Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: aika

Miten sen luen?

Sananlaskujen kirja Raamatussa on isolta osin yhden jakeen mittaisia viisauksia teemoittain ryhmiteltynä. Kirjassa on myös muutama pidempi kokonaisuus. Kirja päättyyyhteen tällaiseen pidempäänviisauskokonaisuuteen, joka on otsikoitu ”Kelpo vaimon ylistys”.

Onkohan tämä tuo tekstimme nainen? (Mona Lisa, Leonardo da Vinci)

Tiedän, että aikanamme jo pelkkä otsikko – tekstistä nyt puhumattakaan – koetaan syrjiväksi tai jopa loukkaavaksi. Ehkä sana ’puoliso’ sopisi paremmin etenkin, kun suomalaisessa kulttuurissa monet tekstin töistä jakautuvat eri tavalla puolisojen kesken kuin muinaisessa heprealaisessa maailmassa.

Käytän tekstiä tässä vain esimerkkinä. Kiinnitä huomio tekstissä mieluummin siinä esiintyviin moninaisiin tehtäviin kuin näkökulmastamme sukupuolittuneeseen arvomaailmaan.

Ota teksti esimerkkinä, vaikkapa jonkin perheen arjesta tuolloin kauan sitten. Asetu tekstiä lukiessa tämän vaimon rooliin ja lue sitä niin kuin siinä kerrottaisiin sinusta. Kun teksti …

Lisää...

Että sen voi juostessakin lukea

Kirjoita näky ja piirrä se selvästi tauluihin, niin että sen voi juostessakin lukea.(Hab. 2:2b)

Profeetta Habakkuk, venäläinen ikoni. (18. vuosisadan ikonimaalaus. Kirkastuksen kirkon ikonstaasi, Kizhin luostari, Karjala, Venäjä)

Tätä jaetta olen minäkin toistanut papukaijana aina kyllästymiseen asti, kun olen puhunut tavoitteiden asettamisesta ja näystä.

Tiedä häntä, kuka alkujaan on keksinyt seurakuntakontekstissa siteerata tätä Habakukin kirjan lausetta johtamistaidon oppien yhteydessä. No, onhan se hyvä siteerata Raamattua ajatustensa tueksi, kun yrittää vakuuttaa esimerkiksi vastahankaista seurakuntaneuvostoa tai vanhimmistoa suunnitelmallisen työskentelyn hyödyistä.

Yleensä tuolla sitaatilla korostetaan selkeän toiminta-ajatuksen tärkeyttä tai tarvetta kiteyttää selkeästi seurakunnan näky. Hyviä asioita ovat kummatkin. Ja rehellisyyden nimissä tunnustan itsekin vakuuttuneeni strategisesta työskentelystä. Jos strategiasta ei tule itsetarkoitus tai kahle, se on hyvä väline seurakuntatyössäkin, kunhan …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , |

Irti kiireestä

Kiire on merkittävä tekijä monen elämässä. Se on yksi syy pahaan oloon ja laiminlyöntiin. Kiireestä puhuttaessa samassa yhteydessä esiintyvät usein sanat väsymys, uupumus ja riittämättömyys. Väitän että yleensä sanalla ’kiire’ on vahva negatiivinen sointi – harva puhuu kiireestä myönteisenä ilmiönä.

Kiire jonnekin, tapaaminen, palaveri, deadline… (Kuva Gerd Altmann Pixabaystä)

Toisaalta kyllähän kiire mielletään tärkeän ihmisen attribuutiksi. Henkilön kiire tekee hänestä tärkeän. Kiire antaa hänen olemassaololleen tarkoituksen.

On paradoksaalista, että puhutaan kiireestä vain silloin, kun selitämme miksi emme ole tehneet jotain tai miksi se jokin tuli tehtyä huonosti. Kiire on aina pätevä syy alisuorittamiselle, lupauksen pettämiselle ja tekemättä jättämiselle. Mietipä mikä vaikkapa seuraavista kuulostaa parhaalta syyltä laiminlyönnille: laiskuus, uupumus, osaamattomuus, huono ajanhallinta vai KIIRE. Niinpä niin – kiire on hyvä …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , |

Totta vai tarua: ihmiskunta kasvaa paremmaksi?

Moderni ihminen uskoo jatkuvaan kehitykseen. Ihmisen saavutukset, ihmiskunnan kasvaminen, tiedon lisääntyminen ja tietenkin aina tasaisesti kuluva aika luovat vahvan ajatuksen jatkuvasta kehittymisestä. Onhan ihmiselämä sekin kasvamista ja kehittymistä, joten miksei ajatus ihmiskuntana kasvamisesta olisi sangen järkeenkäypä…

Kasvamme, kasvamme – mikä meistä tulee ’isona’? Kuva Bela Geletneky, Pixabay

Entä mihin suuntaan me ihmiskuntana kehitymme? Tästä on lukuisia erinäisiä näkemyksiä, jotka eroavat toisistaan jo siinä, miten ymmärretään käsitteet hyvä ja paha. Ovatko hyvä ja paha pelkästään elämää laadullisesti mittaavia käsitteitä, onnellisuuden määreitä, moraalisia kysymyksiä vai mitä ne ovat? Ovatko hyvä ja paha ihmisen itsensä määriteltävissä, ovatko ne vastakkaisia käsitteitä vai ovatko ne olemassa vastakohtina toinen toisilleen? Onko hyvää olemassa ilman pahaa ja päinvastoin? Edelleen voidaan kysyä, onko olemassa jokin ulkopuolinen …

Lisää...

Valvokaa!

Valvomisen sunnuntai on kirkkovuoden viimeistä edellinen sunnuntai. Se tulee tänäkin vuonna taas yllättäen – kuin varkain. Sen sanoma korostaa hengellistä valvomista ja Kristuksen paluun odotusta.

Valvominen ei kuitenkaan ole pelonsekaista odottamista vaan turvallista luottamusta siihen, että Jumala vie meissä aloittamansa hyvän työn päätökseen. Me niin helposti kotiudumme näkyvään maailmaan ja unohdamme, ettemme elä täällä pysyvästi. Yhtä varmasti kuin syntyessään ihminen henkäisee ensimmäisen kerran, jonain päivänä hän henkäisee viimeisen kerran.

Taivasten valtakunnan yhteydessä Jeesus puhui usein valvomisesta. Luukkaan evankeliumin tekstini on yksi niistä.

”Herra vastasi: ’Kuka on uskollinen ja viisas taloudenhoitaja, sellainen jonka isäntä asettaa huolehtimaan palvelusväestään ja jakamaan vilja-annokset ajallaan? Autuas se palvelija, jonka hänen isäntänsä palatessaan tapaa näin tekemästä! Totisesti: hänen hoitoonsa isäntä …

Lisää...

Epäonnistumisten kautta voittoon!

Olipa kerran vapaapäivä, auringonpaiste heijasteli kauniina kimalluksena hangen pinnasta, aamukahvikin maistui aromikkaalta, takana oli mitä mainioin viikko. ”Ah, kun elämä on hyvää”, hän sanoi. Puhelin soi. ”Haloo, ai huonoja uutisia?” hän vastaa ja painaa luurin kiinni. Aivan kuin se kaikki hyvä olisi hetkessä viety pois ja kadonnut ainiaaksi.

Mikä nyt on hyvää, saattaa menettää merkityksensä seuraavassa hetkessä. Elämän yllätyksellisyys on merkillistä; vaikka siihen varautuisikin.

Paavali saarnaa Ateenassa.

Monet kerrat olen ennakoinut tulevaa isoin odotuksin, mutta pettynyt. Samoin olen myös matkannut ilman odotuksia ja silloin tapahtui se jokin odottamaton.

On tilanteita, kun jään ihmettelemään, miksi Jumala ei avaa ovea tai anna siunausta otolliseen hetkeen. Toisinaan taas Herra antaa siunauksen kuin odottamatta siellä, missä sitä vähiten …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , , |

Minun aikaani?

Aikataulut, kalenteri, tehtävälistat, tekemättömät työt, tapaamiset, puhelut, viestit, jne. täyttävät päivät. Ensisilmäyksellä ehkä yhdistät luettelon työelämään, mutta kyllä luettelon asiat kuuluvat yhtäläisesti niin perheen arkeen kuin vapaa-aikaankin. Kalenterit ja tehtävälistat eivät luo kiirettä – viisaasti käytettynä ne päinvastoin poistavat kiirettä.

Aika kuluu, mutta kenelle aika kuuluu?

Kiireen tunne estää olemasta läsnä. Tietänet tunteen, kun juna tai lento on myöhässä ja sinulla on kiire. Kiire varastaa sinulta vapautuneen hetken, jonka kulkuvälineen myöhästyminen sinulle lahjoitti. Sama koskee yllättäviä kohtaamisia. Kiire tekee olosta tuskallisen, kun kuuntelet puheliaan tuttavan ’joutavia’ kuulumisia. Mitäpä jos olisit vain läsnä?

Miksi viivästykset tai odottamattomat- ja ’tarpeettomat’ menot saavat ihmisen tuntemaan, että nyt hänen aikaansa varastetaan?

Käsitykseni ajasta

Luulen, että tuntemus ’aikavarkaudesta’ nousee …

Lisää...