Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: yhteys

Sen mukaan, mitä sinulla on

Antaminen on vaikea asia – ainakin pienille lapsille. Jos ensin opetat hänelle, kuinka on hyvän tavan mukaista tarjota namipussista pihalla namit kavereillekin, niin kohta sisälle tulee surullinen lapsi tyhjän pussin kanssa itkien, ettei itse saanut yhtään namia. Kun sama toistuu vielä muutaman kerran, on jälleen uuden opetuksen aika.

Antaminen on kuin veden virta käsien kautta. (Image by Peter H from Pixabay)

Nyt opetetaan, ettei kaikkia nameja ja tavaroita tarvitse auliisti jakaa muille lapsille, koska onhan niiden ostaminen maksanut isälle ja äidillekin. Seuraavaksi saan todistaa ikkunasta, kun samainen lapsi ei enää anna muiden pelata pallollaan vain siksi, että se on hänen oma pallonsa. Niinpä niin…

No, tällaiset asiat ovat vielä helppoja opettaa, mutta monta kertaa vaikeampaa onkin opettaa samat antamisen …

Lisää...

Sana vieraanvaraisuudesta

Saatat hämmästellä otsikkoamme; eikö uskovilla ole mitään muita huolenaiheita kuin jokin vieraanvaraisuus. Yhtä lailla hämmästyt lukiessasi Uuden testamentin kirjeitä, kun huomaat niiden kirjoittajien jaksaneen kehottaa seurakuntalaisia hyviin tekoihin, kuten vieraanvaraisuuteen, hyväntekeväisyyteen, almujen antamiseen jne.

Yhdenlaista vieraanvaraisuutta tämäkin juhla. (Kuva Volker Glätsch Pixabaystä)

Mitä tekemistä näillä teoilla on todellisen uskonelämän kanssa? Onhan pelastus kokonaan Jumalan lahja ja hyveet Jumalan hyvää aikaansaannosta meissä. Miksi apostolit siis taukoamatta kehottavat uskovia tekemään hyvää? Katsopa tätä Pietarin kirjeen kappaletta.

Kaiken loppu on lähellä. Olkaa siis ymmärtäväiset ja raittiit voidaksenne rukoilla. Ennen kaikkea pysykää kestävinä keskinäisessä rakkaudessanne, sillä ’rakkaus peittää paljotkin synnit’. Olkaa nurkumatta vieraanvaraisia toinen toisellenne. Palvelkaa kukin toistanne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoina.(1. Piet. …

Lisää...

Valittu ystävä

Tänään puhumme ystävyydestä ja valinnasta, kuten otsikko sen jo paljastaa.

Ystävät yhdessä. (Kuva Sarah Richter Pixabaystä)

Jotta sana ’ystävä’ saa oikean merkityksen, niin ajattelepa hetki omia ystäviäsi. Millaisia he ovat? Miten valitsit juuri heidät ystäviksesi? Millaista ystävyys on? Milloin ystävää tarvitaan?

Oheinen Johanneksen evankeliumin katkelma puhuu ystävästä. Tekstissä Jeesus puhuu apostoleille, ”niille kahdelletoista” (poisluettuna Juudas, joka ehti poistumaan paikalta), mutta uskon, että meillä on lupa omistaa sanat rohkaisuksi myös itsellemme – nykypäivän opetuslapsille.

”Te olette ystäviäni, kun teette sen minkä käsken teidän tehdä. En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut. Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun …

Lisää...

Puolin ja toisin

Lainattu tekstini on Roomalaiskirjeen alkutervehdyksistä, joissa Paavali esittää vilpittömät pahoittelunsa Rooman vierailun jatkuvasta viivästymisestä. Hän ei pyydellyt asiaa anteeksi seurakunnalta, koska Roomassa ei häntä tiettävästi odotettu tulevaksi, kuten esimerkiksi Korintissa tehtiin.

Kaikki jakavat yhdessä toisensa. (Kuva Barbara Bonanno Pixabaystä)

Kirjeessä Paavali oikeastaan kutsuu itsensä vierailulle Roomaan, jotta voi edelleen sieltä käsin suunnitella evankeliointimatkaa läntiseen Roomaan.

Jumala, jota henkeni voimalla palvelen julistaessani evankeliumia hänen Pojastaan, todistaa, että muistan teitä aina rukouksissani. Alati rukoilen, että vihdoin saisin tulla teidän luoksenne, jos se on Jumalan tahto. Kaipaan päästä tapaamaan teitä, jotta voisin antaa teille jonkin hengellisen lahjan ja näin vahvistaa teitä, tai paremminkin, jotta puolin ja toisin saisimme rohkaisua yhteisestä uskostamme.(Room. 1:9-12)

Tekstissä Paavali välittää tuntojaan ja kertoo halustaan …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , |

Seurakuntien moninaisuus – siunaus vai kirous?

Otsikon kysymys on ollut mielessäni vuosia enkä lopullista vastausta ole varmaan löytänyt vieläkään. Teksti on jonkinlainen välisumma, eli jotain puolivalmista, mikä tänään tuntuu oikealta.

Yhdessä teemme näin… (Kuva Clker-Free-Vector-Images, Pixabay)

Seurakuntien moninaisuutta voi tarkastella kahdella tasolla: makro- ja mikrotasolla. Makrotasolla tarkoitan moninaisuutta, joka näyttäytyy kirkkokuntien paljoutena. Mikrotasolla sama moninaisuus tulee esiin yksittäisten kristittyjen erilaisuutena eli moninaisuutena seurakuntarajojen sisällä.

Kummallakin tasolla moninaisuus voi olla toiselle siunaus ja toiselle kirous riippuen asiasta ja siitä, millaisesta näkökulmasta ja odotuksesta asiaa tarkastelee. Ehkä vierastat voimakasta sanaa ’kirous’. Se on toki vähän provosoiva, mutta tässä yhteydessä ajattelen sen olevan vastinpari siunaukselle – ei sen kummempaa.

Kuten sanottu, tämä on puolivalmista pohdintaa, jolla yritän jäsentää elämää itselleni. Ota tästä hyvä vastaan ilolla …

Lisää...

Maailman valo

Englantinainen kuvataiteilija William Holman Hunt (2. huhtikuuta 1827 – 7. syyskuuta 1910) maalasi taulun ”The Light of the World” eli suomeksi ”Maailman valo” vuosina 1851-53. Taulu on varsin moniulotteinen ja vertauskuvallinen teos. Se puhuttelee katsojaa värimaailman ja yksityiskohtien runsauden välityksellä.

Pyydän sinua nyt pysähtymään hetkeksi taulun eteen. Tarkastele sen yksityiskohtia, tunnelmaa, jne. Anna kuvan puhua sydämeesi. Kerron sen jälkeen pienen tarinan liittyen teokseen.

The Light of the World (Holman Hunt)

Holman Hunt vietti taulun parissa varsin pitkän aikaa ennen kuin hän sai sen valmiiksi. Taulun valmistuttua hän kutsui kuvataiteilijaystäviään katsomaan sitä ja antamaan palautetta siitä.

Ei aikaakaan, kun yksi kutsuvieraista havaitsi kasvillisuuden peittämästä ovesta selkeän puutteen. Hän tiedusteli taiteilijalta, että oliko hän kenties epähuomiossa unohtanut maalata oveen kahvan? …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , , |

Näkyjä ja yön ääniä

Olin työmatkalla viikonloppuna Smidstrup Strandissa Tanskassa. Kokoonnuimme yhteen Pohjoismaiden ja Baltian alueelta kirkkomme keskuskonferenssin hallituksen kokoukseen. Pelkästään kulttuuritaustan vaihtelevuus lisää haastetta kokoontumisiin ja olipa käsiteltäviä asioitakin tällä kertaa paljon. Lisäksi osa kysymyksistä jakoi mielipiteitä ja herätti voimakkaita tunteitakin. Kun tähän vielä lisätään matkaväsymys ja yli 10-tuntiset palaveripäivät, on ymmärrettävää, että ärsyyntymiskynnys madaltuu sekin.

Auringon nousu meren rannalla.

Päätöspäivän aamun aloitimme ehtoollishetkellä kappelissa. Ennen ehtoollishetkeä kollega ohjasi joukkomme hiljentymään tutun Raamatun tekstin pariin (1. Kor. 12:12-26).

Lähestyimme tekstiä läntisen kirkon luostariperinteessä käytetyn neliaskelisen Lectio Divina -hiljentymisen menetelmin. Ajatus on lähestyä tekstiä henkilökohtaisen uskonelämän ravitsemiseksi niin, että ravinto tulee osaksi minua ja synnyttää elämässäni aikomuksen askelia.

Murusia pöydältä

Tekstin haaste minulle oli siinä, että teksti oli varsin tuttu ja olen siitä …

Lisää...