Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Kategoria: Hartaudet

Hartaustekstejä, ihmetystä ja ajatelmia Jumalasta, elämästä.

Rajoja, rajankäyntiä ja muureja

Tiedotusvälineet uutisoivat paitsi COVID-19 pandemiasta, myös sodista, nälänhädästä, pakolaiskriiseistä, jne. Uutiset puolestaan siirtyvät edelleen keskusteluihin maahanmuutosta, liikkuvuuden rajoittamisesta, yksilön oikeuksista ja tietenkin taloudesta. Varsin usein uutisen ja keskustelun taustalla vaikuttaa yksi ääneen sanomaton käsite eri merkityksissä. Se on raja.

Berliini muuri. Raja vai muuri?

Rajoja

Puhe maahanmuutosta ja liikkuvuuden rajoittamisesta on helppo mieltää keskusteluksi rajoista. Sama pätee sotaan; sota on äärimmäinen rajarikkomus. Siinä rikotaan paitsi maantieteellisiä rajoja, myös etiikan, moraalin ja lukuisten ihmisten elämän rajoja. Samoin nälänhätä on rajan ylitys: elämiseen tarvittavan ravinnon raja alittuu. Niin sota kuin nälänhätä saavat aikaan pakolaisvirtoja, jotka sitten syystä tai toisesta pysähtyvät joko luonnon- tai valtakunnan rajaan.

Rajat löytyvät myös taloudesta; jossain on se veteen piirretty raja, milloin talouden normaalit muuttuvat puheissa …

Lisää...

Taivu seuraamaan

Luonnossa moni asia tuntuu tapahtuvan kuin itsestään verrattuna kaupunkiin – ihmisten valtakuntaan. Ihmisten valtakunnassa on ainainen huoli ja touhu, että kaikki pysyy kohdillaan – siis ihmisen kontrollissa. Rakennuksia korjataan ja vahvistetaan, jotta ne kestävät lunta, vettä, tuulta ja aurinkoa. Silti ne lopulta puretaan – riisutaan tavalla tai toisella.

Vesi virtaa uomassaan kuusien lomassa.

Toki sama kiertokulku on luonnossakin, mutta jotenkin siellä siitä ei välity tunnelma, että pitäisi yrittää vastustaa vääjäämätöntä. Elämä, kuolema, muutos – ne otetaan vastaan, kun ne kohdalle tulevat. Uuden syntymä, kasvaminen komeuteen ja lahoaminen pois – kaikki käy vaivatta järjestyksessä. Se on suurta kokonaisuutta, jota ei ole syytä vastustaa.

Luonnossa on taipuisuutta. Siellä asuu myös helppous muuttaa suunnitelmaa. Muutosta ei tarvitse vastustaa viimeiseen asti – niin kuin …

Lisää...

Yhdessä eksyneet

Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä…” (Ps. 23:1-2)

Norjalaisia lampaita laiduntamassa.

Tällä tavoin alkaa Daavidin tuttu paimenpsalmi, johon on varsin helppo samaistua. Ja niin teemmekin. Herramme Jeesus on hyvä paimenemme sanan koko merkityksessä.

Entä keitä me tässä psalmin maalamassa vertauskuvassa olemme? Annetaanpa erään myöhemmän psalmistin jatkaa kuvan piirtämistä eteenpäin.

”Tietäkää, että Herra on Jumala. Hän on meidät tehnyt, ja hänen me olemme, hänen kansansa ja hänen laitumensa lampaat.” (Ps. 100:3)

Psalmisti muistuttaa paimenemme erityisyydestä tunnustamalla hänet Jumalaksi. Samalla hän identifioi meidät lampaiksi. Ja hänen laitumellaan me olemme kaikki – koko Herran kansa yhdessä.

Siellä saamme käyskennellä paimenen johdolla hänen laitumellaan. Oletko tullut ajatelleeksi, …

Lisää...

Leikkaa, liimaa, muokkaa

Omien tekstien edessä teen alati jatkuvaa toimitustyötä. Mitä olen aiemmin kirjoittanut, ei kohta uudelleen lukiessa enää miellytä minua. Näin ehkä siksi, että nyt hetkeä myöhemmin näen aavistuksen paremmin, mihin teksti minut johtaa.

Muokkaa, leikkaa, liimaa, kopioi…

Toisaalta tarkastellessani tekstiä näen sen sujuvuudessa monet pienet kömmähdykset, joita en tavoittanut vielä ajatusta paperille laittaessa. Korjaan myös virheitä: kirjoitusvirheitä, huonoa lauserakennetta ja virheellisiä ajatuksia. Tähän tapaan tekstin parissa kuluu tunti jos toinenkin. Näin on käynyt monet kerrat tämänkin tekstin parissa.

Samaa muokkausta tehdään kaikkien tallenteiden kanssa, esimerkiksi kuva- tai äänitallenteet. Jos kyseessä on tallenne, on helppo leikata pois huonosti tehtyjä kohtauksia sieltä täältä. Osan voi tehdä jopa uudelleen tai kuvakulmia voi korjata, jos on ollut useampi kamera tallennetta tehdessä. Toisaalta …

Lisää...

Kiivas, kade vai mustasukkainen?

Englanninkielistä Raamattua lukiessa kohtaat tekstissä varsin usein laatusanan ”jealous” eli ”mustasukkainen, kade, mustankipeä” Jumalan määreenä. Suomenkielisissä käännöksissä Jumalan näissä kohden lähes poikkeuksetta käytetään sanaa ”kiivas”.

Mustasukkaisuutta ihmisten maailmassa.

Mustasukkaisuudesta puhutaan suomenkielisissä käännöksissä vain ihmisten määreenä. Tästä voisi luulla, että mustasukkaisuus kuuluu vain ihmisten maailmaan. Tähän löytyy yksi mielenkiintoinen poikkeus Jaakobin kirjeen tekstistä.

Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: ”Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka on pannut meihin asumaan”?(Jaak. 4:5)

Nykyinen kirkkoraamattu käyttää tuossa ilmaustamustasukkaisen kiihkeästi”. On käännös kumpi tahansa ”kiivasta Jumalasta” tuleekin joko ”kateellinen” tai ”mustasukkainen”. Jaakob ei siteeraa tekstissä mitään tunnettua raamatunkohtaa, vaan viitannee yleisesti kohtiin, …

Lisää...

Maailman valo

Englantinainen kuvataiteilija William Holman Hunt (2. huhtikuuta 1827 – 7. syyskuuta 1910) maalasi taulun ”The Light of the World” eli suomeksi ”Maailman valo” vuosina 1851-53. Taulu on varsin moniulotteinen ja vertauskuvallinen teos. Se puhuttelee katsojaa värimaailman ja yksityiskohtien runsauden välityksellä.

Pyydän sinua nyt pysähtymään hetkeksi taulun eteen. Tarkastele sen yksityiskohtia, tunnelmaa, jne. Anna kuvan puhua sydämeesi. Kerron sen jälkeen pienen tarinan liittyen teokseen.

The Light of the World (Holman Hunt)

Holman Hunt vietti taulun parissa varsin pitkän aikaa ennen kuin hän sai sen valmiiksi. Taulun valmistuttua hän kutsui kuvataiteilijaystäviään katsomaan sitä ja antamaan palautetta siitä.

Ei aikaakaan, kun yksi kutsuvieraista havaitsi kasvillisuuden peittämästä ovesta selkeän puutteen. Hän tiedusteli taiteilijalta, että oliko hän kenties epähuomiossa unohtanut maalata oveen kahvan? …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , , |

Kristus nousi kuolleista!

Sanon sinulle: ”Kristus nousi kuolleista”. Ja sinä vastaat: ”Totisesti nousi”. Tätä kutsutaan pääsiäistervehdykseksi. Tervehdystä käytetään kirkollisessa perinteessä arkisten tervehdysten sijaan aina pääsiäissunnuntain aamusta helatorstaihin saakka.

Pyhä Magdalan Maria. Huomaa punainen muna hänen kädessään.

Tämän perinteen juuret ovat vuosituhantisessa pääsiäisyön messun liturgiassa. Tervehdys viittaa Luukkaan evankeliumin sanoihin, joilla opetuslapset ylösnousemuksen päivän iltana ’tervehtivät’ Emmauksen tieltä saapuneita:

”Herra on todella noussut kuolleista! Hän on ilmestynyt Simonille.” (Luuk. 24:34)

Vaihtoehtoisesti pääsiäistervehdyksen tarina voidaan johtaa ylösnousemuksen ensitodistajan, Magdalan Marian, sanoiksi. Tähän liittyy vanha kirkollinen legenda punaisesta munasta. Jos olet tutustunut ikonitaiteeseen, olet huomannut Magdalan Mariaa esittävissä ikoneissa punaisen munan hänen oikeassa kädessään. Sekä punaisen munan että pääsiäistervehdyksen juuret ovat samassa kertomuksessa.

Legenda punaisesta munasta

Kertomus punaisesta munasta …

Lisää...

 
 
 

Etsi sivustolta