Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Kategoria: Hartaudet

Hartaustekstejä, ihmetystä ja ajatelmia Jumalasta, elämästä.

Ystäviä

Ystävänpäivä on kansainvälinen juhlapäivä, jota vietetään 14. helmikuuta. Tänäkin vuonna ystävänpäivä yllätti minut kuin varkain, joten ystävien muistaminen jäi taas kerran…

Valentiinin vaaleanpunaista rakkautta… (Kuva Jill Wellington Pixabaystä)

No, onneksi ystävät ovat ystäviä ja he tuntevat minut. He osaavat odottaa minun sivuuttavan juhlan, koska en tyypillisesti lähettele kortteja ja kuponkia muutenkaan juhla-aikaan.

Kuin jatkoksi unohdukselleni, kirjoitan aiheesta vasta nyt useampi päivä ystävänpäivän jälkeen. No, syynä ei ole unohdus, vaan ihan alkuviikon aikataulujen muuttuminen ensin raideliikenteen lakon ja sen jälkeen VR:n peruttua seuraavankin päivän junat. Mutta se siitä. Palataan siis hetki ajassa taaksepäin ja lähdetään liikkeelle ystävänpäivästä.

Ystävänpäiväperinne

Suomessa ystävänpäiväjuhla on melko nuori eikä sen viettoon liity juuri vakiintuneita tapoja. Juhla hakee yhä muotoaan, vaikka se on ollut kalenterissa virallisena …

Lisää...

Kun Jumalakin hämmästyy

Markuksen evankeliumin kuudes luku alkaa mielenkiintoisella kertomuksella Jeesuksen matkanteosta Galileassa. Tai ehkä sanan ’mielenkiintoinen’ sijaan olisi syytä käyttää sanaa ’hämmästyttävä’.

Puusepän vertas. Nämäkö muka messiaan työkalut? (Image by Thierry Milherou from Pixabay)

Jeesus oli jo hyvän aikaa kierrellyt pohjoisen Israelin alueita ja tehnyt aiemmin tunnustekojakin kotikaupungissaan. Sen jälkeen hän jälleen lähti kiertämään lähiseutuja. Tekstissä Jeesus palaa matkalta kotikaupunkiinsa ja menee tapansa mukaan julistamaan ilosanomaa Taivasten valtakunnasta paikalliseen synagogaan. Hän oli vuosien varalla ehkä paikallisena vakiinnuttanut paikkansa näissä kokoontumisissa, vaikka ei ennen toimintakautensa alkua varmaankaan juuri opettanut kotikaupunkinsa synagogassa. Luetaanpa.

Jeesus lähti sieltä ja tuli kotikaupunkiinsa, ja opetuslapset olivat hänen kanssaan. Kun tuli sapatti, hän ryhtyi opettamaan synagogassa, ja häntä kuunnellessaan monet kyselivät hämmästyneinä: ”Mistä hän on saanut …

Lisää...

Parempi kuin suunniteltu

Palaan ajatuksissani edelliseen viikonloppuun. Perjantain olin työmatkalla, jolta palasin vielä samana päivänä. Pituutta päivälle tuli melkoisesti. Matka alkoi aamulla 4:45 ja kotioven avasin illalla 23:50. Junamatkat tein toimistotöitä ja paikan päällä Helsingissä istuttiin tiukasti palavereissa.

Minun suunnitelmani (Image by Pexels from Pixabay)

Tiesin, että intensiivinen päivä ottaa veronsa seuraavalta päivältä. Ja luonnollisesti lauantain hitaus alkoi jo myöhäisestä heräämisestä. Ennen kuin päivä oli oikeastaan alkanutkaan, oli jo puolipäivä ja ruoanlaiton aika. Sitten oli kiire lenkille, että ehti nauttimaan edes hetken Puijon lumitaivaasta ennen hämärää ja pimeää. Ja niin lopulta lauantai vain katosi. Samoin kävi vielä mystisemmin sunnuntaille. En jaksanut, mitä olin suunnitellut ja aika kului aina iltaan ennen kuin pääsin suunniteltuun kiinni.

Jos siis perjantain tein töitä kahden päivän edestä, …

Lisää...

Ohikulkumatkalla

Katsahdan tällä kertaa Paavalin ensimmäiseen kirjeeseen korinttilaisille.

Jos ei päästä irti, jää kulkemaan kehää. (Kuva Gendzo Macher Pixabaystä)

Luin viikolla sen seitsemättä lukua, jossa Paavali ohjeistaa paikallisia monissa käytännön elämän tilanteissa. Nämä tutut ohjeet on erityisen tärkeää ymmärtää Paavalin kirjeen vastaanottajien tilanne huomioiden, koska väärään tilanteeseen sovellettu oikea ohje saattaa pahimmillaan kääntyä jopa itseään vastaan.

Nykyinen maailmamme on näet katoamassa

Luin Paavalin ohjeistusta tuon seitsemännen luvun 25 jakeesta eteenpäin (1. Kor. 7:25-). Siinä hän ohjeistaa seurakuntaa elämään katoavassa maailmassa. Seurakunta eli aikaa, jolloin oli selkeät merkit kiristyvän vainon alkamisesta. Katoavaisuus tässä ei siis viitannut maailmanloppuun, vaan yhden elämän vaiheen loppumiseen – tässä rauhan.

Mielestäni neuvot kyllä sopivat rauhan aikaankin, vaikka nuorempana tosin ponnekkaasti …

Lisää...

Tulevaisuus takana

Luin taannoin artikkelin, jossa viitattiin Chilen Andien korkeilla laaksoilla asuvaan amerikkalaisintiaanien yhteisöön nimeltä Aymara.

Mitä sinulle tulee ensimmäiseksi mieleen sanasta aika? (Kuva Markus Kammermann Pixabaystä)

Artikkelissa puhuttiin ihmisen tavasta käsittää aikaa ja siitä, miten se puolestaan vaikuttaa ihmisen tapaan toimia arjessa.

Esimerkkinä käytettiin mainitsemaani yhteisöä. Heidän aikakäsityksensä on käänteinen meille tuttuun länsimaiseen aikakäsitykseen nähden. He mallintavat ajan samaan tapaan kuin mekin jatkumoksi menneen ja tulevan välillä, mutta katsovat sitä eri suunnasta.

Aikakäsityksistä

Aikakäsitys on kulttuurisidonnainen tekijä. Monesti emme sitä tule edes ajatelleeksi, koska käsitämme ajan yhdellä tavalla ja kuvittelemme sen olevan sama kaikille. Kulttuurien ja yhteiskuntien välillä on monenlaisia aikakäsityksiä, ja ne vaikuttavat siihen, miten ihmiset hahmottavat aikaa, kuluttavat sitä, suunnittelevat tulevaisuutta tai katsovat menneisyyttä.

Tämä tuottaa ongelmia jopa …

Lisää...

Risti ulkona ja sisällä

Minne risti kuuluu? Näen sen kirkossa – alttarilla, on se katollakin. Se löytyy kotoa pöydältä ja kirjahyllystäkin. Ja välillä risti liehuu taivasta vasten sinivalkoisena kotimaamme lippuun piirrettynä.

Risti on ulkoinen, samalla se on sisäisesti meissä. (Image by 12138562O from Pixabay)

Kaupassa katselen ihmisiä. Kas, tuo mies ja tuo nainen… He taitavat olla uskovia, kun kaulassa on ristin muotoinen korukin.

Lunta luodessa näen ristin piirtyvän myös lumihankeen; jostain se sinne heijastuu, Jumalan käsialaa. On se vain kaunis. Ja nyt, kun katson tarkemmin… se piirtyy minun ylitseni – aivan kuin koko elämäni olisi ristin alla. Niin se onhyvä ollakin.

Rististä rakkauteen…

Luen nyt kaksi jaetta Paavalin kirjeestä filippiläisille. Hän puhuu rististä; siitä, mitä se tarkoittaa ja miltä se tuntuu.

”Mutta kaiken …

Lisää...

Sinä pysyt, niin minäkin

Tänä vuonna en tehnyt uudenvuoden lupauksia enkä moittinut itseäni edellisen vuoden täyttymättömistä ja edelleen keskeneräisistä suunnitelmista.

Näetkö kuinka hienosti tämäkin oksa pysyy? (Kuva Ilo Pixabaystä)

Vapaus vallitkoon; vakaa aikomus on keveämpi kantaa kuin raskas lupaus korkean itsekurin maassa. Ja jättääpä tuo vakaa aikomus tilaa mukautua, kun elämä kuitenkin yllättää olemalla erilainen kuin mikään minun kaavailemistani vaihtoehtoisista tulevaisuuksista.

En vastusta suunnitelmallisuutta. Vastustan vain pakkomielteisyyttä, mihin olen ollut taipuvainen. Tein päätöksen hyvillä mielillä siksikin, että totesin nykyisten suunnitelmien riittävän varsin hyvin alkavallekin vuodelle. Asiat etenevät hyvässä järjestyksessä ja minä toivottavasti niiden mukana.

Jotta tämä uudeksivuodeksi kutsuttu tilintekopäivä ei nyt menisi minulta kokonaan ohi, päätin lupausten sijaan valita yhden sanan, jolla alkavana vuonna muistutan itseäni oleellisesta; se on Jumalastani.

Tähän tarkoitukseen valitsen …

Lisää...