Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: pelastus

Ihmisyyden koko Hoosianna

Hyvää alkanutta kirkkovuotta. Kirkkovuoden alussa perinteisesti lauletaan hoosiannaa. Se voi tuntua erikoiselta, kun evankeliumiteksteissä tämä termi liitetään palmusunnuntaihin, kun Jeesus ratsastaa Jerusalemiin pääsäisviikon alussa. Ehkä asiaa selventyy, kun ajattelet asiaa ’saapumisen’ näkökulmasta.

Ensimmäinen adventtikynttilä. (Image by Jeyaratnam Caniceus from Pixabay)

Pääsiäisenä kansanjoukot huusivat tätä tervehdystä Jerusalemiin saapuvalle messiaalle, kun taas adventin alussa me tervehdimme samalla tervehdyksessä maailmaamme saapunutta messiasta.

Adventin juhlassa me elämämme uudelleen Jeesuksen syntymän odotusta, vaikka hän onkin keskuudessamme. Onhan niin, että Jeesuksen Sydän oli elävä ja lyövä sydän jo silloin, kun hänen ihmissydämensä alkoi lyödä Neitsyt Marian kohdussa yli 2000 vuotta sitten.

Tätä me hämmästelemme adventtina ehkä siksi, että Jeesuksen sydän lyö yhä eikä sille loppua ole. Toisaalta tämä on hyvä muistaa myös joulua edeltävinä viikkoina; …

Lisää...

Mystinen silta

Tämä tekstini on eräänlainen ihmiskoe, johon sinä lukijani saat osallistua. Jos alla oleva teksti on ’sinulle liikaa’ sitä lukiessasi, lue ennen lopettamista artikkelin viimeinen kappale ja kenties palaat uudelleen tekstin pariin.

Puinen silta – tästäkö nyt puhutaan? (Image by Peggychoucair from Pixabay)

Käyttämäni teksti on aavistuksen vaikeaselkoinen ”Dialogi Jumalan kaitselmuksesta”. Tekstiä vaikeuttaa lisäksi epämääräinen käännökseni. Pieni epämääräisyys on kuitenkin tällä kertaa juuri se, mitä tekstillä haen.

Aloitetaan.

Pyhä Katariina Sienalainen (1347-1380) oli dominikaaniseen sääntökuntaan kuulunut mystikko, joka kanonisoitiin vuonna 1461 ja julistettiin kirkonopettajaksi vuonna 1970. Hänen kirjallisesta tuotannostaan on säilynyt 26 rukousta ja yli 380 kirjettä.

Yksi näistä säilyneistä teksteistä on ”Dialogi Jumalan kaitselmuksesta, jonka hän saneli keskustelun muotoiseksi kertomukseksi Jumalan kanssa. Raamatun …

Lisää...

Helluntain ihmettä

Suottako sitä aina pyörää keksii uudelleen – etenkään jos ei ole merkittävää uutta lisättävää. Tällä kertaa tapailenkin helluntain ihmettä yhtenäisen kirkon ajan kirkkoisä ja opettaja piispa Irenaeuksen (130 – 202) ajatuksin.

Kirkkoisä Ireneaus. (Ikonin on maalannut Χρήστος Ν. Λιόνδας)

Mukailen seuraavassa vapaasti hänen ajatuksiaan teoksesta ”Κατὰ Ἀιρέσεων”, ”Harhaoppeja vastaan” liittyen helluntain teemaan. Tekstini ei ole käännös eikä edes referaatti, vaan vapaamuotoinen ’muistio’, jota kirjoittelin hänen tekstinsä pohjalta. Ethän siis siteeraa näitä ajatuksia sen enempää Irenaeuksen kuin minunkaan ajatuksina – tämä on sellainen yhdistelmä. Osa seuraavista ajatuksista on hänen tekstinsä minussa herättämää tulkintaa – osa taas hänen ajatuksiaan käännettynä kielellemme.

Tehdään niin, että jos löydät tekstistä jotain mieltä nostattavaa, anna siitä kunnia Herrallemme, joka on ajatuksen tuottanut näin parin tuhannen vuoden …

Lisää...

Vallanpitäjien puolesta

Lainaan Paavalin ensimmäisestä kirjeestä Timoteukselle monelle entuudestaan tutun kehotuksen.

Kynttilät on sytytetty rukousten merkiksi. (Kuva Karl Frank Pixabaystä)

”Kehotan ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuninkaiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta, jotta saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää, kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti.” (1. Tim. 2:1-2)

Monen kirkkoperinteen seurakunnat ovat ottaneet Paavalin kehotuksen vakavasti ja yhteisissä rukouksissa täten muistetaan esivaltaa ja päätöksentekijöitä varsin säännöllisesti. Samoin teemme itse kukin myös omaehtoisesti henkilökohtaisessa hartauselämässämme. Asia on kunnossa. Miksikö sitten kirjoitan itsestäänselvyydestä?

Tahdon muistuttaa meitä tämän kehotuksen syvimmästä – ihmisrakkauden ylittävästä – luonteesta. Se on varsin helppo Suomen kaltaisessa demokratian kehdossa unohtaa, kun ainakin teoriassa demokratian sääntöjen perusteella noin puolen kansasta on aina tyytyväinen päättäjiin ja heidän …

Lisää...

Sitoa ja päästää

Muistan nuorena isänävähän kateellisena seuranneeni sivusta, kun aikanaan poikakerhoissa minusta seuraava sukupolvi oppi sitomaan kunnolliset pitävät solmut, jotka oli vielä mahdollista avatakin.

Solmuja sitoen ja päästäen (Image by congerdesign from Pixabay)

Minuun tuo taito ei näet koskaan ole tarttunut, vaan käytännössä olen tähän päivään asti joutunut selviämään kahdella solmulla ja niiden variaatioilla: rusetti- eli vetosolmu ja perinteinen umpisolmu. Rusettisolmun saa auki, mutta se ei ole järin pitävä. Umpisolmu taas pysyy, mutta sitä ei saa auki. Ongelmat alkavat siitä, jos minun tarvitsee sitoa solmu, joka kestää vetoa ja on edelleen avattavissa.

Hengellisessä kielenkäytössä kuulee myös puhuttavan sitomisesta ja päästämisestä. Kuulee sidottavan henkivaltoja ja vapautettavan ihmisiä synnin tai henkivaltojen siteistä. Jäin pohtimaan tätä sitomista ja vapauttamista, kun luin päivän evankeliumitekstin, jossa …

Lisää...

Se on pienestä kiinni

Esitänpä sinulle saman kysymyksen, jonka vanginvartija aikanaan esitti Paavalille ja Silakselle: ”Mitä minun on tehtävä, että pelastuisin?(Ap. t. 16:30).

Tätäkö vain on ”suun tunnustus”? (Kuva Peggy und Marco Lachmann-Anke Pixabaystä)

Tämä on varmastikin se kysymys, minkä toivomme mahdollisimman monen esittävän vilpittömin aikein ja tosi tarkoituksella. Tämän kysymyksen mekin toivoimme kuulevamme, kun olimme edustamassa Herraamme paikallisilla markkinoilla yhteiskristillisellä markkinateltalla.

Rehellisyyden nimissä on varmaan myös todettava, että vaikka toivomme kuulevamme tuon kysymyksen monien niiden meille rakkaiden ihmisten suusta, joita muistamme rukouksin, niin kysymys herättää monessa meissä myös pientä arkuutta. Moni miettii, että miten osaisi vastata tähän kysymykseen niin, että kysyjä varmasti ymmärtää vastauksemme oikein ja tuntee sen, miten tärkeästä asiasta siinä meille on kyse.

En tiedä, miten …

Lisää...

Kanssasi, Herra

Tarina kertoo puutarhurista, joka oli muuttanut umpeen kasvaneen tontin kauniiksi puutarhaksi. Hän näytti ystävälleen, mitä hän oli saanut aikaan. He kiersivät tonttia ja lähes jokaisen istutuksen kohdalla puutarhuri osoitti kukkaloistoa ja sanoi: ”Katso, mitä minä tein täällä.

Puutarhan kauneutta tässäkin (Kuva Demiahl Pixabaystä)

Aikansa kuljettuaan puutarhassa hänen ystävänsä korjasi hänen sanomistaan: ”Tarkoitat toki sanoa, että ’Katso, mitä Jumala ja minä teimme täällä’. ” Puutarhuri vastasi leppoisasti hymyillen: ”Taidat olla oikeassa. Mutta sinun olisi pitänyt nähdä, missä kunnossa tämä tontti oli, kun Hän hoiti sitä yksin.

Naureskelemme puutarhurin vastaukselle, mutta jos sitä miettii vähän tarkemmin, se kertoo ihmeellisen hengellisen totuuden: me olemme Jumalan työtovereita. Tämä pätee kaikilla elämänalueilla.

Kyse ei ole siitä, etteikö …

Lisää...