Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Kategoria: Hartaudet

Hartaustekstejä, ihmetystä ja ajatelmia Jumalasta, elämästä.

Elämän vesillä soutamassa

Syksyn edetessä mieleeni palautuvat lyhyet veneretket menneiltä kesiltä. Olen satunnainen veneilijä; osaan soutaa ja jonkin verran olen vuosien varrella saanut oppia tuntemaan veneilyn jaloa taitoa.

Veneitä elämän vesillä

Yksi tärkein yksinäisen soutajan perustaidoista on minulle ollut suunnan määrittämisen jälkeen valita kiintopiste rantamaisemasta ja lukita katse siihen. Kiintopiste auttaa säilyttämään suunnan veneellä etenkin silloin, jos soudat järven yli sivutuulessa.

Soutaja istuu selin kulkusuuntaan ja kohteeseen nähden, joten suunta säilyy vain, jos soutaja huolehtii, että kiintopiste pysyy koko ajan samassa suunnassa. Tällä tavalla varmistetaan, että veneen suunta säilyy matkalla ja päästään kutakuinkin sinne, minne oli tarkoitus mennäkin.

Teoriassa kiintopistettä ei tarvitse, jos soutaja osaa soutaa suoraan ja järven pintavesissä ei ole virtauksia. Käytännön elämässä näin ei kuitenkaan koskaan ole.

Satunnainen soutaja tapaa …

Lisää...

Suolalla suolatut

Jeesus poimi vertauksien esimerkit arkisista asioista, jotka oli tuttuja kuulijoille. Hän käyttää monesti vertauksessa meillekin edelleen tuttua maustetta ja säilöntäainetta – suolaa. Siteeraan yhtä näistä vertauksista.

Suolaa ja suolaa.

Tämän vertauksen Jeesus esittää Markuksen evankeliumissa viettelyksiä koskevan opetuksen lopuksi.

”Jokainen ihminen suolataan tulella. {ja jokainen uhri suolataan suolalla} Suola on hyvä. Mutta jos suola käy suolattomaksi, millä te sen maustatte? Olkoon teissä suola itsessänne, ja eläkää rauhassa keskenänne.”” (Mark. 9:49-50)

Tekstissä Jeesuksen siirtää huomion polttouhrin tulesta suolaan, jota Mooseksen lain mukaan (3. Moos 2:13) oli siroteltava kaikkiin ruokauhreihin. Mutta mitä Jeesus tässä kohden suolasta sanoi? Hän puhui suolan mausta:

Suola on hyvä. Mutta jos suola käy suolattomaksi, millä te sen maustatte?

Kovan retoriikan evankeliumi?

Vertauskuva suolasta …

Lisää...

Joka laskee kätensä auraan

Kolmas ja viimeinen osa ”Kolme pientä vertausta” -raamattuhartaussarjassa ottaa vertauskuvan maanviljelystä. Käymme siis läpi Luukkaan evankeliumin mukaan kolmea Jeesuksen lyhyttä vertausta (Luuk. 9:57-62).

Matka Samarian halki Jerusalemiin

Kerrataan vielä kerran vertauksen tilanne. Luukkaan evankeliumin yhdeksännessä luvussa liikutaan pääosin Galilean mailla, mutta luvun lopussa alkaa matka kohti Jerusalemia (Luuk. 9:51-19:27).

Kyntämistä – ei härillä, mutta samaan tapaa hevosila.

Jeesus valitsi poikkeuksellisen reitin Samarian läpi. Reitti oli suorin, mutta se oli poikkeuksellinen valinta juutalaiselle, koska juutalaiset eivät mieluusti kulkeneet Samariassa. He mieluummin kiersivät Samarian Jordanin toiselta puolen.

Jeesus tunsi tämän tavan, mutta hän näki velvollisuudekseen kulkea kuitenkin Samarian läpi julistaen samaan tapaan kuin Galileassa. Vastaanotto Samariassa oli odottavasti varsin viileä, mutta silti Samariassakin oli heitä, keille sanoma Jumalan …

Lisää...

Kukkulalta vuorelle

Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan huoneeseen, että hän opettaisi meille teitään ja me vaeltaisimme hänen polkujaan.” (Miika 4:2a)

Taannoin rukouksessa eteeni piirtyi näkymä, jonka tahdon jakaa kanssasi. Uskon, että se on meille yhteinen.

Katselin siinä vuorta, joka nousi majesteettisena horisonttiin. Se oli maiseman korkein vuori – lumihuippuinen vuori, joka nousee pitkälti metsärajan ylle. Se oli Herran vuori ja se kutsui kiipeämään.

Matka vuorelle käy laakson kautta.

Me katselimme sitä ihaillen. Katselimme vuorta kuin auringonnousua ilman ajatusta, että koskaan uskaltautuisimme sinne nousemaan. Aivan kuin se olisi tavoittamaton, vaikka se oikein kutsui kiipeämään. Jäin miettimään, mikä meitä estää sinne matkaamasta.

Näin, että katselimme tuota vuorta pieneltä kukkulalta. Olimme kukkulalla, jonne sinnekin oli saanut tovin kiivetä. Kukkulalta avautui tämä …

Lisää...

Seurailija vai seuraaja

Tekstissäni käsittelen seuraamista. En katso sitä pelastusopillisesta näkökulmasta vaan missionaalisesta. Käydään asiaan sisään Johanneksen evankeliumin opastamana tarkastellen Jeesuksen opetuslapsia hänen seuraajinaan matkalla Jerusalemiin.

Jésus et ses disciples (Rembrandt)

Seurailija, kannattaja vai seuraaja?

Johanneksen evankeliumin kuudennessa luvussa Jeesus piti veret seisauttavan puheen seuraamisestaan vertaamalla itseään leipään – elämänleipään (Joh. 6:48). Vertauskuvan kautta hän puhui siitä, että hän edellytti seuraajiltaan varsin läheistä yhteyttä häneen.

”Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää.” (Joh. 6:51)

”Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä. …

Lisää...

Kuolleet hautaavat kuolleensa

Tämä on toinen osa ”Kolme pientä vertausta” -raamattuhartaussarjaa. Käymme läpi Luukkaan evankeliumista kolme Jeesuksen lyhyttä vertausta (Luuk. 9:57-62), jotka ovat niin lyhyitä, ettei lukija välttämättä tunnista niitä vertauksiksi.

Jeesus keskustelee opetuslasten kanssa

Matka Samarian halki Jerusalemiin

Kerrataan hieman ensimmäisestä osasta vertauksen tilannetta. Luukkaan evankeliumin yhdeksännessä luvussa liikutaan pääosin Galilean mailla, mutta luvun lopussa Jeesuksen työ Galileassa valmistuu ja alkaa viimeinen matka kohti Jerusalemia (Luuk. 9:51-19:27).

Jeesus valitsi poikkeuksellisen reitin Samarian läpi. Vaikka reitti oli suorin, se oli poikkeuksellinen valinta Juudeaan matkaavalle, koska juutalaiset eivät mieluusti kulkeneet Samariassa. Muistanet samarialaiset ja juutalaiset erottaneen molemminpuolisen satojen vuosien vihanpidon.

Jeesus tunsi hyvin tämän vihanpidon, mutta silti hän näki velvollisuudekseen kulkea Samarian läpi julistaen samaan tapaan kuin Galileassa. Jeesus lähetti …

Lisää...

Ketuilla on luolansa

Tekstini on ensimmäinen osa raamattuhartaussarjaa, jota kutsun nimellä ”kolme pientä vertausta”. Ajatus tämän toteuttamisesta on odottanut vuosia pöydälläni. Käymme läpi Luukkaan evankeliumista kolme Jeesuksen vertausta (Luuk. 9:57-62), jotka ovat niin lyhyitä, että lukija tuskin edes tunnistaa niitä vertauksiksi tekstistä.

Ketuilla on luolansa…

Matkalla Jerusalemiin

Luukkaan evankeliumin yhdeksäs luku on pitkä. Siinä liikutaan yhä Galilean mailla. Luvun alussa Jeesus lähettää 12 apostolia edellään julistamaan kyliin ja kaupunkeihin (Luuk. 9:1-6). Tapausta seuraa 5000 miehen ruokkimisihme (Luuk. 9:10-18) sekä vakavat keskustelu opetuslasten kanssa Jeesuksen seuraamisen hinnasta (Luuk. 9:18-27). Vielä käydään kirkastusvuorella (Luuk. 9:28-36) ja nähdään lisää ihmeitäkin (Luuk. 9:37-43). Käydäänpä vielä opetuslasten kesken väittelyä siitäkin, kuka on suurin jne.(Luuk. 9:46-50).

Paljon mahtuu yhdeksänteen lukuun, mutta …

Lisää...