Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: rakkaus

Rajallinen tarvitsee rajat

Vanhan testamentin viisauskirjallisuuteen lasketaan kuuluvaksi Jobin kirja. Se on runollinen dialogi Jobin, hänen ystäviensä ja Jumalan välillä. Kirjassa käsitellään ihmiselämää monesta perspektiivistä.

Aidattu raja (Image by Tung Lam from Pixabay)

Neljännen puheensa loppupuolella Job sivuaa ihmiselämän katoavaisuutta (Job 14). Luku on siitä merkillinen, että se kääntyy lukijan mielessä joko toivoksi tai uhkakuvaksi sen mukaan, miltä elämä hänestä tuntuu tällä hetkellä. Toisen toivo voi olla toisen onnettomuus ja päinvastoin. Jobin näkökulma varmasti yllättää monet nykyisen hyvinvoinnin keskellä elävät ja antaa perspektiiviä ymmärtää heitä, ketkä elävät omassa ajassamme kärsimyksessä.

Jumalan asettamat rajat

Job puhuu tekstissä paitsi ihmisen rajallisuudesta myös siitä, miten ’rajaton’ Jumala on kaikessa viisaudessaan nähnyt tarpeelliseksi asettaa rajalliselle luomakunnalle ja ihmiselle sen mukana rajat. Rajaton niitä ei tarvitse, …

Lisää...

Isä ja kaksi veljestä

Tuhlaajapoikavertaus on tuttu kertomus jokaiselle Raamattua vähänkään lukeneelle. Se on ainutlaatuinen ja erikoinen kertomus, että se puhuttelee niin uskosta osatonta kuin vielä pidempäänkin Kristusta seurannutta.

Tuhlaajapoika (Image by Jeff Jacobs from Pixabay)

Voisi sanoa, että tuhlaajapoikavertaus on kokonainen oma maailmansa pienoiskoossa. Sen sanoman ymmärtää jo pieni lapsi, mutta siitä huolimatta harvassa ovat ne kasvaneetkaan kristityt, jotka ovat vertauksen sanoman sisäistäneet niin, että hallitsevat sen käytännön elämässä. Yllättävän moni varttuneempikin uskova näet löytää itsensä ainakin jossain määrin tuhlaajapojan kovasydämisen vanhemman veljen paikalta.

Kertomus tuhlaajapojasta löytyy vain Luukkaan evankeliumista, jossa se on sijoitettu viimeiseksi 15. luvun kolmen samaa teemaa käsittelevän vertauksen sikermässä: 1) vertaus kadonneesta lampaasta (Luuk. 15:1-7), 2) vertaus kadotetusta kolikosta (Luuk. 15:8-10) ja tekstimme 3) vertaus kadotetusta …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , , |

Tykkää, jaa, seuraa

Muistan hyvin tuon ajan, kun sosiaalinen media oli uusi ja se aiheutti minussakin sydämentykytyksiä ja esimerkiksi FOMOa (”Fear Of Missing Out”) eli pelkoa jäädä paitsi.

Sosiaalisen median vietävissä vai ei? (Kuva Marie Pixabaystä)

Oli pakko seurata (follow) kaikkia tuttavia sekä lisäksi trendikkäitä merkkihenkilöitä, jotka saattoivat sanoa peräti merkittävää. Jos tällainen vaikuttaja sitten viisauden mediaan kirjoitti, oli minun vuorostani pakko papukaijana se jakaa (share), että osoitin seuraavaani aikaa. Ja tietenkin minun piti myös tykätä (like) kaikesta, mitä algoritmit mediavirtaan syöttivät.

Algoritmit kehittyivät, ihminen ei. Ja niin syntyi sosiaaliseen mediaan outoja samanmielisten kuplia, joissa hoettiin omia mantroja ja luultiin, että ne ovat totuus. Muistan kuinka tällaisessa kuplassa en joskus kiireiltäni jaksanut käydä tykkäämässä jokaista hassun hauskaa sutkautusta, puhumattakaan raskaiden ihmisten vieläkin …

Lisää...

Paavalin periaatteita

Sanotaan, että lapset ovat elämän suola. Tämä pitää paikkansa, sillä aivan kuin suola tuo maun ruokaan, samoin lapset antavat elämään väriä niin hyvässä kuin joskus mielipahassakin.

Keinoälyn kuva ’aikakoneesta’, jollainen myös jokainen kirjoitettu teksti tavallaan on… (Kuva Pete Linforth Pixabaystä)

Tosin silloin tällöin kuitenkin tuntuu siltä, että ’elämän keitossa’ alkaa olla jo liikaakin makua. Näin käy etenkin, jos itse on väsynyt. Vaikka omat lapset ovatkin jo varttuneet, on vanhemmilla aina oma huolensa heistä. Silti sellainen pienten lasten arki on minulta jo pahoin päässyt unohtumaan.

Luin tänään yhtä vanhaa tekstiäni noin 20 vuoden takaa. Oli mielenkiintoista lukea sitä, koska siinä kuvattu arki tuntui epätodelliselta tänään luettuna. Tuntuu hassulta, että elämä oli niin erilaista, vaikka aikaa ei ole kulunut kuin tuo …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , |

Rakastakaamme toisiamme

Sunnuntain otsikko jatkaa pääsiäisen jälkeistä sarjaa, joka on teemoitettu Ensimmäisen Johanneksen kirjeen mukaan: ”Kulkekaamme valossa”, ”Puhdistukaamme toivossa”, ”Pysykäämme Kristuksessa”, ”Kantakaamme hedelmää” ja nyt ”Rakastakaamme toisiamme”.

Rakastakaamme toisiamme (Kuva Gerry Pixabaystä)

Otsikko ”Rakastakaamme toisiamme” on minulle nostalginen. Se vie minut uskonelämäni alkuaikohin, kun tuota laulua laulettiin aikanaan nuoren ”Nokia herätyksen” aikoina niin, että Nokian kirkko oikein raikasi. Ja olihan se helppo siellä minunkin rakastaa, kun vieressä istui silloinen tyttöystäväni ja nykyinen rakas vaimoni.

Ei varmasti kaikkia muita kirkossa olleita ollut niin helppo rakastaa, mutta siinä laulun lomassa rakkautta riitti jokaiselle – etenkin, kun siinä laulaessa kukaan ei haastanut rakkauteni rajoja. Mutta kyllä sen ymmärsi jo silloin, …

Lisää...

Kantakaamme hedelmää

Tämän sunnuntain otsikko kirkkomme saarnakalenterissa on ”Kantakaamme hedelmää”, mistä myös pitkä epistolateksti (1. Joh. 4:7-21) puhuu. Siinä aiheena on rakkauden hedelmän kantaminen.

Vesi, hedelmä – päivän teemoja… (Image by Gundula Vogel from Pixabay)

Johanneksen ensimmäistä kirjettä voidaan aiheellisesti kutsua rakkauskirjeeksi samoin kuin Johannesta itseään kutsutaan rakkauden apostoliksi. Johanneksen kirjeen tekstistä tekee meille vaikeaselkoisen ehkä se, että puhuessaan rakkaudesta Johannes todella tunsi aiheensa. Me laulamme hengellisessä laulussa ”Tunnen suurta Jumalaa vain vähän”, mutta tämä ei ollut Johanneksen laulu. Hän tunsi suurta Jumalaa ”ehkä vähän enemmän”.

Johannes oli sisäistänyt Jumalan rakkauden koko elämällään. Siitä kertoo jo sekin, että evankeliumissaan Johannes viittaa itseensä peräti viisi kertaa sanoilla ”opetuslapsi, jota Jeesus erityisesti rakasti”. Jos Johannes …

Lisää...

”Ole tervehditty, juutalaisten kuningas”

[Tämä on pitkäperjantain illan saarna, joka ’jatkui’ loppuhuipentumaan sunnuntain ylösnousemusjuhlassa.]

Getseman puutarha (Image by Kristine Matheson from Pixabay)

Pitkäperjantain evankeliumiteksti (Joh. 18:1-19:42) koostuu peräti kahdesta pitkästä luvusta, mikä tietenkin sopii juhlapäivän suomalaiseen nimeen. Pitkä se on, koska tapahtumat on kuvattu varsin tarkasti erityisesti Johanneksen evankeliumissa. Mutta pitkä tuo teksti saa ollakin, koska pääsiäisviikko kirkkovuoden huipennuksena korostaa uskomme todellista pääkohtaa.

Välillä tuntuu siltä, että kirkoissa olemme kadottaneet sen kirkkaan ytimen, joka uskollamme on. On kuin kulkisimme pimeässä metsässä ja tuikkisimme taskulampulla satunnaisesti sinne tänne ja sitten ihmettelemme, miksi kompastumme ja eksymme tuon tuostakin. Puhumme ties miestä ja parannamme maailmaa, mikä ei ole pahasta – paitsi jos oleellisin jää syrjään sen tähden. Jos valo olisi kohdistunut sinne, …

Lisää...