Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: aika

Totta vai tarua: ihmiskunta kasvaa paremmaksi?

Moderni ihminen uskoo jatkuvaan kehitykseen. Ihmisen saavutukset, ihmiskunnan kasvaminen, tiedon lisääntyminen ja tietenkin aina tasaisesti kuluva aika luovat vahvan ajatuksen jatkuvasta kehittymisestä. Onhan ihmiselämä sekin kasvamista ja kehittymistä, joten miksei ajatus ihmiskuntana kasvamisesta olisi sangen järkeenkäypä…

Kasvamme, kasvamme – mikä meistä tulee ’isona’? Kuva Bela Geletneky, Pixabay

Entä mihin suuntaan me ihmiskuntana kehitymme? Tästä on lukuisia erinäisiä näkemyksiä, jotka eroavat toisistaan jo siinä, miten ymmärretään käsitteet hyvä ja paha. Ovatko hyvä ja paha pelkästään elämää laadullisesti mittaavia käsitteitä, onnellisuuden määreitä, moraalisia kysymyksiä vai mitä ne ovat? Ovatko hyvä ja paha ihmisen itsensä määriteltävissä, ovatko ne vastakkaisia käsitteitä vai ovatko ne olemassa vastakohtina toinen toisilleen? Onko hyvää olemassa ilman pahaa ja päinvastoin? Edelleen voidaan kysyä, onko olemassa jokin ulkopuolinen …

Lisää...

Valvokaa!

Valvomisen sunnuntai on kirkkovuoden viimeistä edellinen sunnuntai. Se tulee tänäkin vuonna taas yllättäen – kuin varkain. Sen sanoma korostaa hengellistä valvomista ja Kristuksen paluun odotusta.

Valvominen ei kuitenkaan ole pelonsekaista odottamista vaan turvallista luottamusta siihen, että Jumala vie meissä aloittamansa hyvän työn päätökseen. Me niin helposti kotiudumme näkyvään maailmaan ja unohdamme, ettemme elä täällä pysyvästi. Yhtä varmasti kuin syntyessään ihminen henkäisee ensimmäisen kerran, jonain päivänä hän henkäisee viimeisen kerran.

Taivasten valtakunnan yhteydessä Jeesus puhui usein valvomisesta. Luukkaan evankeliumin tekstini on yksi niistä.

”Herra vastasi: ’Kuka on uskollinen ja viisas taloudenhoitaja, sellainen jonka isäntä asettaa huolehtimaan palvelusväestään ja jakamaan vilja-annokset ajallaan? Autuas se palvelija, jonka hänen isäntänsä palatessaan tapaa näin tekemästä! Totisesti: hänen hoitoonsa isäntä …

Lisää...

Epäonnistumisten kautta voittoon!

Olipa kerran vapaapäivä, auringonpaiste heijasteli kauniina kimalluksena hangen pinnasta, aamukahvikin maistui aromikkaalta, takana oli mitä mainioin viikko. ”Ah, kun elämä on hyvää”, hän sanoi. Puhelin soi. ”Haloo, ai huonoja uutisia?” hän vastaa ja painaa luurin kiinni. Aivan kuin se kaikki hyvä olisi hetkessä viety pois ja kadonnut ainiaaksi.

Mikä nyt on hyvää, saattaa menettää merkityksensä seuraavassa hetkessä. Elämän yllätyksellisyys on merkillistä; vaikka siihen varautuisikin.

Paavali saarnaa Ateenassa.

Monet kerrat olen ennakoinut tulevaa isoin odotuksin, mutta pettynyt. Samoin olen myös matkannut ilman odotuksia ja silloin tapahtui se jokin odottamaton.

On tilanteita, kun jään ihmettelemään, miksi Jumala ei avaa ovea tai anna siunausta otolliseen hetkeen. Toisinaan taas Herra antaa siunauksen kuin odottamatta siellä, missä sitä vähiten …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , , |

Minun aikaani?

Aikataulut, kalenteri, tehtävälistat, tekemättömät työt, tapaamiset, puhelut, viestit, jne. täyttävät päivät. Ensisilmäyksellä ehkä yhdistät luettelon työelämään, mutta kyllä luettelon asiat kuuluvat yhtäläisesti niin perheen arkeen kuin vapaa-aikaankin. Kalenterit ja tehtävälistat eivät luo kiirettä – viisaasti käytettynä ne päinvastoin poistavat kiirettä.

Aika kuluu, mutta kenelle aika kuuluu?

Kiireen tunne estää olemasta läsnä. Tietänet tunteen, kun juna tai lento on myöhässä ja sinulla on kiire. Kiire varastaa sinulta vapautuneen hetken, jonka kulkuvälineen myöhästyminen sinulle lahjoitti. Sama koskee yllättäviä kohtaamisia. Kiire tekee olosta tuskallisen, kun kuuntelet puheliaan tuttavan ’joutavia’ kuulumisia. Mitäpä jos olisit vain läsnä?

Miksi viivästykset tai odottamattomat- ja ’tarpeettomat’ menot saavat ihmisen tuntemaan, että nyt hänen aikaansa varastetaan?

Käsitykseni ajasta

Luulen, että tuntemus ’aikavarkaudesta’ nousee …

Lisää...

(Loma)-ajan teologia

Kesäloman edessä pysähdymme pohtimaan aikaa monesta eri näkökulmasta. Kuka laskee päiviä loman alkuun ja kuka jo epätoivoisesti laskee päiviä siihen, kun loma taas loppuu.

Lomakuukausi – tehokkaasti, tehokkaasti…

Kaikki eivät laske päiviä, mutta silti he miettivät tarkoin, miten loman käyttäisi oikein. Äärimmilleen viety pohdinta on saanut sekin oman nimensä: lomastressi.

Lomastressi kuulostaa absurdilta, mutta ikävä kyllä se on todellista. Lomastressi lienee seurausta ihmisen taipumuksesta kategorisoida aikaa. Loma on ’omaa’ aikaa, joten silloin ’pitäisi’ tehdä niitä asioita, joita ei muutoin ehdi tekemään. Kun tähän oman ajan harhakäsitykseen lisätään arjesta mieleen pinttynyt tehokkuusajattelu, on stressi valmis.

Olisiko kuitenkin niin, että kenelläkään meistä ei ole sen enempää omaa aikaa kuin muutakaan? Me vain käytämme aikaa – tietämättä edes kuinka paljon itse kullakin meistä …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , , , |

Se on rohkeutta

Viimeisen vuoden aikana on käyty keskustelua kesä- ja talviajan tarpeellisuudesta. Ensimmäisenä kesäaika otettiin käyttöön Saksassa vuonna 1916 ensimmäisen maailmansodan aikaan. Seuraavina vuosina sen ottivat käyttöön Britannia ja Yhdysvallat. Sen jälkeen Euroopan maissa järjestelmä otettiin käyttöön asteittain. Suomi siirtyi siihen viimeisten joukossa 1981 – muistan tuon itsekin.

Kellohan se siinä.

Tiesitkö, että ennen vuotta 1878 keskustelu kesä- ja talviajasta olisi ollut absurdi, koska vasta tuolloin syntyi ajatus globaalista yhteisestä ajasta. Skotti sir Sandford Fleming ehdotti tuolloin yhteisesti sovittujen aikavyöhykkeiden käyttöönottoa. Tätä ennen kaikilla kaupungeilla oli omat aikansa. Turun aika saattoi olla aivan toinen kuin Helsingin tai Joensuun.

Elettiin aikaa, jolloin ihmiset eivät juuri kulkeneet kellon mukaan, koska heidän mielestään kello oli niin epäluotettava väline. Elämä oli rytmitetty eri tavoin – auringon …

Lisää...

Kuninkaasi tulee

Palmusunnuntaina muistellaan Kristuksen näyttävää saapumista Jerusalemiin aasilla ratsastaen. Kaikki neljä evankelistaa kirjoittavat tapahtumasta.

Jeesus ratsastaa aasin selässä Jerusalemiin.

Matteus, joka kirjoitti evankeliumin erityisesti juutalaisia lukijoita varten, siteeraa evankeliumissa laajalti Vanhan testamentin kirjoituksia todisteeksi siitä, että Jeesus oli hän, ketä juutalaiset kirjoitusten perusteella odottivat saapuvaksi. Evankeliumin pääteema onkin, että Jeesus on juutalaiskansan odottama messias.

Matteuksen evankeliumissa täten viitataan Jeesuksen tunnustekojen kohdalla Vanhan testamentin profetioihin osoitukseksi siitä, että Jeesus täytti profeettojen ennustukset niin tunnustekojen tekijänä, kärsivänä messiaana kuin ylösnousseena kuninkaana. Ja näin Matteus teki myös palmusunnuntain tekstissä.

Päivän tekstini on Matteuksen evankeliumissa lainattu katkelma profeetta Sakarjan tekstistä (Matt. 21:4-5). Matteus siteeraa sitä näin:

”Sanokaa tytär Siionille: Katso, sinun kuninkaasi tulee luoksesi nöyränä ratsastaen aasilla, työjuhdan varsalla.” (Matt. 21:5)

Matteus viittaa Sakarjan …

Lisää...