Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Kategoria: Hartaudet

Hartaustekstejä, ihmetystä ja ajatelmia Jumalasta, elämästä.

Miten päiväni väritän?

Elämä on kuin värityskirja. Jokainen päivä on värityskirjan lehti. Lehden sivulle on piirretty päivän ääriviivat, joita en voi suuremmin muuttaa. Kuva on valmis mutta tavallaan tyhjä. Siitä puuttuvat värit. Kuva odottaa minua – oman päiväni värittäjää.

Kirjan sivua väritän… (Kuva A_Different_Perspective, Pixabay)

Sanotaan, ettei ole kahta samanlaista päivää. Entä jos olisikin? Väritettyinä nekin olisivat erilaiset. Minkä tänään väritän täyteen iloa ja rakkautta, saisi ehkä jo huomenna synkemmät sävyt; identtiset ääriviivat, mutta kuva olisi eri värinen.

Miten valitsen tänään päiväni värittää? Etsinkö käsiini samat värit kuin eilen? Tai vuosi sitten? Miten värittäisin eilisen päivän tänään? Aika kultaa muistot – värittäisinkö menneen päivän aavistuksen kirkkaammin?

Entä miten väritän kuvan huomisesta? Niin, se sivu …

Lisää...

Heillä ei ole viiniä

Johanneksen evankeliumin toinen luku alkaa kertomuksella Kaanaan häistä. Sanotaan, että siellä Jeesus teki ensimmäisen julkisen tunnustekonsa. Näin se onkin evankeliumikertomusten välittämän tietämyksen valossa, ellei 12-vuotiaan Jeesuksen taidollista keskustelua Jerusalemin temppelissä kirjanoppineiden kanssa lasketa ihmeeksi.

Viini vähissä. (Kuva Jill Wellington,Pixabay)

Jos siis oletamme, ettei Jeesus ollut tehnyt mitään ihmetekoja aiemmin edes kotipiirissä, avaa se mielenkiintoisen näköalan häissä käytyyn keskusteluun Jeesuksen ja hänen äitinsä välillä. Lue tuo keskustelu ja pysähdy siihen miettimättä yhtään enempää kertomuksen jatkoa, vertauskuvallisuutta tms.

”Viini loppui kesken, ja äiti sanoi Jeesukselle: ”Heillä ei ole viiniä.” Mutta Jeesus vastasi: ”Anna minun olla, nainen. Minun aikani ei ole vielä tullut.” Hänen äitinsä sanoi palvelijoille: ”Mitä hän teille sanookin, tehkää se.”” (Joh. 2:3-5)

Tarkastele erityisesti äiti Marian sanoja. …

Lisää...

Mitä jos – tämä on

Jumala ompi linnamme ja vahva turva aivan, on miekkamme ja kilpemme ajalla vaaran, vaivan.” (Virsi 170)

Virsikirja. Kuva DESI MAXWELL, Pixabay

Näillä sanoilla alkaa Lutherin taisteluvirsi ”Jumala ompi linnamme”. Suomessa Lutherin taisteluvirsi on ottanut paikkansa eräänlaisena kansallisena juhlavirtenä. Sitä tiedetään veisatun esimerkiksi saatevirtenä 1939 talvisodan alla Moskovaan lähetetyn neuvottelukunnalle (ks. virsikirja). Ja virsi varmasti kaikui monen mielessä vielä talvisodan kuukausinakin, kun neuvottelut eivät päätyneetkään toivottuun tulokseen.

Virren ensimmäiset säkeet ovat epäsuora sitaatti psalmin 46 alusta.

Jumala on turvamme ja linnamme, auttajamme hädän hetkellä. Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyy, vaikka vuoret vaipuvat merten syvyyksiin…” (Ps. 46:2-3)

Emme tunne psalmin tilannetta, mutta tekstin ja päällekirjoituksen ”Korahilaisten laulu” perusteella on ehdotettu sen kirjoitetun joko …

Lisää...

Elämäni perhospuutarhassa

Pieni tunnustus alkuun: en ole puutarhaihminen sanan varsinaisessa merkityksessä. Puutarhaihmisellä tarkoitan henkilöä, joka nauttii kasvien istuttamisesta ja puutarhan ylläpitämisestä niin, että lopputulos miellyttää häntä. Minä puolestani nautin enemmän luonnonympäristön esteettisestä kauneudesta kuin ihmiskäsin rakennetuista puistoista, puutarhoista tai viheralueista.

Perhosen kauneutta. Kuvan on ottanut Erika Varga. (Kuva: Pixabay)

Luin taannoin lehtiartikkelin eräänlaisesta puutarhasta, mikä sai jopa minut kiinnostumaan puutarhanhoidosta. Artikkeli kertoi ’perhospuutarhasta’. Se on puutarha siinä muutkin puutarhat, mutta se on ’rakennettu’ erilaisesta näkökulmasta.

Puutarha yleensä rakennetaan miellyttämään ihmisen näkö- ja hajuaistimuksia, mutta perhospuutarha suunnitellaan perhosia houkuttelevaksi alueeksi, jonne ne sitten mieluusti poikkeavat ruokailemaan. Ne voivat tulla sinne laajaltakin alueelta.

Perhospuutarhaa rakentamaan

Useimmat päiväperhoslajit tarvitsevat paljon aurinkoa ja suojan tuulelta. Tämä tulee huomioida puutarhaa …

Lisää...

Jano

Täällä Pohjois-Savossa eletään kesän lämpimintä kautta. Liikkuvan ihmisen näkökulmasta se tarkoittaa sitä, että juoksulenkille on varattava nestettä ja vähäinenkin varjo matkalla otetaan vastaan taivaan lahjana.

Pienen puron virvoittavaa voimaa.

Kuningas Daavid kirjoitti psalmin 63 vieläkin kuivemmissa olosuhteissa:

”Daavidin psalmi, jonka hän sepitti Juudan autiomaassa.”

Kuivuus innoitti hänet vertaamaan Jumalan läsnäolon kaipuuta janoon kuivassa autiomaassa ilman vettä. Daavidin vertauskuvassa Jumalan läsnäolo on kuin luvattu virvoittava lähde. Se virkistää, sammuttaa janon ja palauttaa voimat jatkaa matkaa eteenpäin.

”Jumala, minun Jumalani, sinua minä odotan. Sieluni janoaa sinua, ruumiini ikävöi sinua ja uupuu autiomaassa ilman vettä. Pyhäkössä saan nähdä sinut, kokea sinun voimasi ja kirkkautesi. Suurempi kuin elämä on sinun armosi. Minun huuleni ylistävät sinua.” (Ps. 63:2-4)

Daavid sanoitti tekstinsä Juudan autiomaassa, …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , , , |

Mitä murehditte?

Olet varmaan kuullut seitsemästä kuolemansynnistä (lat. ’peccata mortalia’)? Luettelo seitsemästä kuolemansynnistä perustuu roomalaiskatolisessa kirkossa keskiajalla muotoutuneeseen oppiin synneistä, jotka ’synnin pitkittyessä’ johtavat harjoittajansa ’suruttomaan’ mielentilaan, Kristuksen armon kieltämiseen ja lopulta jopa kadotukseen.

Kuva korpista. Kuvan on ottanut Cornelia Schneider-Frank from Pixabay

Seitsemän valikoitua syntiä eivät olleet perinteisiä ulkoisia ’isoja syntejä’ (murha, aviorikos, varkaus, jne.), vaan ne olivat luonteeltaan petollisia piilossa olevia sydämen asenteita, jotka johtavat ihmisen vähän kerrassaan eroon Jumalasta. Niitä olivat esimerkiksi ylpeys, ahneus, himo, kateus, jne.

Olen kuullut sanottavan, että jos kuolemansyntejä olisi nimetty enemmän kuin seitsemän, seuraava synneistä ollut murehtiminen. Olen asiasta samaa mieltä äärimmäisen murehtimisen kuolemansyntien tapaan kadottavan luonteen osalta. Nimittäin murhe todella kääntää ihmisen huomion pois Jumalasta häneen itseensä tai arjen olosuhteisiin. …

Lisää...

Minun kuormani on kevyt

”’Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.’” (Matt. 11:28-30)

Iestä ja kuormaa

Lainattu katkelma on Jeesuksen puheesta satunnaiselle juutalaiselle väkijoukolle. Siinä lause ”ottakaa minun ikeeni harteillenne” on nk. rabbiininen lause. Juutalaiset opettajat tapasivat sanoa, että ihmisen tulee ensiksi ottaa Jumalan valtakunnan ies päälleen ja vielä sen päälle hänen tulee nostaa lain ies harteilleen kantaakseen.

Tätä alkuperäistä uskonnollista taustaa vasten ajateltuna Jeesuksen sanat keveästä kuormasta muuttuvat entistäkin lempeämmiksi. Jeesus ei sälyttänyt seuraajiensa päälle lukuisia ikeitä ikeiden päälle, kuten juutalaiset rabbit tekivät, vaan hän …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , , |
 
 
 

Etsi sivustolta