Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: synti

Ajatuksia kuuliaisuudesta

Seuraava psalmin tekstin alku kuulostaanee tutulta. On mahdollista, että psalmi 40 on sinulle jo entuudestaan tuttu, mutta ehkäpä olet lukenut tekstin Heprealaiskirjeestä, jossa sen kirjoittaja siteeraa psalmia (Hepr. 10:5-10).

Äärimmäinen kuva kuuliaisuudesta. (Kuva Hands off my tags! Michael Gaida Pixabaystä)

Teurasuhria ja ruokauhria sinä et halua, polttouhria ja syntiuhria sinä et pyydä, mutta sinä teit minulle kuulevat korvat. Siksi minä sanoin: ’Nyt olen tullut, Herra. Kirjaan on kirjoitettu, mitä minun pitää tehdä. Jumalani, minä täytän mielelläni tahtosi, sinun lakisi on minun sydämessäni.’ Minä julistan sinun vanhurskauttasi temppeliin kokoontuneelle kansalle, en lakkaa siitä puhumasta. Herra, sinä tiedät sen! Minä en ole pitänyt vanhurskauttasi omana tietonani, olen puhunut sinun uskollisuudestasi ja pelastusteoistasi. En ole salannut juhlakansalta, kuinka hyvä ja …

Lisää...

Pyyteetöntä hyvää vai…

On mukavaa keskustella asioista periaatteessa ja teoriassa etenkin silloin, kun ne eivät kosketa henkilökohtaisesti. Usein me kristityt – etenkin meidän pappien ammattikunta – koemme olevamme pelastuksen ja synnin asiantuntijoita, mikä on minusta varsin erikoista.

Tässä maailmassa autettavia ja auttamista riittää meille jokaiselle. (Kuva Q K Pixabaystä)

Erikoista tässä asiantuntijuudessa on ensinnäkin se, että emmehän me käytännössä tiedä pelastuksesta oikeastaan muuta kuin sen, että olemme Kristuksen sovitustyön perusteella pelastetut yksin armosta. Olemme siis enemmänkin pelastuksen ’käyttäjiä’ kuin asiantuntijoita. Se on vähän niin kuin autolla ajaminen tekisi meistä autotekniikan asiantuntijoita. Toki olemme kokemusasiantuntijoita pelastuksesta, mutta siihen asiantuntijuus sitten loppuukin.

Synnistä me tiedämme sen sijaan huomattavasti enemmän. Meillä jokaisella on synnissä rypemisestä omakohtaista kokemusta vaikka muille jakaa – vieläpä ihan tuoretta sellaista …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , |

Tahroja ja tahraisia tekoja

Tänään harjoitetaan ”käytännön teologiaa”. Muistele hetki, milloin viimeksi olet syönyt keittoa? Ehkä otit keittoa ensin kauhalla kattilasta lautaselle. Sitten mahdollisesti leikkasit kyytipojaksi palan leipää ja voitelit sen. Kaadoit lasiin kenties vettä ruokajuomaksi. Asetit ruoan eteesi ja aloit syömään keittoa lusikalla.

Keittoa syömässä… silmät avoinna vai kiinni? (Kuva ivabalk Pixabaystä)

Jatkoit tätä toimenpidettä kunnes ruoka oli syöty ja tulit kylläiseksi. Kun sitten korjasit ruokailun jälkeen astiat, jäikö pöydälle (tai paidalle) keittotahroja, ehkä myös leivän muruja? No, ei tietenkään, olethan sinä siisti ihminen.

Miten on, olivatko sinun silmäsi avoinna ruokaillessasi? Entä söitkö valoisassa vai pilkkopimeässä? Kokeilepa tehdä sama silmät kiinni tai pimeässä. Syötyäsi avaa silmät, laita valot päälle tai odota auringon nousuun.

Näin toteutuu esimerkinomaisesti Paavalin Efesoksen seurakunnalle kirjoittamat sanat ” …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , |

Katse Vapahtajaan!

Kerran kahleissa, nyt vapaa! (Kuva orythys Pixabaystä)

Me olemme vapaat, koska Kristus on antanut meille vapauden synnistä. Hän elää, että meillä on toivo. Kristus osti omansa vapaiksi ja tästä syystä sen enempää sinun kuin minunkaan vapauteni ei perustu tekojemme ylivertaisuuteen. Me elämme ostovapaudessa; meidät on ostettu vapaiksi, itse emme vapauttamme ole ansainneet.

Olen vapaa, koska Kristus on vapauttanut minut synnin otteesta. Se en ollut minä – oman elämäni pieni Houdini, joka olisi keplotellut itsensä vapaaksi kahleista. Ei, vapaus on yksin Kristuksen työ ja minun osani hänen armostaan.

”Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.” (Gal. 5:1)

Paavali julistaa tässä tätä samaa vapautta, mistä aloitin tekstini alussa. Hän kuitenkin jatkaa ajatusta kehotuksella …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , , |

Jätä taakkasi Herran huomaan

Elämäni varrelle mahtuu monia sukulaisten merkkipäiviä, juhlia ja muita kokoontumisia. Puheiden ja muun ohjelman välissä usein on laulettu joitain yhteislauluja. Yksi useimmin toistuvista lauluista on Lina Sandellin vuonna 1865 kirjoittama virsi ”Päivä vain ja hetki kerrallansa”, jonka on vuonna 1900 suomentanut Julius Engström.

Taakan kantaja. Taakka on taakka, on se sitten hyvä tai ei. (Kuva Simon Allen, Pixabay)

Tämä virsi on virsikirjassamme numerolla 338. Lainaan siitä tähän ensimmäisen säkeistön.

Päivä vain ja hetki kerrallansa, siitä lohdutuksen aina saan.
Mitä päivä tuokin tullessansa,
Isä hoitaa lasta armollaan.
Kädessään hän joka päivä kantaa,
tietää kaiken, mitä tarvitsen,
päivän kuormat, levon hetket antaa,
murheen niin kuin ilon seesteisen.
(Virsi 338)

Tämä tutun virren ensimmäinen säkeistö …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , , , , , |

Valkeuteen

Johanneksen kirjeet ovat Jeesuksen opetuslapsen, apostoli Johanneksen, vanhuuden päivinä kirjoittamia ohjeita seurakunnille. Ensimmäisessä kirjeessään Johannes vastustaa jonkin sorttista gnostilaista harhaoppia. Näin siksi, että se oli valloittanut puolelleen kirjeen vastaanottajia paikallisissa seurakunnissa.

”Light of the World – Peace” ( Peace Wall in Hamilton, New Zealand)

Näiden harhautuneiden opettajien oppi kielsi Kristuksen lihaksitulemisen siksi, että he kuvittelivat ainoastaan hengen edustavan hyvää, kuten kreikkalaisessa maailmassa yleisesti tuolloin uskottiin. Se oli looginen päätelmä sen pohjalta, mitä ihmiset yleisesti asiasta ajattelivat. Ikävä kyllä tämä muuten ’hyvä’ ajatus ei vain sopinut ylösnousemus todellisuuteen.

Sen lisäksi, että harhautuneet opettajat eksyttivät laumaa hengellisesti arveluttaville poluille, he eksyttivät heitä myös moraalin alueilla. Jos tämä ruumis oli vain alhainen maja, se oikeutti elämään moraalittomasti, koska ruumiin synnillä ei ollut otetta …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , , , |

Vapaus menneestä

Vuosisatoja sitten ammatti periytyi isältä pojalle. Isät paitsi kasvattivat poikansa Herran nuhteeseen, he kouluttivat heidät itse osaamaansa ammattiin. Sillä tavoin suutarin pojasta tuli suutari, sepän pojasta seppä, jne. Perinne näkyy aikanamme enää vain muutamissa sukunimissä, kuten Seppä, Seppänen tai Suutarinen.

Käsi kädessä, isältä pojalle (Kuva chin1031, Pixabay)

Nykypäivänä ei isältä pojalle enää periydy juuri muuta kuin tuo sukunimi ja omaisuus. Tosin poikkeuksiakin on; esimerkiksi monen näyttämötaiteilijan jälkeläisistä on tullut vanhempiensa työn jatkajia, samoin käy vielä kauppiassuvuissa ja urheilussa.

On tietty rehellisyyden nimissä myönnettävä, että edelleen yllättävän paljon ominaisuuksia siirtyy verenperintönä isältä pojalle. Geneettisen perimän lisäksi monet luonteenpiirteet, tavat ja taipumukset tuntuvat siirtyvän sukupolvelta toiselle. Ehkäpä juuri siksi historian saatossa useat filosofit ja uskonmiehet ovat pysähtyneet miettimään, että periytyykö …

Lisää...