Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: luottamus

Miten päiväni väritän?

Elämä on kuin värityskirja. Jokainen päivä on värityskirjan lehti. Lehden sivulle on piirretty päivän ääriviivat, joita en voi suuremmin muuttaa. Kuva on valmis mutta tavallaan tyhjä. Siitä puuttuvat värit. Kuva odottaa minua – oman päiväni värittäjää.

Kirjan sivua väritän… (Kuva A_Different_Perspective, Pixabay)

Sanotaan, ettei ole kahta samanlaista päivää. Entä jos olisikin? Väritettyinä nekin olisivat erilaiset. Minkä tänään väritän täyteen iloa ja rakkautta, saisi ehkä jo huomenna synkemmät sävyt; identtiset ääriviivat, mutta kuva olisi eri värinen.

Miten valitsen tänään päiväni värittää? Etsinkö käsiini samat värit kuin eilen? Tai vuosi sitten? Miten värittäisin eilisen päivän tänään? Aika kultaa muistot – värittäisinkö menneen päivän aavistuksen kirkkaammin?

Entä miten väritän kuvan huomisesta? Niin, se sivu …

Lisää...

Heillä ei ole viiniä

Johanneksen evankeliumin toinen luku alkaa kertomuksella Kaanaan häistä. Sanotaan, että siellä Jeesus teki ensimmäisen julkisen tunnustekonsa. Näin se onkin evankeliumikertomusten välittämän tietämyksen valossa, ellei 12-vuotiaan Jeesuksen taidollista keskustelua Jerusalemin temppelissä kirjanoppineiden kanssa lasketa ihmeeksi.

Viini vähissä. (Kuva Jill Wellington,Pixabay)

Jos siis oletamme, ettei Jeesus ollut tehnyt mitään ihmetekoja aiemmin edes kotipiirissä, avaa se mielenkiintoisen näköalan häissä käytyyn keskusteluun Jeesuksen ja hänen äitinsä välillä. Lue tuo keskustelu ja pysähdy siihen miettimättä yhtään enempää kertomuksen jatkoa, vertauskuvallisuutta tms.

”Viini loppui kesken, ja äiti sanoi Jeesukselle: ”Heillä ei ole viiniä.” Mutta Jeesus vastasi: ”Anna minun olla, nainen. Minun aikani ei ole vielä tullut.” Hänen äitinsä sanoi palvelijoille: ”Mitä hän teille sanookin, tehkää se.”” (Joh. 2:3-5)

Tarkastele erityisesti äiti Marian sanoja. …

Lisää...

Haavoitettu ja apua vailla

Daavidin psalmi 62 puhuu sielun hiljentymisestä Jumalan edessä. En tiedä, mitä sielun hiljentyminen sinulle merkitsee, mutta minulle iso osa sielun hiljentymistä on valinta luottaa Jumalaan.

Luottamusta lapsen tavoin

Jumalaan luottaminen ei synnytä tyhjää hiljaisuutta. Se tekee tilaa Jumalalle elämässäni niin, että ainainen pelko ja epävarmuus hiljenevät ja niiltä vapautuvan tilan täyttää Jumala – en minä. Sama sanottuna Daavidin sanoin:

Jumalassa on pelastukseni ja kunniani. Hän on minun voimani kallio ja turvani. Luottakaa häneen joka hetki, te Israelin kansa, vuodattakaa hänen eteensä sydämenne. Jumala on meidän turvamme.(Ps. 62:8-9)

Sydämessä vastaan myöntävästi ja suurella kiitollisuudella näiden sanojen lupaukseen, mutta silti huomaan luottamukseni sisältävän tietyn varauksen. Elämä on opettanut. Älä laske mitään yhden kortin varaan. Jos luotat liiaksi, joudut pettymään. …

Lisää...

Lannistumaton rukous

Tuleeko mieleesi tilannetta, kun tahdoit jotain asiaa tai esinettä omaksesi aivan välttämättä, mutta saadaksesi tahtomasi tarvitsit toisten apua? Ensin ehkä epäröit pyytää. Kun sitten lopulta rohkaistuit pyytämään, saitkin ’odottamatta’ pyyntöösi kielteisen vastauksen. Jos asia oli sinulle tärkeä, et luovuttanut heti, vaan ehkä tiedostamatta käytit väsyttämiseen perustuvaa ’sinnikkään anomisen’ -tekniikkaa?

Sinnikäs leskivaimo (ensisöity fresko vuodelta 1881)

Lapset hallitsevat sinnikkään anomisen taidon luonnostaan hyvin. Vanhempana tiedät ne pitkät toistuvat keskustelut, joissa esiintyy sanat ”miksi”, ”ei, kun nyt”, ”täytyy saada”. Pienet lapset osaavat tehostaa pyyntöä lisäksi kehollisin keinoin; heittäytyminen esimerkiksi on yksi hyvistä tehokeinoista.

Muistan vuosien takaa esimerkiksi tapauksen, kun esikoispoikani Jan nelivuotiaana innostui ensimmäisen kerran jalkapallon pelaamisesta. Hän alkoi tuolloin hellittämättä vaatia, että hänen piti ehdottomasti …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , , |

Mitä kuuluu?

Rakas ystävä, toivon, että sinulle kuuluu joka suhteessa hyvää ja että olet terve; sisäisestihän sinulle kuuluu hyvää.” (3. Joh. 2)

Näillä apostoli Johanneksen kirjeen tervehdyssanoilla tahdon tervehtiä tänään sinua. Toivon, että päivääsi kuuluu kaikkea hyvää.

Horatio Spafford: ”It Is Well with My Soul”

Sama tervehdys oli tiettävästi inspiraation lähde myös Horatio Spaffordin vuonna 1873 sanoittamalle virrelle ”It Is Well with My Soul”. Se kertoo sydämen syvästä rauhasta, jota ulkoiset seikat eivät kykene horjuttamaan. Siteeraan tähän sen ensimmäistä säkeistöä.

“When peace like a river, attendeth my way,
When sorrows like sea billows roll;
Whatever my lot, Thou hast taught me to knowa
It is well, it is well, with my soul.” (UM Hymnal, 377)

”Jos rauhani virtaa …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , |

Jumalan matematiikkaa

Ihmisen logiikan mukaan ”enemmän on parempi” tai niin kuin sanalasku sanoo ”ei vara venettä kaada”.Ihminen puhuu minimistä ja maksimista, kun taas Jumalan maailmassa kaikki on täsmällistä. Mitä enemmän on resursseja ja voimaa käytössä, sen paremmat edellytykset on onnistua.

Gideon valitsee 300 sotilasta (Gustave Dore)

Edelleen ihminen puolestaan laskee tarvitsevansa ’pelivaraa’. Hän tahtoo varata mieluummin vähän yli tarvittavan siltä varalta, että tapahtuu jotain yllättävää, mitä ei välttämättä osata ennakoida.

Tilanteita, joissa me ihmiset toimimme toistuvasti juuri tällä tavoin on vaikka kuinka paljon. Varautuminen juhlien väkimäärään, eväsretken eväiden määrässä, jne. Varaudumme aina myös useamman erilaisen sään mukaan, ihan siksi, että kun sitä ei ikinä tiedä… Tarve ihannoida paljoa ja varautua mieluummin liialla onkin lähtöisin siitä, että me ihmispolot …

Lisää...

Lasten ja imeväisten suusta

Pääsiäisen aika alkoi jo laskiaisesta. Sen muistavat ainakin he, ketkä laskiaisena laskeutuivat paastoon. Kiireisessä ajassamme moni herää pääsiäisen läheisyyteen vasta pääsiäisviikon alussa palmusunnuntaina. Tällöin lapset kulkevat talosta taloon virpomassa.

Virpominen on itäisen kirkon perinne. Jos vanhan tavan mukaan antoi pajusta tehdyn virpovitsan palmusunnuntaina jollekin, sai pääsiäissunnuntaina tulla perimään palkkansa. Sana ’virpoa’ tulee venäjänkielen pajua merkitsevästä ’verboa’-sanasta, joka tulee edelleen latinan sanasta ’verbanae’, joka tarkoittaa pyhää oksaa.

Virpomisen juuret ovat tosiasiassa paljon kauempana, ensimmäisen kristillisen pääsiäisen tapahtumissa, kun kansa tervehti Jerusalemiin ratsastavaa Jeesusta palmunlehvin. Tiettävästi pyhät oksat ovat kuuluneet katolisiin pääsiäiskulkueisiin tiettävästi ainakin 500-luvulta lähtien. Palmunlehvät ovat tosin käytännön syistä korvattu täällä pohjoisessa pajunoksilla, kun palmunlehviä ei luonnostaan ole saatavilla. Pyhän nimessä sana ’palmu’ on silti säilynyt.

Joka tapauksessa on jälleen kerran tullut se aika …

Lisää...

 
 
 

Etsi sivustolta