Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: valo

Tahroja ja tahraisia tekoja

Tänään harjoitetaan ”käytännön teologiaa”. Muistele hetki, milloin viimeksi olet syönyt keittoa? Ehkä otit keittoa ensin kauhalla kattilasta lautaselle. Sitten mahdollisesti leikkasit kyytipojaksi palan leipää ja voitelit sen. Kaadoit lasiin kenties vettä ruokajuomaksi. Asetit ruoan eteesi ja aloit syömään keittoa lusikalla.

Keittoa syömässä… silmät avoinna vai kiinni? (Kuva ivabalk Pixabaystä)

Jatkoit tätä toimenpidettä kunnes ruoka oli syöty ja tulit kylläiseksi. Kun sitten korjasit ruokailun jälkeen astiat, jäikö pöydälle (tai paidalle) keittotahroja, ehkä myös leivän muruja? No, ei tietenkään, olethan sinä siisti ihminen.

Miten on, olivatko sinun silmäsi avoinna ruokaillessasi? Entä söitkö valoisassa vai pilkkopimeässä? Kokeilepa tehdä sama silmät kiinni tai pimeässä. Syötyäsi avaa silmät, laita valot päälle tai odota auringon nousuun.

Näin toteutuu esimerkinomaisesti Paavalin Efesoksen seurakunnalle kirjoittamat sanat ” …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , | Kommentoi

Lucia – valontuoja

Joulukuun 13. vietetään Lucian päivää. Se on harvoja Suomessa yleisesti vietettyjä pyhimykselle omistettuja muistopäiviä- Vanhojen kirkkojen perinteessä näitä riittä, mutta suomalaisille tällaiset juhlat ovat vieraampia.

Pyhä Lucia (Domenico di Pace Beccafumin maalaus vuodelta 1521)

Lucian päivän juhlaperinne on ollut itselleni tuntematon, kunnes sivistin itseäni. Muistan toki lapsuudesta, että Lucian päivänä joku koulun näteistä blonditytöistä oli puettu valkoiseen kaapuun ja hän kiersi pimennetyn luokkahuoneen läpi kynttiläkruunu päässään, mutta siinä on tosiaan kaikki, mitä asiasta entuudestaan tiesin.

Aikanaan kiinnostuin asiasta enemmän, kun sattumalta luin lehdestä, että Pyhä Lucia on vanha katolinen pyhimys, jonka muistopäivää pohjoismaissa ainakin Ruotsin ja Norjan luterilainen kirkko on perinteisesti juhlistanut.

Suomeen Lucia-neito -perinne on tullut sekin ruotsinkielisen väestön keskuudesta. Lucian päivän vietto on ainutlaatuista siinä mielessä, että evankelisluterilainen …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , |

Hengellinen katarakta

Osana ikääntyneen ihmisen näöntutkimusta lääkäri saattaa suunnata kirkkaan pistemäisen valon potilaan laajentuneisiin pupilleihin ja kysyä tunteeko potilas terävää kipua silmässä. Nopeasti ajateltuna saattaisi tuntua huojentavalta, jos kipua ei tunnu. Olemmehan jotenkin tottuneet siihen ajatukseen, että kipu kertoo jostain mikä ei ole kunnossa.

Kuva silmästä, jossa on kaihi. Normaalisti mustana näkyvä mustuainen on kaihin takia harmaa. (Wikipedia)

Tässä tapauksessa on toisin. Terve silmä tuntee kivun, koska se erottaa tuon kirkkaan valon. Jos taas kipua ei tunnu, on aihetta epäillä, että kyseessä on ’katarakta’ eli harmaakaihi. Se on silmäsairaus, joka tarkoittaa silmän mykiön samenemista. Mykiö on silmän kirkas linssi, joka siis reagoi juurikin kirkkaaseen valoon. Hoitamaton harmaakaihi heikentää näköä pysyvästi ja voi aiheuttaa sokeuden.

Kehossamme kipu kertoo yleensä siitä, että jokin ei …

Lisää...

Kristus – Joulun kirkas tähti!

Neljäs adventtisunnuntai on nimeltään ”pyhä adventti” (latinaksi ”Adventus sanctificationis”). Vanhoissa kirkoissa neljäs adventti on omistettu Herramme Jeesuksen äidille, Marialle, kuten on tehty myös Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa tämän vuosituhannen alusta alkaen.

Joulun tähti. (Kuva Gerhard G., Pixabay)

Maria muistuttaa joulunvietossa erityisesti äidinrakkaudesta, minkä vuoksi neljättä adventtikynttilää nimitetäänkin rakkauden kynttiläksi. Kun sytytämme viimeisen adventtikynttilän, se muistuttaa Jumalan rakkauden ja ihmisen rakkauden valtavasta laadullisesta erosta. Vertaamme Jumalan ja ihmisen rakkautta toisiinsa millä laatukriteerillä tahansa, jää ihmisen rakkaus aina vajaaksi, vaikka sitten puhuisimme jopa äidinrakkauden kaltaisesta kestävästä rakkaudesta.

Neljäs adventtikynttilä muistuttaa aikaisempien kynttilöiden tavoin meitä joulusta valon juhlana. Se on ’viimeinen valo’, jonka me ihmiset sytytämme joulun odotuksen merkiksi. Seuraavan valon sytyttää jouluna itse Jumala, kun hän antaa …

Lisää...

Heijasta Jumalan koko rakkautta

Aloitanpa tämän tekstin vieläkin kauempaa kuin klassinen aloitus ”Jo muinaiset roomalaiset…” Siteeraan kahta kaikille tuttua Vanhan testamentin luomiskertomuksen kohtaa. Ne kummatkin puhuvat valosta ja valkeudesta:

Kuu hiejastaa auringon valoa. Kuva Image by Patricia Alexandre, Pixabay)

”Jumala sanoi: ’Tulkoon valo!’ Ja valo tuli. Jumala näki, että valo oli hyvä. Jumala erotti valon pimeydestä,” (1. Moos. 1:3-4)

”Jumala sanoi: ’Tulkoon valoja taivaankanteen erottamaan päivän yöstä, ja olkoot ne merkkeinä osoittamassa määräaikoja, hetkiä ja vuosia. Ne loistakoot taivaankannesta ja antakoot valoa maan päälle.’ Ja niin tapahtui. Jumala teki kaksi suurta valoa, suuremman hallitsemaan päivää ja pienemmän hallitsemaan yötä, sekä tähdet.” (1. Moos. 1:14-16)

On peräti merkillistä, että luomiskertomuksen alussa luodaan valkeus, ja vasta myöhemmin luodaan taivaankappaleet …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , |

Maailman valo

Englantinainen kuvataiteilija William Holman Hunt (2. huhtikuuta 1827 – 7. syyskuuta 1910) maalasi taulun ”The Light of the World” eli suomeksi ”Maailman valo” vuosina 1851-53. Taulu on varsin moniulotteinen ja vertauskuvallinen teos. Se puhuttelee katsojaa värimaailman ja yksityiskohtien runsauden välityksellä.

Pyydän sinua nyt pysähtymään hetkeksi taulun eteen. Tarkastele sen yksityiskohtia, tunnelmaa, jne. Anna kuvan puhua sydämeesi. Kerron sen jälkeen pienen tarinan liittyen teokseen.

The Light of the World (Holman Hunt)

Holman Hunt vietti taulun parissa varsin pitkän aikaa ennen kuin hän sai sen valmiiksi. Taulun valmistuttua hän kutsui kuvataiteilijaystäviään katsomaan sitä ja antamaan palautetta siitä.

Ei aikaakaan, kun yksi kutsuvieraista havaitsi kasvillisuuden peittämästä ovesta selkeän puutteen. Hän tiedusteli taiteilijalta, että oliko hän kenties epähuomiossa unohtanut maalata oveen kahvan? …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , , |

Minä olen maailman valo

Tämän kerran teksti jatkaa sarjaa Jeesuksen ”minä olen” -julistautumista ja nyt on vuorossa ”minä olen maailman valo {KR38: valkeus}”. Minä olen – eli kreikan ”ego eimi” – on viittaus heprean JHVH -tetragrammiin. Jokainen julistuksista tuo esiin jonkin piirteen Jumalan persoonasta, kuten tässä ”valkeus tai valo”.

Johannes mainitsee ”maailman valo” -julistuksen ensimmäisen kerran evankeliumin kahdeksannessa luvussa. Nimitän tässä ensimmäistä julistautumista ’valon’ teologiseksi julistukseksi. Toisen kerran Jeesus julistautuu valkeudeksi seuraavassa luvussa sokeana syntyneen miehen parantamisen yhteydessä. Sitä nimitän ’valon’ julistukseksi voimassa.

Ensimmäinen julistautuminen

Aloitetaan valon ’teologisesta julistuksesta’. Oli lehtimajajuhlan aika (Joh. 7:10,14) ja Jeesus oli lähtenyt hänkin juhlille. Jeesus siis vietti juutalaisen tavan mukaan juhlaa Jerusalemissa. Julistus seuraa tekstissä välittömästi Jeesuksen ja aviorikoksesta tavatun naisen kohtaamista (Joh. …

Lisää...