Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Jori – Kuka?

Hei! Olen Jori Brander, 70-luvun alkupuolella elämän taipaleen aloittanut pikku-poika. Elämää katson edelleen pienen pojan silmin, vaikka pojasta onkin kuoriutunut mies, perheenisä ja pastori. Elämän edessä ihminen sitä vain pienenee, kun saa ja joutuu kokemaan kaikenlaista.

Nykyään asun perheeni kanssa pohjoisessa Savossa – Kuopiossa. Ja hyvinpä olen tänne kotiutunut. Muutto tänne on ollut yksi parhaimpia päätöksiä. Työni kirous on joutua matkustamaan todella paljon, mutta kun suuntana on Kuopio, huutaa sydän ”Kotiin!” Eikä se matkustaminenkaan niin ikävää ole, kun mukana on lenkkikengät ja kalenterissa on muutama hetki vapaata.

’Elävä’ minä Etelä-Konneveden kansallispuistossa.

Kuopioon muutin Pirkanmaalta, missä olen elämä katsellut. Asuin parikymmentä vuotta Tampereella, minne muutin matkattuani avioliiton satamaan ja sieltä sen työnkin sain.  Lapsuuden ja nuoruuden asuin Viialassa (nykyinen Akaa) ja opiskeluaikana tuli Valkeakoski sekin varsin tutuksi.

Perheeseeni kuuluu vaimo Elisan lisäksi viisi lasta, joista kaksi vanhinta ovat jo ’lentäneet pesästä’ ja asuttavat maatamme etelästä pohjoiseen, kun taas me siirryimme lännestä itään: pohjoiseen Savoon. Kolme nuorinta lasta ovat turvanamme Kuopion kodissa ja olemme koko perhe hyvin viihtyneet nykyisellä kotiseudullamme.

Ja ketä kiinnostaa minun persoonallisuustyyppini, niin ehkä MBTI-tyypin kirjainyhdistelmä INFJ antaa jotain suuntaa hiljaisuudesta ja luonnonrauhasta nauttivan elämäntaiteilijan luonnekuvasta. On hienoa olla minä, kun on oppinut antamaan tilaa omalle persoonalleen. Vuosien kuluessa on oppinut arvottamaan itseni suhteessa Jumalaan. Se on ollut vapauttava prosessi; kieltäytyä arvottamasta itseään työn tai toisten ihmisten mielipiteiden perusteella.

’Virallinen’ Jori Brander. Suomen Metodistikirkon (UMC) piirikunnanjohtaja ja pastori.

Työ ja kutsumus

Koska monen mielestä työ määrittelee ihmistä, niin kai siitäkin on pakko jotain mainita. Joku sanoisi, että pastorina olen kutsumustyössä. Itse sanoisin, että elän elämääni Herralleni omistautuneena, mutta on tietty kiva, jos työni voi jollain tavalla sivuta kutsumustani. Palvelen siis Suomen Metodistikirkossa (United Methodist Church) piirikunnanjohtajana (ks. District superintendent) sekä pastorina. Tehtäväkenttä on laaja ja ajankäytöllisesti haastava, joten en ole ehtinyt valintaani katumaan :-) Tehtävän puolesta saan tietty olla näköalapaikalla, mitä tulee Suomen hengelliseen / uskonnolliseen skeneen.

Rakastan kirjoittamista, mutta tietty myös lukemista ja avoimesti pohtivaa – mieluusti kahdenvälistä – keskustelua. Kirjallisen ilmaisun tuotoksia on kertynyt nettiin jonkin verran. Muutama kirja on ehditty painotuotteeksikin tuottaa, joista ehkä tunnetuimmat ovat Kronologiseen Raamattuun liittyvät selitysteokset ja lyhyt hartauskirjanen ’Ego Eimi – minä olen’. Esikoisteokseni ’Varatie – varjoja tulevaisuudessa’ onkin jo vuosikymmenten takaa, kun kirjoitin lyyristä tekstiä.

Nyttemmin olen kirjoitellut pääosin saarnoja ja hartaustekstejä sekä kolumnistina muutamissa lehdissä. Yleensä tekstit päättyvät muodossa tai toisessa myös blogiini tälle sivustolle. Vuonna 2020 on tarkoitus taas julkaista jotain pientä, mutta katsotaan.

Pastorin työhön liittyy tietty paljon puhumista: saarnoja, hartauksia, linjapuheita, puheenvuoroja, jne. Jotain näistä on taltioitu ja löytyy seurakuntien sivuilta tai YouTubesta… Ääni- tai videoblogia saanut aikaiseksi, mutta jotain sen suuntaista on tulossa

Pastorin työhön olen siirtynyt IT-alalta. Sielläkin ehdin melkoisesti vuosia viettää. No, jos ura tai muu sellainen kiinnostaa, niin käy tarkastamassa asia Linked-In -palvelusta. Minulle riittää, että jostain olen tullut ja nyt olen tässä ja ehkä matkalla jonnekin.

Vapaalla

Perheen ja seurakuntapalvelun lisäksi pidän huolen, että kalenteriin jää säännöllinen siivu myös juoksuharrastukselle (ks. tämä sivu). Se on henkireikäni kirjoittamisen ohella.

Vuosia sitten minulle tärkeä harrastus oli talviuinti, mutta se jäi, kun muutimme Kuopioon, enkä ole vain saanut aikaiseksi aloittaa uudelleen. En enää juokse kilpaa, vaan minulle juoksu on jokapäiväinen seikkailu, jolla pidän samalla itseni fyysisesti ja henkisesti kunnossa.

Juokseminen on siis minulle henkireikä. Kun työssä saa ensin päivän ottaa vastaan kaikenlaista – myös lokaa ja sontaa, niin juoksulenkillä paha olo nollataan. Nimitys ultrajuoksija kertoo varmaan tarpeeksi asiaan vihkiytyneelle, tosin ultrajuoksu on osaltani muuttunut enemmän polkujuoksuksi. Polkujuoksu sopii ultramatkojakin paremmin tällaiselle erakoituvalle persoonalle. Juokseminen poluilla ja mättäillä on aina seikkailu. Pyssymäen PEP 57km on ollut nyt vuosiin ainut kilpailu, johon olen osallistunut. Ja sinnekin osallistun vain siksi, että reitti on upea ja porukka maailman parasta.

Lisää minusta

Enemmän infoa minusta löydät ehkä sosiaalisesta mediasta (ks. painikkeet alla), minne minäkin olen joutunut. Tosin omalta osalta some on jäänyt viime vuosina vähemmälle, kun elävä elämä on tuota valheellista ja alati vellovaa somea parempaa. Mutta sieltä löydät varmasti myös muiden näkökulmia minun elämääni, koska ainahan me tiedämme parhaiten muiden asiat. LOL.

 

Herramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon sinun kanssasi!

 

Siinä se taas patsastelee virka-asussa. Pateettista!

Suomi-Juoksu 2015 100K

Suomi-Juoksu 2015 100K

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

”Alastomana minä tulin äitini kohdusta, alastomana palaan täältä. Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi!”
(Job 1:21)

 

”Yesterday is history; tomorrow is a mystery. Today is a gift, which is why we call it the present.”
(Alice Morse Earle)

 

8 vastausta artikkelille “Jori – Kuka?

  1. Tapio Kotilainen

    Kiitos eilisestä aamuhartaudesta. Se oli koskettava ja läheinen. Kuuntelin sen äsken Areenasta.

    Tämä voi olla omituinen kanava ilmaista palaute, mutta vanhempana valtiomiehenä en ole oikein kaikkiin nykyajan kotkotuksiin sortunut somemaailmassa.


    1. Jori Brander

      Kiitos palautteesta. Kun ikää ja ehkä elämänkokemustakin on matkan varrella karttunut, olen oppinut arvostamaan niitä Jumalan hiljaisen kuiskauksen hetkiä paljon korkeammalle kuin niitä, missä olen itse äänessä. Saapa nähdä – ehkä jossain vaiheessa omat sanat loppuvat tyystin ja syvä hiljaisuus rauhoittaa mielen. Niin paljon on sanottu, mutta kuka kuulee Herran kuiskauksen…


  2. Jouni Koskinen

    Mitä tämä tarkoittaa John Wesleyn opissa?
    Kaste ei ole vain tunnusmerkki ja tunnus, jonka perusteella kristityt erottuvat
    toisista, joita ei ole kastettu, vaan se on myös uuden syntymisen merkki. Lapsikaste
    on säilytettävä kirkossa.
    Erityisesti viimeinen lause?


    1. Jori Brander

      Aika iso aihe vastattavaksi tässä lyhyesti. Laitan sinulle tähän muutaman linkin, joiden kautta löydät varmasti paremman vastauksen kuin minä pystyisin tähän muutamalla sanalla tapailemaan.
      Tässä on mielestäni yksi parhaista näin netissä sähköisenä saatavilla olevista lähteistä:

      By Water and the Spirit (Baptism Study)

      Suomeksi minulle ei ole osoittaa hyvää sähköistä lähdettä, mutta seuraavassa dokumentissa on kuvattu myös kastekäsitystämme kirkkomme ja Evankelis-Luterilaisen kirkon oppikeskustelussa:

      Kristuksesta osalliset

      – jori


  3. Jyri Tarvainen

    Hei.

    Nyt kun vauhtiin päästiin, niin olen lukemassa sellaista kirjaa kuin ”Maailman tuskan soturi” Siinä kerrotaan kuinka tämä ”langennut (ilmeisesti ylpeyteen) enkeli” on Jumalan alaisuudessa ja tekee mitä JUmalan on antanut sille tehtäväksi. Langennut enkeli on suruissaan tehtävästään kun näkee, että ihmisiä kohtaa kurjuus ja hän ei haluiasi olla täytäntöön panemassa langetettuja tuomioita. Kirjassa hän kaipaa anteeksi antoa ja pääsyä takaisin ”entisiin enkelin töihinsä”.

    Kirja ei ehkä ole hengellinen mutta mukaansa tempaava ja tarina on kiehtova. Niin kysymys mihin tämä ”langennut enkeli” lankesi ja mitä, mikä edelsi sitä?


    1. Jori Brander

      Enkelten maailma on jätetty meille ihmisille pitkälti arvailujen varaan. Tiedämme vain, että heitä on ja että heidätkin on luotu. Käärmeen viettelystä on sitten taas päätelty, että jonkinlainen syntiinlankeemus tapahtui ennen ihmisen syntiinlankeemusta enkeleiden keskuudessa. Asiaa teologiassa tutkii angelogia ja demonologia, ja siitä riittäisi tekstiä. Itse olen puolestani ihaillut Jumalan tapaa Raamatussa pitäytyä siinä, mikä on meille ihmisille oleellista pelastuksen kannalta, minkä vuoksi tällaisia vähemmän keskeisiä aiheita jää paljon avoimiksi. Itselläni on yksi kirja odottamassa lukemista aiheesta, mutta en osaa sitä suositella, kun en ole sitä edes aloittanut…


  4. Jyri Tarvainen

    Hei.

    Virkistävät sivut nuo kotisatama.net. Paljon tuli vastauksia noilta sivulta ja ne vaikutti. Vaikutti myös seuraavan yön uniin, olin luokassa jossa muut olivat juhlavaatteissa ja minä en. Kysyin mitkä juhlat nyt on ja miksei minulle kerrottu. Sain vastauksen, että tänään luokassa käsitellään kaikki minut virheeni ja mokani, sitä juhlitaan. Siellä oli vain yksi toinen joka ei ollut juhla vaatteissa. Sanoin, etten halua jäädä kuuntelemaan tekemiäni virheitä kun toiset niitä kertoon ja niillä retostelee. Itku silmässä menin ulos ja kuulin avoimesta ikkunasta kun siellä opettajia myöten kerrottiin mokistani ja muut nauroivat. Ajattelin, että tässä on joku opetus ja että tämä ”mokien paljastus juhla” tulee kaikkien kohdalle. Sitten muistin kotisataman sivuista jotain lukemaani ja helpotuin, näin tämän pitääkin mennä.

    Joo se unesta. Mutta jokunen asia jäi askarruttamaan mikä on askarruttanut ensimmäisestä alfakurssista lähtien. Miksi Jumala sitten loi ihmisestä syntisen jos hän odottaa ja kaipaa ihmistä luokseen? Eikö olisi ollut helpompaa luoda va….. ai niin nyt muistin sehän oli se hyvän ja pahan tiedon puu ja käärme ja omena. Jep jep. Lankesiko ihminen siinä tiedon haluun vai johdatteluun?

    No varsinainen kysymys mikä on askarruttanut ja hiertänyt, puhutaan ikuisesta elämästä. Mitä jos ei halua elää ikuisesti vai onko niin että kun pääsee taivasten valtakuntaa niin haluaa elää ikuisesti?


    1. Jori Brander

      Hyvä kysymys – uskon, että minullekin kelpaisi ihan semmoinen seesteinen ’tyhjyys’ ikuisuudeksi, mutta olen tullut sittemmin siihen tulokseen, että monesti Jumala on yllättänyt jo tässä ajassa siten, että huomaan tyytyneeni vähempään vain siksi, että en edes osannut kuvitella sitä, mitä Jumala antaa. Uskon, että ikuisuudessa on sama juttu. Kun sinne pääsee – huomaa vasta sen, miten vähäinen oma ajatus siitä, mitä Jumalan Valtakunta koko kirkkaudessaan on. Ajattelen Jumalan jatkavan luomistyötä ikuisuudessa, joten ihmisellä riittä varmasti ihmettä ihan ikuisesti :-)


Kommentoi

 
 
 

Etsi sivustolta