Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Kategoria: Saarnat

Saarnat ja pidemmät artikkelit

Epäonnistumisten kautta voittoon!

Olipa kerran vapaapäivä, auringonpaiste heijasteli kauniina kimalluksena hangen pinnasta, aamukahvikin maistui aromikkaalta, takana oli mitä mainioin viikko. ”Ah, kun elämä on hyvää”, hän sanoi. Puhelin soi. ”Haloo, ai huonoja uutisia?” hän vastaa ja painaa luurin kiinni. Aivan kuin se kaikki hyvä olisi hetkessä viety pois ja kadonnut ainiaaksi.

Mikä nyt on hyvää, saattaa menettää merkityksensä seuraavassa hetkessä. Elämän yllätyksellisyys on merkillistä; vaikka siihen varautuisikin.

Paavali saarnaa Ateenassa.

Monet kerrat olen ennakoinut tulevaa isoin odotuksin, mutta pettynyt. Samoin olen myös matkannut ilman odotuksia ja silloin tapahtui se jokin odottamaton.

On tilanteita, kun jään ihmettelemään, miksi Jumala ei avaa ovea tai anna siunausta otolliseen hetkeen. Toisinaan taas Herra antaa siunauksen kuin odottamatta siellä, missä sitä vähiten …

Lisää...

Ymmärrätkö kuinka siunattu olet?

Jumalan, meidän Isämme, ja Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja rauha teille.” (Ef. 1:2)

Tällä Efesolaiskirjeen alun tervehdyksellä tahdon siunata sinua ja toivottaa Paavalin sanoin siunattua alkavaa vuosikymmentä 2020.

Jumalan viisauden ikoni (tekijä tuntematon).

Lapsena ajattelin, että jos elän oikein pitkään, niin saan nähdä senkin ihmeen, että vuosituhat vaihtuu. Nyt astun uudelle vuosikymmenelle jo toistamiseen vaihtuneen vuosituhannen jälkeen ja kysyn, että onko tämä kenties jo viimeinen vuosikymmeneni ajassa? Joka tapauksessa koen olevani siunattu, koska olen saanut elää Jumalan lähellä.

Vuoden ensimmäisen sunnuntain palveluksessa uudistamme liittomme kirkkomme perinteen mukaan. Liittorukouksen lausuminen muistuttaa minua siunauksestani Kristuksessa, jossa saan matkata eteenpäin taas tämänkin vuoden.

Tänään kysyn itseltäni ja sinulta, että ymmärrämmekö miten siunattuja olemme liitossamme Jumalan kanssa. K …

Lisää...

Tänään annan lahjani Jumalan käyttöön

Otsikkoni – ”Tänään annan lahjani Jumalan käyttöön” – kuulostaa uudenvuodenlupauksen kaltaiselta puolitotuudelta. Se kuulostaa lupaukselta, jota arvioidaan vuoden kuluttua uudenvuoden aattona ’unelmana’, josta ei siitäkään tullut totta. On toinen kysymys, moniko edes muistaa ’lupauksensa’.

Neljä torjuttua spitalista antoivat ’lahjansa’ Herralle.

Unelman ja lupauksen ero on siinä, että lupauksen edessä ihminen sitoutuu toteuttamaan sitä, kun taas unelma toteutuu itsestään ilman unelmoijan apua – jos on toteutuakseen. Saman ajatuksen kiteyttää hyvin kirjailija ja ’johtajuuden guru’ Ken Blanchard:

“There’s a difference between interest and commitment. When you are interested in doing something, you do it only when it is convenient. When you are committed to something, you accept no excuses.” (Ken Blanchard)

Unelman ja lupauksen eroa voi kuvata myös romanttisen …

Lisää...

Joulua kaivolla

Vietämme neljättä adventtia ja parin päivään sisään onkin jo jouluaatto. Tekstini ei ole mikään jouluteksti, vaikka sen olenkin nimennyt jouluisesti otsikolla ”Joulua kaivolla”. Tekstini on lisäksi alamittaisen lyhyt vain yhden jakeen ote Jeesuksen ja samarialaisen naisen dialogista Sykarin kaivolla (Joh. 4:10).

Samarialainen nainen kaivolla

Ennen tähän ’päätekstiin’ siirtymistä tahdon palauttaa mieleen toisen kohdan, jossa Jeesus puhuu opetuslapsille hänen seuraamisestaan. Siinä Jeesus sanoi heille:

”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka sen minun tähteni kadottaa, on sen pelastava.” (Luuk. 9:23-24)

Luulen ettei kovin monen korvaan sitaatin sanoma kuulosta lainkaan iloiselta Herran Jeesuksen seuraamiselta. Ehkä se kuulostaa ’ajalliselta hinnalta’ ennakkomaksuna …

Lisää...

Epäilyjen laaksossa

Kolmannen adventin evankeliumitekstiin (Matt. 11:2-11) taltioitu Johannes Kastajan kysymys Jeesukselle johdattaa lukijan tämän kirkkopyhän teemaan eli Kristuksen ”hengelliseen tulemiseen”, mihin pyhän latinankielinen nimitys ”adventus spiritualis et sanctificationis” viittaa.

Johannes Kastaja – edelläkävijä (Ivanov, Aleksandr Andreevich, 1806-1858)

Johanneksen kysymys on alati ajankohtainen. Se varmasti on tänäänkin monen etsijän huulilla. Luetaan kysymys ja Jeesuksen vastaus siihen.

Kun Johannes vankilassa kuuli Kristuksen teoista, hän lähetti opetuslapsensa kysymään: ’Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa toista?” Jeesus vastasi heille: ’Kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette: Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma. Autuas se, joka ei minua torju.’” (Matt. 11:2-6)

Johanneksen kysymys nousee inhimillisyydestä. …

Lisää...

Paimeneni

Jouluajan mielikuviin asettuvat niin lampaat kedolla kuin paimenkin. Täten tekstini Jeesuksen lammastarha allegoriasta (Joh. 10:1-5) ja hyvästä paimenesta (Joh. 10:11-18) sopivat mitä parhaimmin myös joulun ajan tunnelmiin.

Hyvä paimen -onnittelukortin etusivu.

Jeesuksen allegoriat lammastarhasta ja hyvästä paimenesta palauttavat mieleeni muistikuvat lapsuudesta: hyvät muistot pyhäkoulusta ja kiiltokuvista, joissa Jeesus seisoi paimensauva kädessä. Rakkain muistoni liittyy huoneeni seinälle ripustettuun tauluun, jossa lempeän oloinen Jeesus seisoi karitsa sylissään orjantappurapensaan vieressä. Luetaanpa teksti.

”’Totisesti, totisesti: se, joka ei mene lammastarhaan portista vaan kiipeää sinne muualta, on varas ja rosvo. Se, joka menee portista, on lampaiden paimen. Hänelle vartija avaa portin, ja lampaat kuuntelevat hänen ääntään. Hän kutsuu lampaitaan nimeltä ja vie ne laitumelle. Laskettuaan ulos kaikki lampaansa hän kulkee …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , |

Parasta ennen

Ajatus tähän tekstiin nousi artikkelista, jossa käsiteltiin siitä, miten vakavasti ja suurella tarkkuudella raamatunkääntäjät suhtautuvat työhönsä. Lukijat ovat usein kovin sanoin ruotimassa käännösten keskinäistä paremmuutta, mutta melko harvoin he kiinnittävät huomiota lainkaan siihen, mikä on heidän vastuunsa tekstin lukijoina ja eteenpäin välittäjinä.

”Parasta ennen” -merkintä on elintarvikkeissa, pitäisikö se olla myös tekstissä ja puheessa…

Tämä lyhyt pohdinta peräänkuuluttaa paitsi kääntäjän myös lukijan vastuuta. Oikeastaan tämä puhuu heidän yhteisvastuutaan sanoman edessä.

Käännösperiaatteen valitseminen, mikä on ehkä suurin linjanveto ajatellen käännöstyön kokonaistulosta, ei ole teologinen tai raamattu-uskollisuutta mittaava valinta, vaikka näin se tuntuu monesti olevan, kun kuuntelee kahvipöytäkeskusteluja raamatunkäännösten keskinäisestä paremmuudesta tai pikemminkin huonommuudesta.

Usein argumentointi käännösten paremmuudesta ei etsi vahvuuksia, vaan pikemmin yrittää osoittaa jonkin käännöksen huonommuuden. Keskustelun sävy on sekin …

Lisää...

 
 
 

Etsi sivustolta