Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: Jeesus

Aikansa todistaja

Paastonajan kolmannen sunnuntain teksti on Johanneksen evankeliumin kertomus Jeesuksen ja samarialaisen naisen kohtaamisesta samarialaisen Sykarin kaupungin lähistöllä Jaakobin kaivolla (Joh. 4:5-42).

Kristus ja samarialainen nainen (Siemiradzki, Henryk, 1843-1902)

Teksti on varsin pitkä ja polveileva dialogi Jeesuksen ja tämän varsin erilaista elämäntapaa edustaneen vieraskansaan kuuluvan naisen kanssa. Tekstissä Jeesus tuntui silti olevan paljon kiinnostuneempi tämän naisen kohtaamisesta kuin vedestä, jota hän tuli kaivolta hakemaan. Samoin valitsen minäkin olla tekstissäni kiinnostuneempi siitä, mitä tämä nainen teki kuin keskustelusta, jonka hän kävi Jeesuksen kanssa. Luen muutaman jakeen lähinnä tekstin loppupuolelta.

Muistanet Jeesuksen keskustelun naisen kanssa Sykarin kaivolla sen verran hyvin, että riittää, kun mainitsen Jeesuksen puhuneen naisen kanssa elävästä vedestä, messiaasta ja naisen henkilökohtaisista murheista.

Saarnan ensimmäinen sitaatti on kohdasta, missä mainittu …

Lisää...

Jeesus on Herra

Kuulet kadulla lauseen ”Jeesus on Herra”. Mitä on ensimmäinen ajatuksesi? Onko se kenties jotain seuraavan suuntaista: ”Todella, näin on!”, ”No, joo…” vai ”vieläkö tuotakin joku jaksaa hokea?” Tätä vanhaa kristologista tunnustustaJeesus on Herrapidetään ’kuluneena’ iskulauseena, vaikka se sisällöllisesti määritteleekin uskomme ytimen oikein.

Kyrios – Herra.

Sanat Jeesus ja Herra ovat kulkeneet ’sanaliittona’ seurakunnan alkuajoista alkaen. Hyvä esimerkki siitä on apostoli Paavalin kirjeisiinsä lähes sanasta sanaan samassa muodossa liittämä lopputoivotus, joka alkaa tutulla sanaliitolla:

Herran Jeesuksen armo olkoon teidän kanssanne(Ef. 6:24; 1. Kor. 16:23; 2. Kor. 13:14; 1. Tess. 5:28; 2. Tess. 3:18; Filem. 1:25)

Lause ”Jeesus on …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , |

Paimeneni

Jouluajan mielikuviin asettuvat niin lampaat kedolla kuin paimenkin. Täten tekstini Jeesuksen lammastarha allegoriasta (Joh. 10:1-5) ja hyvästä paimenesta (Joh. 10:11-18) sopivat mitä parhaimmin myös joulun ajan tunnelmiin.

Hyvä paimen -onnittelukortin etusivu.

Jeesuksen allegoriat lammastarhasta ja hyvästä paimenesta palauttavat mieleeni muistikuvat lapsuudesta: hyvät muistot pyhäkoulusta ja kiiltokuvista, joissa Jeesus seisoi paimensauva kädessä. Rakkain muistoni liittyy huoneeni seinälle ripustettuun tauluun, jossa lempeän oloinen Jeesus seisoi karitsa sylissään orjantappurapensaan vieressä. Luetaanpa teksti.

”’Totisesti, totisesti: se, joka ei mene lammastarhaan portista vaan kiipeää sinne muualta, on varas ja rosvo. Se, joka menee portista, on lampaiden paimen. Hänelle vartija avaa portin, ja lampaat kuuntelevat hänen ääntään. Hän kutsuu lampaitaan nimeltä ja vie ne laitumelle. Laskettuaan ulos kaikki lampaansa hän kulkee …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , |

Pelastettujen kiitosvirsi

Kirkkovuosi lähenee loppuaan. Vietämme kirkkovuoden viimeistä edellistä kirkkopyhää. Evankelisluterilaisessa kirkossa sunnuntaita kutsutaan ”Valvomisen sunnuntaiksi”. Sen sanoma korostaa hengellistä valvomista ja Kristuksen paluun odotusta. Pyhä muistuttaa kirkkokansaa siitä, että väsymisen ja välinpitämättömyyden vaara on todellinen jokaiselle Kristuksen seuraajalle.

Kuva lehtimajanjuhlan vietosta temppelialueella.

Valvomisesta ja kilvoittelusta

Valvomisen yhteydessä kristityn matkantekoa kuvataan myös vanhan suomenkielen sanalla ”kilvoitus”, mikä on alkujaan apostoli Paavalin kirjeistä tullut urheilutermi. Se vertaa kristityn elämää kilpailemiseen, kuten kilparadalla juoksemiseen (1. Kor. 9:24-27). Kristitty pyrkii valvomaan uskossa raittiina yhtä määrätietoisesti kuin kilpailuun valmentautuva urheilija harjoittelee saadakseen voittajan seppeleen.

Kilvoitus ei ole tekemistä vaan määrätietoisuutta valvoa, jotta väsymys ja välinpitämättömyys eivät johda matkanteon keskeytymiseen. Ihminen näet kotiutuu helposti tähän maailmaan ja unohtaa, …

Lisää...

Onko Jumala puolellamme?

Arkipäivän ongelmien keskellä itse kukin meistä huutaa Jumalaa avuksi. Hän kuulee, kun etsin hänen luotaan lohtua tai pyydän voimaa ja viisautta elämän mutkakohdissa.

Toisinaan olen vailla suuntaa, kun taas toisinaan kuljen määrätietoisesti maalia kohti. En ole lainkaan huolissani hetkistä, kun arasti kyselen suuntaa ja etenen haparoiden. Siinä kysellen, että meneekö kaikki nyt oikein?

Herran enkeli ilmestyy Joosualle (Gustave Doré)

Enemmän minua huolestuttaa nuo hetket, kun minä tiedän ja minä tahdon. Kaikki on niin selvää. Tarvitsen vain siunauksen suunnitelmille ja kohta suunnitelmat ovatkin jo täyttyneet. Korvissani soi irtoreväistynä sloganiksi muuttunut Paavalin sana hänen kirjeestään roomalaisille:

”Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?” (Room. 8:31)

Totisesti! Kun Jumala on minun puolellani, minua ei enää …

Lisää...

Etsiä vai löytää?

Muistatko lapsuudessasi etsineesi tienvarsilta tai metsistä aarteita? Entä oletko koskaan leikkinyt aarteenetsintää? Tarkoitan sitä leikkiä, jossa joku piilottaa aarteen ja muut yrittävät etsiä sitä. Itse muistan lapsuudessani leikkineeni kumpaakin: aarteenetsintää ja muuten vain aarteiden löytämistä teidenvarsilta. Vaikka nämä leikit kuulostavat samanlaisilta ja kummassakin etsitään aarretta, ovat ne silti luonteeltaan erilaisia.

Kadotettu kultaraha, lasimaalaus.

Aarteenetsintää leikitään kovalla sykkeellä tarkoituksena löytää ennalta tiedetty ’kadotettu’ aarre mahdollisemman nopeasti ennen muita. Tässä leikissä on tieto aarteen olemassaolosta ja yleensä sen mahdollinen sijaintikin on rajattu tietylle alueelle.

Tienvarsien aarteista ei taas koskaan tiennyt. Ei niitä kukaan ollut piilottanut eikä ollut takeita niiden löytämisestä eikä edes olemassaolosta. Tienvarsien aarteet etsittiin rauhalliseen tahtiin muun touhun ohessa ilman, että välttämättä mitään aarteeksi luokiteltua edes löytyi. Jos jotain sattumalta …

Lisää...

Ilopäivä

Päivän raamatuntekstit puhuvat ilopäivästä (Jes. 58:11-14; Luuk. 13:10-17). En tiedä, mitä sana ilopäivä sinulle merkitsee, mutta minulle ilopäivä on erityinen hyvä päivä arkisten päivien joukossa. Se on päivä täynnä iloa, mikä tekee siitä jo pelkästään erityisen päivän. Ilopäivän erityisyyttä kuvaa vanha karjalainen sananparsi varsin osuvasti.

Jeesus parantaa naisen sapattina (Tissot, James, 1836-1902)

Paremp yks ilopäivä ko koko ikä kohtalaist!

Päivän Vanhan testamentin teksti puhuu sapatin oikeasta viettämisestä Herran niin, että se on Herran ilopäivä. Myös päivän evankeliumiteksti puhuu sapatista. Siinä puolestaan Jeesuksen esimerkki oikeasta sapatin vietosta avaa meille käytännössä sen, mihin Jesaja lukijoita kehottaa.

Kumpikin teksti painottaa sitä, että Herran ilopäivän ilo ei nouse ihmisestä itsestään, vaan siitä mitä Jumala on tehnyt ja tekee. Sapatin ilon perusta …

Lisää...

 
 
 

Etsi sivustolta