Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Kategoria: Hartaudet

Hartaustekstejä, ihmetystä ja ajatelmia Jumalasta, elämästä.

Katso kättä

Tekstin psalmi 123 on ’matkalaulu’ Babylonian pakkosiirtolaisuudessa kirjoitettujen psalmien kokoelmasta. Sen kirjoittanut henkilö kokee muukalaisuutta vieraalla maalla. Kirjoittaja ei ole valinnut osaansa tulla vierasta maata asuttamaan – hän tuli pakosta, ei omasta halustaan.

Michelangelo: Aatamin luominen (1500-luku). Jumalan käsi antaa elämän ihmiselle.

Olosuhteet toivat hänet Babylonian kaksoisvirran yltäkylläisille seuduille. Yltäkylläisyys ei kuitenkaan poistanut hänestä muukalaisuuden tunnetta eikä lievittänyt koti-ikävää. Tosin ikävä oli tullut jäädäkseen, koska kotia ei enää ollut. Se oli hävitetty.

Meidän ajassamme ja maassamme kirjoittaja voisi olla vaikkapa Suomen sotien aikaan Ruotsiin sotaa turvaan lähetetty sotalapsi, Karjalan evakko tai tämän päivän turvapaikan hakija.

Yhtä lailla kuka tahansa meistä voisi olla tuo kirjoittaja. Riittää, kun kokee itsensä ulkopuoliseksi ihmisten joukossa. Tietänet tunteen – olen tässä ihmisten ja yltäkylläisyyden keskellä, …

Lisää...

Pelikirjaa selaamassa

Kirjeessä korinttilaisille Paavali puuttuu paikallisia uskovia vaivanneeseen puoluehenkisyyden ongelmaan. Seurakuntalaiset olivat jakaantuneet toinen toistaan vastustaviin ryhmittymiin, jotka kantoivat kukin jonkun hengellisen auktoriteetin nimeä: kuka Apollosta, kuka Paavalia ja kuka Kristusta.

Pelikirja, pelisuunnitelma.

Ongelma ei ollut ’fanittaminen’ eikä se, ketä he ’kannustivat’, vaan se, että ’kannustaminen’ tarkoitti toisinajattelevien vastustamista ja kieltäytymistä olla yhteydessä heidän kanssaan. Kunkin puolueen mielestä kaikki muut olivat väärässä ja siksi heidän kanssaan yhteistyötä ei voinut edes ajatella.

Yhteisellä pellolla

Kirjeessään Paavali avaa oikean kristillisen palvelemisen ajatusta kuvaamalla mainittuja Herran palvelijoita viljelijöinä maatyön eri vaiheissa.

”Mikä sitten Apollos on? Tai Paavali? He ovat palvelijoita, jotka ovat johtaneet teidät uskoon, kumpikin siinä tehtävässä, jonka Herra on hänelle antanut. Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala antoi kasvun. Istuttaja ei siis …

Lisää...

Läsnäoloa voipuneille

Tänä vuonna olen tietoisesti jättänyt suunnittelematta lomani. Tarttumakohtia kalenteriin toki on, mutta silti väljyyttä riittää siten, että on mahdollista viettää lomaa hetken mielialan ja kunnon mukaan.

Ristinjuurella Herran läsnäolossa.

Läsnä oleminen hetkessä ei ole minulle vieras tuttavuus eikä se ole vaikeaa, mutta se on jotain, mitä ei opi täydellisesti taitamaan. Monien mukamas tärkeiden asioiden laittaminen syrjään vuoden työrupeaman jälkeen vaatii totuttelua. Tunnen itseni voipuneeksi.

Jos tahdon toipua ja levätä, on päästettävä irti arjen kuormista – henkisistä ja fyysisistä. Kuulostaa helpolta ja mukavalta, mutta stressaantuneelle mielelle irti päästäminen ei ole helppoa. Mieli on hirttäytynyt kiinni asioihin ja tekemiseen. On helpompaa vain tehdä ja mennä kuin pysähtyä olemaan ja löytämään arvonsa jostain muusta kuin siitä, mitä saa aikaiseksi tai edustaa toisille ihmisille. …

Lisää...

(Loma)-ajan teologia

Kesäloman edessä pysähdymme pohtimaan aikaa monesta eri näkökulmasta. Kuka laskee päiviä loman alkuun ja kuka jo epätoivoisesti laskee päiviä siihen, kun loma taas loppuu.

Lomakuukausi – tehokkaasti, tehokkaasti…

Kaikki eivät laske päiviä, mutta silti he miettivät tarkoin, miten loman käyttäisi oikein. Äärimmilleen viety pohdinta on saanut sekin oman nimensä: lomastressi.

Lomastressi kuulostaa absurdilta, mutta ikävä kyllä se on todellista. Lomastressi lienee seurausta ihmisen taipumuksesta kategorisoida aikaa. Loma on ’omaa’ aikaa, joten silloin ’pitäisi’ tehdä niitä asioita, joita ei muutoin ehdi tekemään. Kun tähän oman ajan harhakäsitykseen lisätään arjesta mieleen pinttynyt tehokkuusajattelu, on stressi valmis.

Olisiko kuitenkin niin, että kenelläkään meistä ei ole sen enempää omaa aikaa kuin muutakaan? Me vain käytämme aikaa – tietämättä edes kuinka paljon itse kullakin meistä …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , , , |

Totuudellisuudesta

Muutama viikko sitten artikkelissa ”Vainko yksi maku?” kirjoitin suolan käytöstä mausteena. Tekstinä siteerasin Paavalin kehotusta kolossalaisille kirjeen loppupuolelta.

Totta vai tarua? Fake or Real?

”Olkoon puheenne aina suloista, suolalla maustettua, ja tietäkää, kuinka teidän tulee itse kullekin vastata” (Kol. 4:6)

Toin artikkelissa esiin suolan ilmiömäisen kyvyn nostaa ruoan oma maku esiin. Oikein annosteltuna suola ei peitä makua eikä tee ruoasta pelkän suolan makuista. Päinvastoin se tuo esiin ruoan oman maun tehden siitä entistä maukkaampaa. Aiheesta voit lukea enemmän ”Vainko yksi maku?” -artikkelista.

Maulle tapahtuu sama, mikä tehdään huonosti valottuneelle aavistuksen värittömälle valokuvalle, kun sen valotusta korjataan digitaalisesti jälkikäteen. Onnistunut korjaus tuo alkuperäisen näkymän entistä paremmin esiin.

Totta vai tarua?

Tahdon jatkaa maustamisen ja kuvankäsittelyn aihetta aavistuksen …

Lisää...

Se on rohkeutta

Viimeisen vuoden aikana on käyty keskustelua kesä- ja talviajan tarpeellisuudesta. Ensimmäisenä kesäaika otettiin käyttöön Saksassa vuonna 1916 ensimmäisen maailmansodan aikaan. Seuraavina vuosina sen ottivat käyttöön Britannia ja Yhdysvallat. Sen jälkeen Euroopan maissa järjestelmä otettiin käyttöön asteittain. Suomi siirtyi siihen viimeisten joukossa 1981 – muistan tuon itsekin.

Kellohan se siinä.

Tiesitkö, että ennen vuotta 1878 keskustelu kesä- ja talviajasta olisi ollut absurdi, koska vasta tuolloin syntyi ajatus globaalista yhteisestä ajasta. Skotti sir Sandford Fleming ehdotti tuolloin yhteisesti sovittujen aikavyöhykkeiden käyttöönottoa. Tätä ennen kaikilla kaupungeilla oli omat aikansa. Turun aika saattoi olla aivan toinen kuin Helsingin tai Joensuun.

Elettiin aikaa, jolloin ihmiset eivät juuri kulkeneet kellon mukaan, koska heidän mielestään kello oli niin epäluotettava väline. Elämä oli rytmitetty eri tavoin – auringon …

Lisää...

Vainko yksi maku?

C.S. Lewis kirjassa ”Mere Christianity” käyttää Jeesuksen puheista tuttua vertauskuvaa suolasta. Hän nostaa suolan ominaisuuksista esiin näkökohdan, joka Raamatun teksteissä tulee parhaiten Paavalin kirjeessä kolosalaisille:

”Puhukaa aina ystävällisesti, kuitenkin sananne suolalla höystäen. Teidän on tiedettävä, miten kullekin vastaatte.” (Kol. 4:6)

Suola maustaa – tuo esiin maun, ei peitä sitä.

Sananne suolalla höystäen” ei viittaa suolan syömiseen paljaaltaan eikä suolan haavoihin ripotteluun. Paavali puhuu maustamisesta.

Kirjassaan C.S. Lewis kertoo esimerkin ihmisestä, joka ei koskaan ole maistanut suolaa. Korjataan asia. Annat tämän ystäväsi maistaa hyppysellisen suolaa. Hän saa kokea henkilökohtaisesti, miltä suola maistuu. Jotenkin luulen, ettei suolan voimakas pistävä maku ole hänelle lainkaan mieluinen.

Seuraavaksi kerrot ystävällesi, että meidän maassamme muuten suolaa käytetään lähes kaikkien ruokien maustamiseen. …

Lisää...

 
 
 

Etsi sivustolta