Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: rauha

Irti kiireestä

Kiire on merkittävä tekijä monen elämässä. Se on yksi syy pahaan oloon ja laiminlyöntiin. Kiireestä puhuttaessa samassa yhteydessä esiintyvät usein sanat väsymys, uupumus ja riittämättömyys. Väitän että yleensä sanalla ’kiire’ on vahva negatiivinen sointi – harva puhuu kiireestä myönteisenä ilmiönä.

Kiire jonnekin, tapaaminen, palaveri, deadline… (Kuva Gerd Altmann Pixabaystä)

Toisaalta kyllähän kiire mielletään tärkeän ihmisen attribuutiksi. Henkilön kiire tekee hänestä tärkeän. Kiire antaa hänen olemassaololleen tarkoituksen.

On paradoksaalista, että puhutaan kiireestä vain silloin, kun selitämme miksi emme ole tehneet jotain tai miksi se jokin tuli tehtyä huonosti. Kiire on aina pätevä syy alisuorittamiselle, lupauksen pettämiselle ja tekemättä jättämiselle. Mietipä mikä vaikkapa seuraavista kuulostaa parhaalta syyltä laiminlyönnille: laiskuus, uupumus, osaamattomuus, huono ajanhallinta vai KIIRE. Niinpä niin – kiire on hyvä …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , |

Arvon sen oivaltaa, jos sen uhkaa kadottaa

Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” (Joh. 14:27)

On paljon asioita, joiden arvon ymmärtää vasta, kun ne uhkaa kadottaa. Ajatellaanpa esimerkiksi kotiavaimia. Ne kulkevat arjessa mukana vuodesta toiseen ilman, että olen niistä kiitollinen tai edes kiinnostunut. Edes ovea avatessa en suo niille huomiota – puhumattakaan nyt kiitollisuudesta.

Miten käy, kun kerran kotioven edessä huomaan, ettei taskun pohjalta löydykään avaimia. Hätäännyn. Alkaa epäuskoinen taskun tunnustelu. Kymmenessä sekunnissa mieleni on käynyt läpi satoja skenaarioita siitä, missä avaimet voisivat olla, minne ne ovat pudonneet, jne.

Nyt avaimet saivat ansaitsemansa huomion, mikä niille olisi kuulunut päivittäin. Kun sitten löydän avaimet autossa riisumani pikkutakin taskusta, …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , |

Palvonnan ihmeet

Suomenkielessä on kaksi sanaa, jotka muistuttavat toisiaan läheisesti äänneasultaan sekä kristillisessä käytössä ne muistuttavat toisiaan myös sisällöllisesti. Ne ovat ’palvoa’ ja ’palvella’. Niiden käyttö on hyvinkin päällekkäistä. Puheessa käytämme yhteisistä kokoontumisista nimitystä jumalanpalvelus emme ’jumalanpalvonta’. Toisaalta lauluntekijä sanoittaa ”Tahdon sua palvoa…”, mikä monen korvaan tarkoittaa kuitenkin eri asiaa kuin ”Tahdon sua palvella…

Ehtoollinen on Jumalan läsnäolon ja kohtaamisen hetki. Palvontaa sekin., (Kuva congerdesign Pixabaystä)

Kummallakin sanalla – palvoa ja palvella – on toisistaan poikkeava, mutta myös osittain päällekkäinen merkitys:

  • Palvominen merkitsee toisen persoonan korottamista ja sen edessä nöyrtymistä, kun taas palveleminen on toisen ihmisen huomioimista tai palveltavan tahdon korottamista.

  • Toisaalta termit sisältävät myös jotain samaa. Kristillisessä merkityksessä palvomiseen kuuluu palveleminen, ja vastaavasti palveleminen on erottamaton …

    Lisää...

Etsikäämme hiljainen paikka

Otsikko kertoo kaiken. Askartelen taas hiljaisuuden äärellä. En kuitenkaan aio kertoa tarpeestani vetäytyä luontoon enkä aio ohjeistaa sinua tekemään samoin. En kehota sinua hakeutumaan retriittiin, en hiljaisuuden palvelukseen enkä aamuisin mietiskelemään. Ehkä teet niitä luonnostaan tai sitten sinulla on ihan oma tapasi hiljentyä.

Tämä on yksi hiljaisista paikoistani. Vaan aina ei ole hiljaista täälläkään…

Kiusaus olisi suuri ehdottaa sinulle jotain edellä mainituista etenkin, kun luen evankeliumin tekstin, jonka äärelle nyt pysähdyn:

”Silloin hän sanoi heille: ”Tulkaa yksinäisyyteen, autioon paikkaan, ja levähtäkää vähän.” Tulijoita ja menijöitä oli näet paljon, eivätkä he ehtineet edes syödä. Niin he lähtivät veneellä autioon paikkaan, yksinäisyyteen.” (Mark. 6:31-32)

Kaikki oleellinen on sanottu Jeesuksen sanoissa: ”Tulkaa yksinäisyyteen, autioon paikkaan, ja levähtäkää vähän”. Minusta …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , |

Mielenrauhaa ankkuroimassa

Verrataan elämää toripäivän hulinaan. Tori täyttyy erilaisia kojuista, myyjistä, asiakkaista. Väkeä riittää vauvasta vaariin. Kojuissa myydään lämmintä suuhunpantavaa, toisissa tarjotaan luonnon antimia, virvokkeita – vieläpä terveystuotteitakin. Omat kojunsa on myös vaatteille, ehosteille, kirjoille, lehdille ja pienelle elämän glamourille sekä kiiltävälle rihkamalle. Onpa torilla tarjolla viihdettäkin; on narunvetoa ja jos jonkinlaista esiintyvää artistia. Kaikkea on ja kaikelle riittää oma asiakaskuntansa.

Näkymä Kuopion torille sadepäivänä.

Kiertelen torilla ja katselen ihmisten menoa. Voin nähdä itseni monen ihmisen kautta elämäni eri vaiheissa. Lapsena minua olisi kiinnostanut narunveto, rihkama ja virvokkeet. Myöhemmin pienten lapsen isänä yritin kiertää samat kojut kaukaa. Nyt katselen niitä sivusta seuraten kuin tutkimuskohdetta. Olen joskus keräillyt kaikenlaista ja silloin minua olisi kiinnostanut nuo kojut tuolla, jne. T …

Lisää...

Kategoria Saarnat | Avainsanat , , , , , |

Onneni on olla

Filosofi Aristoteles (384–322 eKr.) kysyi: ”Mikä kaikkein parasta mitä ihminen voi saada toiminnallaan aikaan?” Tähän hän edelleen itse vastasi:

Tavallisen ihmisen ja sivistyneen ihmisen mielestä se on onnellisuus.

Onnen hetkiä tämäkin. (Kuva Free-Photos, Pixabay)

Aristoteles käsitti olevan kolmenlaista onnea: 1) mielihyvän synnyttämää onnellisuutta, 2) hyvän suoriutumisen tuottamaa onnellisuutta ja 3) mietiskelevän ja pohtivan elämäntyylin synnyttämää onnellisuutta. Luonnollisesti Aristoteles nimesi näistä viimeksi mainitun korkeimmaksi onnellisuuden tasoksi.

Näinkö tosiaan? Luulen, että Aristoteles on perusoletuksessaan oikeassa tai ainakin hyvin lähellä totuutta, mitä tulee ihmisen tekemisiä ohjaaviin motiiveihin. Sen sijaan siitä en ole lainkaan vakuuttunut, mikä ihmisestä tekee onnellisen ja että pystyykö hän kestävää onnea tekemällä koskaan saavuttamaan.

Pari tuhatta vuotta myöhemmin matemaatikko, fyysikko, keksijä ja filosofi Blaise …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , |

Hiljene, sieluni

On asioita, jotka eivät tunnu muuttuvan. Ne ovat asenteita ja ajatuskulkuja ajatusten uumenissa. Ajan myötä toiset huolet käyvät pieniksi, kun taas toiset kasvavat alati suuremmiksi. Tarkoitan tällä sitä, mitä suhtaudun asioihin.

Hiljeneekö sieluni nopeaskameran edessä? (Kuva Ben Kerckx,Pixabay)

Mikä eilen oli ylitsepääsemätön este, tuntuu tänään keveältä huolelta. Silti tänään on sitten jokin muu asia, joka saa minut samalla tavalla pois raiteiltani. Syvällä sisällä mikään ei muutu, vaikka kuvittelen kasvaneeni eilisestä.

Seuraavaksi teen aikahypyn noin kymmenen vuoden taakse. Alkuperäinen tekstini ja sen esimerkit ovat 2010-luvun taitteesta. Kerron siinä kaksi kertomusta omasta elämästäni. Nyt kumpikin niistä huvittaa minua suuresti. Ajattelen, että on sitä pojalla ollut silloin murheet.

Kaikki ei kuitenkaan ole muuttunut. Nimittäin reflektioni Psalmin 62 tekstistä on edelleen …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , , |