Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: yhteys

Seurakuntien moninaisuus – siunaus vai kirous?

Otsikon kysymys on ollut mielessäni vuosia enkä lopullista vastausta ole varmaan löytänyt vieläkään. Teksti on jonkinlainen välisumma, eli jotain puolivalmista, mikä tänään tuntuu oikealta.

Yhdessä teemme näin… (Kuva Clker-Free-Vector-Images, Pixabay)

Seurakuntien moninaisuutta voi tarkastella kahdella tasolla: makro- ja mikrotasolla. Makrotasolla tarkoitan moninaisuutta, joka näyttäytyy kirkkokuntien paljoutena. Mikrotasolla sama moninaisuus tulee esiin yksittäisten kristittyjen erilaisuutena eli moninaisuutena seurakuntarajojen sisällä.

Kummallakin tasolla moninaisuus voi olla toiselle siunaus ja toiselle kirous riippuen asiasta ja siitä, millaisesta näkökulmasta ja odotuksesta asiaa tarkastelee. Ehkä vierastat voimakasta sanaa ’kirous’. Se on toki vähän provosoiva, mutta tässä yhteydessä ajattelen sen olevan vastinpari siunaukselle – ei sen kummempaa.

Kuten sanottu, tämä on puolivalmista pohdintaa, jolla yritän jäsentää elämää itselleni. Ota tästä hyvä vastaan ilolla …

Jatka lukemista

Maailman valo

Englantinainen kuvataiteilija William Holman Hunt (2. huhtikuuta 1827 – 7. syyskuuta 1910) maalasi taulun ”The Light of the World” eli suomeksi ”Maailman valo” vuosina 1851-53. Taulu on varsin moniulotteinen ja vertauskuvallinen teos. Se puhuttelee katsojaa värimaailman ja yksityiskohtien runsauden välityksellä.

Pyydän sinua nyt pysähtymään hetkeksi taulun eteen. Tarkastele sen yksityiskohtia, tunnelmaa, jne. Anna kuvan puhua sydämeesi. Kerron sen jälkeen pienen tarinan liittyen teokseen.

The Light of the World (Holman Hunt)

Holman Hunt vietti taulun parissa varsin pitkän aikaa ennen kuin hän sai sen valmiiksi. Taulun valmistuttua hän kutsui kuvataiteilijaystäviään katsomaan sitä ja antamaan palautetta siitä.

Ei aikaakaan, kun yksi kutsuvieraista havaitsi kasvillisuuden peittämästä ovesta selkeän puutteen. Hän tiedusteli taiteilijalta, että oliko hän kenties epähuomiossa unohtanut maalata oveen kahvan? …

Jatka lukemista

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , , |

Näkyjä ja yön ääniä

Olin työmatkalla viikonloppuna Smidstrup Strandissa Tanskassa. Kokoonnuimme yhteen Pohjoismaiden ja Baltian alueelta kirkkomme keskuskonferenssin hallituksen kokoukseen. Pelkästään kulttuuritaustan vaihtelevuus lisää haastetta kokoontumisiin ja olipa käsiteltäviä asioitakin tällä kertaa paljon. Lisäksi osa kysymyksistä jakoi mielipiteitä ja herätti voimakkaita tunteitakin. Kun tähän vielä lisätään matkaväsymys ja yli 10-tuntiset palaveripäivät, on ymmärrettävää, että ärsyyntymiskynnys madaltuu sekin.

Auringon nousu meren rannalla.

Päätöspäivän aamun aloitimme ehtoollishetkellä kappelissa. Ennen ehtoollishetkeä kollega ohjasi joukkomme hiljentymään tutun Raamatun tekstin pariin (1. Kor. 12:12-26).

Lähestyimme tekstiä läntisen kirkon luostariperinteessä käytetyn neliaskelisen Lectio Divina -hiljentymisen menetelmin. Ajatus on lähestyä tekstiä henkilökohtaisen uskonelämän ravitsemiseksi niin, että ravinto tulee osaksi minua ja synnyttää elämässäni aikomuksen askelia.

Murusia pöydältä

Tekstin haaste minulle oli siinä, että teksti oli varsin tuttu ja olen siitä …

Jatka lukemista

Suolalla suolatut

Jeesus poimi vertauksien esimerkit arkisista asioista, jotka oli tuttuja kuulijoille. Hän käyttää monesti vertauksessa meillekin edelleen tuttua maustetta ja säilöntäainetta – suolaa. Siteeraan yhtä näistä vertauksista.

Suolaa ja suolaa.

Tämän vertauksen Jeesus esittää Markuksen evankeliumissa viettelyksiä koskevan opetuksen lopuksi.

”Jokainen ihminen suolataan tulella. {ja jokainen uhri suolataan suolalla} Suola on hyvä. Mutta jos suola käy suolattomaksi, millä te sen maustatte? Olkoon teissä suola itsessänne, ja eläkää rauhassa keskenänne.”” (Mark. 9:49-50)

Tekstissä Jeesuksen siirtää huomion polttouhrin tulesta suolaan, jota Mooseksen lain mukaan (3. Moos 2:13) oli siroteltava kaikkiin ruokauhreihin. Mutta mitä Jeesus tässä kohden suolasta sanoi? Hän puhui suolan mausta:

Suola on hyvä. Mutta jos suola käy suolattomaksi, millä te sen maustatte?

Kovan retoriikan evankeliumi?

Vertauskuva suolasta …

Jatka lukemista

Daavidin Poika, armahda minua!

Monen elämä täyttyy haluamisesta ja haalimisesta jopa niin, että tarve alati kasvavan elämänjanon tyydyttämiseksi saa ihmisen hengästymään. On paljon kaikkea, mitä olisi ehdottaman tärkeä saada alulle, eteenpäin ja vielä valmiiksi asti. Enkä sano, että elämän täyttävät asiat ovat kaikki tarpeettomia tai vähemmän tärkeitä – ne vain ottavat aikansa ja vievät mennessään.

Tähän liittyy Jumalan valtakunnan näkökulmasta yksi päinvastainen merkillinen lainalaisuus, joka kiireen kanssa taistelevan ihmisen näkökulmasta tuntuu järjenvastaiselta.

Se on kuin hengellinen jatko-osa tutulle sananparrelle ”hyvin suunniteltu on puolisiksi tehty”. Kokemuksesta tiedämme tämän sananparren totuuden varsin oikeaksi, kunhan vain suunnittelu etenee toteuttamisen puolelle.

Jeesus parantaa sokean miehen (Duccio, di Buoninsegna, v. 1319)

Hyväksymme ajatuksen suunnittelun tärkeydestä, mutta sen soveltaminen käytäntöön on vaikeaa, jos sormissa polttelee ryhtyä kiireellä tekemään. …

Jatka lukemista

Seurailija vai seuraaja

Tekstissäni käsittelen seuraamista. En katso sitä pelastusopillisesta näkökulmasta vaan missionaalisesta. Käydään asiaan sisään Johanneksen evankeliumin opastamana tarkastellen Jeesuksen opetuslapsia hänen seuraajinaan matkalla Jerusalemiin.

Jésus et ses disciples (Rembrandt)

Seurailija, kannattaja vai seuraaja?

Johanneksen evankeliumin kuudennessa luvussa Jeesus piti veret seisauttavan puheen seuraamisestaan vertaamalla itseään leipään – elämänleipään (Joh. 6:48). Vertauskuvan kautta hän puhui siitä, että hän edellytti seuraajiltaan varsin läheistä yhteyttä häneen.

”Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää.” (Joh. 6:51)

”Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä. …

Jatka lukemista

Kristukseen juurtuneena

Menneenä kesänä ei kenenkään tarvinnut palella. Lämpöä riitti. Välillä jopa niin, että voimat eivät enää riittäneet mihinkään muuhun kuin riittävästä nestetasapainosta huolehtimiseen ja varjossa makailemiseen. Kesä tuntui suorastaan paluulta lapsuuteen, jolloin kesät olivat aina lämpimiä ja talvella oli aina lunta. No, aika tietysti kultaa muistot, varmasti mukaan mahtui myös lumettomia talvia ja viileitä kesiä.

Tämän kesän hellelukemilla oli kuitenkin toinenkin puolensa: maa kaipasi kipeästi vettä. Satoiko viime kesänä tämänkin kesän sadekiintiö jo täyteen..Edellisvuoden kesään nähden tämä oli aivan päinvastainen kesä; viime kesänä kaivattiin aurinkoa ja lämpöä, nyt taas vedelle olisi ollut tilausta.

Ikkunastamme näkyvät korkeat männyt ja kuuset eivät juurikaan helteestä kärsineet. Niiden juuret ulottuvat syvälle maanpinnan alapuolelle, joten ne eivät ole niin alttiita säiden vaihtelulle kuin muut kasvit. Juuret eivät vain auta puuta saamaan …

Jatka lukemista

Kategoria Elisa | Avainsanat , , , , , , |
 
 
 

Etsi sivustolta