Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Kategoria: Hartaudet

Hartaustekstejä, ihmetystä ja ajatelmia Jumalasta, elämästä.

Käyttökuvauksia ja käärmeöljyä

Hyödykkeen esineestä tekee sen hyödyllisyys. Tähän ominaisuuteen viittaa sanassa esiintyvä ’hyöty’ tai ’hyödyllisyys’. On kyseessä mikä tahansa ’härveli’, kantaakseen hyödykkeen nimeä sen on oltava tarpeellinen. Hyödykkeen vastakohtaa nimitetään epävirallisesti ’turhakkeeksi’.

Syömäväline vai ruuvinväännin? (Kuva Ulrike Leone, Pixabay)

Tavaran käyttötarkoitus selviää jo nimestä, pakkauksesta tai viimeistään tuotekuvauksesta. Käyttötarkoitus ei kuitenkaan aina avaudu asiaa tuntemattomalle. Henkilökohtaisesti käyttökuvaus on itselleni elintärkeä, kun menen esimerkiksi rautakauppaan tai autotarvikeliikkeeseen, missä hyllyille asetetut esineet ovat minulle enemmän ja vähemmän vieraita.

Yleensä tuote on hyödyllinen vain siinä tarkoituksessa, mihin se on suunniteltu ja valmistettu. Lusikka esimerkiksi on hyödyllisimmillään keittoa syödessä tai nestemäisten aineiden ’siirtelyssä’. Silti lusikan kärjellä voi vaikkapa löysän ruuvin paremman työkalun puutteessa kiristää. Jos taas ruuveja olisi kiristettäväksi enemmän …

Lisää...

Minun teot vai rakkauden peili?

Poltto- ja syntiuhrit olivat Vanhan testamentin juutalaisuudessa kummatkin uhreja, jotka oli säädetty annettavaksi joko tahallisen tai tahattoman synnin hyvitykseksi. Näiden lisäksi uhrattavat teuras- ja ruokauhrit olivat vapaaehtoisia uhreja, jotka annettiin esimerkiksi kiitokseksi ja ylistykseksi Jumalalle.

Heijastus veden peilikuvassa.

Kaikki nämä uhrit olivat erottamaton osa juutalaista temppelipalvelusta. Kuuntelehan mitä kuningas Daavid niistä kirjoittaa sepittämässään psalmissa.

”Teurasuhria ja ruokauhria sinä et halua, polttouhria ja syntiuhria sinä et pyydä, mutta sinä teit minulle kuulevat korvat. Siksi minä sanoin:”Nyt olen tullut, Herra. Kirjaan on kirjoitettu, mitä minun pitää tehdä. Jumalani, minä täytän mielelläni tahtosi, sinun lakisi on minun sydämessäni.”Minä julistan sinun vanhurskauttasi temppeliin kokoontuneelle kansalle, en lakkaa siitä puhumasta. Herra, sinä tiedät sen! Minä en ole pitänyt vanhurskauttasi omana tietonani, olen puhunut sinun …

Lisää...

Pähkylöitä poimimassa

Loppukesä ja alkusyksy ovat aikaa, kun itse kukin kerää marjoja ja hedelmiä kuka luonnosta, kuka puutarhasta ja kuka torilta. Mansikoilla, mustikoilla, puolukoilla ja omenilla on jokaisella oma aikansa, kun ne ovat sopivan kypsiä poimittavaksi.

Koivun kukintoja, pähkylä.

Oikea ajankohta ei vielä ole tae onnistuneelle marjamatkalle. Marjametsällä tarvitsee joko tietää tai löytää hyvä marjapaikka – siis alue, jossa kyseistä marjaa kasvaa runsaasti. Sama pätee tietty myös puutarhaan niin kuin torillekin. Karviaisia ei kannata puutarhassakaan etsiä viinimarjapuskista eikä torin nakkikioskilta saa parasta tarjousta puolukoista.

Mainitut asiat tuntuvat itsestäänselvyyksiltä, mutta entäpä jos syystä tai toisesta satut olemaan väärässä paikassa? Asian korjaaminen ei olekaan käytännössä niin mutkatonta kuin äkkiä luulisi. Moni marjastaja jää jääräpäisesti tottumuksesta etsimään marjoja edellisvuosien hyvältä marjapaikalta, …

Lisää...

Lähestykää Jumalaa

Tässä tekstissä lähestymme Herraa. Lienet kuullut siteerattavan seuraavaa Raamatun lupausta Jaakobin kirjeestä:

Lähekkäin. Kuva Marzena P., Pixabay)

”Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä.” (Jaak.4:8a)

Jaakobin kirjeen teksti puolestaan on kirjoittaja Jaakobin epäsuora sitaatti profeetta Sakarjan tekstin vastaavasta lupauksesta (Sak. 1:3). Ohje on sellaisenaan varsin selkeä ja järkeenkäypä. Sitä mukaillen onkin sanottu, että kun ihminen ottaa varovaisen askeleen kohti Jumalaa, Jumala tulee häntä vastaan suurin harppauksin aivan niin kuin vertauksessa tuhlaajapojan isä teki.

Lupauksen ensimmäisen osan ohje ”lähestykää Jumalaa” ei kuitenkaan ole niin yksiselitteinen kuin nopeasti vilkaisten luulisi. Mielestäni on aiheellista kysyä, miten sitten Herraa lähestytään? Jos tätä ei kysytä, jää kehotus ’roikkumaan tyhjän päälle’ ilman konkreettista sisältöä.

Valitettavan usein pohdinta …

Lisää...

Elämästä narratiivi vai päinvastoin?

Minun aamuni alkaa hiljentymisellä. Se edeltää päivän rutiiniin astumista mutta myös hartaushetkeä. Se on sellainen hetki hiljaisuutta – tovi sydämen, kehon ja hengen läsnäoloa Jumalan kasvojen edessä.

Kertomusko vain? (Kuva congerdesign, Pixabay)

Tuo lyhyt hetki on kuin pienoiskuva alkavasta päivästä. Siinä missä hento ääni, kehon tuntemus tai oma hengitys varastaa huomion Jumalalta, sama tapahtuu päivän melskeessä isommin, kun elämä oikein imaisee mukaansa ja lukemattomat asiat vievät minut vaikka minne.

Tänä aamuna hiljentymisen hetken ’rikkoi’ sieluntaivaalle piirtynyt kysymys: onko elämästä tullut narratiivi vaiko narratiivista elämä?

Epämääräinen kysymys, eikö totta? Kielitoimiston sanankirjan mukaan ’narratiivi’ on ”kertomus, kertova esitys”. Minun mielessäni ’narratiivi’ yhdistyi välittömästi evankeliumien ja Apostolien tekojen kerrontaan – miksei myös Vanhan testamentin kertomuksiin.

Ymmärsin kysymyksen, …

Lisää...

Kutsu kantaa

Jostain syystä olen miettinyt kutsua ja kutsumusta. Pohdintaan on kirvoittanut oman elämän tilanne, kun olen puntaroinut kutsumusta henkilökohtaisesta perspektiivistä. Tosin jälkeenpäin oivalsin pohdintani tarpeettomaksi.

Kuka kantaa: ratsu vai ratsastaja? Kuva PublicDomainPictures, Pixabay

Kutsumuksen puntarointiin ajauduin alkujaan ajatusvirheestä – palaan siihen myöhemmin. Olen ajatellut kutsumusta – niin kuin siitä on tapana puhua – erityisenä elämäntehtävänä, jonka ihminen saa Jumalalta kantaakseen. Käytännössä kutsumus ilmenee juuri näin, ainakin mitä tulee kutsuttuna elämiseen ja kutsujan tahdon toteuttamiseen. Ehkä paras puheenvuoro kutsumuksen luonteesta on profeetta Jeremian vuodatus Jumalalle kutsunsa uuvuttamana. Siinä kiteytyy kutsun raskaus ja ihanuus yhdessä.

Herra, sinä olet taivutellut minua, ja minä olen suostunut! Sinä olet tarttunut minuun ja …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , |

Parhainta paastoa

Vanhan kirkon perinteestä on meidän aikaamme säilynyt kolme vuotuista paastonaikaa. Idän kirkossa elokuussa vietettävää kahden viikon mittaista paastoa kutsutaan ”Jumalan synnyttäjän paastoksi”. Ajankohta paastolle Jumalan edessä hiljentymiseksi elokuussa on otollinen, koska näihin aikoihin moni palaa lomakauden jälkeen takaisin arkeen.

Mitä on paaston ytimessä? (Kuva congerdesign, Pixabay)

Paasto ei ole vanhojen kirkkojen yksinoikeus. Paasto on ollut keskeinen osa alusta alkaen myös metodistiperinteessä. Metodistiliikkeen isä John Wesley paastosi kahdesti viikossa – keskiviikkoisin ja perjantaisin.

Hän vietti paastoa edellisen illan auringonlaskusta ja päätti sen seuraavan päivän myöhään iltapäivään. Käytännön hän oli omaksunut juutalaisesta ja varhaisesta kristillisestä perinteestä paastota auringonlaskusta auringonlaskuun juutalaisen vuorokausirytmin mukaan.

Wesley arvosti paaston korkealle. Hänen tiedetään olleen jopa haluton vihkimään ketään papiksi ellei tämä …

Lisää...

 
 
 

Etsi sivustolta