Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: matka

Virtojen varsilla

Albumilta ”Rautaa ja kettinkiä” lohkesi aikanaan yksi Kirka Babitzinin monista hittikappaleista – tämä nimeltään”Varrella virran”. Sen kertosäkeistö kuvaa tunnelmia veden äärellä varsin kutsuvasti.

Varrella virran, varrella virran
On vesi lämmin, uimaan vaan
Varrella virran”

Kaksoivirranmaa – Eufrat ja Tigris.

On helppo yhtyä kappaleen lämpöisiin tunnelmiin kesäisenä päivänä lomailemassa kauniin joensuiston äärellä. Kauan ennen Kirkaa asuivat ’varrella virran’ myös nykyisen Syyrian ja Irakin alueella sijainneen muinaisen Mesopotamian (’meso’ = ’välissä’ ja ’potamoi’ = ’virrat) eli Kaksoisvirranmaan asukkaat.

Mesopotamia sai nimensä kahden suuren virran Eufratin ja Tigrisin suistossa sijainneen hedelmällisen maan mukaan. Babyloniankin hallintavallan aikaan alue kukoisti vehreänä. Ei ole olenkaan vaikea kuvitella, että kauniina letkeänä päivänä virtojen varsilla saavutti jotain Kirkan laulun tunnelmista.

Varrelta virran virtojen varsille

Psalmin 137 meille …

Lisää...

Kukkulalta vuorelle

Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan huoneeseen, että hän opettaisi meille teitään ja me vaeltaisimme hänen polkujaan.” (Miika 4:2a)

Taannoin rukouksessa eteeni piirtyi näkymä, jonka tahdon jakaa kanssasi. Uskon, että se on meille yhteinen.

Katselin siinä vuorta, joka nousi majesteettisena horisonttiin. Se oli maiseman korkein vuori – lumihuippuinen vuori, joka nousee pitkälti metsärajan ylle. Se oli Herran vuori ja se kutsui kiipeämään.

Matka vuorelle käy laakson kautta.

Me katselimme sitä ihaillen. Katselimme vuorta kuin auringonnousua ilman ajatusta, että koskaan uskaltautuisimme sinne nousemaan. Aivan kuin se olisi tavoittamaton, vaikka se oikein kutsui kiipeämään. Jäin miettimään, mikä meitä estää sinne matkaamasta.

Näin, että katselimme tuota vuorta pieneltä kukkulalta. Olimme kukkulalla, jonne sinnekin oli saanut tovin kiivetä. Kukkulalta avautui tämä …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , , |

Tässä olen – elämän mittainen matka

Lausahdus ”tässä olen” nostaa mieleen Raamatun lehdiltä kertomuksen nuoren poika Samuelin kutsusta, joka yön tunteina vastaa pappi Eelin evästämänä Jumalan kutsuun näillä sanoilla (1. Sam. 3:1-11).

Nuori Samuel: ”Tässä olen”.

Samuelin äiti oli omistanut poikansa Jumalalle jo syntymästä. Lapsuutensa ja nuoruutensa hän oli puolestaan kasvanut pappi Eelin ohjauksessa. Valmiista tiestä huolimatta Jumala esitti hänelle kutsun; hän oli kasvanut tehtävään, mutta ilman kutsua ja vastausta siihen ei ole omistajuutta.

Samuelin sanat ”tässä olen” olivat paitsi vastaus Jumalan kutsuun, ne olivat alkusoitto tämän Jumalan miehen koko elämän mittaiselle matkalle. Se oli matka, jonka Samuel kulki ja jonka Jumala oli käsikirjoittanut. Mitä nuo sanat Samuelin elämään toivat, se onkin aikamoinen kertomus.

Samuelin vastaus ”tässä olen” …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , |

Sauvanko varassa?

Englanninkieleen on vakiintunut ilmaus ”traveling light” eli kirjaimellisesti ”matkusta kevyesti”. Se on vakiintunut lentomatkustamisen yhteydessä tarkoittamaan matkustamista pelkät käsimatkatavarat mukana ilman ruumaan meneviä matkalaukkuja. Termiä käytetään yleisesti matkailussa ja myös retkeilyssä.

Kevyesti matkaaminen tarkoittaa siis matkustamista siten, että vain ehdottoman tärkeät tavarat otetaan kotoa matkaan. Periaate on hankkia tarvittava paikanpäältä kuin raahata kaikki mahdollinen jo kotoa mukaan. Ajatus on täten luottaa siihen, että periltä löytyy elämiseen tarvittavat hyödykkeet.

Jeesus lähettää opetuslapset matkaan ’kevyin varustuksin’.

Traveling light” ei ole uusi keksintö. Evankeliumien tekstissä Jeesus osoitti tuntevansa myös tämän periaatteen, kun hän lähetti opetuslapset parittain kiertämään Galilean kaupunkeja ja kyliä. Voisi jopa sanoa, että Jeesuksen ”traveling light” oli viety äärimmäisyyksiin.

Jeesus kutsui …

Lisää...

Taivaallisen Ohjastajan matkassa

Kun lähdemme matkalle, meillä on yleensä määränpää, jota kohti kuljemme. Jokainen, joka on ollut lasten kanssa matkalla samassa autossa, on usein kuullut kysymyksen: Koska ollaan perillä? Matka tuntuu pitkältä ja ajoittain myös ehkä kovin tylsältäkin. Varsinkin jos matkan määränpää on joku tosi kiva paikka, kärsivällisyyttä itse matkan tekemiseen ei tunnu riittävän.

Samoin voi käydä myös meille uskoville elämän matkaa tehdessä yhdessä Kristuksen kanssa. Kun tiedämme määränpään minne olemme matkalla tai kun Jumala antaa meille näyn tulevaisuudessa olevasta tehtävästämme Hänen valtakunnassaan, mekin voimme odottamaan perillepääsyä matkasta nauttimisen sijaan. Unohdamme kokonaan matkan tekemisen tärkeyden. Matkalla me saamme tarpeellisia eväitä tulevaa varten ja saamme aina välillä pysähtyä nauttimaan Kaikkivaltiaan Luojamme luomasta kauneudesta. Pysähtyessämme myös muistamme sen, kenen asioilla liikumme ja kuka ohjastaakaan autoamme. Emmehän täysin tiedä, miltä perillä …

Lisää...

Kenen kartalla liikut?

Mobiililaitteet ovat muuttaneet matkustamista. Julkisen liikenteen lippujen ostaminen ja rekisteröinti hoituu mobiilisti ilman paperia. Samoin hotellipalvelut voi hoitaa kokonaan tai suurelta osin ilman perinteistä ’respassa’ jonottamista.

Ehkä suurin ero on paperikarttojen vaihtuminen navigaattoreihin ja paremmin ajantasaisiin mobiilikarttoihin. Tästä syystä esimerkiksi palavereihin ei enää tulla etuajassa, vaan ajallaan tai myöhässä, koska navigaattorit laskevat ajantarpeen.

Maastokartta – Jumalan näkymä samaan.

Ennen vanhaan – ts. minun nuoruudessani – ei ollut navigaattoreita eikä digitaalisia karttoja. Silloin tarvittiin maantiekartta ja vieraassa kaupungissa tarvittiin lisäksi tarkempi kaupungin kartta. Tiekartalla ja ruutupaperille kirjoitetuilla ohjeilla pärjäsi hienosti maaseudulla, kaupungissa tarvittiin kunnon kartta – ja sen oli parempi olla ajantasainen eikä isoisältä peritty sukupainos. Oikea kartta oli avain oikean reitin löytämiseksi.

Pelkkää vihreää – ’Ihmisen …

Lisää...

Kasvu(n)alusta: erämaa

Kerrataan alkuun kappale sitä, mistä olemme saarnasarjassamme tänne tulleet. Olemme tähän mennessä käsitelleet kasvu(n)alusta -sarjassa sitä, miten seurakunta on Jumalan asettama luonnollinen kasvuympäristö ’lajille’, jota kutsutaan uskovaksi. Se on uskovan ’ekologinen lokero’, jossa hän voi hyvin ja jossa uskovat kykenevät tuottamaan lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Uskovan tarkoitus ei siis ole nykyajassa vain riutua ja selvitä. Päinvastoin Herran Jeesuksen tahto on, että uskova voi hyvin ja kukoistaa Jumalan luomistyön kaikessa kauneudessa jo tänä päivänä.

Ikävä kyllä kuva seurakunnasta ideaalisena kasvuympäristönä on meidän ihmisten väärinymmärrysten tähden on ideaalinen. Emme läheskään aina tavoita Jumalan asettamaa tavoitetta. Tästä syystä olen esitellyt kaksi epätervettä kasvuympäristöä, mistä Jumala kutsui kansansa pois. Olemme käsitelleet ne vertauskuvallisesti Israelin historian opettamina. Olemme käyneet Israelin mukana Egyptissä ja Babyloniassa, joita asuttaneelle omaisuuskansalle Herran sanoma oli yksikertaisesti: …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , |