin. Emme ole irralliset menneestä ajasta, vaan mennyt jo toteutuneena historiana on perusta, johon omakohtainen todistus ja usko rakentuvat. Jokainen sukupolvi löytää omat keinonsa ja painotuksensa julistukselle riippuen siitä, mitä ihmiset heidän aikanaan arvostavat, etsivät ja kaipaavat. On typeryyttä välittää tämän päivän ihmiselle uskon totuutta viime vuosisadan ihmisen tapaan.

Jokaisen sukupolven tulee löytää …

Lisää...

Yksimieliset Herrassa?

Tekstini Filippiläiskirjeessä on Paavalin ohje kahdelle Filippin seurakuntalaiselle. Ohje on silti yhä ajankohtainen. Tämän päivän seurakunnissa tarvitaan Paavalin neuvoja vähintään yhtä kipeästi kuin tarvitsevat ne kaksi naista, joille Paavali kirjeessä sanansa osoitti. Paavali kirjoittaa suoraan uskovien arkeen ja evästää meitä juurikin siellä, missä kovin helposti sokeudumme itsellemme.

Euodia ja Syntyke

Mitä Paavali kirjoittaa Filippin seurakunnalle ja sen vastuunkantajille, sopii siis ohjeeksi varsin hyvin meillekin. Teksti on Filippiläiskirjeen viimeisen luvun alusta. Se aloittaa kirjeen kehottavan osan. Ja jos oikein olen kirjettä lukenut, ymmärrän Paavalin aloittaneen kehotukset tärkeimmistä asioista. Luetaan teksti.

”Euodiaa ja Syntykeä kehotan olemaan yksimielisiä Herrassa. Pyydän myös sinua, sinä todellinen työtoveri, auttamaan näitä naisia, sillä he ovat taistelleet evankeliumin hyväksi yhdessä minun sekä Klemensin ja muiden työtoverieni kanssa, joiden …

Lisää...

Mikä saastuttaa ihmisen?

Elämme pahoja aikoja, Nooan päivät ovat tulleet, jne.” ovat kovin yleisiä fraaseja uskovien puheissa tänäkin päivänä. Tietystä kulmasta katsottuna tämä on tietty tottakin. Toki pahuus lisääntyy maanpäällä (1. Moos. 6:5), mikä lienee merkki siitä, että vapautus ja Herran Jeesuksen tulemisen päivä on lähellä. Se on ollut merkki ja herättäjä monelle sukupolvelle. Kiitos Herralle!

Mikä saastuttaa? Likaiset kädet vai likainen sydän?

Toisaalta herää kysymys, että miksi kiinnitämme huomion aikamme yleiseen pahuuteen, mutta silti emme ole valmiit lääkitsemään sitä. Olemme kärkkäät syyttämään toisia ihmisiä vallitsevasta pahasta, mutta miksi emme puutu mieluummin siihen, mikä sen aiheuttaa?

Oleellisinta ei liene retostella ihmisten pahuuden suuruudella, vaan katsoa sinne mistä tuo pahuus on lähtöisin – eli katsoa ihmisen sisimpään ja etsiä apua mieluummin …

Lisää...

 
 
 

Etsi sivustolta