Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: pelko

Älä pelkää

Vuonna 2022 tapahtui monta odotettua mutta myös monen monta odottamatonta. Pelkästään jokin odottamaton herättää ihmisessä epävarmuutta, vaikka se ei suoranaisesti häntä koskisikaan. Kun odottamaton epäonni kohtaa ihmistä, se herättää hänessä monesti pelkoa.

Turvassa, ei pelkoa… (Kuva Sepp Pixabaystä)

Vuosi sitten me suomalaiset emme osanneet pelätä sotaa, mutta nyt sekin on palannut takaisin pelkolistojen kärkipäähän, mitä hallitsee ikuiset kestosuosikit, kuten kuolema, sairaus, talouskriisi ja erilaiset ihmissuhdeongelmat.

Todennäköisesti sinäkin pelkäät kuitenkin jotain. Suomalaisten yleisimmät pelot ovat tutkijoiden mukaan perinteisesti sangen arkipäiväisiä. Yleensä pelkoa ei tarvitse etsiä kovin kaukaa, vaan suurin pelko löytyy aina läheltä.

Maailmanlopun tai sodan pelko on arjessa vielä varsin etäinen, kun elämään mahtuu paljon lähempiä pelkoja. Suomalaisten pelkoja kartoittaneissa tutkimuksissa on huomattu ihmisten pelkäävän esimerkiksi omaa tai läheisen …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , |

Mahdit ja mahd(i/o)ttomat

Jos kerron käsitteleväni Danielin kirjaa, lukijoiden mielenkiinto jakaantuu odotusten mukaan kutakuinkin kahtia riippuen heidän iästään.

Daniel leijonien luolassa, maalaus Peter Paul Rubens. (Kuva anielbaez0 Pixabaystä)

Useat varttuneemmat kristityt odottavat tekstin käsittelevän Danielin kirjan apokalyptista osaa, jonka näynomaiset vaikeatulkintaiset ennustukset ruokkivat ainaista tiedonjanoa tulevista ajoista.

Samaan aikaan iältään huomattavasti nuoremmat yhdistävät mielessään Danielin kirjan kahteen jännittävään kertomukseen. Toinen kertoo kolmesta miehestä, jotka joutuivat tuliseen pätsiin (Dan. 3:1-30) ja toinen kertoo Danielista, joka vietti yön leijonien luolassa (Dan. 6:1-28).

Kun nyt paljastan tekstini perustuvan kirjan kuudenteen lukuun ja ilmoitan sen liittyvän kertomukseen Danielista leijonien luolassa, varttuneemmat kristityt ehkä pettyvät mielessään, koska he mieltävät kertomuksen lasten tarinaksi.

Näin ei kuitenkaan ole, koska kertomus Danielista on historiallinen tositapahtuma, jossa yhden miehen horjumaton …

Lisää...

Törkeitä rukouspyyntöjä

Muutama päivä sitten selailin oppikirjoja ja vähän muuta materiaalia, kun tarkastelin viimeisen lukuvuoden syksyn opintosuunnitelmaa ja valitsin sopivat kurssit syksyyn. Samassaetsin kirjallisuutta syksyksi kirjastoista jne.

Rukous, uskon rukous, törkeä rukous :-) (Kuva Myriams-Fotos Pixabaystä)

 

Törkeä myyntilupaus

Päädyin tuossa selailemaan Jari Parantaisen jo vanhempaa klassikkoteosta ”Tuotteistaminen – rakenna palvelusta menestystuote 10 päivässä”. Kirjassa on paljon hyvää – jopa ajatonta sisältöä, mutta ennen kaikkea Parantainen kirjoittaa varsin värikkäästi ja kuivahkojen tenttikirjojen joukossa hänen kirjojensa lukeminen oli aikanaan mieleenpainuva kokemus.

Parantainen kirjoittaa mainitsemassani teoksessa myyntilupauksesta osana tuotteistusta. Hän käyttää ilmaisua ”törkeä myyntilupaus”. Termi on mielenpainuva, koska sen sisältö on jotain muuta kuin se tyypillinen katteeton sanahelinä, joka ilmauksesta ensimmäisenä tulee mieleen.

Parantaisen ”törkeä myyntilupaus” …

Lisää...

Kaikki on hyvin, vahvistu

On kulunut kolmatta vuotta siitä, kun Jumala avasi elämääni uuden erikoisen polun. Pienen Jaakobin painin jälkeen hain opiskelemaan liiketaloutta. Se oli jotain sellaista, mitä en varmasti vaikkapa viisi vuotta sitten olisi tullut ajatelleeksi, kun viiletin kirkkokuntamme vastuutehtävissä tukka putkella 24/7 – palaverista edustamaan ja taas kohta tapaamiseen.

Yö, joka kutsuu jäämään. Kuin aamua ei olisi. (Kuva, Jori Brander)

Elettiin aikaa, kun korona oli vasta puhjennut Kiinassa ja meillä sen vaikutuksista lähinnä vitsailtiin. Jumala toki tiesi, mitä tuleman pitää ja siksi hän oli ajallaan kolkuttamassa kutsumustietoisuuteni ovelle. Olipa Herra vielä niin ’ovela’, että hän höynäytti minut hakemaan opiskelupaikkaa sillä varjolla, että en uskonut pääseväni ’sisään’. Hyväksytyksi tuli vuosittain vain kourallinen opiskelijoita useista sadoista hakijoista. Oli siis helppo olla ’rohkea’, kun epäuskossaan …

Lisää...

Älä pelkää

Muistan varsin hyvin ajalta, kun lapset olivat pieniä, että lapseen kerran astuneen pelon sammuttaminen on monta kertaa vaikeampaa kuin sen herättäminen. Vakuuttelu ja lempeä kehotus ”älä pelkää” auttaa pienelle lapselle toki hetken aikaa, mutta pian epätietoisuus ja pelko hiipivät uudelleen pieneen mieleen.

Tämä oli minun pelkoni: ”Viimeisinä päivinä…” (Kuva Enrique Meseguer Pixabaystä)

Toisaalta toistuva ”älä pelkää” ilman perustetta uskoa siihen, voi tehdä pelosta kierteen. Näin tapahtuu, kun koet pelkosi aiheettomaksi ja häpeät puhua siitä, vaikka pelkäät edelleen.

Ajatus peloista muistutti minua lapsuuden peloistani. Ne olivat pelkoja, jotka eivät millään tavalla liittyneet reaalimaailman tilanteeseen, vaan elin pelkoja mielikuvituksessa. On varsin kuvaavaa, että en ole nähnyt noiden vuosikymmenien takaisten pelkojen realisoituneen vielä tänäkään päivänä. Silti pelkäsin.

Pelkoja …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , |

Kun mieli harhailee

Tämä ihmisen mieli on mielenkiintoinen kapistus. Mikään ei ole lähempänä minua kuin mieleni. Vietän sen kanssa aikaa elämäni ajan 24/7. Hallitsenko minä sitä vai se minua? En tiedä. Unet nyt ainakin ovat sen hallintavallassa; ja taitaa olla paljon muutakin. Niin paljon elämässä vain tapahtuu ’autopilotilla’ kulkien; ja toisaalta kyllähän se mieli ohjaa sitäkin, mihin milloinkin huomion kiinnitän.

Missä harhailet, mieleni? (Kuva Gerd Altmann, Pixabay)

Vaikka suhde omaan mieleen on mitä intiimein ja kokonaisvaltaisin, en voi sanoa tuntevani mieleni kenttää kovinkaan hyvin. Luulen, että mieli tuntee minut paremmin kuin minä sen. Herää kysymys, että kuka on tuo ’minäksi’ kutsumani ja mikä tuo mieli sitten lienee. Jääköön se mysteeriksi.

Ajatusten leikkikenttä

Tahdon nostaa esiin yhden seikan mieleni taivaalta. Nimittäin sen, …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , |

Rakkauden säteilyä

Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus tapahtui 26. huhtikuuta 1986 silloisessa Ukrainan sosialistisessa neuvostotasavallassa. Onnettomuus on tähän mennessä kaikkien aikojen vakavin ja tuhoisin ydinvoimalaonnettomuus.

Tšernobylin onnettomuus reaktorin suojarakennus, sarkofagi. Kuva vuodelta 2005.

Tšernobylin onnettomuutta pidettiin pitkään lähes ainutkertaisena tapahtumana, kunnes vuonna 2011 tapahtui toinen luokitukseltaan yhtä vakava onnettomuus, jota pidetään historian toiseksi vakavimpana ydinvoimalaturmana. Se tapahtui Japanin Fukushimassa 250 kilometriä Tokiosta pohjoiseen. Se oli seuraus Tōhokun maanjäristyksestä ja sitä seuranneesta tsunamista.

Kului pitkä aika ennen kuin Japanissa hahmottui välittömien tuhojen laajuus aineellisina vahinkoina puhumattakaan ihmishenkien menetyksistä. En tiedä, osataanko vieläkään arvioida, miten laajalti ydinturma paikalliseen ekosysteemiin lopulta iski.

Mainitsen nämä ydinkatastrofit tässä lähinnä siksi, että radioaktiivinen säteily sopii omalla kummallisella tavallaan vertauskuvaksi tämän kertaiseen tekstiin Johanneksen kirjeen neljännestä luvusta ja erityisesti sen kantavasta …

Lisää...