Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Joka syö minun lihani…

Puhutaan syömisestä. Syöminen on jokapäiväistä, mutta arkisuudesta huolimatta se ei ollenkaan yhdentekevää. Ensisijaisesti syöminen täyttää ravinnonsaannin perustarvetta, mutta syömiseen liittyy muitakin katsantakulmia.

Syömisellä on esimerkiksi sosiaalinen ulottuvuus; se edustaa yhteyden ja läheisyyden kokemista. Syömiseen liittyy edelleen esteettinen näkökulma; taidollisesti aseteltu ruoka on taidetta silmälle. Visuaalista kokemusta vahvemmin syömiseen liittyy maku- ja hajuaistimukset. Tuoksut ja maku ovat keskeinen osa syömiseen liittyvää kulinaristista nautintoa.

Jeesus saarnaa kansanjoukoille (James Smetham)

Luetteloa syömiseen liitetyistä merkityksistä voisi jatkaa pitkälti – niin keskeinen osa ihmisyyden kokemusta se on. Ei ole täten ihme sekään, että aterioinnilla ja syömisellä on merkittävä asema myös Raamatun sivuilla. Ruoka tai ateriointi esiintyy paitsi lukuisissa vertauskuvissa myös konkreettisissa kohtaamisissa Jumalan ja ihmisen välillä. Ajattele esimerkiksi syntiinlankeemuskertomusta, patriarkkojen kohtaamisia Jumalan kanssa, mannaihmettä, pääsiäisateriaa, …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , | Kommentoi

Valmis?

Kirkollisessa vihkikaavassa kysytään ”Tahdotko sinä…”. Samaa kysytään useita kertoja kirkkomme papiksi tai diakoniksi vihkimisen yhteydessä. Sana ’tahdotko’ kuuluu vihkiytymiseen. Siinä Jumala antaa, mutta sitä ei vain ’haluta’, vaan sen edessä sitoudutaan tahtomaan. Tahtomista kysytään häneltä, kuka tahtoo erottaa itsensä vihkimyksen mukaisesti. Esimerkiksi aviopuolisot tahtovat erottautua muista toinen toisilleen, palvelutyöhön vihittävä puolestaan erottautuu Jumalalle.

Israel ylittää Jordanin, James Jacques Joseph Tissot.

Raamatussa erottautuminen ei liity vain vihkimiseen. Jumala kutsuu omiaan tahtomaan ja erottautumaan hänelle myös arkisen elämän käänteissä. Hän pyytää meitä erottamaan hänelle aikaa, huomiota ja itsemme. Erityisesti hän kutsuu meitä erottautumaan silloin, kun hän aikoo tehdä jotain erityistä arjessamme.

Pyhittäytykää, sillä…

Tästä oli kyse, kun Joosua johdatti Israelin luvattuun maahan Jordanin yli. Israelin normaalin arjen keskellä oli kohta …

Lisää...

Riisu kengät jalastasi

Monesti kohtaamme niin ihmiset kuin tilanteet tutusta ja tunnetusta käsin. Jos olet kulkenut matkan kodin ja työpaikan välillä jo vuosia samaa reittiä, käyt tuolle matkalle niin kuin tietäisit ennalta, mitä se tuo tullessaan. Samoin jos tapaat tuttavasi säännöllisesti tutuissa puitteissa, kohtaat hänet yhteisestä historiasta käsin. Tutut tilanteet ja tutut ihmiset antavat tunteen astumisesta jo tunnettuun ja turvalliseen.

Mutta enpä jos tutulla matkalla tapahtuu jotain poikkeuksellista? Matkalla on tapahtunut onnettomuus tai joudut valitsemaan toisen reitin tietöiden vuoksi. Mitä teet? Ehkä hermoilet, kun ennakoidut aikataulut menevät uusiksi. Tapahtui odottamaton; jokin, minkä piti olla tuttua, olikin uutta ja vierasta.

Tai entäpä jos minä puolestani kohtaan tutun henkilön, mutta huomaan hänen muuttuneen merkittävästi sitten edellisen tapaamisen tai hän kertoo itsestään tai elämästään jotain odottamatonta. Mitä minussa tapahtuu? Todennäköisesti …

Lisää...

Minä olen Tosi viinipuu

Jaan tässä muutaman hajanaisen ajatuksen Jeesuksen rikkaasta viinipuu vertauksesta (Joh. 15:1-10).

Jeesus ja opetuslapset olivat nauttineet pääsiäisaterian. Ateria loppui Jeesuksen sanoihin: ”Lähtekäämme täältä”. He olivat lähteneet vierashuoneesta, jättäneet kaupungin taakseen (Joh. 14:31b) ja matkasivat alas Jerusalemista kohti Kidronin laaksoa (Joh. 18:1) viiniviljelmien lomitse.

Matkalla Jeesus jatkoi aterialla pitämäänsä puhetta ja alkoi opettaa 11 opetuslastaan havainnollistaen totuutta viiniviljelyllä ja viiniköynnöksillä, joita kasvoi ympärillä. Ympäristö vangitsi opetuslasten huomioin opetukseen.

Jeesuksen opetus viinipuusta muistuttaa asetelmaltaan Jesajan laulua viinitarhasta (Jes. 5:1-7), jossa Israelia verrataan viinitarhaan ja Jumalaa viinitarhuriin. Jesajan vertauksessa viinitarha ei tuottanut hyviä rypäleitä vaan pelkkiä villimarjoja, vaikka viinitarhuri teki kaikkensa hyvän sadon saamiseksi.

Minä olen tosi viinipuu.

Minä olen tosi viinipuu.

Jesajan tekstin viinitarha tarkoitti Jumalan omaisuuskansaa, mutta Jeesus puolestaan samaistaa itsensä …

Lisää...

Minä olen ovi

Johanneksen evankeliumin 10. luvun tekstissä on kaksi Jeesuksen ’minä olen’ -julistusta, jotka kummatkin selittävät Jeesuksen lammastarhaa koskevaa vertausta. Ensimmäiseksi allegorioista mainitaan ”lammasten portti” tai ”lammasten ovi(Joh. 10:7, 9) ja sitä seuraa vielä ”hyvä paimen” -allegoria (Joh. 10:11, 14).

Tarkastelen tässä ensimmäistä ’minä olen’ -julistusta – eli Jeesuksen julistautumista ”lammasten portiksi” tai ”lammasten oveksi”. Käännöksenä ”portti” lienee lähempänä mielikuvaa lammastarhan sisäänkäynnistä, mutta ”ovi” puhuu enemmän sisäänkäynnin toiminnallisuudesta ainoana väylänä sisään ja ulos tarhasta. Ovihan pitää saada auki, jotta pääsy sisälle on mahdollinen.

"Minä olen portti / ovi".

”Minä olen portti / ovi”.

Tekstin puhe on jatkoa Siloan altaalla tapahtuneen parantumisihmeen (Joh. 9) jälkipuintiin. Jeesus oli parantanut sapattina sokeana …

Lisää...

Minä olen maailman valo

Tämän kerran teksti jatkaa sarjaa Jeesuksen ”minä olen” -julistautumista ja nyt on vuorossa ”minä olen maailman valo {KR38: valkeus}”. Minä olen – eli kreikan ”ego eimi” – on viittaus heprean JHVH -tetragrammiin. Jokainen julistuksista tuo esiin jonkin piirteen Jumalan persoonasta, kuten tässä ”valkeus tai valo”.

Johannes mainitsee ”maailman valo” -julistuksen ensimmäisen kerran evankeliumin kahdeksannessa luvussa. Nimitän tässä ensimmäistä julistautumista ’valon’ teologiseksi julistukseksi. Toisen kerran Jeesus julistautuu valkeudeksi seuraavassa luvussa sokeana syntyneen miehen parantamisen yhteydessä. Sitä nimitän ’valon’ julistukseksi voimassa.

Ensimmäinen julistautuminen

Aloitetaan valon ’teologisesta julistuksesta’. Oli lehtimajajuhlan aika (Joh. 7:10,14) ja Jeesus oli lähtenyt hänkin juhlille. Jeesus siis vietti juutalaisen tavan mukaan juhlaa Jerusalemissa. Julistus seuraa tekstissä välittömästi Jeesuksen ja aviorikoksesta tavatun naisen kohtaamista (Joh. …

Lisää...

Minä olen Hyvä paimen

Johanneksen evankeliumin kymmenennen luvun tekstissä on mainittu kaksi Jeesuksen ’minä olen’ -julistusta. Ensin tekstissä tulee vastaan ”lammasten portti” tai ”lammasten ovi(Joh. 10:7, 9) ja kohta sen jälkeen ”hyvä paimen(Joh. 10:11, 14). Nyt käsittelemme julistuksista jälkimmäisen, joka on samalla koko tekstin teema ja otsikko.

Allegoria hyvästä paimenesta jatkuu suoraan edellisen luvun päättävän keskustelun jatkoksi (Joh. 9:41). Siinä Jeesus vastaa fariseuksen hänelle esittämään jatkokysymykseen ”Et kai tarkoita, että mekin olemme sokeita?(Joh. 9:40).

Hyvä paimen

Hyvä paimen

Toisin sanoen teksti on Siloan altaalla tapahtuneen parantumisihmeen (Joh. 9) jälkipuintia sekin. Puheen tarkoitus on näyttää kuulijoille, kuinka sokean miehen torjuminen oli selkeä osoitus siitä, että fariseukset eivät olleet lauman ’hyviä paimenia’, …

Lisää...