Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Kategoria: Hartaudet

Hartaustekstejä, ihmetystä ja ajatelmia Jumalasta, elämästä.

(Loma)-ajan teologia

Kesäloman edessä pysähdymme pohtimaan aikaa monesta eri näkökulmasta. Kuka laskee päiviä loman alkuun ja kuka jo epätoivoisesti laskee päiviä siihen, kun loma taas loppuu.

Lomakuukausi – tehokkaasti, tehokkaasti…

Kaikki eivät laske päiviä, mutta silti he miettivät tarkoin, miten loman käyttäisi oikein. Äärimmilleen viety pohdinta on saanut sekin oman nimensä: lomastressi.

Lomastressi kuulostaa absurdilta, mutta ikävä kyllä se on todellista. Lomastressi lienee seurausta ihmisen taipumuksesta kategorisoida aikaa. Loma on ’omaa’ aikaa, joten silloin ’pitäisi’ tehdä niitä asioita, joita ei muutoin ehdi tekemään. Kun tähän oman ajan harhakäsitykseen lisätään arjesta mieleen pinttynyt tehokkuusajattelu, on stressi valmis.

Olisiko kuitenkin niin, että kenelläkään meistä ei ole sen enempää omaa aikaa kuin muutakaan? Me vain käytämme aikaa – tietämättä edes kuinka paljon itse kullakin meistä …

Lisää...

Totuudellisuudesta

Muutama viikko sitten artikkelissa ”Vainko yksi maku?” kirjoitin suolan käytöstä mausteena. Tekstinä siteerasin Paavalin kehotusta kolossalaisille kirjeen loppupuolelta.

Totta vai tarua? Fake or Real?

”Olkoon puheenne aina suloista, suolalla maustettua, ja tietäkää, kuinka teidän tulee itse kullekin vastata” (Kol. 4:6)

Toin artikkelissa esiin suolan ilmiömäisen kyvyn nostaa ruoan oma maku esiin. Oikein annosteltuna suola ei peitä makua eikä tee ruoasta pelkän suolan makuista. Päinvastoin se tuo esiin ruoan oman maun tehden siitä entistä maukkaampaa. Aiheesta voit lukea enemmän ”Vainko yksi maku?” -artikkelista.

Maulle tapahtuu sama, mikä tehdään huonosti valottuneelle aavistuksen värittömälle valokuvalle, kun sen valotusta korjataan digitaalisesti jälkikäteen. Onnistunut korjaus tuo alkuperäisen näkymän entistä paremmin esiin.

Totta vai tarua?

Tahdon jatkaa maustamisen ja kuvankäsittelyn aihetta aavistuksen …

Lisää...

Se on rohkeutta

Viimeisen vuoden aikana on käyty keskustelua kesä- ja talviajan tarpeellisuudesta. Ensimmäisenä kesäaika otettiin käyttöön Saksassa vuonna 1916 ensimmäisen maailmansodan aikaan. Seuraavina vuosina sen ottivat käyttöön Britannia ja Yhdysvallat. Sen jälkeen Euroopan maissa järjestelmä otettiin käyttöön asteittain. Suomi siirtyi siihen viimeisten joukossa 1981 – muistan tuon itsekin.

Kellohan se siinä.

Tiesitkö, että ennen vuotta 1878 keskustelu kesä- ja talviajasta olisi ollut absurdi, koska vasta tuolloin syntyi ajatus globaalista yhteisestä ajasta. Skotti sir Sandford Fleming ehdotti tuolloin yhteisesti sovittujen aikavyöhykkeiden käyttöönottoa. Tätä ennen kaikilla kaupungeilla oli omat aikansa. Turun aika saattoi olla aivan toinen kuin Helsingin tai Joensuun.

Elettiin aikaa, jolloin ihmiset eivät juuri kulkeneet kellon mukaan, koska heidän mielestään kello oli niin epäluotettava väline. Elämä oli rytmitetty eri tavoin – auringon …

Lisää...

Vainko yksi maku?

C.S. Lewis kirjassa ”Mere Christianity” käyttää Jeesuksen puheista tuttua vertauskuvaa suolasta. Hän nostaa suolan ominaisuuksista esiin näkökohdan, joka Raamatun teksteissä tulee parhaiten Paavalin kirjeessä kolosalaisille:

”Puhukaa aina ystävällisesti, kuitenkin sananne suolalla höystäen. Teidän on tiedettävä, miten kullekin vastaatte.” (Kol. 4:6)

Suola maustaa – tuo esiin maun, ei peitä sitä.

Sananne suolalla höystäen” ei viittaa suolan syömiseen paljaaltaan eikä suolan haavoihin ripotteluun. Paavali puhuu maustamisesta.

Kirjassaan C.S. Lewis kertoo esimerkin ihmisestä, joka ei koskaan ole maistanut suolaa. Korjataan asia. Annat tämän ystäväsi maistaa hyppysellisen suolaa. Hän saa kokea henkilökohtaisesti, miltä suola maistuu. Jotenkin luulen, ettei suolan voimakas pistävä maku ole hänelle lainkaan mieluinen.

Seuraavaksi kerrot ystävällesi, että meidän maassamme muuten suolaa käytetään lähes kaikkien ruokien maustamiseen. …

Lisää...

Kaikki, mikä painaa

Heprealaiskirjeen 11. luku on tutkielma uskosta. Luku alkaa ’teoreettisella viitekehyksellä’ siitä, mitä usko tarkoittaa.

”Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, varmuus siitä, mikä ei näy. Sen kautta saivat isät todistuksen. Uskon kautta me ymmärrämme, että maailmat on tehty Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyvästä.” (Hepr. 11:1-3)

Pyssymäki Extreme Polkujuoksu (PEP) 2015 matkavarustusta.

Uskon periaatteen jälkeen kirjoittaja jatkaa luettelemalla esimerkkejä uskosta. Hän luettelee nk. uskonsankareita alkaen Aabelista aina Vanhan testamentin profeettoihin saakka (Hepr. 11:4-40). Hän kertoo heistä uskon esikuvina. He ovat meille kokonaisen elämän kokoisia esimerkkejä. Mielikuvamme heistä uskonesikuvina liittyvät tilanteisiin, joissa heidän uskonsa on erityisen selkeästi tullut esiin, mutta esikuvia he ovat vain siksi, että heidän uskonsa kesti läpi koko elämän. Uskonvaellukseen kuuluivat …

Lisää...

Kristus ja Mataleena

Albert Edelfeltin maalaus Kristus ja Mataleena puhuttelee minua henkilökohtaisesti. Siinä yhdistyy Raamatun sanoma ’Kantelettaren Kiesuksessa’ ja suomailaisuus maalauksen kansallisromanttisessa asetelmassa.

Kristus ja Mataleena (Albert Edelfelt, 1890)

Helsingin metodistikirkon vierashuoneen seinällä on teoksesta mustavalkoinen litografia. Huomaan tuijottavani sitä nykyään entistä useammin. Teos tavoittaa sydämeni sellaiselta syvyydeltä, mihin harva jumalanpalvelus tai hartausteksti yltää. Tarvitaan vain hetki aikaa pysähtyä.

Muutama sana taulusta

Teos on maalattu vuonna 1890 ja se kuuluu Kansallisgallerian (Ateneum) kokoelmiin. Ikävä kyllä se ei ole ollut aikoihin siellä näytteillä, mutta tarkoitukseni on käydä kysymässä, onko mitenkään mahdollista päästä kansallisgalleriaan viettämään muutama tunti taulun edessä. Tuskin sitä suodaan, mutta kysyminen ei maksa mitään.

Albert Edelfelt teki Kristus ja Mataleena -öljyvärimaalauksen vuonna 1890 Kantelettaren laulun ’Mataleenan vesimatka’ innoittamana. Taulussa suomalaisenoloinen Jeesus esitetään …

Lisää...

Koti turvasatamaksi

Sananlaskujen kirjan toinen osa koostuu lyhyistä ehkä säkeen tai kahden mittaisista elämänviisauksista. Poimin sieltä yhden varsin lyhyen kehotuksen, jossa kehotetaan arvostamaan rauhaa ja turvallista rinnakkaiseloa.

”Parempi leipäkannikka ja rauha”

”Parempi leipäkannikka ja rauha kuin juhlapidot ja riita.” (Sananl. 17:1)

Annettu elämänviisaus yksinkertaisesti kehottaa arvostamaan kodin rauhan ja tyytyväisyyden yli muiden elämän riemujen. Ohje kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta onko se sitä? Arvostaminen on paitsi sen sanomista myös sen mukaan ojentautumista.

Arvostanko kodin rauhaa?

Vietämme suuren osan ajasta kodin yksinkertaisessa arjessa, mutta kodin hiljainen ja yksinkertainen arki ei välttämättä nauti arvostustamme. Mieti miten puhe täyttyy siitä, kun kerromme juhlista, matkoista, jne. Toisaalta se täyttyy kaikesta siitä, mitä tapahtuu kodin ulkopuolella tai on muuten erityistä.

Harvoin ylistämme ääneen kodin turvaa tai yksinkertaisen arkielämän ihanuutta. …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , , |
 
 
 

Etsi sivustolta