Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Kategoria: Saarnat

Saarnat ja pidemmät artikkelit

Valkeuteen

Johanneksen kirjeet ovat Jeesuksen opetuslapsen, apostoli Johanneksen, vanhuuden päivinä kirjoittamia ohjeita seurakunnille. Ensimmäisessä kirjeessään Johannes vastustaa jonkin sorttista gnostilaista harhaoppia. Näin siksi, että se oli valloittanut puolelleen kirjeen vastaanottajia paikallisissa seurakunnissa.

”Light of the World – Peace” ( Peace Wall in Hamilton, New Zealand)

Näiden harhautuneiden opettajien oppi kielsi Kristuksen lihaksitulemisen siksi, että he kuvittelivat ainoastaan hengen edustavan hyvää, kuten kreikkalaisessa maailmassa yleisesti tuolloin uskottiin. Se oli looginen päätelmä sen pohjalta, mitä ihmiset yleisesti asiasta ajattelivat. Ikävä kyllä tämä muuten ’hyvä’ ajatus ei vain sopinut ylösnousemus todellisuuteen.

Sen lisäksi, että harhautuneet opettajat eksyttivät laumaa hengellisesti arveluttaville poluille, he eksyttivät heitä myös moraalin alueilla. Jos tämä ruumis oli vain alhainen maja, se oikeutti elämään moraalittomasti, koska ruumiin synnillä ei ollut otetta …

Lisää...

Ylösnoussut!

Aloitetaan tämän päivän suurimmalla uutisella. Joku voi sanoa, että asia on vanha, mitä se ehkä historiallisesti tarkasteltuna onkin. Uutinen se on kuitenkin siinä, että asia ei ole menettänyt ajankohtaisuuttaan vuosien varrella. Sen ytimessä on lupaus laadullisesti parhaasta mahdollisesta elämästä tämänkin päivän ihmiselle.

He is Risen (lyijylasimaalaus, He is Risen
Building: Avondale Pattillo United Methodist Church)

Ensimmäisenä päivänä sapatin jälkeen naiset jo aamuvarhaisella menivät haudalle ja ottivat hankkimansa tuoksuöljyt mukaan. He havaitsivat, että kivi oli vieritetty haudan suulta, ja kun he menivät sisälle hautaan, he eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista. Kun he olivat ymmällä tästä, heidän edessään seisoi yhtäkkiä kaksi miestä sädehtivän kirkkaissa vaatteissa. Naiset pelästyivät ja painoivat katseensa maahan. Mutta miehet sanoivat heille: ’Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei …

Lisää...

Pääsiäisen ytimessä

On kirkkovuoden suurin juhla eli pääsiäinen. Kristillistä pääsiäistä on vietetty 100-luvulta lähtien ja se on vanhin kristillinen juhla. Tänäkin vuonna pääsiäistä vietetään täällä kotisuomessa taas varsin erilaisissa merkeissä, mihin olemme tottuneet.

Compassion (Bouguereau, William-Adolphe (1825-1905))

Monen pääsiäisenvietto on käynnistynyt jo laskiaistiistaina, jolloin ’virallisesti’ laskeuduttiin tuhkakeskiviikkona alkaneeseen pääsiäistä edeltävään 40 päivän paastonaikaan. Suomenkielinen nimi pääsiäinen tarkoittaa ”läpikäymistä, pääsemistä”, jolla uskotaan viitatun myös paastosta pääsemiseen.

Viimeistään pääsiäisviikolla paastoa pitäneet tulivat laskeneeksi, että laskiaistiistaista on tullut itse asiassa 47 päivän matka pääsiäissunnuntaihin. Mitä se sellainen on – eikö se 40 riitäkään? Kyse ei ole alkeellisesta laskuvirheestä tai venytetystä paastosta, vaan ajoitukseen on selkeä syy. Paastonaika päättyy Lasaruksen lauantaihin (pitkäperjantain jälkeen) ja siihen ei lasketa mukaan sunnuntaipäiviä, koska ne …

Lisää...

Suunnaton aarre

Harvoin muistan uniani edes herätessäni, ja jos muistan, unohdan ne saman tien. Jo aikoja sitten näin unen, jonka muistan vielä tätä kirjoittaessanikin. Se sopinee johdannoksi tähän Matteuksen evankeliumista valikoituun tuttuun tekstiin. Aloitetaan unesta.

Aarteeni. Kuva HOerwin56, Pixabay

Tapahtui unessa

Unessa olin perheeni ja muutamien tuttavieni kanssa käyskentelemässä vieraassa kartanossa ja sen pihamailla. Kartano oli valkoinen ja suuri, kolmikerroksinen harjakattoinen rakennus. Se oli joka tavalla kaunis ulkoa ja sisältä.

Kartano oli sisustettu aikansa tyylin mukaisesti ja sen sisällä oli sellainen hieno tuoksu kuin vanhoissa hyvin säilyneissä, mutta asumattomissa, rakennuksissa on. Kartanon piha oli kallioinen ja meren rannalla. Pihapiirissä oli useita ulkorakennuksia ja tietenkin rannalla oli erillinen saunamökki.

Kartano oli selkeästi ollut asumattomana jo pidempään, mutta näytti olevan kaiken puolin …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , | Kommentoi

Uusintapeli – armon näytöksiä

Vaikka radio ja televisio ei enää ole yhtä keskeisessä asemassa, mitä ne olivat vielä vuosituhannen vaihteessa, on niissä edelleen ohjelmakartat ja ohjelmatiedot. On demand -palvelut eivät ole aivan tätä perinteistä lähetystapaa tehneet tarpeettomaksi. Eikä täysin teekään, koska jostain syystä ’live’ tilanteissa – on sitten kyse urheilusta tai esiintymisestä – on edelleen oma viehätyksensä.

Pieter Lastman, Joona ja valas, 1621.

Näissä perinteisissä ohjelmatiedoissa esiintyy sana ’uusinta’. Se tarkoittaa, että ohjelma on esitetty aiemmin samalla kanavalla. Uusinta sopii myös videopeleissä paljon käytetyn englanninkielisen termin ’re-play’ korvikkeeksi. Se tarkoittaa peleissä tietyn osuuden, esimerkiksi kentän, radan, ottelun tai tallennuspisteen, aloittamista uudelleen. Tätä kuvaa sana ’revanssi’.

Pelimaailman ’uusinta’ ei tarkoita täsmälleen saman toistoa, vaan osuuden uudelleenpelaamista siten, etteivät pelimaailman olosuhteet ole muuttuneet edellisen yrityksen tähden …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , |

Vapaus menneestä

Vuosisatoja sitten ammatti periytyi isältä pojalle. Isät paitsi kasvattivat poikansa Herran nuhteeseen, he kouluttivat heidät itse osaamaansa ammattiin. Sillä tavoin suutarin pojasta tuli suutari, sepän pojasta seppä, jne. Perinne näkyy aikanamme enää vain muutamissa sukunimissä, kuten Seppä, Seppänen tai Suutarinen.

Käsi kädessä, isältä pojalle (Kuva chin1031, Pixabay)

Nykypäivänä ei isältä pojalle enää periydy juuri muuta kuin tuo sukunimi ja omaisuus. Tosin poikkeuksiakin on; esimerkiksi monen näyttämötaiteilijan jälkeläisistä on tullut vanhempiensa työn jatkajia, samoin käy vielä kauppiassuvuissa ja urheilussa.

On tietty rehellisyyden nimissä myönnettävä, että edelleen yllättävän paljon ominaisuuksia siirtyy verenperintönä isältä pojalle. Geneettisen perimän lisäksi monet luonteenpiirteet, tavat ja taipumukset tuntuvat siirtyvän sukupolvelta toiselle. Ehkäpä juuri siksi historian saatossa useat filosofit ja uskonmiehet ovat pysähtyneet miettimään, että periytyykö …

Lisää...

Kirje pakkosiirtolaisille

Seurakunnissa – koko seurakunnan kokoontuessa yhteen – on tapana muistaa rukouksin paitsi seurakuntalaisia ja heidän välitöntä lähipiiriään, myös päättäjiä ja yhteiskunnan merkkihenkilöitä, kuten presidenttiä ja hallitusta. Lähtökohta yhteiskunnan huomioimiselle seurakunnan rukouselämässä on Uuden testamentin kehotuksessa olla esivallalle kuuliaiset (Room. 13:1-7).

”Sen kaupungin parhaaksi” (Kuva Free-Photos, Pixabay)

Esivallan ja päättäjien huomioiminen rukouksin kuuluu velvollisuuteemme olla hyvässä alamaiset esivallalle; emme vain noudata esivallan määräyksiä, vaan kannamme heidät Herran eteen tarkoituksena pyytää heille siunausta niin tehtävässään yhteiskuntamme hyväksi kuin henkilökohtaisessa elämässään.

Kristitty on täten esivallalle alamainen paitsi kuuliaisuudessa myös hyvässä esivallan tukena. Rukous on parasta mitä voimme esivallan tukemiseksi tehdä, mutta se ei suinkaan ole kaikki, mitä yhteiskunnan hyväksi voimme. Monesti tässä yhteydessä kuulee lainattavan Jeremian kirjan tekstiä, missä Herra …

Lisää...