Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: rakkaus

Jouluevankeliumi heprealaisille

Jouluevankeliumi Luukkaan mukaan kertoo Vapahtajan – kuninkaan – syntymästä tavallisten ihmisten arjessa. Siinä taivaallinen loisto murtautuu rahvaan arkeen.

Jouluevankeliumi on arkinen kertomus ’tytöstä ja pojasta’ tai ’miehestä ja naisesta’, jotka lähtevät matkalle ’verotoimistoon’ kaksin, mutta matkan aikana koittaa vaimon aika synnyttää esikoisensa.

Seimen äärellä (Gerard Van Honthorst)

”Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.” (Luuk. 2:4-7)

Tämä on maisema, johon joulukorttien ja jouluasetelmien tilannekin rakennetaan. Joskus asetelmassa ovat mukana paimenet tai tietäjät, …

Lisää...

Entä jos he loukkaantuvat?

Muistanet evankeliumitekstin, missä Jeesus haastaa ulkokultaisia kuulijoita tarkastelemaan mieluummin oman sydämensä tilaa kuin vahtimaan sitä, mitä toiset laittavat suuhunsa.

Kristus kiroaa fariseukset. (F.A. Ludy)

Tapaus on dokumentoitu Matteuksen (Matt. 15:10-20) lisäksi myös Markuksen evankeliumiin (Mark. 7:14-23). Markuksen versiosta puuttuu kohtaus, jonka juutalaisille lukijoille kirjoittanut Matteus on ottanut mukaan (Matt. 15:12-14). Kiinnitän huomion tässä tuohon Matteuksen taltioimaan vuoropuheluun.

”Jeesus kutsui väkijoukon luokseen ja sanoi: ”Kuulkaa ja ymmärtäkää. Ei ihmistä saastuta se, mikä menee suusta sisään, vaan mikä tulee suusta ulos, se saastuttaa ihmisen.” Silloin opetuslapset tulivat hänen luokseen ja sanoivat: ”Tiedätkö, että fariseukset loukkaantuivat, kun he kuulivat puheesi?” Mutta hän vastasi: ’Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois. Älkää heistä välittäkö, he ovat sokeita …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , |

Entä hän?

Juhannus on suomenkielinen nimi keskikesän juhlalle, jota vietetään kesäpäivänseisauksen läheisyydessä. Täällä pohjoisessa juhannus on valon juhla, jolloin keskikesä on kauneimmillaan.

Kristillinen kirkkoperinne on ’syyllinen’ siihen, miksi keskikesän juhlasta – ruotsinkielen ’midsommar’, länsimurteen ’mittumaari’ tai saksan ’mitsommer’ – on suomenkielessä tullut juhannus. Sehän tulee tietenkin Johanneksesta, koska kirkkokalenterissa juhannus on omistettu Johannes Kastajan syntymäjuhlalle.

Johanneksesta toiseen

Johanneksesta minäkin ajattelin keskikesän juhlan tiimoilla muutaman sanan jakaa. Teksti on Johanneksen evankeliumista. Siinä Jeesus ja Pietari jakavat ajatuksia Johanneksesta – tosin ei Johannes Kastajasta, vaan Johannes opetuslapsesta.

Tosin neljännen evankeliumi kirjoittaja – siis tiettävästi apostoli Johannes – ei kertaakaan mainitse itseään nimeltä. Hänet mainitaan useimmiten tekstissä arvoituksellisilla sanoilla ”se opetuslapsi, jota Jeesus rakasti” – ja niin tälläkin kertaa.

Nämä sanat kätkevät varsin syvän totuuden, …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , |

Nouse ja mene

Suurin yllätys ei tapahdu siinä, kun ihmiset kokoontuvat oikein odottamaan yllätystä. Vaikka esimerkiksi pääsiäismunista käytetään nimeä ’yllätysmuna’, ei lopulta liene suuri yllätys, kun sen sisältä löytyy jotain pientä rihkamaa. Ehkä suurempi yllätys olisikin se, että sen sisällä ei olisi mitään.

Tosi yllätys on luonteeltaan sellainen, että ennalta arvattavan tai odotetun tilanteen kesken tapahtuu jotain täysin poikkeavaa. Tämänkertainen Apostolien tekojen teksti on yllätyksen teksti tästä näkökulmasta.

Vieläkin yllättävämpää kuin ’yllätys’ tässä tekstissä on se, että me myöhemmät lukijat tuskin huomaamme kaikkein kumouksellisinta yllätystä. Suurin yllätys meille on siinä, ettemme edes hoksaa katsoa sinne, missä yllätys eteemme piirretään. Seuraamme jotain perin arkista ja odotettua, mutta tosiasiassa silmien alla tapahtuukin jotain radikaalia ja odottamatonta.

Nyt paljastan, että kyseessä on kertomus, jossa evankelista Filippos kastaa etiopialaisen hoviherran (Ap. …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , , |

Yhteyden rukous

Moni meistä on joutunut elämässään kohtaamaan kuoleman. Joku on kohdannut sitä kenties aivan lähipiirissä. Kohtaamme sen sitten läheltä tai kaukaa, se pysäyttää meidät pohtimaan varsin syvällisiä.

Jotkut kohtaavat kuoleman yllättäen, kun toiset taas saavat armon tietää kuolemansa hetken lähestyvän ja voivat alkaa varautua lähdön hetkeen. Viimeinen hetki on kuitenkin aina odottamaton.

Jeesuksen kuolema oli samaan aikaan yllätys, mutta myös jotain, mitä Jeesus tiesi varsin hyvin kohta koittavan. Vaikka Jeesus toistuvasti puhui kuolemastaan opetuslapsille ja valmisti heitä kohtaamaan tuon hetken, kuolema tuli heille arvaamatta.

Jeesus tiedosti ristinkuoleman hetken – hänen tehtävänsä ’huippuhetken’ lähestyvän. Se oli varsin ristiriitainen hetki; uhrikaritsan elämän huippuhetki on näet kuolema.

Jeesuksen syvästä tietoisuudesta kuolemansa edessä kertoo se, että kiirastorstain yössä pian viimeisen aterian jälkeen vielä matkalla Getsemaneen hän paitsi puhuu kuolemastaan, …

Lisää...

Onnellisina elämänsä loppuun asti…

Minun lapsuuteeni mahtuu joukko erilaisia satuja. Ja edelleen, kun sittemmin sain armon tulla isäksi, seurasivat sadut elämän tiellä vielä toista vuosikymmentä, kun niitä viidelle lapselle on tullut luettua ja paljon katseltuakin.

Jos satu alkaa usein sanoilla ”Olipa kerran…”, melko usein sadut loppuvat taianomaisiin sanoihin ”Ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti.” Sana, mikä tekee lauseesta taianomaisen, on ’onnellisina’. Jos jätät sen sanomatta, lause on kertaluokkaa latteampi: ”Ja he elivät elämänsä loppuun asti”. Niin, mitä sitten – niin me kaikki teemme!

Sana ’onnellisina’ tekee eron. Meitä ei kiinnosta kauanko he elivät. Sitähän ei edes sanota; ei ole merkitystä elivätkö he viikon, vuoden, vuosikymmenen vai tuhansia vuosia. Merkitystä on enemmän laatusanalla eli sillä, että he elivät ”onnellisina” – …

Lisää...

Armoa, rakkautta ja osallisuutta

Edellisen sunnuntain kirkkopyhä on nimeltään ’Pyhän kolminaisuuden päivä’. Läntisessä kirkossa jo vuonna 1334 määrättiin, että helluntain jälkeistä sunnuntaita vietetään Pyhän Kolminaisuuden juhlana. Pyhäpäivän sanomaan kiteytyy kirkon opetus Jumalan kolmiyhteisyydestä. Luonnollisesti ’Pyhän Kolminaisuuden päivä’ on myös uskontunnustuksen päivä – onhan kolminainen Jumala keskeisin osa tunnustusta.

Pyhän Kolminaisuuden päivä on salatun Jumalan juhla. Jumala ei kuitenkaan ole salattu siinä, etteikö hän olisi tehnyt ja tekisi yhä itseään tunnetuksi ihmisten keskuudessa. Päinvastoin Jumala on tehnyt kaikkensa, jotta ihminen ymmärtää hänen olevan erottamaton osa ihmiselämää.

Silti raamatuntekstit puhuvat Jumalan salatusta olemuksesta, joka ylittää ihmisymmärryksen. Jumala tulee aina olemaan ihmisen näkökulmasta salattu siinä, mitä tulee ihmisen ymmärryksen rajallisuuteen hänestä. Eli luotu kykene Luojaansa käsittämään. Tässä merkityksessä Pyhä kolminainen Jumala pysyy mysteerinä ja salattuna ihmiselle iankaikkisesti.



Lisää...