Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Arkistot kuukauden mukaan: toukokuu 2024

Paavalin periaatteita

Sanotaan, että lapset ovat elämän suola. Tämä pitää paikkansa, sillä aivan kuin suola tuo maun ruokaan, samoin lapset antavat elämään väriä niin hyvässä kuin joskus mielipahassakin.

Keinoälyn kuva ’aikakoneesta’, jollainen myös jokainen kirjoitettu teksti tavallaan on… (Kuva Pete Linforth Pixabaystä)

Tosin silloin tällöin kuitenkin tuntuu siltä, että ’elämän keitossa’ alkaa olla jo liikaakin makua. Näin käy etenkin, jos itse on väsynyt. Vaikka omat lapset ovatkin jo varttuneet, on vanhemmilla aina oma huolensa heistä. Silti sellainen pienten lasten arki on minulta jo pahoin päässyt unohtumaan.

Luin tänään yhtä vanhaa tekstiäni noin 20 vuoden takaa. Oli mielenkiintoista lukea sitä, koska siinä kuvattu arki tuntui epätodelliselta tänään luettuna. Tuntuu hassulta, että elämä oli niin erilaista, vaikka aikaa ei ole kulunut kuin tuo …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , | Kommentoi

Helluntain ihmettä

Suottako sitä aina pyörää keksii uudelleen – etenkään jos ei ole merkittävää uutta lisättävää. Tällä kertaa tapailenkin helluntain ihmettä yhtenäisen kirkon ajan kirkkoisä ja opettaja piispa Irenaeuksen (130 – 202) ajatuksin.

Kirkkoisä Ireneaus. (Ikonin on maalannut Χρήστος Ν. Λιόνδας)

Mukailen seuraavassa vapaasti hänen ajatuksiaan teoksesta ”Κατὰ Ἀιρέσεων”, ”Harhaoppeja vastaan” liittyen helluntain teemaan. Tekstini ei ole käännös eikä edes referaatti, vaan vapaamuotoinen ’muistio’, jota kirjoittelin hänen tekstinsä pohjalta. Ethän siis siteeraa näitä ajatuksia sen enempää Irenaeuksen kuin minunkaan ajatuksina – tämä on sellainen yhdistelmä. Osa seuraavista ajatuksista on hänen tekstinsä minussa herättämää tulkintaa – osa taas hänen ajatuksiaan käännettynä kielellemme.

Tehdään niin, että jos löydät tekstistä jotain mieltä nostattavaa, anna siitä kunnia Herrallemme, joka on ajatuksen tuottanut näin parin tuhannen vuoden …

Lisää...

Kallio?

Usein kuulee, että Raamattu on merkillinen ja monessa kohdin vaikeaselkoinen kirja. Väite on toki jossain määrin tosi, mutta mielestäni vielä merkillisempiä ovat kuitenkin tulkitsijat, itseni mukaan lukien, koska he eivät pitäydy tulkitessaan tekstissä, vaan heidän mieltään askarruttavat enemmän ne asiat, joista teksti vaikenee.

Tällainen on kallio. Vaiko onko mielikuvasi jotain muuta?

On kirjoitettu monen monta teoriaa esimerkiksi luomisen yksityiskohdista, uuden taivaan ja helvetin olemuksesta sekä spekuloitu teologisesti ongelmallisten henkilöiden, kuten Juudas Iskariotin, Kainin ja Saulin ikuisuuskohtaloita.

Monia esimerkiksi kiusaa ajatus siitä, että Juudas Iskariot olisi ennalta valittu pettäjäksi – tai vielä pahempaa hänet olisi jopa predestinoitu kadotukseen. Vai onko Juudas sittenkään kadotettu – täyttihän hän osuutensa Jumalan pelastussuunnitelmassa, niin kuin esimerkiksi apokryfinen Juudaksen evankeliumi asian näkee. Mielenkiintoinen dilemma, mutta onko …

Lisää...

Sinun käsiisi…

Otsikko viittaa luottamiseen. Siinä on kaksi sanaa, joista ensimmäinen, eli ’sinulle’, sisältää käytännön haasteen. Sana haastaa luottamaan elämän käänteet jonkun muun käsiin kuin omiini.

Luotan, luotan, sinun käsiisi luotan… (Kuva Joe Pixabaystä)

Haasteellista luottaminen on etenkin silloin, kun taas kerran tiedän itse parhaiten ja kykenen hoitamaan asiat itse. Tällöin luotan ”minun käsiini”. Kun tilanne eskaloituu eikä ole hallinnassani, pyyhin lauseesta mieluusti nimeni pois. On tullut aika etsiä apua ulkoa tai ainakin vierittää vastuu oman itsen ulkopuolelle – olosuhteet, ne muut.

Ikävä kyllä, kun ”minun käsissäni” murtuu, se ei välttämättä tarkoita sitä, että lause kasvaisi uskon mittaan ”sinun käsiisi”. Kovin usein jokin persoonaton saa tuon ”sinun” paikan. Siihen sovitetaan vakuutuslaitoksia, yhteiskuntaa, …

Lisää...

Rakastakaamme toisiamme

Sunnuntain otsikko jatkaa pääsiäisen jälkeistä sarjaa, joka on teemoitettu Ensimmäisen Johanneksen kirjeen mukaan: ”Kulkekaamme valossa”, ”Puhdistukaamme toivossa”, ”Pysykäämme Kristuksessa”, ”Kantakaamme hedelmää” ja nyt ”Rakastakaamme toisiamme”.

Rakastakaamme toisiamme (Kuva Gerry Pixabaystä)

Otsikko ”Rakastakaamme toisiamme” on minulle nostalginen. Se vie minut uskonelämäni alkuaikohin, kun tuota laulua laulettiin aikanaan nuoren ”Nokia herätyksen” aikoina niin, että Nokian kirkko oikein raikasi. Ja olihan se helppo siellä minunkin rakastaa, kun vieressä istui silloinen tyttöystäväni ja nykyinen rakas vaimoni.

Ei varmasti kaikkia muita kirkossa olleita ollut niin helppo rakastaa, mutta siinä laulun lomassa rakkautta riitti jokaiselle – etenkin, kun siinä laulaessa kukaan ei haastanut rakkauteni rajoja. Mutta kyllä sen ymmärsi jo silloin, …

Lisää...

Pieni ja peloissaan

Minulla on ollut tapana auttaa luomakunnan pieniä olentoja, kun ne joutuvat pulaan meidän ihmisten rakennelmien keskellä. Olen nostanut perhosen toukkia ja etanoita sivuun asfaltilta, vienyt perhosia ulos kodistamme, irrotinpa punkin jalastani ja päästin senkin vapauteen.

Kala lasin takana lähellä mutta kaukana… (Image by geraldrose from Pixabay)

Mutta ennen kuin alat kunnioittaa minua rauhantekijänä, niin tunnustan kyllä, että inhimilliset rajani ovat varsin ahtaat. Pari vuotta sitten maalaisseurakuntaan siirtyneenä pappina suhteeni esimerkiksi kärpäsiin on raaistunut, koska he tunkevat joukolla reviirilleni eivätkä kunnioita sääntöjäni. Tosin annan nykyään niillekin mahdollisuuden. Hämähäkkien kanssa olen liittoutunut, koska olemme samalla puolella kärpäsiin nähden. Ylilyöntejä tulee toki myös hyttysiä kohtaan – etenkin loppukesän vaelluksilla, kun niiden paljous tuottaa tilanteita, joissa rajani ylittyy ja minustakin kehkeytyy julma peto. …

Lisää...