Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Kategoria: Saarnat

Saarnat ja pidemmät artikkelit

Liitonkirja elämään

On taas se aika vuodesta, kun tuomiosunnuntai muistuttaa kirkkovuoden päätöksestä ennen adventin ajan alkua. Tuomiosunnuntaita nimitetään hieman eri sanoin riippuen maasta ja kirkkokunnasta. Katolinen kirkko nimeää suomalaisen ja ruotsalaisen tuomisunnuntain ”Kristuksen kuninkuuden sunnuntaiksi” ja esimerkiksi Saksan luterilaisessa kalenterissa samaista pyhää nimitetään ”ikuisuuden sunnuntaiksi”.

Liitonkirja. (Kuva Godsgirl_madi,Pixabay)

Kutsutaan tuomiosunnuntaita millä nimellä tahansa, sen sanoma liittyy Kristuksen toiseen tulemiseen kuninkaana ja vanhurskaana tuomarina. Uskovalle tuomiosunnuntai on lupausten toteutumisen päivä – se on päivä, jolloin viimeinenkin Jumalan liittolupaus käy toteen.

Tuomiosunnuntain teema on Jumalan liittolupaukseen puettuna läsnä myös tekstissäni, vaikka käsittelenkin Raamattua uskovien pyhänä kirjana. Ilmaus pyhä kirja harhauttaa jo sekin ajattelemaan Raamatun tekstiä pyhäksi, vaikka tosiasiassa sen pyhyys nousee ainoastaan kirjan antajasta.

Tahdon herättää ajatuksia …

Jatka lukemista

Elän armon merellä

Tekstini puhuu kristallisesta tai lasisesta merestä, jonka apostoli Johannes näki ilmestyksessään (Ilm. 4:5-6a; Ilm. 15:2). Se on vertauskuva ikuisen armon merestä, jonka varaan on ihmisen turvallista rakentaa elämänsä ilman pelkoa siitä, että meri näyttäisi armottoman puolensa hyökyaallon tai valtaisan myrskyn muodossa.

Auringonlasku Tyynellä valtamerellä. (Kuva Наталья Коллегова, Pixabay)

Johanneksen näkemä meri on elämänlähde ja ylläpitäjä kirkkaimmassa merkityksessään.

Johanneksen lasinen meri

Apostoli Johannes kertoo Ilmestyskirjassa lasisesta kristallin kirkkaasta merestä kahteen otteeseen. Kumpikin näky sijoittuu taivaaseen Jumalan asuinsijana, hänen valtaistuinsaliinsa. Ensimmäisellä kerralla Johannes mainitsee meren kuvatessaan Jumalan valtaistuinsalia:

”Valtaistuimesta lähti salamoita ja kuin ukkosen jyly. Sen edessä oli seitsemän soihtua, Jumalan seitsemän henkeä, ja sen edessä oli myös ikään kuin lasinen, kristallin tavoin kimmeltävä meri.(Ilm. …

Jatka lukemista

Valvokaa!

Valvomisen sunnuntai on kirkkovuoden viimeistä edellinen sunnuntai. Se tulee tänäkin vuonna taas yllättäen – kuin varkain. Sen sanoma korostaa hengellistä valvomista ja Kristuksen paluun odotusta.

Valvominen ei kuitenkaan ole pelonsekaista odottamista vaan turvallista luottamusta siihen, että Jumala vie meissä aloittamansa hyvän työn päätökseen. Me niin helposti kotiudumme näkyvään maailmaan ja unohdamme, ettemme elä täällä pysyvästi. Yhtä varmasti kuin syntyessään ihminen henkäisee ensimmäisen kerran, jonain päivänä hän henkäisee viimeisen kerran.

Taivasten valtakunnan yhteydessä Jeesus puhui usein valvomisesta. Luukkaan evankeliumin tekstini on yksi niistä.

”Herra vastasi: ’Kuka on uskollinen ja viisas taloudenhoitaja, sellainen jonka isäntä asettaa huolehtimaan palvelusväestään ja jakamaan vilja-annokset ajallaan? Autuas se palvelija, jonka hänen isäntänsä palatessaan tapaa näin tekemästä! Totisesti: hänen hoitoonsa isäntä …

Jatka lukemista

Sinettiäkö vaille?

Merkit ja brändit ovat meille tuttuja. Muotitietoiselle ihmiselle ei ole yhdentekevää, onko vaatekappale tietyn valmistajan tuotemerkki vai jokin muu kivan näköinen vaate. Merkkitietoisuus pätee autoihin, urheiluvälineisiin, elektroniikkaan ja jopa ruokaan.

Symbolit ja merkit kertovat myös siitä, kenen joukkoihin kuulumme. Tarra kulkuvälineessä tai merkki vaatekappaleessa viestittävät, mitä jääkiekko- tai jalkapallojoukkuetta kannatat. Kerromme symbolein myös uskostamme. Risti kaulassa tai kalan kuva auton perässä antavat sanattoman todistuksen tunnustautumisestamme Kristuksen omiksi.

Arkielämään liittyy myös valintoja, joissa sitoutuminen yhden ’merkin’ tunnustajaksi sulkee pois mahdollisuuden toisiin. Esimerkiksi sitoutuminen tietyn sähkötoimittajan kanta-asiakkaaksi sulkee pois mahdollisuuden ostaa sähköä samaan aikaan toisilta toimittajilta. Sama käytännössä koskee teleoperaattorien määräaikaisia puhelin- ja nettiliittymäsopimuksia.

Sitoutumista puolin ja toisin

Olemme kuluttajina oppineet sitoutumaan asiakkaaksi. Sama pätee uskonelämään. …

Jatka lukemista

Taivaallinen isänmaa

Kohta on taas tuo aika, kun lauantaina vietämme pyhäinpäivää. Hautausmaa liekehtii kynttilämerenä, mikä muistuttaa minua vastaavasta joulutraditiosta.

Liekkimerenä pimeässä.

Itselleni pyhäinpäivä aloittaa näin joulunajan odotuksen, vaikka vasta tuomiosunnuntai päättää kirkkovuoden ja adventti aloittaa kirkollisen joulunodotuksen ajan. Syynä tähän henkilökohtaiseen assosiaatioon lienee juuri pyhäinpäivänä hautausmaille syttyvä kynttilämeri, joka saa toisintonsa jouluaattona.

Viettämäämme pyhäinpäivään on yhdistetty kaksi eri kirkkojuhlaa: kaikkien pyhien päivä (Festum omnium sanctorum) ja kaikkien sielujen päivä (Commemoratio omnium fidelium defunctorum).

Ensin mainittu traditio on alun perin peräisin 300-luvulta idästä, jossa sitä vietettiin pääsiäisaikana ja bysanttilaisessa kirkossa helluntain jälkeen. Lännessä kaikkien pyhien päivää vietettiin 700-luvun lopulta saakka kelttien ja frankkien parissa, josta se levisi Rooman kirkkoon.

Sielujen päivä on puolestaan peräisin vasta vuodelta 998, juhlaksi se vakiintui 1300-luvulla. Päivästä …

Jatka lukemista

Tämän sanoman airut

Seurakunnan opetus- ja saarnatyötä tekevien henkilöiden nimikkeistä on eri kirkkokunnilla omat viralliset määritelmät. Esimerkiksi nimike ’pastori’ tarkoittaa hieman eri asiaa, jos nimikkeen sisältöä tiedustelee vaikkapa luterilaisen kirkon tai jonkin vapaansuunnan seurakunnan edustajilta. Yhdessä kirkkokunnassa se voi olla yleisnimike, kun jossain toisessa se tarkoittaa ’johtavaa paimenta’, vihittyä pappia, jne.. Edelleen poikkeavia käytäntöjä liittyy myös nimikkeen käyttöön edellytettyyn koulutukseen tai virkaan nimitykseen liittyvissä vaatimuksissa.

Siellähän se taas saarnailee… (Kuva OpenClipart-Vectors, Pixabay

On sanojen viralliset merkitykset mitä tahansa, kansankielessä nimikkeet ovat sekaisin sulassa sovussa. Näitä ammattinimikkeitä ei ole suojattu, joten niitä voi käyttää niin kuin kukin parhaaksi näkee. Puhutaan papista, pastorista, saarnaajasta ja julistajasta – kaikista sekaisin. Kukin valitsee nimikkeen oman makunsa mukaan. Nykypäivänä nimitykset pappi, pastori ja ehkä julistaja ovat …

Jatka lukemista

Pyyntö kirkkaudesta

Monet sadut kertovat, kuinka joko hyvä haltija, noita tai lampun henki esittävät sadun päähenkilölle tilaisuuden käyttää yhdestä kolmeen toivomusta, jotka täyttyvät juuri niin kuin toivotaan. Koska toivomuksia on vähän, täytyy sadun päähenkilön miettiä tarkkaan miten toiveensa käyttää. Lisäksi hänen pitää olla varovainen, ettei hän ajattelemattomuuttaan toivoisi mitään sellaista, mitä joutuisi myöhemmin katumaan.

Oi, kirkkautta! (Kuva Jori Brander)

Sadut toivomuksista kertovat oikeastaan enemmän meistä, jotka satuja sepitämme tai mieluusti kuuntelemme. Se, että pidämme näistä kertomuksista, heijastaa tyytymättömyyttä elämän nykytilaan ja puhuu voimattomuudestamme muuttaa elämää. Silti tahdomme pitää ohjat itsellämme ja tahdomme toivoa itse – ei niin, että joku muu toivoisi puolestamme. Varmasti sinäkin olet enemmän tai vähemmän vakavissasi joskus miettinyt, mitä sinä toivoisit, jos saisit mahdollisuuden.

Toiveet eivät rajoitu pelkkiin satuihin. …

Jatka lukemista

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , , |
 
 
 

Etsi sivustolta