Back to Top


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Tag Archives: usko

Jumalan matematiikkaa

Ihmisen logiikan mukaan ”enemmän on parempi” tai niin kuin sanalasku sanoo ”ei vara venettä kaada”.Ihminen puhuu minimistä ja maksimista, kun taas Jumalan maailmassa kaikki on täsmällistä. Mitä enemmän on resursseja ja voimaa käytössä, sen paremmat edellytykset on onnistua.

Gideon valitsee 300 sotilasta (Gustave Dore)

Edelleen ihminen puolestaan laskee tarvitsevansa ’pelivaraa’. Hän tahtoo varata mieluummin vähän yli tarvittavan siltä varalta, että tapahtuu jotain yllättävää, mitä ei välttämättä osata ennakoida.

Tilanteita, joissa me ihmiset toimimme toistuvasti juuri tällä tavoin on vaikka kuinka paljon. Varautuminen juhlien väkimäärään, eväsretken eväiden määrässä, jne. Varaudumme aina myös useamman erilaisen sään mukaan, ihan siksi, että kun sitä ei ikinä tiedä… Tarve ihannoida paljoa ja varautua mieluummin liialla onkin lähtöisin siitä, että me ihmispolot …

Lisää...

Uskon, en, tahtoisin kyllä

Monelle pienelle pojalle ja tytölle YLE:n toimittama Pikku Kakkonen on ollut arki-illan tai -aamun ehdoton kohokohta. Ensimmäinen pikkukakkonen lähetettiin vuonna 1977 tammikuun 11. päivänä. Olin silloin 6-vuotias.

Naaman peseytyy Jordanissa.

Lapsuudessani Pikku Kakkonen lähetettiin vain iltaisin. Sen viimeisenä ohjelmana tuli iltasatu Lasse ’satusetä’ Pöystin kertomana. Se oli yhdessä Nalle Luppakorvan kanssa ehdoton suosikkini. Satusetä yksinkertoisesti kertoi iltasadun ilman rekvisiittaa tai muita audiovisuaalisia tehosteita. Ohjelma kuitenkin toimi erinomaisesti, koska Pöysti oli loistava tarinankertoja, joka ei vain lukenut tarinaa, vaan eli sen mukana koko olemuksellaan.

Nykyään iltasadun kaltaisia ohjelmia ei juuri enää ole. Ne on korvattu animaatioilla ja elokuvilla. Se on harmi, koska kerrottu tarina kehittää lapsen mielikuvitusta enemmän kuin valmiiksi kuvitettu animaatio. Onneksi kirjat ovat edelleen olemassa – mikä onkaan parempaa …

Lisää...

Prokrusteen vuode

Kristillinen usko ei elä menneisyydessä tai aavistuksessa tulevasta, vaan se elää ikuista nykyhetkeä. Jumalan valtakunnasta kuulee sanottavan mystisesti, että ”se on jo nyt, mutta se ei ole vielä”. Toisaalta odotamme vielä jotain, mutta samaan aikaan kaikki on jo kylvettynä meissä.

Havainnollistus Prokrusteen vuoteesta saksalaisesta satiirilehdestä (Berliner Wespen 30.8.1878)

Jeesuksen Kristuksen todistajina todistamme hänestä tämän päivän – ts. oman aikamme – Jumalana ja ratkaisuna aikamme ihmisten ongelmiin. Emme ole irralliset menneestä ajasta, vaan mennyt jo toteutuneena historiana on perusta, johon omakohtainen todistus ja usko rakentuvat. Jokainen sukupolvi löytää omat keinonsa ja painotuksensa julistukselle riippuen siitä, mitä ihmiset heidän aikanaan arvostavat, etsivät ja kaipaavat. On typeryyttä välittää tämän päivän ihmiselle uskon totuutta viime vuosisadan ihmisen tapaan.

Jokaisen sukupolven tulee löytää …

Lisää...

Minun Herrani ja Jumalani!

Oli sunnuntain, ensimmäisen pääsiäispäivän, ilta. Apostolit olivat yhä Jerusalemissa, koska oli pääsiäisjuhlan aika. Heitä piti Jerusalemissa myös läheisen kuolemaan yhteydessä vietettävä seitsemänpäiväinen suruaika, jota he siis viettivät Jeesuksen kuoleman tähden. Opetuslapset olivat kokoontuneet lukittujen ovien taakse. Suruaika sopi syyksi siihen, miksi he pysyttelivät sisätiloissa, mutta ovien lukitseminen johtui pelosta.

Jeesus kohtaa Tuomaksen; Reunion (Ernst Barlach, 1870-1938)

Ensimmäisen päivän iltaan tullessa oli tapahtunut paljon odottamatonta. Ensin paljastui, että Herran ruumis oli kadonnut. Oliko se varastettu vai todellako Jeesus oli noussut kuolleista? Päivän aikana useat olivat puheidensa mukaan kohdanneet ylösnousseen Jeesuksen. Ja olihan Herrakin tästä puhunut, mutta miten uskoa sellaiseen, mitä ei järki kykene selittämään?

Opetuslasten sydämiin oli iltaan mennessä alkanut itää arka toivo siitä, että puheet Jeesuksen ylösnousemuksesta olisivat totta. Mutta …

Lisää...

Sydämen riemua, nyt!

Pitkäperjantain ja pääsiäissunnuntain kirkkopyhien juhlan merkitys kristillisessä perinteessä on kirkkokansalle tuttuakin tutumpaa. Maanantaina vietettävän toisen pääsiäispäivän merkitys ei välttämättä olekaan niin selkeä. Joku voi alkaa laskea, että onko se ylösnousemuksen kolmas päivä sittenkin maanantai vai mistä on kysymys? Siitä ei ole kysymys. Sunnuntai – eli ensimmäinen pääsiäispäivä – on ylösnousemuksen päivä. Siksihän kristillisessä perinteessä sunnuntai valittiin viikoittaiseksi lepopäiväksi lauantain sijaan.

Emmauksen tien ateria (Jacopo da Pontormo, 1525)

Toisena pääsiäispäivänä kristillisen kirkon perinteessä muistetaan ylösnousseen Jeesuksen ilmestymistä opetuslapsille ja muutamille naisille. Ilmestykset vakuuttivat opetuslapset ja naiset siitä, että Jeesus on noussut kuolleista. Tradition mukaan toisena pääsiäispäivänä muistellaan Luukkaan evankeliumista tuttua Emmauksen tiellä -kertomusta. Siinä kerrotaan, kuinka kaksi opetuslasta oli menossa Emmaus-nimiseen kylään ja yllättäen kohtasivat ylösnousseen Jeesuksen.

Matka Emmauksen tielle

Palautetaanpa …

Lisää...

Lasten ja imeväisten suusta

Pääsiäisen aika alkoi jo laskiaisesta. Sen muistavat ainakin he, ketkä laskiaisena laskeutuivat paastoon. Kiireisessä ajassamme moni herää pääsiäisen läheisyyteen vasta pääsiäisviikon alussa palmusunnuntaina. Tällöin lapset kulkevat talosta taloon virpomassa.

Virpominen on itäisen kirkon perinne. Jos vanhan tavan mukaan antoi pajusta tehdyn virpovitsan palmusunnuntaina jollekin, sai pääsiäissunnuntaina tulla perimään palkkansa. Sana ’virpoa’ tulee venäjänkielen pajua merkitsevästä ’verboa’-sanasta, joka tulee edelleen latinan sanasta ’verbanae’, joka tarkoittaa pyhää oksaa.

Virpomisen juuret ovat tosiasiassa paljon kauempana, ensimmäisen kristillisen pääsiäisen tapahtumissa, kun kansa tervehti Jerusalemiin ratsastavaa Jeesusta palmunlehvin. Tiettävästi pyhät oksat ovat kuuluneet katolisiin pääsiäiskulkueisiin tiettävästi ainakin 500-luvulta lähtien. Palmunlehvät ovat tosin käytännön syistä korvattu täällä pohjoisessa pajunoksilla, kun palmunlehviä ei luonnostaan ole saatavilla. Pyhän nimessä sana ’palmu’ on silti säilynyt.

Joka tapauksessa on jälleen kerran tullut se aika …

Lisää...

Upseerin usko

Päivän evankeliumitekstissäJeesus herättää uskon. Teksti on Matteuksen silminnäkijätodistus Kristuksen jumaluudesta ja siitä, miten suuri Jumala kohtaa pienen ihmisen.

Jeesus kohtaa miehittäjävallan upseerin.

Tänäkin päivänä Jeesuksen ihmeteot ja niiden ihmisten todistukset, jotka ovat saaneet tuntea hänen voimansa, herättävät kansallisuudesta riippumatta uskon häneen auttajana ja Vapahtajana. Mainitsin kansallisuuden, koska kansallisuus on tapahtumien keskiössä myös Matteuksen tekstissä. Siinä tarkastelemmesadanpäämiehen – eli paikallisen miehittäjävallan upseerin uskoa. Sitä hän olisiis Jeesuksen maamiesten silmin katsottuna.

Samainen kohtaaminen Jeesuksen ja sadanpäämiehen kesken on taltioitu myös Luukkaan ja Johanneksen evankeliumeihin (Luuk. 7:1-10; Joh. 4:43-54), mutta tänään seuraamme Matteuksen todistusta tapahtumista.

Mitä tapahtui?

Jeesuksen julkinen toiminta oli alkanut jokin aikaa sitten. Hän opetti ihmisiä ja paransi sairaita kotiseudullaan Galileassa ja oli tullut nyt Genesaretinjärven rantamille Kapernaumiin. Siellä hän …

Lisää...

 
 
 

Etsi sivustolta