Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: kuolema

Eikä kuolemalla ole enää valtaa häneen

Vuonna 1936 Walesissa julkaistiin kirjailija Dylan Thomasin toinen runoteos. Thomasin teos oli kokonaisuutena menestys, mutta erityisesti yksi kirjan runoista nousi suureen suosioon. Runoa kuulee edelleen siteerattavan, minkä lisäksi se on inspiroinut edelleen elokuva- ja kuvataiteilijoita heidän teoksissaan.

Maarjamäe Kommunismiohvrite Memoriaal, Tallinna.

Kuuluisuuteen nousseen runon nimi on ”And death shall have no dominion” eli suomeksi käännettynä ”Eikä kuolemalla ole enää valtaa”. Minulle runon nimi, joka runon säkeissä toistuu, on ehdottomasti sen rakkain osa.

Se ei ole sitä vähiten siksi, että runoilijaa on inspiroinut apostoli Paavalin kirje roomalaisille ja siinä erityisesti sen kuudennen luvun yhdeksäs jae. Runon nimi on suora sitaatti tuosta jakeesta englanninkielisen King James käännöksen mukaan.

Ei liene yllätys, kun kerron, että sama Roomalaiskirjeen teksti nousi …

Lisää...

Tuhkan tarina

Paastonajan ensimmäisenä päivänä – laskiaistiistain jälkeen – vietetään tuhkakeskiviikkoa (lat. dies cinerum). Se on läntisen kirkon perinteessä pitkäperjantain ohella toinen ’pakollinen’ täyden paaston päivä pääsiäisjuhlan odotuksessa.

Puolalainen maalaus vuodelta 1881 tuhkan sirottelusta.

Tuhkakeskiviikon kirkolliseen rituaaliin kuuluu tuhkaristin piirtäminen paastoajan otsaan. Tämä käytäntö on Suomessa ’uusivanha’ tapa – eli kerran ’unohdetun’ toimituksen palaaminen uudestaan osaksi paastonajan seurakuntaelämää.

Tuhkakeskiviikko aloittaa paaston, jolla kristityt valmistautuvat pääsiäisen juhlan viettoon. Paasto kutsuu kohtaamaan syntisyytensä ja puutteensa, mutta myös tekemään hyvää lähimmäisenrakkauden nimessä.

Nimensä tuhkakeskiviikko on saanut 1000-luvulla alkaneesta tavasta, kun pappi sirotteli paastoajan ylle tuhkaa katumuksen ja parannuksen merkiksi. 1100-luvulla sirottelussa alettiin käyttämään tuhkaa, joka valmistettiin polttamalla edellisen vuoden palmusunnuntaina siunatut palmunoksat.

Suomessa tämä ei toteudu kirjaimellisesti, koska käytännön syistä olemme korvanneet palmusunnuntain lehvät …

Lisää...

Elän tai kuolen

Olen miettinyt viime aikoina kuolemaa – lähinnä omaa kuolemaani. Se on lähestyvä etappi minunkin matkallani. Vaikka kuolema täällä elävien valtakunnassa vaikuttaa päätepisteeltä, se on oikeammin yksisuuntainen ovi kahden valtakunnan välissä – toisesta ulos ja toiseen sisään. Tässä merkityksessä toivotan kuoleman tervetulleeksi osana ihmisen matkaani.

Roomalaisen pakantemppelin uhrin valmisteluja (Musée du Louvre, Paris).

Täällä elävien maassa kuolemaan liittyy ajatus tilinteosta. Ei voi välttyä ajattelemasta, että ihmiselämän merkitys punnitaan kuolemassa. Kun ihminen poistuu tältä näyttämöltä, maailma arvottaa ihmisen hänen jättämänsä jäljen perusteella. On helppo mitata ihmisen ’arvo’ siinä, mitä jäi, kun kuolemasta on kulunut vaikkapa viisi vuotta. Ehkä jää nimi hautakiveen tai hitusen enemmän. Kuin kaunistellen kutsumme tätä arvoa ’perinnöksi jälkipolville’.

Jos tätä synkän oloista pohdintaa …

Lisää...

Vivo sin vivir en mí

Ávilan Teresa eli Pyhä Teresa (tunnettu paremmin nimellä Santa Teresa de Jesús tai Teresa de Ávila) oli espanjalainen nunna, joka on julistettu pyhimykseksi. Ávilan Teresa oli vastauskonpuhdistuksen merkittäviä hahmoja ja karmeliittain sääntökunnan uudistaja. Hänet tunnetaan erityisesti rukouksen ihmisenä.

Ávilan Teresa

Lainaan tähän englanniksi hänen runomittaan kirjoittamansa rukouksen ”Vivo sin vivir en mí”. Ikävä kyllä en löytänyt suomenkielistä käännöstä tekstiin. Se on rukous elämästä ilman, että eläisin itsessäni – tai kuolemisesta ajassa, jotta ei kuole ikuisuudessa.

”I live without living in myself,
And in such a way, I hope,
I die because I do not die.

Since I die of love,
Living apart from love,
I live now in the Lord,
Who has desired me for Himself.
He inscribed …

Lisää...

Kategoria Muut, Sitaatit | Avainsanat , , , , |

Hemanin psalmi

Psalmi 88 on korahilaisten ylistäjien tuotantoa. Korahilaiset olivat leeviläisistä koottu kuoro, joka koostui Korahin suvun jäsenistä. Psalmin 88 tekijäksi mainittu Heman kuului hänkin Korahin sukuun.

Psalmi edeltävä psalmi on kuninkaan syntymän kunniaksi laulettu riemulaulu. Jälkimmäinen psalmi (Ps. 88) – johon minäkin halulla tartun – on rukous. Se on rukous suurimman hädän hetkellä.

Hemanin sanoittama psalmi on sävyltään mitä synkin ja raskastakin raskaampi luettava. Se on tekstiä, jota en usko kenenkään kirjoittavan ilman, että hän on syvässä hädässä ja todella tarkoittaa jokaista sanaa. Siinä ei ole korusanoja eikä retoriikkaa, vaan se on sydämen verisiä kyyneleitä. Kirjoittaja ei näe tilanteestaan ulospääsyä ja kokee Jumalan jos ei sentään pettäneen häntä niin ainakin sulkeneen korvansa hänen hätähuudoltaan.

Rukous pimeän varjossa.

Rukous pimeän varjossa.

Psalmista paistaa läpi rehellinen epäilys, …

Lisää...

 
 
 

Etsi sivustolta