Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: muutos

Ajan merkit

Vanhoina aikoina henkilön kuolema luonnonmullistuksen tai katastrofin seurauksena uskottiin olevan seuraus suuresta synnistä tai rikkomuksesta jumalaa / jumalia kohtaan.

Siloan tornin onnettomuus (Le tour de Siloë – James Tissot)

Vastaavasti katastrofin kohdatessa kokonaista kaupunkia, kaupungin asukkaiden ajateltiin harjoittaneen yleisesti syntiä, minkä tähden kaupunki tuhoutui eräänlaisena kollektiivisena rangaistuksena. Rangaistukset tuntuivat lähes järjestäen kohtaavan aina jotain muita kuin tulkitsijan omaa kansaa tai sosiaalista lähipiiriä. Pandemian kaltaisia globaaleja ongelmia ei tunnettu meidän aikamme laajuudella, mutta tulkintakaava olisi todennäköisesti ollut sama.

Nykyään näin suoraviivaista syyn ja seurauksen lain soveltamista harvoin tapaa, mutta toki suurten onnettomuuksien ja luonnonmullistusten yhteydessä aina löytyy heitä, ketkä poikkeuksetta tulkitsevat syyksi Jumalan tuomion. Ehkä nykyään yleisempää on etsiä syyllisiä ihmisten joukosta.

Nykyään poikkeukselliset tapahtumat tai luonnonilmiöt rinnastetaan ajan merkkeihin, …

Lisää...

Katsoa kaukaa vai astua alas?

Edellisen sunnuntain tekstissä käsiteltiin Jeesuksen opetusta rukouksesta. Siinä Jeesus käytti herättelevänä esimerkkinä fariseuksen rinnalla publikaania eli vieraanvallan vihattua virkamiestä, veronkerääjää.

Jeesus puhuu Sakkeukselle (Hole, William, 1846-1917)

Tämän päivän tekstissä tapaamme yhden tällaisen publikaanin elävänä. Kyseessä on kertomus Sakkeuksesta. Se on yksi monista kertomuksista, jotka ovat kirkkoperinteen parissa varttuneille tuttuja jo lapsuuden ajoilta. Onpa Sakkeuksesta tehty lastenlaulukin:

Sakkeus oli pieni mies,
oli pienen pieni mies.

Hän viikunapuuhun kiipesi,
että Jeesuksen näkisi.”

Oleellisin sanoma lastenlaulun sanoissa ei ole Sakkeuksen pieni koko eikä puuhun kiipeäminen, vaikka se ainakin lapsena teki vaikutuksen. Laulun tärkein sana on ”näkisi”. Tämä kertomus tuli minulle henkilökohtaiseksi ja avautui erilaisesta näkökulmasta jo vuosia sitten, kun eräs arvostamani jumalanpalvelija ja profeetta Turun suunnalta kertoi nähneensä näyn, jossa …

Lisää...

Se on rohkeutta

Viimeisen vuoden aikana on käyty keskustelua kesä- ja talviajan tarpeellisuudesta. Ensimmäisenä kesäaika otettiin käyttöön Saksassa vuonna 1916 ensimmäisen maailmansodan aikaan. Seuraavina vuosina sen ottivat käyttöön Britannia ja Yhdysvallat. Sen jälkeen Euroopan maissa järjestelmä otettiin käyttöön asteittain. Suomi siirtyi siihen viimeisten joukossa 1981 – muistan tuon itsekin.

Kellohan se siinä.

Tiesitkö, että ennen vuotta 1878 keskustelu kesä- ja talviajasta olisi ollut absurdi, koska vasta tuolloin syntyi ajatus globaalista yhteisestä ajasta. Skotti sir Sandford Fleming ehdotti tuolloin yhteisesti sovittujen aikavyöhykkeiden käyttöönottoa. Tätä ennen kaikilla kaupungeilla oli omat aikansa. Turun aika saattoi olla aivan toinen kuin Helsingin tai Joensuun.

Elettiin aikaa, jolloin ihmiset eivät juuri kulkeneet kellon mukaan, koska heidän mielestään kello oli niin epäluotettava väline. Elämä oli rytmitetty eri tavoin – auringon …

Lisää...

Kuin kädestä taluttaen

Yksi sunnuntain teksteistä on Apostolien tekojen yhdeksännen luvun aloittava puolikas (Ap. t. 9:1-20). Se esittelee Luukkaan teoksen toisen osan päähenkilön ja kertoo hänen kääntymiskokemuksestaan – ja tässä vaiheessa tekstiä tunnemme tuon miehen nimellä Saul.

Paavalin kääntyminen ja näön palauttaminen.

Luukas mainitsee Saulin kerran tekstissään toki jo kerran aiemmin – Jerusalemin alkuseurakuntaa kohdanneiden vainojen yhteydessä. Tämä tapahtui ensimmäisen kristityn marttyyrin Stefanoksen kivittämisen yhteydessä:

Saul oli samaa mieltä kuin muut ja hyväksyi sen, että Stefanos surmattiin. Sinä päivänä puhkesi ankara vaino Jerusalemin seurakuntaa vastaan, ja kaikki muut paitsi apostolit hajaantuivat eri puolille Juudeaa ja Samariaa. Muutamat hurskaat miehet hautasivat Stefanoksen ja pitivät hänelle suuret valittajaiset. Mutta Saul tahtoi tuhota seurakunnan. Hän kulki talosta taloon, raastoi miehet ja naiset ulos …

Lisää...

Sinussa

Kannan sisälläni syvyyttä.
Kutsua, jonka Sinulta sain.
Haurasta ja niin haavoittuvaa.
Kuitenkin.

Niin täyttä totta.

Niin.
En epäile, ettetkö juuri Sinä olisi asettanut kutsua sisimpääni.
Muutenhan olisin jo luovuttanut,
antanut periksi:
antaa olla.
En voi muuttaa maailmaa.

Niin. En voikaan, en pysty enkä kykene,
en edes halua.

Jos minä muuttaisin maailmaa, niin olisiko se yhtään parempi paikka kuin tänä päivänä?
Tuskin.

Ehkäpä vielä hitusen raadollisempi.
Julmempi.
Kylmempi.

Kiitos, että minun ei tarvitsekaan muuttaa mitään.
Kiitos, että saan asettua olemaan Sinussa.

Vahvana. Täynnä voimaa.
Sinussa vahvana ja Sinun voimallasi varustettuna.
Sinun armostasi.
Ja Sinä asetat minut olemaan.
Katsomaan. Ihmettelemään.
Sinä teet. Sinä vaikutat. Sinä muutat. Sinä rakastat.

Istun kuin junassa, jonka päämäärää en vielä tiedä.
Minä vain olen ja asetun lepoon ja rauhaan.
Ja katselen.

Maisemia, …

Lisää...

Koomiset rukoilijat

Rukous on vuoropuhelu ihmisen ja Jumalan välillä. Rukouksessa jaamme tuntoja ja pyydämme Herran tulevan eri tavoin elämäämme. Rukouksessa Jumala on läsnä vuoropuhelussa kanssamme. Ajatellen rukousta tämän hetken kohtaamisena Jumalan kanssa tuntuu koomiselta, että yhteyden sijaan keskitymme rukouksessa pyytämään Jumalaa ilmestymään tulevassa ajassa, vaikka hän on läsnä juuri tuossa hetkessä kanssamme.

Mieti hetki rukousta kahdenkeskisen vuoropuhelun näkökulmasta. Mitä vuoropuhelusta kertoo se, että puhe keskittyy minun ongelmiini?Tai mitä kertoo se, että keskityn pyytämään keskustelukumppanilta alati vain apua tulevaan aikaan? Samalla unohdan, että hän on läsnä tässä hetkessä. Tällainen rukouskeskustelu kuulostaa enemmänkin esimiehen ja työntekijän kehityskeskustelulta, lainaneuvottelulta pankinjohtajan kanssa tai korjaussuunnitelman laatimiselta urakoitsijan kanssa. Tätäkö on elävä rukoussuhde?

Koomisen rukousyhteydessä tekee myös epäluottamuksemme elämään. Huolehdimme tänään tulevasta ja etsimme Jumalaa avuksi kulkemaan edellämme tulevassa ajassa, vaikka me …

Lisää...

Ole rauhassa ja muuta maailmaa

Tämänvuotinen Suomen Metodistikirkon vuosikonferenssin teema on ajatuksia herättävästi ”Ole rauhassa ja muuta maailmaa”. Otsikossa on toisaalta helpolta kuulostava kehotus ”ole rauhassa”, mutta myös toimintaan haastavat kehotuksen sanat ”muuta maailmaa”. Yhdessä niiden sanoma vieläkin suurempi; toista kehotusta ei ole ilman toista.

Käykäämme sisälle teemaan sanan ”muuttaa” kautta. Yleisesti ottaen sanalla ”muutos” on kaksinainen sointi ihmiskorvaan. Toisaalla sanaan ”muutos” sisältyy ripaus toivoa paremmasta ja näin siinä on täten varsin kutsuva sointi. Muutos kutsuu uuteen ja etenkin asioiden nykyiseen tilaan uupuneet kuulevat muutoksessa lupauksen paremmasta.

Ole rauhassa ja muuta maailmaa

Toisaalta ”muutos” voi merkitä myös jotain ei-toivottua. Näin etenkin silloin, kun muutos tapahtuu olosuhteiden pakosta tai ihminen tuntee …

Lisää...

 
 
 

Etsi sivustolta