Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: muutos

Se on rohkeutta

Viimeisen vuoden aikana on käyty keskustelua kesä- ja talviajan tarpeellisuudesta. Ensimmäisenä kesäaika otettiin käyttöön Saksassa vuonna 1916 ensimmäisen maailmansodan aikaan. Seuraavina vuosina sen ottivat käyttöön Britannia ja Yhdysvallat. Sen jälkeen Euroopan maissa järjestelmä otettiin käyttöön asteittain. Suomi siirtyi siihen viimeisten joukossa 1981 – muistan tuon itsekin.

Kellohan se siinä.

Tiesitkö, että ennen vuotta 1878 keskustelu kesä- ja talviajasta olisi ollut absurdi, koska vasta tuolloin syntyi ajatus globaalista yhteisestä ajasta. Skotti sir Sandford Fleming ehdotti tuolloin yhteisesti sovittujen aikavyöhykkeiden käyttöönottoa. Tätä ennen kaikilla kaupungeilla oli omat aikansa. Turun aika saattoi olla aivan toinen kuin Helsingin tai Joensuun.

Elettiin aikaa, jolloin ihmiset eivät juuri kulkeneet kellon mukaan, koska heidän mielestään kello oli niin epäluotettava väline. Elämä oli rytmitetty eri tavoin – auringon …

Lisää...

Kuin kädestä taluttaen

Yksi sunnuntain teksteistä on Apostolien tekojen yhdeksännen luvun aloittava puolikas (Ap. t. 9:1-20). Se esittelee Luukkaan teoksen toisen osan päähenkilön ja kertoo hänen kääntymiskokemuksestaan – ja tässä vaiheessa tekstiä tunnemme tuon miehen nimellä Saul.

Paavalin kääntyminen ja näön palauttaminen.

Luukas mainitsee Saulin kerran tekstissään toki jo kerran aiemmin – Jerusalemin alkuseurakuntaa kohdanneiden vainojen yhteydessä. Tämä tapahtui ensimmäisen kristityn marttyyrin Stefanoksen kivittämisen yhteydessä:

Saul oli samaa mieltä kuin muut ja hyväksyi sen, että Stefanos surmattiin. Sinä päivänä puhkesi ankara vaino Jerusalemin seurakuntaa vastaan, ja kaikki muut paitsi apostolit hajaantuivat eri puolille Juudeaa ja Samariaa. Muutamat hurskaat miehet hautasivat Stefanoksen ja pitivät hänelle suuret valittajaiset. Mutta Saul tahtoi tuhota seurakunnan. Hän kulki talosta taloon, raastoi miehet ja naiset ulos …

Lisää...

Sinussa

Kannan sisälläni syvyyttä.
Kutsua, jonka Sinulta sain.
Haurasta ja niin haavoittuvaa.
Kuitenkin.

Niin täyttä totta.

Niin.
En epäile, ettetkö juuri Sinä olisi asettanut kutsua sisimpääni.
Muutenhan olisin jo luovuttanut,
antanut periksi:
antaa olla.
En voi muuttaa maailmaa.

Niin. En voikaan, en pysty enkä kykene,
en edes halua.

Jos minä muuttaisin maailmaa, niin olisiko se yhtään parempi paikka kuin tänä päivänä?
Tuskin.

Ehkäpä vielä hitusen raadollisempi.
Julmempi.
Kylmempi.

Kiitos, että minun ei tarvitsekaan muuttaa mitään.
Kiitos, että saan asettua olemaan Sinussa.

Vahvana. Täynnä voimaa.
Sinussa vahvana ja Sinun voimallasi varustettuna.
Sinun armostasi.
Ja Sinä asetat minut olemaan.
Katsomaan. Ihmettelemään.
Sinä teet. Sinä vaikutat. Sinä muutat. Sinä rakastat.

Istun kuin junassa, jonka päämäärää en vielä tiedä.
Minä vain olen ja asetun lepoon ja rauhaan.
Ja katselen.

Maisemia, …

Lisää...

Koomiset rukoilijat

Rukous on vuoropuhelu ihmisen ja Jumalan välillä. Rukouksessa jaamme tuntoja ja pyydämme Herran tulevan eri tavoin elämäämme. Rukouksessa Jumala on läsnä vuoropuhelussa kanssamme. Ajatellen rukousta tämän hetken kohtaamisena Jumalan kanssa tuntuu koomiselta, että yhteyden sijaan keskitymme rukouksessa pyytämään Jumalaa ilmestymään tulevassa ajassa, vaikka hän on läsnä juuri tuossa hetkessä kanssamme.

Mieti hetki rukousta kahdenkeskisen vuoropuhelun näkökulmasta. Mitä vuoropuhelusta kertoo se, että puhe keskittyy minun ongelmiini?Tai mitä kertoo se, että keskityn pyytämään keskustelukumppanilta alati vain apua tulevaan aikaan? Samalla unohdan, että hän on läsnä tässä hetkessä. Tällainen rukouskeskustelu kuulostaa enemmänkin esimiehen ja työntekijän kehityskeskustelulta, lainaneuvottelulta pankinjohtajan kanssa tai korjaussuunnitelman laatimiselta urakoitsijan kanssa. Tätäkö on elävä rukoussuhde?

Koomisen rukousyhteydessä tekee myös epäluottamuksemme elämään. Huolehdimme tänään tulevasta ja etsimme Jumalaa avuksi kulkemaan edellämme tulevassa ajassa, vaikka me …

Lisää...

Ole rauhassa ja muuta maailmaa

Tämänvuotinen Suomen Metodistikirkon vuosikonferenssin teema on ajatuksia herättävästi ”Ole rauhassa ja muuta maailmaa”. Otsikossa on toisaalta helpolta kuulostava kehotus ”ole rauhassa”, mutta myös toimintaan haastavat kehotuksen sanat ”muuta maailmaa”. Yhdessä niiden sanoma vieläkin suurempi; toista kehotusta ei ole ilman toista.

Käykäämme sisälle teemaan sanan ”muuttaa” kautta. Yleisesti ottaen sanalla ”muutos” on kaksinainen sointi ihmiskorvaan. Toisaalla sanaan ”muutos” sisältyy ripaus toivoa paremmasta ja näin siinä on täten varsin kutsuva sointi. Muutos kutsuu uuteen ja etenkin asioiden nykyiseen tilaan uupuneet kuulevat muutoksessa lupauksen paremmasta.

Ole rauhassa ja muuta maailmaa

Toisaalta ”muutos” voi merkitä myös jotain ei-toivottua. Näin etenkin silloin, kun muutos tapahtuu olosuhteiden pakosta tai ihminen tuntee …

Lisää...

Osallisuutemme jumalallisesta luonnosta

Lähdetään liikkeelle tutulla kertomuksella. Muistanet seuraavan tekstin? Ja uskon, että varmasti osaat sijoittaa sen myös aikajanalle ihmiskunnan historiassa.

”He kuulivat Herran Jumalan äänen hänen käyskennellessään puutarhassa illan viiletessä. Silloin mies ja hänen vaimonsa menivät Herraa Jumalaa piiloon puutarhan puiden sekaan. Mutta Herra Jumala kutsui miestä ja sanoi hänelle: Missä sinä olet?(1. Moos. 3:8-9)

Siinä on kuva siirtymästä ihmiskunnan historian valoisasta aamunkoitosta aikaan kohti illan viilentyvää tulevaisuutta. Eletään ensimmäisiä hetkiä ihmiskunnan traagisimman valinnan jälkeen – syntiinlankeemuksen.

Jakeet tiivistävät pelastushistorian ytimen muutamaan lauseeseen. Teksti alkaa tilanteen toteamisella:

He kuulivat Herran Jumalan äänen hänen käyskennellessään puutarhassa illan viiletessä.

Ihmisen todellisuus oli asua Jumalan luona, elää hänen yhteydessään. Jumala käyskenteli samassa puutarhassa, missä käyskenteli myös ihmispari. Jumala oli luonut ihmisen elämään yhteydessään …

Lisää...

 
 
 

Etsi sivustolta