Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: usko

Uskotko tämän?

On helppo olla ajattelematta kristinuskon perustotuuksia jatkuvassa arjen pyörityksessä. Arkinen aherrus herättää toki eettisiä ja käytännönteologisia ongelmia, joihin itse kukin ottaa kantaa oppimiensa – toivottavasti raamatullisten – arvojen perusteella. Nämä pohdinnat ikävä kyllä harvemmin johdattavat ketään kristinuskon ydinsanoman äärelle miettimään Jumalan Pojan ylösnousemusta.

Ennakkokysymys ylösnousemuksesta – case Lasarus. (Lasaruksen ylösnousemus, Воскрешение Лазаря)

Tästä syystä varsin monelle kristityksi itseään kutsuvalle sanoma ylösnousemuksesta jää vieraaksi ja pinnalliseksi – ehkä jopa ajatuksen tasolla koettelematta sydämen tasosta nyt puhumattakaan.

Onneksi meillä on etuoikeus viettää rakkaassa kotimaassamme edelleen pääsiäisen kaltaista kristillistä juhla-aikaa. Vaikka kertomus Jeesuksen syntymästä joutuu jouluna kilpailemaan mediassa näkyvyydestä joulupukin kaltaisten mielikuvitusolentojen kanssa, pääsiäisenä kertomus kärsimyksestä ja ylösnousemuksesta on sentään edelleen juhlan kirkkain asia.

Kristillisenä juhlana pääsiäinen hiljentää yhteiskunnan kiireen ja melskeen edes …

Lisää...

Läsnä epäilyksessäkin

Lähetyskäsky. Siitä on tiivistetty edustamani kansainvälisen metodistikirkon ’mission statement’ eli näkylauseke. Sana ’näky’ ei arkikielessämme enää tarkoita samaa mitä Raamatun kielessä, kun näkyjä nähtiin ja ne olivat Jumalan puhetta ihmisille. Meidän kielessämme näky on ihmisen muotoilema tavoite, jonka saavuttamiseksi hän työskentelee. Kuulostaa tehokkaalta.

Lähetyskäsky (The Great Commission, lasimaalaus, Saint Patrickin seurakunnan katedraali El Pasossa, Texas, US)

Me tehokkuuskulttuurin palvojat olemme tehneet Jeesuksen lähetyskäskystä tehokkaan toiminnan teesin. Jotain on kuitenkin jäänyt kyydistä. Nimittäin läsnäoleva Jumala. Harvoin kuulee lähetyskäskystä painotettavan sen loppusanoja, vaikka niiden varassa lepää koko lähetyskäskyn mielekkyys. Sehän on lupaus Jumalan läsnäolosta, minne matka ’maan ääriin’ sitten viekään:

” Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” (Matt. 28:20b)

Liittyisikö lupaus läsnäolosta muka pelkkään paljoon tekemiseen? Tuleeko …

Lisää...

Elämä ylösnousemususkossa

Usko ei ole koskaan ollut kristityille pelkkä opillinen kappale tai tiedollinen instrumentti, vaan usko on aina edustanut koko elämää. Näemme sen niin marttyyrien uhrauksissa kuin sydämen palossa pitää kiinni uskosta sekä yksilöinä että Herran nimeä tunnustavana yhteisönä – seurakuntana.

Kynttilä on uskon ja rukouksen symboli. (Kuva S. Hermann & F. Richter, Pixabay)

Seurakuntaa kantaa yhteinen usko, yhteinen leipä ja yhteinen rukous. Näistä kolmesta viimeinen kantaa arjessa kahta ensimmäistä. Ensimmäinen puolestaan on pohja kahdelle jälkimmäiselle.

Uuden testamentin termi ’elävä usko’ kuvaa verrattain hyvin uskon olemusta elämän lähteenä. Se merkitsee uskoa kokonaisvaltaisena koko ihmisen kokoisena elementtinä (Jaak. 2:15-20; Gal. 3:11).

Mitä on elämä ylösnousemususkossa?

Tekstin otsikko on ”elämä ylösnousemususkossa”, mikä on myös rukousviikon teema sen seitsemännelle …

Lisää...

Tasapainoinen uskon harjoittaminen

Otsikossa on mainittu ’tasapainoinen usko’ ja ’harjoittaminen’ samassa lauseessa. Monesti puhumme tästä asiasta käyttäen sanaa ’uskonelämä’. Kummassakin ilmauksessa on hyvät puolensa. Voisikin sanoa, että uskonelämä on tien kulkemista kohti uskon tasapainoa.

Uskosta, harjoittamisesta (Kuva sspiehs3, Pixabay)

Uskonelämä on tie…

Sana ’uskonelämä’ maalaa mieleen kuvan uskosta koko elämää koskevana asiana. Se laajentaa uskon koko elämän suuruiseksi. Se kertoo, että usko kulkee koko elämän polun ihmisessä: alusta loppuun, aamusta iltaan, arjesta juhlaan jne.

Uskonelämä kuvaa osuvasti uskoa elämänä – vastakohtana kuolemalle. Uskonelämä ei täten tarkoita pystyyn kuollutta pykäläviidakkoa tai ilotonta ponnistelua. Se ei ole haudanhiljaista pysähtyneisyyttä, koska elämä on eläväistä – monivivahteista matkantekoa eteenpäin. Luonnossakin elämä tarkoittaa kasvua, kypsymistä ja aikuistumista, miksei näin olisi uskonelämässäkin!

Ihmisellä on taipumus luokitella ja …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , |

On vain välitöntä kuuliaisuutta

Kristillisessä kielenkäytössä sana ”kuuliainen” kantaa mitä myönteisintä kaikua. Kuuliaisuuteen yhdistetään myös sellaiset positiivisella arvolla ladatut sanat kuin ”nöyrä” ja ”tottelevainen”. Jos sana liitetään ihmisen asemaan Jumalaan nähden, niin myös sana ”alamainen” sopii kuuliaisuuden sisään.

Abrahamin matka Urista Kanaaniin (József Molnár, 1850)

Kuuliaisuus tuo monelle mieleen Raamatun kertomuksista uskonisä Abrahamin, josta Heprealaiskirjeessä kirjoitetaan uskonsankarien luettelossa näin:

”Uskon kautta oli Aabraham kuuliainen, kun hänet kutsuttiin lähtemään siihen maahan, jonka hän oli saava perinnöksi, ja hän lähti tietämättä, minne oli saapuva.” (Hepr. 11:8)

Jos luet tekstiä eteenpäin, huomaat jokaisen luettelon uskonsankarin vaalineen elämässään samaa kuuliaisuutta, vaikka sitä ei heidän kohdallaan eksplisiittisesti mainita. Mitä kuuliaisuus käytännössä tarkoittaa?

Se tarkoittaa tietenkin sitä, mitä tekstissä edellä …

Lisää...

Niin vaikeaa? Vai onko?

Olen miettinyt, että milloin uskosta ja Jumalasta on tullut näin kovin vaikea ja monimutkainen asia, mitä se tuntuu välillä olevan… Kun nuorena miehenä löysin elämääni turvan Kristuksesta, kaikki oli selkeää. Se oli pelastetun riemua ja käsittämätön rauha, joka kumpusi siitä yksinkertaisesta totuudesta, että yhteys minun ja Jumalan välille oli palautettu.

Kriketti on yksi niistä peleistä, mitä en ole koskaan sisäistänyt…

Luulisi, että kääntymystä seuraavat vuosikymmenet – etenkin ne, jotka olen pappina palvellut, olisivat selkeyttäneet kallisarvoisen aarteeni olemusta minulle. Olen lukenut ja luen joukoittain teologisia artikkeleita ja teoksia. Osa niistä on kirjoitettu tieteen muotoa kunnioittaen lähdeviittein ja neutraaliin kieliasuun. Paljon olen lukenut myös keveämpiä julkaisuja ja alustuksia mitä erilaisimpien teologisten asioiden tiimoilta. Ja mitä olisikaan ollut …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , |

Veljet heittivät hänet kaivoon

Uskon, että Raamatun kertomus Joosefista on sinulle entuudestaan tuttu. Joosefin seikkailu vieraalla maalla – ts. Jumalan suunnitelmassa – alkaa traagisesti:

Yhdenlainen kaivo. (Kuva Momentmal,Pixabay)

”Kun Joosef tuli veljiensä luo, he kävivät häneen käsiksi, riisuivat häneltä hänen pitkän värikkään pukunsa ja heittivät hänet kaivoon, joka silloin oli kuivillaan. Veljekset istuutuivat syömään…” (1. Moos. 37:23-25a)

Tämä välikohtaus oli välttämätön, että Joosef tuli reväistyksi irti mukavasta paimentolaisen perhearjesta isä Jaakobin suosikkipoikana. Ilman välikohtausta Joosef olisi tuskin koskaan Egyptin maaperälle astunut.

Joosef ei saanut mukaan matkaan muuta kuin luottamuksen Jumalaan. Matkalle lähtiessä luottamus oli kiiltokuvamaista koettelematonta luottamusta, mutta matkalla se koeteltiin kestäväksi.

Joosefin kanssa kaivoon

En jatka Joosefin matkakumppanina matkaa ismaelilaisten karavaanissa Egyptiin. Pysähdyn tähän, missä hän odottaa kaivossa veljiensä …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , |