Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: muutos

Pyhät miehet pyhine toimituksineen

Kerron tarinan. Tapailen sitä vapaasti ja vääntelen kieleeni ja tarkoitukseeni sopivaan muotoon. Tämä on mukaelma kertomuksesta, josta luin yhden version englanniksi Frank Violan kirjasta ”Jesus Now”, mutta kertomus ei ollut tosin hänenkään. Hänkin kertoi vain kuulleensa kertomuksen.

Tulvivat joet (Kuva Vicki Nunn, Pixabay)

Johdanto

Kertomus on tuskin tosielämästä, mutta toivon sen opettavan jotain sellaista, minkä voimme puolestamme tuoda tosielämään. Mitäpä virkaa olisi kertomuksella, joka ei mitenkään vaikuttaisi kuulijoihinsa.

Tämä on sukupolvien rajat ylittävä kertomus pyhistä miehistä, jotka asuivat pienen kylän ulkopuolella suuren joen alajuoksulla. Joki voisi olla Suomessa, missä suuret joet nekin aika ajoin tulvivat, mutta sovitaan niin, että kylä sijaitsi maassa nimeltä ”kaukana täältä”.

Asuipa pyhä mies eristyksissä pienestä kylästä. …

Lisää...

Jumalan katseen alla

Jokainen täällä maanpäällä kulkee elämänsä polun alati Jumalan katseen alla. Ei ole hetkeä, etteikö Luoja olisi läsnä. Toiselle ajatus Jumalan katseen alla elämisestä tuntuu kiusalliselta, kun taas toinen tuntee olonsa turvalliseksi.

Jumalan katseen alla (Kuva Jody Davis, Pixabay)

Toki on myös niin, että ajatus Jumalan katseen alla elämisestä vaihtelee tilanteittain. On hetkiä, kun tietoisuus hänen läsnäolostaan voimauttaa ja lohduttaa, kun taas toisinaan se jää vaivaamaan. Jälkimmäisen tapauksen piiriin kuulunee seuraava raamatunkohta.

”Ahas ei tehnyt sitä, mikä on oikein Herran, hänen Jumalansa, silmissä, niin kuin hänen esi-isänsä Daavid oli tehnyt.” (2. Kun. 16:2)

Vastaavia mainintoja jumalattomista kuninkaista on Kuninkaiden kirjassa lukuisia. Lukijan on helppo ohittaa nämä kohdat päänpuristuksella kauhistella kyseisen kuninkaan jumalattomuutta. Teemme sen tahattomasti.

Päivittelemme vaikkapa juuri Ahasin …

Lisää...

Ajan merkit

Vanhoina aikoina henkilön kuolema luonnonmullistuksen tai katastrofin seurauksena uskottiin olevan seuraus suuresta synnistä tai rikkomuksesta jumalaa / jumalia kohtaan.

Siloan tornin onnettomuus (Le tour de Siloë – James Tissot)

Vastaavasti katastrofin kohdatessa kokonaista kaupunkia, kaupungin asukkaiden ajateltiin harjoittaneen yleisesti syntiä, minkä tähden kaupunki tuhoutui eräänlaisena kollektiivisena rangaistuksena. Rangaistukset tuntuivat lähes järjestäen kohtaavan aina jotain muita kuin tulkitsijan omaa kansaa tai sosiaalista lähipiiriä. Pandemian kaltaisia globaaleja ongelmia ei tunnettu meidän aikamme laajuudella, mutta tulkintakaava olisi todennäköisesti ollut sama.

Nykyään näin suoraviivaista syyn ja seurauksen lain soveltamista harvoin tapaa, mutta toki suurten onnettomuuksien ja luonnonmullistusten yhteydessä aina löytyy heitä, ketkä poikkeuksetta tulkitsevat syyksi Jumalan tuomion. Ehkä nykyään yleisempää on etsiä syyllisiä ihmisten joukosta.

Nykyään poikkeukselliset tapahtumat tai luonnonilmiöt rinnastetaan ajan merkkeihin, …

Lisää...

Katsoa kaukaa vai astua alas?

Edellisen sunnuntain tekstissä käsiteltiin Jeesuksen opetusta rukouksesta. Siinä Jeesus käytti herättelevänä esimerkkinä fariseuksen rinnalla publikaania eli vieraanvallan vihattua virkamiestä, veronkerääjää.

Jeesus puhuu Sakkeukselle (Hole, William, 1846-1917)

Tämän päivän tekstissä tapaamme yhden tällaisen publikaanin elävänä. Kyseessä on kertomus Sakkeuksesta. Se on yksi monista kertomuksista, jotka ovat kirkkoperinteen parissa varttuneille tuttuja jo lapsuuden ajoilta. Onpa Sakkeuksesta tehty lastenlaulukin:

Sakkeus oli pieni mies,
oli pienen pieni mies.

Hän viikunapuuhun kiipesi,
että Jeesuksen näkisi.”

Oleellisin sanoma lastenlaulun sanoissa ei ole Sakkeuksen pieni koko eikä puuhun kiipeäminen, vaikka se ainakin lapsena teki vaikutuksen. Laulun tärkein sana on ”näkisi”. Tämä kertomus tuli minulle henkilökohtaiseksi ja avautui erilaisesta näkökulmasta jo vuosia sitten, kun eräs arvostamani jumalanpalvelija ja profeetta Turun suunnalta kertoi nähneensä näyn, jossa …

Lisää...

Se on rohkeutta

Viimeisen vuoden aikana on käyty keskustelua kesä- ja talviajan tarpeellisuudesta. Ensimmäisenä kesäaika otettiin käyttöön Saksassa vuonna 1916 ensimmäisen maailmansodan aikaan. Seuraavina vuosina sen ottivat käyttöön Britannia ja Yhdysvallat. Sen jälkeen Euroopan maissa järjestelmä otettiin käyttöön asteittain. Suomi siirtyi siihen viimeisten joukossa 1981 – muistan tuon itsekin.

Kellohan se siinä.

Tiesitkö, että ennen vuotta 1878 keskustelu kesä- ja talviajasta olisi ollut absurdi, koska vasta tuolloin syntyi ajatus globaalista yhteisestä ajasta. Skotti sir Sandford Fleming ehdotti tuolloin yhteisesti sovittujen aikavyöhykkeiden käyttöönottoa. Tätä ennen kaikilla kaupungeilla oli omat aikansa. Turun aika saattoi olla aivan toinen kuin Helsingin tai Joensuun.

Elettiin aikaa, jolloin ihmiset eivät juuri kulkeneet kellon mukaan, koska heidän mielestään kello oli niin epäluotettava väline. Elämä oli rytmitetty eri tavoin – auringon …

Lisää...

Kuin kädestä taluttaen

Yksi sunnuntain teksteistä on Apostolien tekojen yhdeksännen luvun aloittava puolikas (Ap. t. 9:1-20). Se esittelee Luukkaan teoksen toisen osan päähenkilön ja kertoo hänen kääntymiskokemuksestaan – ja tässä vaiheessa tekstiä tunnemme tuon miehen nimellä Saul.

Paavalin kääntyminen ja näön palauttaminen.

Luukas mainitsee Saulin kerran tekstissään toki jo kerran aiemmin – Jerusalemin alkuseurakuntaa kohdanneiden vainojen yhteydessä. Tämä tapahtui ensimmäisen kristityn marttyyrin Stefanoksen kivittämisen yhteydessä:

Saul oli samaa mieltä kuin muut ja hyväksyi sen, että Stefanos surmattiin. Sinä päivänä puhkesi ankara vaino Jerusalemin seurakuntaa vastaan, ja kaikki muut paitsi apostolit hajaantuivat eri puolille Juudeaa ja Samariaa. Muutamat hurskaat miehet hautasivat Stefanoksen ja pitivät hänelle suuret valittajaiset. Mutta Saul tahtoi tuhota seurakunnan. Hän kulki talosta taloon, raastoi miehet ja naiset ulos …

Lisää...

Sinussa

Kannan sisälläni syvyyttä.
Kutsua, jonka Sinulta sain.
Haurasta ja niin haavoittuvaa.
Kuitenkin.

Niin täyttä totta.

Niin.
En epäile, ettetkö juuri Sinä olisi asettanut kutsua sisimpääni.
Muutenhan olisin jo luovuttanut,
antanut periksi:
antaa olla.
En voi muuttaa maailmaa.

Niin. En voikaan, en pysty enkä kykene,
en edes halua.

Jos minä muuttaisin maailmaa, niin olisiko se yhtään parempi paikka kuin tänä päivänä?
Tuskin.

Ehkäpä vielä hitusen raadollisempi.
Julmempi.
Kylmempi.

Kiitos, että minun ei tarvitsekaan muuttaa mitään.
Kiitos, että saan asettua olemaan Sinussa.

Vahvana. Täynnä voimaa.
Sinussa vahvana ja Sinun voimallasi varustettuna.
Sinun armostasi.
Ja Sinä asetat minut olemaan.
Katsomaan. Ihmettelemään.
Sinä teet. Sinä vaikutat. Sinä muutat. Sinä rakastat.

Istun kuin junassa, jonka päämäärää en vielä tiedä.
Minä vain olen ja asetun lepoon ja rauhaan.
Ja katselen.

Maisemia, …

Lisää...