Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Kategoria: Jori

Jori Branderin blogikirjoituksia ja tekstejä.

Epäonnistumisten kautta voittoon!

Olipa kerran vapaapäivä, auringonpaiste heijasteli kauniina kimalluksena hangen pinnasta, aamukahvikin maistui aromikkaalta, takana oli mitä mainioin viikko. ”Ah, kun elämä on hyvää”, hän sanoi. Puhelin soi. ”Haloo, ai huonoja uutisia?” hän vastaa ja painaa luurin kiinni. Aivan kuin se kaikki hyvä olisi hetkessä viety pois ja kadonnut ainiaaksi.

Mikä nyt on hyvää, saattaa menettää merkityksensä seuraavassa hetkessä. Elämän yllätyksellisyys on merkillistä; vaikka siihen varautuisikin.

Paavali saarnaa Ateenassa.

Monet kerrat olen ennakoinut tulevaa isoin odotuksin, mutta pettynyt. Samoin olen myös matkannut ilman odotuksia ja silloin tapahtui se jokin odottamaton.

On tilanteita, kun jään ihmettelemään, miksi Jumala ei avaa ovea tai anna siunausta otolliseen hetkeen. Toisinaan taas Herra antaa siunauksen kuin odottamatta siellä, missä sitä vähiten …

Lisää...

Minun aikaani?

Aikataulut, kalenteri, tehtävälistat, tekemättömät työt, tapaamiset, puhelut, viestit, jne. täyttävät päivät. Ensisilmäyksellä ehkä yhdistät luettelon työelämään, mutta kyllä luettelon asiat kuuluvat yhtäläisesti niin perheen arkeen kuin vapaa-aikaankin. Kalenterit ja tehtävälistat eivät luo kiirettä – viisaasti käytettynä ne päinvastoin poistavat kiirettä.

Aika kuluu, mutta kenelle aika kuuluu?

Kiireen tunne estää olemasta läsnä. Tietänet tunteen, kun juna tai lento on myöhässä ja sinulla on kiire. Kiire varastaa sinulta vapautuneen hetken, jonka kulkuvälineen myöhästyminen sinulle lahjoitti. Sama koskee yllättäviä kohtaamisia. Kiire tekee olosta tuskallisen, kun kuuntelet puheliaan tuttavan ’joutavia’ kuulumisia. Mitäpä jos olisit vain läsnä?

Miksi viivästykset tai odottamattomat- ja ’tarpeettomat’ menot saavat ihmisen tuntemaan, että nyt hänen aikaansa varastetaan?

Käsitykseni ajasta

Luulen, että tuntemus ’aikavarkaudesta’ nousee …

Lisää...

Herramme arjessa

Taannoin kirjoitin saarnan Efesolaiskirjeen trinitaarisesta doksologiasta (Ef. 1:3-14). Se on syvällinen katsaus pelastushistoriaan. Siinä Paavali kehottaa lukijaa kohottamaan kanssaan ylistyksen Jumalalle, koska olemme niin siunatut Kristuksessa:

Näistä olemme huolissamme – ja kiitollisetkin.

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä!” (Ef. 1:3)

Doksologiassa Paavali selitti perinpohjaisesti Kristuksessa annettujen siunausten suuruuden, mutta silti pelkään, että monen lukijan kohdalla ylistys saattaa jäädä varsin vaisuksi. Näin siksi, ettei pieni ihminen paljoa ymmärrä Jumalan pelastussuunnitelman suuruudesta – etenkin, kun hän puuhastelee arjessaan varsin erilaisten ongelmien kanssa.

Ihminen on luonnoltaan sellainen olento, että konkreettiset lähellä olevat asiat tuppaavat olemaan hänelle merkittävämpiä kuin globaalit pulmat, ikuisuudesta nyt puhumattakaan. On nurinkurista, että hän …

Lisää...

Ymmärrätkö kuinka siunattu olet?

Jumalan, meidän Isämme, ja Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja rauha teille.” (Ef. 1:2)

Tällä Efesolaiskirjeen alun tervehdyksellä tahdon siunata sinua ja toivottaa Paavalin sanoin siunattua alkavaa vuosikymmentä 2020.

Jumalan viisauden ikoni (tekijä tuntematon).

Lapsena ajattelin, että jos elän oikein pitkään, niin saan nähdä senkin ihmeen, että vuosituhat vaihtuu. Nyt astun uudelle vuosikymmenelle jo toistamiseen vaihtuneen vuosituhannen jälkeen ja kysyn, että onko tämä kenties jo viimeinen vuosikymmeneni ajassa? Joka tapauksessa koen olevani siunattu, koska olen saanut elää Jumalan lähellä.

Vuoden ensimmäisen sunnuntain palveluksessa uudistamme liittomme kirkkomme perinteen mukaan. Liittorukouksen lausuminen muistuttaa minua siunauksestani Kristuksessa, jossa saan matkata eteenpäin taas tämänkin vuoden.

Tänään kysyn itseltäni ja sinulta, että ymmärrämmekö miten siunattuja olemme liitossamme Jumalan kanssa. K …

Lisää...

Sydämen värinää – kutsu luottamaan

Hartaustekstini ’pihvi’ on tekstin loppupuolella. Lähestyn asiaa aavistuksen kaukaa. Näin siksi, että ’pihvi’ on tällä kertaa varsin omakohtainen sovellus enkä ole tarkoittanut sitä yleispäteväksi kaikille. Kyseessä on ’palvelukutsu’ ja se, miten sen olen ymmärtänyt. Selitän ensin hieman, mitä sillä tarkoitan.

Poika ja varis (Akseli Gallen-Kallelan maalaus vuodelta 1884). Koen teoksen pojan ajattomaksi ’omakuvaksi’.

Aloitetaan kaukaa. Karismaattinen herätyskristillisyys käyttää termiä ”toinen siunaus” (”second blessing”). Termin varhaiset juuret on jäljitettävissä metodistiliikkeen perustajan John Wesleyn teksteihin, missä hän käyttää siitä muotoa ”second work of grace”. Termin merkitys on vuosisatojen saatossa muuttunut melkoisesti. Modernin äärikarismaattisen liikkeen sille antama merkitys ’synnittömästä täydellisyydestä’ on metodistiliikkeen perustajan tulkinnalle vieras.

Toinen siunaus

Wesleyn käsitys ”toisesta siunauksesta” …

Lisää...

Tänään annan lahjani Jumalan käyttöön

Otsikkoni – ”Tänään annan lahjani Jumalan käyttöön” – kuulostaa uudenvuodenlupauksen kaltaiselta puolitotuudelta. Se kuulostaa lupaukselta, jota arvioidaan vuoden kuluttua uudenvuoden aattona ’unelmana’, josta ei siitäkään tullut totta. On toinen kysymys, moniko edes muistaa ’lupauksensa’.

Neljä torjuttua spitalista antoivat ’lahjansa’ Herralle.

Unelman ja lupauksen ero on siinä, että lupauksen edessä ihminen sitoutuu toteuttamaan sitä, kun taas unelma toteutuu itsestään ilman unelmoijan apua – jos on toteutuakseen. Saman ajatuksen kiteyttää hyvin kirjailija ja ’johtajuuden guru’ Ken Blanchard:

“There’s a difference between interest and commitment. When you are interested in doing something, you do it only when it is convenient. When you are committed to something, you accept no excuses.” (Ken Blanchard)

Unelman ja lupauksen eroa voi kuvata myös romanttisen …

Lisää...

Vähäisen palvelijan juhla

Elämäni tielle mahtuu kirjava joukko erilaisia jouluja. On ollut lapsen joulu, perheen joulu, joulu kotona, joulu matkalla, joulu hengellisen työntekijänä, jne.

Monenkirjavan joulunvieton jälkeen joulusta on tullut minulle sydämen hiljaisuuden juhlaa. Siinä on tilaa olla vähäinen Herransa kirkkauden edessä. Jumalan synnyttäjän Marian kiitosvirren sanoin

”Minun sieluni ylistää Herraa, ja minun henkeni riemuitsee Jumalasta, pelastajastani, sillä hän on katsonut palvelijattarensa alhaisuuteen {KR92: luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa}.” (Luuk. 1:46-48a)

Jumalan armo tulee esiin vähäisissä. Rukoilen voimaa pysyä vähäisenä ja olla jouluna mitä vähäisin Herran edessä.

Siinä ei ole tilaa omavanhurskaudelle – eikä sille farisealaiselle hurskaudelle, jolla istua pönötämme joulukirkossa kuin kutsuvieraat.

Siinä ei ole tilaa edes sille hurskastelulle, kun vähäinen katsoo vieressään toista vähäistä ja kuvittelee olevansa itse sydämessään ’hurskaampi’ kuin tuo toinen. Vähäinen on …

Lisää...

Kategoria Jori, Muut, Muuta sanottua | Avainsanat , , |
 
 
 

Etsi sivustolta