Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Arkistot kuukauden mukaan: huhtikuu 2024

Pelkoa ja tekopyhyyttä

Tämä on tarina sanoista, mutta myös teoista. Aikanaan eräässä kuvitteellisessa seurakunnassa vaikutti mies, joka puhui lakkaamatta yhteiskristillisyyden ja kirkkokuntia yhdistävän uskon puolesta.

Yhdessä erilaisina (Kuva StockSnap Pixabaystä)

Mies puhui sydämen palolla silmät hehkuen seurakuntarajat ylittävästä yhteisestä uskosta ja tarpeestamme todistaa maailmalle, kuinka eri kirkkokuntien kristityt ovat yhtä suurta perhettä opillisista näkemyseroista huolimatta. Voimme sanoa, että tarinamme mies oli millä tahansa mittarilla mitattuna henkeen ja vereen yhteiskristillinen ’heppu’.

Kerran miehen kotipaikkakunnalla sitten järjestettiin suuri yhteiskristillinen evankelioimistapahtuma, jonka järjestelyihin päähenkilömme osallistui tietty itsekin. Tapahtuma huipentui lauantai-iltana yhteiseen ehtoollisjumalanpalvelukseen, jossa eri kirkkokuntien uskovat kävivät nauttimaan Herran ehtoollista yhtenä suurena perheenä. Tilaisuudessa ehtoollinen jaettiin käytännön syistä kuitenkin aavistuksen poikkeavalla tavalla verrattuna siihen, miten tarinan päähenkilön kotiseurakunnassa oli totuttu tekemään vuosikymmenten ajan.

Päähenkilömme, joka …

Lisää...

Ku(u)lumme yhteen

Viikko ennen pääsiäistä olin työmatkalla Kööpenhaminan Frederiksbergissä. Matkustan sinne palavereihin noin 2-3 kertaa vuodessa aina muutamaksi päiväksi kerrallaan.

Kello kuuden juoksijoita nämäkin? (Kuva SorcerySoap HocusPocus Pixabaystä)

Tiukkojen palaveripäivien aamuina nousen varhain, että ehdin viettää päivän kohokohdan vastapainona istumiselle. Lähden yleensä siinä kello kuuden aikaan lenkille vielä melko hiljaiseen suurkaupunkiin. Aikaa on rajallisesti, koska palaverit alkavat yleensä kahdeksalta, joten en voi lähteä ’seikkailemaan’ ympäri kaupunkia, vaan hakeudun hotellin lähellä sijaitseville järville juoksemaan.

Oikeastaan nuo järvet ovat vain yksi suorakaiteen muotoinen allas, joka on jaettu silloilla viiteen osaan. Sen ympäri kulkee jalankulkijoille erotettu ulkoilureitti. Koko kierrokselle tulee ympärysmittaa reilut seitsemän kilometriä, mutta koska se on jaettu silloilla viiteen osaan, voi jokainen mitoittaa lenkkinsä niiden avulla mieleisekseen. Esimerkiksi minun tyypillinen ’reilu kymppini’ …

Lisää...

Sattumia, sattumia,…

Kuinka tässä nyt tällä tavoin kävi?” ”Et ikinä arvaa, mitä meille eilen sattui?” ”Et usko, keneen törmäsin kaupungilla?” jne. Nämä arkipäiväiset lausahdukset kuvaavat sitä, kuinka vähän ihminen loppujen lopuksi elämän käänteitä hallitsee, vaikka hän yrittäisi pitää langat omissa käsissään.

Kohtalon ovia? Vai johdatus oikealle ovelle… (Kuva Arek Socha Pixabaystä)

Aina vain sattuu ja tapahtuu sellaista, mitä pieni ihminen ei ole osannut ennakoida. Jälkeenpäin katsottuna elämä tuntuu koostuvan lukuisista sattumista. Ei varmaan yksikään Adamin jälkeläinen ole elänyt täysin ennalta arvattavaa elämää. On elämänkatsomuksellinen kysymys miten kukin ’sattumien summaa’ nimittää; ympäristötekijöiksi, kohtaloksi vaiko johdatukseksi.

Yleensä kristillisissä piireissä on tapana puhua johdatuksesta, koska me uskomme, että Herra on luomakunnan yläpuolella ja toisaalta osana sitä johdattaa ihmisiä …

Lisää...

Isän kanssa yhdessä

Ulkoisesti sama lopputulos voidaan saavuttaa monella tavalla, mutta jos työtä arvioidaan kokonaisuutena, toteutustapojen erot tulevat selkeästi esiin. Otetaan esimerkiksi vaikkapa kivistä koottujen rappusten rakentaminen.

Kiviportaat (Kuva Peter H Pixabaystä)

Lopputuloksena syntyneet rappuset voivat kaikissa tapauksissa olla yhtä hyvät, mutta kokemus, joka syntyy rakentamisesta voi olla aivan erilainen.

Ajattelepa tilannetta, jossa raput rakennetaan orjatyövoimalla. Entä jos rappuja rakentavat palkkatyöläiset, joilla on huono palkka ja heitä painostetaan tekemään työ kiireellä.

Entä miten tilanne muuttuu, jos kivirapputyömaalla onkin yrittäjä, joka tekee työn alihankintana kustannustehokkaasti? Jospa tuo rakentaja onkin kivitöiden taitaja, joka rakastaa työtään? Entä miten tilanne muuttuu, kun rappuja rakentaa talon omistaja itse iltapuhteena ja harrastuksena omaksi ilokseen?

Vaikka rappuset syntyvät varmasti kaikilla näillä tavoilla, on lopputulos kokonaisuutena aina parempi, jos ” …

Lisää...

Yksi sydän ja yksi sielu

Päivän evankeliumiteksti on apostoli Tuomaan ja ylösnousseen Kristuksen kohtaamisesta. Se on lempitekstejäni, mutta puhuin siitä vuosi sitten, joten valitsen nyt käsitellä päivän teksteistä Apostolien tekojen ja Psalmin tekstit (Ap. t. 4:32-35; Ps. 133).

”Yksi sydän ja yksi sielu” (Image by Barbara Bonanno from Pixabay)

Jos ihmettelet, miksi nostan ne kummatkin esiin, vaikka Apostolien tekojen tekstissä riittää ainesta vaikka useampaan saarnaan, syy on se, että tekstit puhuvat samasta asiasta. Nostan psalmin tekstin selittämään toista tekstiämme, mikä helpottaa meitä pysymään tekstin ydinasiassa.

Tekstit

Luetaan tekstit ja kerron sen jälkeen lyhyesti psalmin tekstistä ennen kuin paneudumme tähän toiseen. Aloitetaan silti Apostolien tekojen tekstistä.

Koko uskovien joukolla oli yksi sydän ja yksi sielu. Kukaan ei pitänyt omanaan sitä, minkä omisti, …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , , | Kommentoi

Etsitte Jeesusta?

[Jatkoa pitkäperjantain saarnalle ylösnousemuksen päivänä…]

Aloitetaan pienellä esimerkillä, mitä kuljetan tämän tekstin lomassa hyvän matkaa. Pahoittelen, että esimerkki on varsin proosallinen, mutta se on konkreettinen minulle ja uskon sen kautta tuttujen tekstien avautuvan aavistuksen elävämmin, kun tuttuuden painolastia vähän kevennetään.

Omena… (Image by NoName_13 from Pixabay)

Nostan esimerkiksi yhden ainutlaatuisen omenan. Se on tässä kädessäni ja lasken sen nyt tähän saarnapulpetille. Harvemmin tulee pohdittua, millaisen matkan yksittäinen omena on kulkenut ennen kuin se on tässä minun kädessäni. Menemättä ollenkaan niihin yksityiskohtiin, mitä omenan polulle sen syntymästä tähän hetkeen asti liittyy, ne ovat suurelta osin meille täysi arvoitus. Jos teemme ajatusmatkan omenan mukana, tunnemme varmasti syvää kiitollisuutta siitä, että omena on nyt tässä edessäni. Se on kulkenut monen …

Lisää...

”Ole tervehditty, juutalaisten kuningas”

[Tämä on pitkäperjantain illan saarna, joka ’jatkui’ loppuhuipentumaan sunnuntain ylösnousemusjuhlassa.]

Getseman puutarha (Image by Kristine Matheson from Pixabay)

Pitkäperjantain evankeliumiteksti (Joh. 18:1-19:42) koostuu peräti kahdesta pitkästä luvusta, mikä tietenkin sopii juhlapäivän suomalaiseen nimeen. Pitkä se on, koska tapahtumat on kuvattu varsin tarkasti erityisesti Johanneksen evankeliumissa. Mutta pitkä tuo teksti saa ollakin, koska pääsiäisviikko kirkkovuoden huipennuksena korostaa uskomme todellista pääkohtaa.

Välillä tuntuu siltä, että kirkoissa olemme kadottaneet sen kirkkaan ytimen, joka uskollamme on. On kuin kulkisimme pimeässä metsässä ja tuikkisimme taskulampulla satunnaisesti sinne tänne ja sitten ihmettelemme, miksi kompastumme ja eksymme tuon tuostakin. Puhumme ties miestä ja parannamme maailmaa, mikä ei ole pahasta – paitsi jos oleellisin jää syrjään sen tähden. Jos valo olisi kohdistunut sinne, …

Lisää...