Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Arkistot kuukauden mukaan: elokuu 2020

Lähestykää Jumalaa

Tässä tekstissä lähestymme Herraa. Lienet kuullut siteerattavan seuraavaa Raamatun lupausta Jaakobin kirjeestä:

Lähekkäin. Kuva Marzena P., Pixabay)

”Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä.” (Jaak.4:8a)

Jaakobin kirjeen teksti puolestaan on kirjoittaja Jaakobin epäsuora sitaatti profeetta Sakarjan tekstin vastaavasta lupauksesta (Sak. 1:3). Ohje on sellaisenaan varsin selkeä ja järkeenkäypä. Sitä mukaillen onkin sanottu, että kun ihminen ottaa varovaisen askeleen kohti Jumalaa, Jumala tulee häntä vastaan suurin harppauksin aivan niin kuin vertauksessa tuhlaajapojan isä teki.

Lupauksen ensimmäisen osan ohje ”lähestykää Jumalaa” ei kuitenkaan ole niin yksiselitteinen kuin nopeasti vilkaisten luulisi. Mielestäni on aiheellista kysyä, miten sitten Herraa lähestytään? Jos tätä ei kysytä, jää kehotus ’roikkumaan tyhjän päälle’ ilman konkreettista sisältöä.

Valitettavan usein pohdinta …

Lisää...

Keitä Jeesus tuli kutsumaan?

Mitä tarkoittaa olla ulkopuolinen tai sivustakatsoja? Jokainen on jossain määrin kokenut, ettei hän joko kuulu porukkaan, tai etteivät asiat, joista puhutaan kosketa häntä mitenkään.

The Feast in the House of Levi (Paolo Veronese, 1573)

Olen itse kokenut ’ulkopuolisuutta’ esimerkiksi puhuttaessa taiteen historiasta tai vaikkapa golfista. En sano, etteivät ne kummatkin olisi kivoja juttuja, mutta ne nyt eivät vain sattuneet olemaan asioita, jotka kiehtoivat tai koskettivat minua silloin.

Entä mitä sanomme silloin, kun koemme itsemme ulkopuoliseksi johonkin ja meitä silti pyydetään lähtemään mukaan? Aika usein kuulee vastattavan esimerkiksi näin: ”Kyllä, joo. Tuo on hyvä juttu, mutta ei se kyllä minua varten ole. Kiitos, ei tällä kertaa.” tai ”Kuulostaa hyvältä, mutta eipä siellä minua kaivata…”.

Ikävä …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , |

Elämästä narratiivi vai päinvastoin?

Minun aamuni alkaa hiljentymisellä. Se edeltää päivän rutiiniin astumista mutta myös hartaushetkeä. Se on sellainen hetki hiljaisuutta – tovi sydämen, kehon ja hengen läsnäoloa Jumalan kasvojen edessä.

Kertomusko vain? (Kuva congerdesign, Pixabay)

Tuo lyhyt hetki on kuin pienoiskuva alkavasta päivästä. Siinä missä hento ääni, kehon tuntemus tai oma hengitys varastaa huomion Jumalalta, sama tapahtuu päivän melskeessä isommin, kun elämä oikein imaisee mukaansa ja lukemattomat asiat vievät minut vaikka minne.

Tänä aamuna hiljentymisen hetken ’rikkoi’ sieluntaivaalle piirtynyt kysymys: onko elämästä tullut narratiivi vaiko narratiivista elämä?

Epämääräinen kysymys, eikö totta? Kielitoimiston sanankirjan mukaan ’narratiivi’ on ”kertomus, kertova esitys”. Minun mielessäni ’narratiivi’ yhdistyi välittömästi evankeliumien ja Apostolien tekojen kerrontaan – miksei myös Vanhan testamentin kertomuksiin.

Ymmärsin kysymyksen, …

Lisää...

Pöytärukouksesta

Meille suomalaisille ruoka on itsestäänselvyys. Näin siitä huolimatta, että yhteiskunnassamme esiintyy todellista köyhyyttä, mikä näkyy esimerkiksi ruokajakopalveluissa. Silti ruokaa on saatavilla vielä aivan eri tavoin kuin vaikkapa katovuosina muutama sata vuotta sitten. Eikä nälänhätää ole voitettu nykypäinäkään, vaan ravinnon puutteesta kärsii valtava määrä ihmisiä ympäri maailman.

Rukous. Kuva congerdesign, Pixabay

Ruoka vastaa ihmisen perustarpeeseen. Ruokaa tarvitaan elämiseen ja modernin ihmisen maailmassa sitä löytää on jääkaapista. Ei tarvitse mennä kauppaa pidemmäksi metsälle tai kalaan. Ilmaista ruoka ei tietenkään ole. Siitä on maksettava käypä hinta kauppiaalle euroilla, jotka on tienattu kovalla työllä. Ja kyllähän työmies on leipänsä itse ansainnut, vai mitä?

Joku irvileuka voisi jopa vaatia, että Isä meidän -rukousta pitäisi aavistus nykyaikaistaa ja kirjoittaa sana ’Isä’ pienellä alkukirjaimella, …

Lisää...

Kutsu kantaa

Jostain syystä olen miettinyt kutsua ja kutsumusta. Pohdintaan on kirvoittanut oman elämän tilanne, kun olen puntaroinut kutsumusta henkilökohtaisesta perspektiivistä. Tosin jälkeenpäin oivalsin pohdintani tarpeettomaksi.

Kuka kantaa: ratsu vai ratsastaja? Kuva PublicDomainPictures, Pixabay

Kutsumuksen puntarointiin ajauduin alkujaan ajatusvirheestä – palaan siihen myöhemmin. Olen ajatellut kutsumusta – niin kuin siitä on tapana puhua – erityisenä elämäntehtävänä, jonka ihminen saa Jumalalta kantaakseen. Käytännössä kutsumus ilmenee juuri näin, ainakin mitä tulee kutsuttuna elämiseen ja kutsujan tahdon toteuttamiseen. Ehkä paras puheenvuoro kutsumuksen luonteesta on profeetta Jeremian vuodatus Jumalalle kutsunsa uuvuttamana. Siinä kiteytyy kutsun raskaus ja ihanuus yhdessä.

Herra, sinä olet taivutellut minua, ja minä olen suostunut! Sinä olet tarttunut minuun ja …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , |

Tärkeää: uusi ihminen vai sikalauma?

Monesti tutuksi käynyt raamatunteksti yllättää minut, kun palaan tekstin ääreen uudelleen. Kuinka paljon olen tekstistä ehtinyt unohtaa ja kuinka paljon edellisillä kerroilla on jäänyt huomaamatta.

Sikoja, sikoja, … (Kuva Hans Braxmeier, Pixabay)

Tämä pätee myös tekstiini Markuksen evankeliumista. Siinä on Jeesus, saastaisia henkiä, sikalauma, sikopaimenia, mies ja joukko kyläläisiä. Tiedät tekstin. Ohessa vähän muistin virkistykseksi.

”…Hän antoi niille luvan. Silloin saastaiset henget lähtivät miehestä ja menivät sikoihin, ja lauma syöksyi jyrkännettä alas järveen. Sikoja oli noin kaksituhatta, ja ne hukkuivat kaikki. Sikopaimenet lähtivät pakoon ja kertoivat kaikesta tästä kaupungissa ja kylissä. Ihmisiä lähti katsomaan, mitä oli tapahtunut. He tulivat Jeesuksen luo ja näkivät pahojen henkien vaivaaman miehen istuvan siellä. Mies, jossa oli ollut legioona henkiä, istui vaatteet …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , |

Parhainta paastoa

Vanhan kirkon perinteestä on meidän aikaamme säilynyt kolme vuotuista paastonaikaa. Idän kirkossa elokuussa vietettävää kahden viikon mittaista paastoa kutsutaan ”Jumalan synnyttäjän paastoksi”. Ajankohta paastolle Jumalan edessä hiljentymiseksi elokuussa on otollinen, koska näihin aikoihin moni palaa lomakauden jälkeen takaisin arkeen.

Mitä on paaston ytimessä? (Kuva congerdesign, Pixabay)

Paasto ei ole vanhojen kirkkojen yksinoikeus. Paasto on ollut keskeinen osa alusta alkaen myös metodistiperinteessä. Metodistiliikkeen isä John Wesley paastosi kahdesti viikossa – keskiviikkoisin ja perjantaisin.

Hän vietti paastoa edellisen illan auringonlaskusta ja päätti sen seuraavan päivän myöhään iltapäivään. Käytännön hän oli omaksunut juutalaisesta ja varhaisesta kristillisestä perinteestä paastota auringonlaskusta auringonlaskuun juutalaisen vuorokausirytmin mukaan.

Wesley arvosti paaston korkealle. Hänen tiedetään olleen jopa haluton vihkimään ketään papiksi ellei tämä …

Lisää...