Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Kategoria: Saarnat

Saarnat ja pidemmät artikkelit

(Epä)tasapainoilua rakkaudessa

Lyhyt tekstini Luukkaan evankeliumista on johdantokertomus vertaukseen laupiaasta samarialaisesta (Luuk. 10:30-36). Se on dialogi lainopettajan ja Jeesuksen välillä, mikä sai Jeesuksen esittämään vertauksen laupiaasta samarialaisesta.

Rakkautta on… (Kuvan tekijä on James Chan,Pixabay)

”Muuan lainopettaja halusi panna Jeesuksen koetukselle. Hän kysyi: ’Opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän?’ Jeesus sanoi hänelle: ’Mitä laissa sanotaan? Mitä sinä itse sieltä luet?’ Mies vastasi: ’Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Jeesus sanoi: ’Oikein vastasit. Tee näin, niin saat elää.’(Luuk. 10:25-28)

Tässä emme lainkaan katso vertausta, vaan keskitymme lainoppineen miehen vastaukseen, kun Jeesus pyysi miestä itseään soveltamaan kirjoituksia:

Mitä laissa …

Lisää...

Samassa veneessä

Vene tai sen ’isoveli’ laiva symboloivat ’samassa veneessä’ matkaa tekevää Kristuksen kirkkoa peräsimessä Kristus itse. Symboliikka tulee esiin esimerkiksi goottilaisessa kirkkoarkkitehtuurissa, jossa alttarille johtavaa keskikäytävää kutsutaan laivaksi. Seurakunta on vertauskuvallisesti kokoontunut yhteen ’samaan veneeseen’ katse suunnattuna alttarille kapteeni Kristukseen.

Myrsky Galilean merellä (Rembrandt van Rijn, 1633)

Laiva tunnetaan jo vanhastaan seurakunnan vertauskuvana. Se on kuva kirkosta, jossa Kristus on kapteeni. Jo varhaisiin seurakunnan opettajiin lukeutunut teologi Hippolytos Roomalainen (170 – 235) vertasi seurakuntaa laivaan. Hänen mukaansa:

”Maailma on meri, jolla kirkko purjehtii kuin laiva, mutta aallot eivät voi sitä tuhota.”

Aalloilla keinuvan laivan symboliikan juuret löytyvät jo antiikin ajan latinankielisestä lentävästä lauseesta ”fluctuat nec mergitur”, eli ”vaappuu, vaan ei uppoa”. Se korostaa selviämistä olosuhteista huolimatta. Nykyään …

Lisää...

Ajan merkit

Vanhoina aikoina henkilön kuolema luonnonmullistuksen tai katastrofin seurauksena uskottiin olevan seuraus suuresta synnistä tai rikkomuksesta jumalaa / jumalia kohtaan.

Siloan tornin onnettomuus (Le tour de Siloë – James Tissot)

Vastaavasti katastrofin kohdatessa kokonaista kaupunkia, kaupungin asukkaiden ajateltiin harjoittaneen yleisesti syntiä, minkä tähden kaupunki tuhoutui eräänlaisena kollektiivisena rangaistuksena. Rangaistukset tuntuivat lähes järjestäen kohtaavan aina jotain muita kuin tulkitsijan omaa kansaa tai sosiaalista lähipiiriä. Pandemian kaltaisia globaaleja ongelmia ei tunnettu meidän aikamme laajuudella, mutta tulkintakaava olisi todennäköisesti ollut sama.

Nykyään näin suoraviivaista syyn ja seurauksen lain soveltamista harvoin tapaa, mutta toki suurten onnettomuuksien ja luonnonmullistusten yhteydessä aina löytyy heitä, ketkä poikkeuksetta tulkitsevat syyksi Jumalan tuomion. Ehkä nykyään yleisempää on etsiä syyllisiä ihmisten joukosta.

Nykyään poikkeukselliset tapahtumat tai luonnonilmiöt rinnastetaan ajan merkkeihin, …

Lisää...

Juhannusta juhlikaamme

Juhannus on Suomessa kesän lomakauden merkittävin juhla, jota vietetään kesäpäivänseisauksen aikana. Sitä se on tänäkin vuonna, vaikka monet juhannustapahtumat on peruttu pandemiarajoitusten vuoksi.

Johannes Kastaja – The Holy Children with a Shell (Bartolomé Esteban Perez Murillo, 1670)

Suomessa ja Ruotsissa juhannus on perinteisesti ollut keskikesän ja valon juhla sekä Suomessa lisäksi Suomen lipun päivä. Euroopassa juhannusta on vietetty esikristilliseen aikaan hedelmällisyyden ja keskikesän juhlana, mikä näkyy juhlaan liittyvistä leikkisistä ’lemmentaioista’ sekä monista vanhaa perua olevista uskomuksista. Mutta tiesitkö, että juhannuksella on paikka myös kristillisessä juhlakalenterissa?

Vaikka juhannus tunnetaan paremmin keskikesän juhlana, muinaiselle alkujaan jopa riettaalle juhannusjuhlalle annettiin korvaava kristillinen merkitys jo 400-luvulla, kun valtiokirkon asemaan päässyt kristinusko uudelleen määritteli vanhoja pakanallisia juhla-aikoja.

Joulun osalta kristillisen merkityksen antaminen juhlalle juurtui paremmin …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , |

Arjen pyhää

Erityisesti luonnonkansojen keskuudessa ja yleisesti muualla kuin länsimaissasanalla ’pyhä’ on edelleen

Jesajaa kohtaa Jumalan ja serafit. Kuvitus kirjasta Petites Heures de Jean de Berry.

merkitys arkipäivän sanana. Länsimaissa tuon merkityksen olemme pitkälti kadottaneet, minkä vuoksi sana kuuluu lähinnä uskonnolliseen kieleen ja nimistöön. Ei pyhästä kuule puhuttavan muutoin kuin paikannimiä navigaattoriin tavattaessa.

Eipä meille ole juuri mitään pyhää arjessa ellei ’arkipyhiä’ lasketa. Oli se aika joskus vielä Suomessakin, kun arkikielessä puhuttiin pyhistä miehistä, kuten shamaaneista, papeista, tai munkeista. Pyhä ei ollut vain etuliite, vaan se kuvasi sitä, että nämä henkilöt oli erotettu jumalalle. Toki on ollut paljon muutakin pyhää kuin papit ja hengelliseen omistautuneet henkilöt. Pyhää on kaikki, minkä uskotaan liittyvän jumalaan tai hänen palvomiseensa. Samoin pyhää on kaikki se, …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , , , , |

Elävän veden virrat

Tänään on kulunut viisikymmentä päivää pääsiäisviikon lauantaista. On helluntai, joka seuraa tuon 50 päivää pääsiäisviikon sapatin jälkeen. Siitä tulee juhlan kreikankielinen nimi ”Πεντηκοστή (Pentikostí)” eli ’viideskymmenes’. Heprean kielinen nimi ”shavuot” eli ’viikot’, viittaa sekin juhlan ajankohtaan. Juutalainen juhlaperinne puhuu ’viikkojuhlasta’; se on viikkojen viikko eli 7 x 7 päivää, minkä jälkeen viikon ensimmäisenä on juhla.

Siunattua helluntain juhlaa!

Suomenkielinen nimi ’helluntai’ et tavoita alkuperäistä ajatusta viikoista. Helluntai on yksinkertaisesti suomalainen väännös ruotsinkielen sanoista ”helig dag”, pyhä päivä.

Pääsiäinen ja helluntai ovat kummatkin sekä juutalaisia että kristillisiä juhlia. Juutalaisuudessa pääsiäistä vietetään Egyptistä lähdön ja liiton juhlana, kun taas helluntai onsadonkorjuun, uuden sadon ja ensihedelmän juhla (5. Moos. 16:9-12).

Kristillisessä kontekstissa Jeesus antoi kummallekin juhlalle …

Lisää...

Arjesta ihme vai ihmeitä arjessa?

Arjen ilot ja surut ovat monet. Parhaaseen päivään mahtuu siihenkin pientä vastoinkäymistä, vaikka emme sitä välttämättä edes pane merkille. Samoin synkin päivä sekin pitää sisällään valon pilkahduksia, vaikka synkkyydeltä tuskin havaitsemme niitäkään. Tämä on itsestäänselvyys, mutta se miten suhtaudumme pieniin ja suuriin vastoinkäymisiin ei välttämättä enää ole sitä.

On mielenkiintoista huomata ajattelevansa tahattomasti siten, että suurissa vastoinkäymisissä on lupa odottaa Jumalalta suuria tekoja, mutta pienissä vastoinkäymisissä niin ei olisi. Aivan kuin Herra ei tuhlaisi hyvyyttään arjen pieniin asioihin tullen niissä avuksi poikkeuksellisella tavalla. Sen sijaan suurissa asioissa jopa edellytän Jumalalta valtavia ihmeitä ja saatan olla aavistuksen kiittämätön, jos Herran apu tuleekin luonnollista tietä.

Otan esimerkin. Jos minulla ei ole yllättävien menojen tähden tilillä rahaa ruokaan, rukoilen lottovoittoa tai ihmettä, että tilille ilmestyisi salaperäisesti suuri …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , , |
 
 
 

Etsi sivustolta