Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: pelko

Älä pelkää

Muistan varsin hyvin ajalta, kun lapset olivat pieniä, että lapseen kerran astuneen pelon sammuttaminen on monta kertaa vaikeampaa kuin sen herättäminen. Vakuuttelu ja lempeä kehotus ”älä pelkää” auttaa pienelle lapselle toki hetken aikaa, mutta pian epätietoisuus ja pelko hiipivät uudelleen pieneen mieleen.

Tämä oli minun pelkoni: ”Viimeisinä päivinä…” (Kuva Enrique Meseguer Pixabaystä)

Toisaalta toistuva ”älä pelkää” ilman perustetta uskoa siihen, voi tehdä pelosta kierteen. Näin tapahtuu, kun koet pelkosi aiheettomaksi ja häpeät puhua siitä, vaikka pelkäät edelleen.

Ajatus peloista muistutti minua lapsuuden peloistani. Ne olivat pelkoja, jotka eivät millään tavalla liittyneet reaalimaailman tilanteeseen, vaan elin pelkoja mielikuvituksessa. On varsin kuvaavaa, että en ole nähnyt noiden vuosikymmenien takaisten pelkojen realisoituneen vielä tänäkään päivänä. Silti pelkäsin.

Pelkoja …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , |

Kun mieli harhailee

Tämä ihmisen mieli on mielenkiintoinen kapistus. Mikään ei ole lähempänä minua kuin mieleni. Vietän sen kanssa aikaa elämäni ajan 24/7. Hallitsenko minä sitä vai se minua? En tiedä. Unet nyt ainakin ovat sen hallintavallassa; ja taitaa olla paljon muutakin. Niin paljon elämässä vain tapahtuu ’autopilotilla’ kulkien; ja toisaalta kyllähän se mieli ohjaa sitäkin, mihin milloinkin huomion kiinnitän.

Missä harhailet, mieleni? (Kuva Gerd Altmann, Pixabay)

Vaikka suhde omaan mieleen on mitä intiimein ja kokonaisvaltaisin, en voi sanoa tuntevani mieleni kenttää kovinkaan hyvin. Luulen, että mieli tuntee minut paremmin kuin minä sen. Herää kysymys, että kuka on tuo ’minäksi’ kutsumani ja mikä tuo mieli sitten lienee. Jääköön se mysteeriksi.

Ajatusten leikkikenttä

Tahdon nostaa esiin yhden seikan mieleni taivaalta. Nimittäin sen, …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , |

Rakkauden säteilyä

Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus tapahtui 26. huhtikuuta 1986 silloisessa Ukrainan sosialistisessa neuvostotasavallassa. Onnettomuus on tähän mennessä kaikkien aikojen vakavin ja tuhoisin ydinvoimalaonnettomuus.

Tšernobylin onnettomuus reaktorin suojarakennus, sarkofagi. Kuva vuodelta 2005.

Tšernobylin onnettomuutta pidettiin pitkään lähes ainutkertaisena tapahtumana, kunnes vuonna 2011 tapahtui toinen luokitukseltaan yhtä vakava onnettomuus, jota pidetään historian toiseksi vakavimpana ydinvoimalaturmana. Se tapahtui Japanin Fukushimassa 250 kilometriä Tokiosta pohjoiseen. Se oli seuraus Tōhokun maanjäristyksestä ja sitä seuranneesta tsunamista.

Kului pitkä aika ennen kuin Japanissa hahmottui välittömien tuhojen laajuus aineellisina vahinkoina puhumattakaan ihmishenkien menetyksistä. En tiedä, osataanko vieläkään arvioida, miten laajalti ydinturma paikalliseen ekosysteemiin lopulta iski.

Mainitsen nämä ydinkatastrofit tässä lähinnä siksi, että radioaktiivinen säteily sopii omalla kummallisella tavallaan vertauskuvaksi tämän kertaiseen tekstiin Johanneksen kirjeen neljännestä luvusta ja erityisesti sen kantavasta …

Lisää...

Ketä sinä pelkäät?

Araknofobia, antropofobia, aerofobia, agorafobia, klaustrofobia, akrofobia, jne. Sama luettelo suomenkielellä kuulostaa tältä: hämähäkkikammo, ihmispelko, lentopelko, avointen tilojen pelko, suljettujen tilojen pelko ja korkeiden paikkojen pelko.

Yksi pelon kohteista. (Kuva Peggy Choucair, Pixabay)

Luetellut pelot ovat tutkimusten mukaan yleisimmät ihmisiä vaivaavista luonnottoman voimakkaista peloista eli fobioista. Huomaa erityisesti, kuinka meillä ihmisillä on voimakas taipumus pelätä nimenomaan toinen toisiamme – onhan antropofobia (ihmispelko) yksi yleisimmistä peloista.

Pelko sinänsä on ihmisen nykytilalle normaali asia, jolla on samalla sekä myönteinen että kielteinen vaikutus hänen elämäänsä. Pohjimmiltaan terve pelko on itsesuojelua, josta ihmiselle on hyötyä, koska ennaltaehkäisevä pelko suojelee häntä etukäteen joutumasta turhaan vaaratilanteeseen. Esimerkiksi kunnioitus tulta kohtaan suojelee ihmistä tahattomasti polttamasta itseään ja normaali pelko korkeita paikkoja kohtaan puolestaan estää häntä suotta …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , |

Veljet heittivät hänet kaivoon

Uskon, että Raamatun kertomus Joosefista on sinulle entuudestaan tuttu. Joosefin seikkailu vieraalla maalla – ts. Jumalan suunnitelmassa – alkaa traagisesti:

Yhdenlainen kaivo. (Kuva Momentmal,Pixabay)

”Kun Joosef tuli veljiensä luo, he kävivät häneen käsiksi, riisuivat häneltä hänen pitkän värikkään pukunsa ja heittivät hänet kaivoon, joka silloin oli kuivillaan. Veljekset istuutuivat syömään…” (1. Moos. 37:23-25a)

Tämä välikohtaus oli välttämätön, että Joosef tuli reväistyksi irti mukavasta paimentolaisen perhearjesta isä Jaakobin suosikkipoikana. Ilman välikohtausta Joosef olisi tuskin koskaan Egyptin maaperälle astunut.

Joosef ei saanut mukaan matkaan muuta kuin luottamuksen Jumalaan. Matkalle lähtiessä luottamus oli kiiltokuvamaista koettelematonta luottamusta, mutta matkalla se koeteltiin kestäväksi.

Joosefin kanssa kaivoon

En jatka Joosefin matkakumppanina matkaa ismaelilaisten karavaanissa Egyptiin. Pysähdyn tähän, missä hän odottaa kaivossa veljiensä …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , |

Happy Halloween – varjojen maasta kirkkauden maahan

Pyhäinpäivän teemoissa valkeus ja pimeys kietoutuvat toinen toisiinsa. En viittaa valkeudella ja pimeydellä nyt Jumalan ja sielunvihollisen hallintavaltojen vastakkaisuuteen, kuten apostoli Johannes tyypillisesti tätä vertauskuvaa käsittelee.

Halloween – ”kaikkien pyhien ilta”

Pimeän ei tarvitse merkitä pahuutta. Esimerkiksi Itä-Suomessa monet pienet lammet ja järvet on nimetty ’valkeisiksi’ ja ’mustiksi’, kuten täällä Kuopiossa ’Iso-Valkeinen’ tai ’Mustinlampi’. Nimi kuvaa järven pinnan (ts. pohjan) heijastamaa väriä – onko se kirkas vai tumma.

Minä puolestani viihdyn paremmin pimeässä kuin valoisassa – päinvastoin kuin puolisoni, mutta ei se sitä tarkoita, että sisälläni asuisi pimeyttä tai että pimeässä tekisin jotain, mikä ei kestä päivänvaloa. Minä vain viihdyn ’varjojen mailla’.

Tässä tekstissä kirkkaus ja pimeys kertovat, miten ihminen havainnoi Jumalan …

Lisää...

Hyttysten yö

Päivän teksti on profeetta Jeremian kirjasta. Se on lyhyt sitaatti Jeremian pidemmästä profetiasta (Jer. 17:5-8), jossa hän valittaa Herran edessä Israelin rikkomaa liittoa ja ennustaa Jerusalemin kohta lähitulevaisuudessa kohtaaman piirityksen ja hävityksen.

Tervakon leirikeskuksen aitta, hyttysten yön tapahtumapaikka. (Kuva, Timo Virtanen)

En tarkastele profeetan tekstiä tässä tekstin historiallisesta perspektiivistä. Tekstin ymmärtämiseksi riittää, että tiedät kirjoittaja Jeremian tilanne olleen hänelle epäsuotuisa. Ulkonaisesti yhteiskunnassa elettiin kukoistuksen ja rauhan aikaa. Sydämen tasolta katsottuna kukoistus oli pinnallista. Menemättä yksityiskohtiin voisi summata, että kansa ei kuunnellut Jumalaa eivätkä toinen toisiaan. Kukin huusi omaa asiaan ja kunkin omat tarpeet olivat etusijalla.

Jeremia puolestaan oli varsin vihattu mies omiensa keskellä, koska hän puhui mädännäisyyttä vastaan eikä profetoinut iloisia asioita, joita kuulijat mieluusti näkivät keskellään.

En paneudu …

Lisää...