Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: valo

Minä olen maailman valo

Tämän kerran teksti jatkaa sarjaa Jeesuksen ”minä olen” -julistautumista ja nyt on vuorossa ”minä olen maailman valo {KR38: valkeus}”. Minä olen – eli kreikan ”ego eimi” – on viittaus heprean JHVH -tetragrammiin. Jokainen julistuksista tuo esiin jonkin piirteen Jumalan persoonasta, kuten tässä ”valkeus tai valo”.

Johannes mainitsee ”maailman valo” -julistuksen ensimmäisen kerran evankeliumin kahdeksannessa luvussa. Nimitän tässä ensimmäistä julistautumista ’valon’ teologiseksi julistukseksi. Toisen kerran Jeesus julistautuu valkeudeksi seuraavassa luvussa sokeana syntyneen miehen parantamisen yhteydessä. Sitä nimitän ’valon’ julistukseksi voimassa.

Ensimmäinen julistautuminen

Aloitetaan valon ’teologisesta julistuksesta’. Oli lehtimajajuhlan aika (Joh. 7:10,14) ja Jeesus oli lähtenyt hänkin juhlille. Jeesus siis vietti juutalaisen tavan mukaan juhlaa Jerusalemissa. Julistus seuraa tekstissä välittömästi Jeesuksen ja aviorikoksesta tavatun naisen kohtaamista (Joh. …

Lisää...

Suuri pala taivasta ja pieni pala maata

Ihmettelen.
Miten joku niin pitkään salassa ollut asia voi aueta kuin aivan yllättäen?
Kuin jumiinmennyt kaivonkansi, jota itse olin koittanut avata:
välillä kangella vääntäen, välillä päällä hyppien.
Toisinaan taas unohtaen
ja antaen kannen hautautua mullan peittoon,
aivan kuin sitä ei olisi ollutkaan.
Ja kuitenkin
se on aina ollut siellä,
maan alla, piilossa,
aivan kuin odottamassa, että tulisi löydetyksi.

Eräänä päivänä
eräs minua voimakkaampi
tuli, katkoi ruohon, repi juurineen rikkaruohot,
lakaisi mullankin kannen päältä pois
ja sanoi:

Nyt saa riittää!

Hän raotti hiljaa kantta,
ja kuin aivan hymyillen,
Hän aivan kuin riuhtaisi kannen kokonaan auki ja sanoi:

Minä olen maailman valo,
jotta ne, jotka Minua seuraavat,
saisivat vaeltaa valkeudessa ja vapaudessa,
vailla kiinni jumittuneita kaivonkansia,
jotka eivät halua tulla valkeuteen.

– Elisa

Kategoria Elisa, Kynästäni | Avainsanat , , |

Anna meidän nähdä kasvojesi valo

Joulunajan ja kirkkovuoden aloittaa adventin aika, joka kestää neljän sunnuntain yli jouluun. Jokaisella adventtisunnuntailla on oma aihe: nöyrtymisen-, kunnian- ja hengen adventit sekä neljäs pyhä adventti.

Kaikkia neljää adventtia yhdistää teema Herran Jeesuksen toisesta tulemuksesta – tarkoittaahan sana ’adventti’ (latinan ”adventus Domini”) Herran saapumista ja tulemista.

Ensimmäinen adventtisunnuntai muistuttaa seurakuntaa siitä, että Jumala ei ole kaukana meistä, vaan hän lähestyy kansaansa antaakseen sille pelastuksen uuden ajan. Tämä on tietenkin pelastusopillisesti suuri totuus, mutta se on sitä myös rukouksen ja arjen elämän näkökulmasta.

Adventin lupaus on toteutunut Jeesuksessa Kristuksessa. Pelastuksen uusi aika on keskellämme jo tänään – se on Herra Jeesus Kristus Pyhän Hengen kautta meissä. Tämän todellisuuden me saamme omistaakohdallemme jo tänään, vaikka pelastuksen uusi aika täydessä kirkkaudessa antaa odottaa itseään Kristuksen …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , , |

En kumoamaan vaan täyttämään

Muistelenpa taas kerran vähän lapsuuttani. Minun lapsuudessani kotitietokoneet ja videopelit yleistyivät vasta siinä peruskoulun ala- ja yläasteen vaihteessa eikä uusia pelejä ollut niin helposti saatavilla kuin nykyään. Tästä syystä minäkin olen lapsuudessani pelannut melkoisesti lautapelejä. Kaveripiirin ehdottomat suosikit olivat Afrikan tähti ja Monopoli ja Yatzee.

Näitä lautapelejä tuli pelattua enemmän kuin tarpeeksi. Myöhemmin Monopolista ja Yatzeesta tehtiin myös sovitukset kotitietokoneelle. Peliä pystyi siis pelaamaan tietokoneen edessä samaan tapaan porukalla ja ottaa vielä ’tietokoneen pelaajia’ mukaan.

Pelaaminen tietokoneella oli siinä mielessä helpompaa, ettei pelilautaa tarvinnut alussa laittaa vaivalla kasaan ja taas pelin jälkeen koota laatikkoon. Pelinappulat eivät nekään kuluneet eikä hukkuneet niin kuin lautapeleille ajan kanssa käy. Ja oli se helpompaa siinäkin, ettei noppia tarvinnut olla etsimässä pöydän tai sohvan alta. Ei tarvinnut enää kiistellä …

Lisää...

Miten tulla seurakuntaan, kun on vaikeaa?

Tekstini otsikon kysymykseen ei ole korkealentoinen teologinen tutkielma. Se ei ole edes aikamatka Raamatun historiaan, vaikka sielläkin tällä matkalla toki piipahdamme.

Tietenkin voin vastata kysymykseeni ”miten tulla seurakuntaan, kun on vaikeaa?” hyvin lyhyesti ja yksioikoisesti, että ”tietenkin sinne tullaan samalla tavalla kuin silloin, kun ei ole vaikeaa”. Totta näin, mutta jostain syystä asiat eivät aina ole rationaalisen helppoja, kun osuvat omalle kohdalle.

Ihminen on kuitenkin kumma paketti, koska hän ei toimi aina loogisesti, vaan elämässä tulee hetkiä, kun järki ja logiikka eivät kohtaa elämää sen tähden, kun olemme tavalla tai toisella joutuneet pois tolaltamme.

Tahdon havainnollistaa asiaa kulkemalla hetkeksi ulos ilmeisimmästä ja vaihtaa kontekstia. Katsotaan asiaa toisenlaisen maiseman ja vertauskuvan kautta. Pyydän sinua nyt piirtämään eteesi mielikuvan auringonlaskusta – siitä …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , |