Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: matka

Stadionin loppusuoralla

Pyhäinpäivä on kristillinen pyhien, marttyyrien ja vainajien muistopäivä. Se on yhdistelmä kahdesta vanhan kirkon juhlasta: kaikkien pyhien päivästä ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivästä. Suomalaisessa perinteessä pyhäinpäivä on muotoutunut ensisijaisesti vainajien muistopäiväksi, vaikka päivä on omistettu kaikille pyhille – myös meille eläville.

Stadionilla, loppusuoralla… (Image by Sebastian from Pixabay)

Puhuttelusana ’pyhä’ ei viittaa vain kuolleisiin. Pyhä tarkoittaa tässä kontekstissa Jumalalle erotettua – jotain, mikä kuuluu hänelle. On helppo muistaa tämä merkitys etenkin järvisuomessa, jossa varmasti yksi yleisimpiä järvennimiä on Pyhäjärvi. Sen lisäksi on pyhiä salmia, tuntureita ja jokia. Asia, mikä näitä kaikkia ’pyhiä’ paikkoja yhdistää, on se, että ne erottavat.

Sana pyhä ei viittaa siihen, että menneet sukupolvet olisivat ymmärtäneet omistaa nämä paikat Jumalalle tai he olisivat pyhittäneet ne …

Lisää...

Tie vai tiet?

Ihminen tahtoo pitää elämänsä ohjat omissa käsissä mieluummin kuin luottaa sen toiselle. Tätä taipumusta kuvaavat esimerkiksi monet pelot, kuten lentopelko, sairaalapelko tai pelot lääketieteellisiä operaatioita kohtaan, kuten leikkausta tai nukuttamista. En tiedä onko vaikeampaa luottaa elämä toisen käsiin vai päästää itse ote elämän ohjauspyörästä.

Paljon on teitä ja polkuja. Osa vie samaan paikkaan, osa jonnekin muualle, Kuva Pyhä-Häkkin kansallispuistosta.

Kristittyinä uimme vastavirtaan siinä, että olemme luottaneet elämän ja ikuisuuden parempiin käsiin kuin omiimme. Olemme kohdanneet oman yrittämisen tien vievän umpikujaan ja uskaltautuneet päästämään irti, luottamaan pelastuksen Jumalan käsiin. Luotamme, että Jeesus Kristus on valmistanut pelastuksen puolestamme ja uskomme elämän täysin hänen käsiinsä.

Kyse on pelastuksen lahjan vastaanottamisesta ja heittäytymisestä sen varaan. Se on päinvastaista kuin ohjien pitäminen tiukasti itsellä. Jumalan …

Lisää...

Kaita tie: ”miehille, jotka kulkevat omia polkujaan”

Edellisessä loppuviikon tekstissä (Ihmisen ikuinen) olin vielä kansallispuiston tunnelmissa.

Tämä polku lienee sellainen ’kaita’. Kuva Salamajärveltä.

Taidan jatkaa tällä kertaa kansallispuiston tunnelmiin sopivalla teemalla, vaikka ajatus tekstiin nousikin täällä Kuopion Puijon ja Neulaniemen tutuilla poluilla kulkiessani. Otsikossa lukee ”kaita tie”, mutta yhtä hyvin siinä voisi olla ”kaita polku”.

Kapea, kapeampi, kaita

Vanhempien kirkkoraamattujen käyttämä sana ”kaita” on jäänyt elämään kristilliseen sanastoon, vaikka muutoin suomenkielessä ”kapea” on sen korvannut. Eikä ’kaita’ adjektiivina ollut kovin yleinen edes 1933/38 tai 1776 kirkkoraamatuissa. Useammin ’kaita’ esiintyi niissäkin verbinä; taivutusmuotona sanalle ”kaitsea”.

On perin merkillistä, että tuo ”kaita tie” ja ”kaita polku” ovat jääneet kummittelemaan uskonnolliseen kieleen. Käytännössä ne viittaavat yhteen …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , |

Yhdessä matkaa tehden

Jokaisella meistä on omat keitaansa, näin ainakin toivon. Keitaalla tarkoitan pysähdyksiä arjen matkalla. Ne ovat välietappeja, joissa matkanteko hetkeksi taukoaa, kun täytämme varastoja.

Nykypäivän keidas. (Kuva StockSnap Pixabaystä)

Nykyään matkakeitaat ovat huoltoasemia tai matkakeskuksia, joiden kautta matkamies kulkee seuraavaan etappiin ja määränpäähän. Ikävä kyllä monesti hänellä on niin kiire, ettei ehdi keitaalle edes kunnolla pysähtyä. Hörpätään vain kahvit nopeasti tai otetaan ne jopa mukaan ajan säästämiseksi. Mihin sitä aikaa sitten säästetään, tiedä häntä.

Samat lainalaisuudet koskevat hengellisiä keitaita. On keidas sitten hiljainen hetki parvekkeella, pistäytyminen kirkossa, luku- ja hartaushetki tai piipahdus luonnon hiljaisuudessa. Haaste on sama. Ehtiikö kunnolla pysähtyä, uskaltaako asettua olemaan niin, että arjen matka voi jäädä hetkeksi odottamaan.

Toisaalta, vaikka pysähtyisin vähän pidemmäksikin aikaa ja laittaisin matkan …

Lisää...

On vain välitöntä kuuliaisuutta

Kristillisessä kielenkäytössä sana ”kuuliainen” kantaa mitä myönteisintä kaikua. Kuuliaisuuteen yhdistetään myös sellaiset positiivisella arvolla ladatut sanat kuin ”nöyrä” ja ”tottelevainen”. Jos sana liitetään ihmisen asemaan Jumalaan nähden, niin myös sana ”alamainen” sopii kuuliaisuuden sisään.

Abrahamin matka Urista Kanaaniin (József Molnár, 1850)

Kuuliaisuus tuo monelle mieleen Raamatun kertomuksista uskonisä Abrahamin, josta Heprealaiskirjeessä kirjoitetaan uskonsankarien luettelossa näin:

”Uskon kautta oli Aabraham kuuliainen, kun hänet kutsuttiin lähtemään siihen maahan, jonka hän oli saava perinnöksi, ja hän lähti tietämättä, minne oli saapuva.” (Hepr. 11:8)

Jos luet tekstiä eteenpäin, huomaat jokaisen luettelon uskonsankarin vaalineen elämässään samaa kuuliaisuutta, vaikka sitä ei heidän kohdallaan eksplisiittisesti mainita. Mitä kuuliaisuus käytännössä tarkoittaa?

Se tarkoittaa tietenkin sitä, mitä tekstissä edellä …

Lisää...

Vakavasti sinun

Laskiainen aloittaa paaston matkan kohti pääsiäistä. Muistan lapsuudesta laskiaisen hyvällä. Paikallinen seurakunta järjesti leirikeskuksessa vuotuisen laskiaisriehan, missä laskettiin mäkeä ja syötiin hernekeittoa ja pannukakkuja. Paasto tai mikään sellainen ’aikuisten naama kurtussa’ -asia ei lapsen laskiaisiloa päässyt sammuttamaan.

Pulkkamäessä; ken on kyydissä? (Kuva hmschl, Pixabay)

Sittemmin opin tuntemaan laskiaisen merkityksen laskeutumisena paastonaikaan. Pitkä paasto ennen pääsiäistä kuulosti korvaani juurikin ’aikuisten naama kurtussa’ -asialta. Se kuulosti siltä niin kauan, kun paasto oli minulle ulkoinen asia. Merkitys muuttui, kun löysin paastolle syvemmän merkityksen. Ulkoinen toteutus pysyi samana, mutta tarkoitus muuttui. Uuden syvemmän merkityksen tiivistän kahteen sanaan: ”vakavasti sinun”.

Paaston merkitys

Paasto ei ole minulle ’naama kurtussa’ -asia, vaan päinvastoin se on tervetullut vaihtelu elämän rytmiin. Tapani p …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , , |

Matkalaulu alkavaan vuoteen

Matkalaulun sanoittaja kysyy laulun alussa: ”Minä kohotan katseeni vuoria kohti. Mistä saisin avun?(Ps. 121:1). Samaa kysyy moni alkavan vuoden edessä. Ajatukset ovat yhtenevät, kun tiedät, mitä vuoret tälle ehkä pakkosiirtolaisuudessa asuneelle kirjoittajalle merkitsi. Vuoret tarkoittivat tuntemattomia vaaroja, uuvuttavaa matkaa ja haasteita, joita vuorten ylittävät matkaajat kohtasivat.

Vuorelleko matka? (Kuva Keith Johnston, Pixabay)

Minä puolestani katson alkavaa vuotta samoin tuntemuksin kuin psalmin kirjoittaja katsoi vuoria edessään. Siinä minunkin vuoden vuoreni siintää majesteettisesti horisonttia vasten. Se on kutsuva ja haastava näkymä. Ehkä kuvittelen itseni jo vuoren laelle ihailemaan maisemaa, mutta tosiasiassa en tiedä päämäärästä mitään varmaa; odottaako minua vuorella kaunis auringonlasku, kylmä hyytävä tuuli vai kostea harmaa sumu. En tiedä, aika näyttää.

Jos nyt vuoren lakea …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , |