Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Kategoria: Hartaudet

Hartaustekstejä, ihmetystä ja ajatelmia Jumalasta, elämästä.

Vain korvakuulolta

Olen viettänyt varhaisen lapsuuteni Akaan Viialassa Harakkamäessä Heinäsuon ja Kolikkoinmäen kylien kupeessa. Ei siellä montaa taloa ollut ja kauppojakin oli vain yksi – Paan

Elämä ja kuolema käyvät käsi kädessä. Toisen elämä on toisen kuolema, toisen kuolema toisen elämä. (Kuva Jori Brander, Puijo, Kuopio)

asen kauppa, kunnes sekin lopetti. Niin teki myös Heinäsuon ala-aste, joka lakkautettiin heti ensimmäisen luokan siellä käytyäni. Siirryin Viialan keskustan ala-asteelle. Siitä alkoi tieni kohti kaupunkilaisuutta.

Tämän lapsuuteni muistelon mainitsen, jotta ymmärrät, että luonto on ollut aina iso osa minun elämääni. Näin se on ollut siitä huolimatta, että lapsuusvuosien jälkeen olen suurimman osan elämästäni asunut kaupunkimiljöössä.

Ja vähän kerrassaan ’sivistyksen’ sylissä minustakin kasvoi enemmän ja vähemmän ihminen, joka sopii omavoimaisten elämänrakenteiden rattaisiin. Minusta tuli yhden sortin …

Lisää...

Niin kuin oli, on ja on aina

Olen aiemminkin siteerannut ajatelmissani stoalaisen elämänfilosofian oppi-isää Marcus Aureliusta. Hän oli filosofi ja Rooman keisari, joka vaikutti toisella vuosisadalla ajanlaskun alun jälkeen.

Gloria Patri (Kuva. Wikipedia, public domain)

Oheinen lainaus on hänen mietekokoelmastaan. Se ei ole Jumalan sanaa, mutta inhimillistä viisautta siinä kuin kaikki muukin kirjallisuus.

”Jos olet nähnyt nykyhetken, olet nähnyt kaiken, muinaisista ajoista koko ikuisuuteen. Sillä kaikki, mitä tapahtuu, liittyy toisiinsa ja on samaa.” (Marcus Aurelius, Τὰ εἰς ἑαυτόν (Meditations), 6.37)

Aureliuksen ja minun elämänfilosofiaa yhdistää ajatus nykyhetken erityisyydestä ainoana katoamattomana ajanhetkenä ja keskeisimpänä sellaisena tällä ajassa elävälle ihmiselle. Yhteneväisyys ei kuitenkaan ulotu perimmäisiin totuuksiin asti.

Stoalainen ajattelu tulkitsee, että tapahtumat, jotka tapahtuvat tänään, ovat samoja kuin ne, jotka ovat aina …

Lisää...

Havahdu unestasi!

Syksyn mittaan seurakunnissa on nähty ja koettu monen monta hetkeä valtakunnallisen ”Se löytyi!” -mediamission parissa. Mission yhteydessä – teillä, toreilla kuin rukoushuoneissa ja urheiluhalleilla – olemme tavoittaneet monen monta kulkijaa. Näiden tapaamisten ohessa olemme kokoontuneet yhteiseen rukoukseen ja kahvitteluunkin. Ja aika usein näissä kokoontumisissa puheen aiheeksi valikoituu herätys.

Herätys! (Kuva Kat Pixabaystä)

Kuka haikailee menneiden herätysten perään, kuka odottaa uutta. Joku puhuu uskosta osattomien heräämisestä, toinen yhteiskunnallisesta katumuksesta ja transformaatiosta ja vieläpä yksi muistuttaa, että uskossa jo sisällä olevien tässä tulisi herätä. Yleensä tämä viimeinen tulkinta sanan ’herätys’ sisällöstä viittaa tunnettuun tosiasiaan, minkä Jeesuskin puheissaan jo tunnusti: ”Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän(Matt. 9:37). Ja kyllähän tämä on näkynyt monin tavoin myös mission …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , | Kommentoi

Pyyteetöntä hyvää vai…

On mukavaa keskustella asioista periaatteessa ja teoriassa etenkin silloin, kun ne eivät kosketa henkilökohtaisesti. Usein me kristityt – etenkin meidän pappien ammattikunta – koemme olevamme pelastuksen ja synnin asiantuntijoita, mikä on minusta varsin erikoista.

Tässä maailmassa autettavia ja auttamista riittää meille jokaiselle. (Kuva Q K Pixabaystä)

Erikoista tässä asiantuntijuudessa on ensinnäkin se, että emmehän me käytännössä tiedä pelastuksesta oikeastaan muuta kuin sen, että olemme Kristuksen sovitustyön perusteella pelastetut yksin armosta. Olemme siis enemmänkin pelastuksen ’käyttäjiä’ kuin asiantuntijoita. Se on vähän niin kuin autolla ajaminen tekisi meistä autotekniikan asiantuntijoita. Toki olemme kokemusasiantuntijoita pelastuksesta, mutta siihen asiantuntijuus sitten loppuukin.

Synnistä me tiedämme sen sijaan huomattavasti enemmän. Meillä jokaisella on synnissä rypemisestä omakohtaista kokemusta vaikka muille jakaa – vieläpä ihan tuoretta sellaista …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , |

Minun Herrani ja seurakunnan pää

Tällä kerralla sukelletaan suoraan syvään päätyyn. Menen suoraan asiaan kahden Paavalin kirjeen sitaatin myötä. Niillä esittelen sinulle ystäväni Kristuksen, joka on Herra ja seurakunnan pää.

Palazzo vecchio – herruden palatsi Firenzessä. (Kuva Marco Massimo Pixabaystä)

”Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. . . Onhan kirjoitettu: ”Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu.” (Room. 10:9, 13)

”Hän on myös ruumiin pää, ja ruumis on seurakunta. Hän on alku. Hän nousi esikoisena kuolleista, jotta hän olisi kaikessa ensimmäinen.” (Kol. 1:18)

Kristukselle kuuluu herruus (engl. lordship) ja päällikkyys (engl. headship). Hän on Herra ja päällikkö. Tästä eteenpäin käytän päällikkyyden sijaan sanaa johtajuus, koska …

Lisää...

Jeesuksen seurakunta

Oletko pannut merkille, että evankeliumeissa puhutaan valtavasti Taivasten valtakunnasta, mutta ei juuri seurakunnasta? Jeesus ei tee hienoa teologiaa paikallisen seurakunnan käytännöistä eikä universaalin seurakunnan olemuksesta.

Jeesuksen seurakunta koolla. (Kuva Darrell Nixon Pixabaystä)

Tuo universaali seurakunta tarkoittaa ”kaikkia uskovia kaikkina aikoina” – myös menneitä ja tulevia. Tähän viitataan ainakin pyhäinpäivän ja tuomiosunnuntain teemoissa. Paikallinen seurakunta taas tarkoittaa niitä tuttuja naamoja, joiden kanssa tapaat ainakin sunnuntaisin kirkossa.

Ovatpa viisaat laskeneet, että kreikankielen seurakuntaa tarkoittava sana ’ekklesia’ tavataan vain kahdesti evankeliumiteksteissä ja nekin ovat Matteuksen evankeliumissa (Matt 16:18; Matt 18:17). Vastaava luku on Paavalin kirjeissä peräti 62 kappaletta.

Tästä faktasta joku on sitten päätellyt, että seurakunta olisi ollut Paavalin keksintö – ei Jeesuksen. Logiikka on yhtä aukoton kuin väittää sykemittarin keksineen …

Lisää...

Ei vielä tuntenut

Viikko sitten kokoonnuimme Kuuleko Jumala? -iltaan. Siinä opiskelemme lukemaan raamatuntekstejä niin, että niillä on tilaa puhua omaan elämäämme.

Mitä vastaan, jos kuulen kutsun? (Kuva StockSnap Pixabaystä)

”Kuuleeko Jumala?” on ’hajautettu’ toteutus, jossa paikallisen ryhmätyöskentelyn päätteeksi pohditaan netin välityksellä videoyhteydellä yhdessä niitä kysymyksiä ja näkökulmia, mitä ryhmissä on noussut esiin. Opimme näin toinen toisiltamme laajemmin kuin ’perinteisessä’ raamattupiirissä, jossa yksi tai kaksi opettavat ja vastailevat vähemmän tietäville.

Tällä kertaa tutkimme Ensimmäisen Samuelin kirjan 3. lukua (1. Sam. 3), joka on profeetta Samuelin elämästä se kaikkein parhaiten tunnettu osa. Siinä Jumala kutsuu Samuelin tehtävään Israelin viimeiseksi Tuomariksi ennen kuninkaiden aikaa.

Tälläkin kertaa tutkimme tekstiä esittäen sille kysymyksiä. Oli hämmästyttävää huomata, miten paljon uutta ne avasivat tutusta tekstistä, kun sen eteen …

Lisää...