Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: Herra

Se on pienestä kiinni

Esitänpä sinulle saman kysymyksen, jonka vanginvartija aikanaan esitti Paavalille ja Silakselle: ”Mitä minun on tehtävä, että pelastuisin?(Ap. t. 16:30).

Tätäkö vain on ”suun tunnustus”? (Kuva Peggy und Marco Lachmann-Anke Pixabaystä)

Tämä on varmastikin se kysymys, minkä toivomme mahdollisimman monen esittävän vilpittömin aikein ja tosi tarkoituksella. Tämän kysymyksen mekin toivoimme kuulevamme, kun olimme edustamassa Herraamme paikallisilla markkinoilla yhteiskristillisellä markkinateltalla.

Rehellisyyden nimissä on varmaan myös todettava, että vaikka toivomme kuulevamme tuon kysymyksen monien niiden meille rakkaiden ihmisten suusta, joita muistamme rukouksin, niin kysymys herättää monessa meissä myös pientä arkuutta. Moni miettii, että miten osaisi vastata tähän kysymykseen niin, että kysyjä varmasti ymmärtää vastauksemme oikein ja tuntee sen, miten tärkeästä asiasta siinä meille on kyse.

En tiedä, miten …

Lisää...

Minun Herrani ja seurakunnan pää

Tällä kerralla sukelletaan suoraan syvään päätyyn. Menen suoraan asiaan kahden Paavalin kirjeen sitaatin myötä. Niillä esittelen sinulle ystäväni Kristuksen, joka on Herra ja seurakunnan pää.

Palazzo vecchio – herruden palatsi Firenzessä. (Kuva Marco Massimo Pixabaystä)

”Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. . . Onhan kirjoitettu: ”Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu.” (Room. 10:9, 13)

”Hän on myös ruumiin pää, ja ruumis on seurakunta. Hän on alku. Hän nousi esikoisena kuolleista, jotta hän olisi kaikessa ensimmäinen.” (Kol. 1:18)

Kristukselle kuuluu herruus (engl. lordship) ja päällikkyys (engl. headship). Hän on Herra ja päällikkö. Tästä eteenpäin käytän päällikkyyden sijaan sanaa johtajuus, koska …

Lisää...

Armoa miehiseen itsetuntoon

Miehenä tai naisena oleminen on ihmiskunnan vanhimpia ongelmia. Tällä kertaa keskityn miehuuteen. Avaus kuulostaa lattealta, eikö vain? Sitä se onkin. Annetaan latteudelle kuitenkin mahdollisuus kertoa jotain uutta.

Mitä mietit matkoillasi, mies? (Kuva Hermann Traub Pixabaystä)

Oivallus on siinä, että miehuuteen, kuten naiseuteenkin, on liittynyt sama olemisen ongelma, vaikka uskotellemme, että miehisyyden ongelmat koskevat erityisen vain nykypäivän miestä. Ehkä juuri tänään ongelmat ovat erityisen kipeitä, koska satumme itse elämään niissä, ja ne ovat siten ikävän lähellä meitä.

Miehisyyden mallit perinteisesti keskittyvät suorittamiseen. Täytyisi osata ja pystyä kaikkeen, ottaa suuria riskejä ja voittaa pelkonsa. Toisaalla taas miehen odotetaan mukautuvan ja huomioivan myös pehmeät arvot. Täten moderni mies kantaa paitsi perinteisen roolimallin, myös ylimääräisen taakan perinteisten roolimallien rikkojana. Jos kysyy, mistä on …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , , , , |

Ihmisiä me vain olemme

Normaaliin elämään kuuluu läheiset ihmissuhteet, yhteenkuuluvuuden tunteen ja läheisyyden kokeminen sekä toisista ihmisistä välittäminen. Joskus ihminen voi olla pakonomaisen riippuvainen toisesta ihmisestä. Tällöin puhutaan ilmiöstä nimeltä läheisriippuvuus. Läheisriippuvuus voidaan määritellä esimerkiksi näin:

Apostolit Paavali ja Barnabas Lystrassa.(Willem de Poorterin maalaus, 1630)15

Läheisriippuvuus on ilmiö, jossa ihminen on pakonomaisen riippuvainen toisesta ihmisestä, esimerkiksi puolisostaan, lapsestaan, aikuinen ihminen esim. äidistään, jostain muusta lähimmäisestään, asiakkaastaan tai jostain ’mahdottomasta’ rakkaudestaan. Läheisriippuvaiseksi luonnehditaan myös henkilöä, jolla on pakonomainen tarve kantaa vastuuta muista.

Läheisriippuvuuden taustalla ovat usein heikko käsitys omasta itsestä ja huono itsetunto. Käytännössä on vaikea vetää selkeää rajaa, milloin ihminen on läheisriippuvainen ja milloin hänen riippuvuus on normaalia kiintymystä toiseen ihmiseen.

Joka tapauksessa puhutaan sitten läheisriippuvuudesta tai kiintymyksestä toiseen ihmiseen, liikutaan vaarallisilla …

Lisää...

Kenen orja?

Kuluneen poikkeuksellisen vuoden aikana olen lukenut muutamien stoalaisten filosofien ajatuksia. Stoalainen ajattelu on antanut perspektiiviä kohdata arjen haasteet hillityn rauhallisesti.

Senecan kuolema (Manuel Dominguez Sanchez, El suicidio de Seneca)

Pääasiassa olen mieltynyt suuntauksen myöhempien vaikuttajien Senecan ja Marcus Aureliuksen tuotantoon. Tällä kertaa esitän lyhyen sitaatin Senecan kirjeistä Luciukselle. Kirjeet Luciukselle on 124 kirjeen kokoelma, jossa Seneca käsittelee laajasti moraalikysymyksiä.

Johtakoon siis Seneca meidät aiheeseeni, kun pohdin kysymystä orjuudesta. Orjuudella viittaan itsensä orjuuttamiseen, kun ihminen hukkaa vapautensa ja tavalla tai toisella sallii itsensä orjuutettavan.

Senecan matkassa

Seneca oli ajanlaskumme ensimmäisen vuosisadan roomalainen filosofi, kirjailija, konsuli ja valtiomies. Poliittisen pelin seurauksena Claudius lähetti hänet Korsikalle maanpakoon, mutta vajaan kymmenen vuotta myöhemmin vallan vaihduttua keisarinna Aggrippina tuotti Senecan takaisin hoviin. …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , , |

Jeesus on Herra

Kuulet kadulla lauseen ”Jeesus on Herra”. Mitä on ensimmäinen ajatuksesi? Onko se kenties jotain seuraavan suuntaista: ”Todella, näin on!”, ”No, joo…” vai ”vieläkö tuotakin joku jaksaa hokea?” Tätä vanhaa kristologista tunnustustaJeesus on Herrapidetään ’kuluneena’ iskulauseena, vaikka se sisällöllisesti määritteleekin uskomme ytimen oikein.

Kyrios – Herra.

Sanat Jeesus ja Herra ovat kulkeneet ’sanaliittona’ seurakunnan alkuajoista alkaen. Hyvä esimerkki siitä on apostoli Paavalin kirjeisiinsä lähes sanasta sanaan samassa muodossa liittämä lopputoivotus, joka alkaa tutulla sanaliitolla:

Herran Jeesuksen armo olkoon teidän kanssanne(Ef. 6:24; 1. Kor. 16:23; 2. Kor. 13:14; 1. Tess. 5:28; 2. Tess. 3:18; Filem. 1:25)

Lause ”Jeesus on …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , |

Palvonnan syvyys

Sanaan palvonta liitetään varsin monenlaisia merkityksiä. Mielenkiintoista on myös se, että monesti oma käsityksemme palvonnasta on omasta näkökulmasta katsottuna oikeampi kuin muut. Näin silti, että palvontaa ei voi mitata sen ulkoisen ilmentymän perusteella, koska kyse on syvyydeltään sydämen tasolla koskettavasta asiasta. Luetaanpa lyhyt ote Ilmestyskirjasta.

Palvonnan monet värit

Loput ihmiset, ne jotka eivät kuolleet näihin vitsauksiin, eivät kuitenkaan lakanneet palvomasta kättensä töitä. He kumarsivat yhä pahoja henkiä ja kullasta, hopeasta, pronssista, kivestä ja puusta tekemiään jumalankuvia, jotka eivät voi nähdä, eivät kuulla eivätkä kävellä. He eivät kääntyneet, he eivät luopuneet murhatöistään eivätkä taioistaan, eivät siveettömästä elämästä eivätkä varastamisesta.(Ilm. 9:20-21)

Ihmettelet varmaan, miten palvonta ja siteerattu tekstin liittyvät toisiinsa. Toki sekä otsikko että teksti sisältävät sanan …

Lisää...