Back to Top


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Tag Archives: synti

Vihaa syntiä, älä syntistä

Jos keskusteluissa sivutaan jotain synniksi tunnistettua asiaa, kuulee tuon tuosta tällaisen ’moton’: ”vihaa syntiä, mutta älä syntistä”. Positiivisemmin saman asian voi sanoa näinkin: ”rakasta syntistä, mutta älä syntiä”. Yleensä tosin siitä kuulee siteerattavan tuota ’vihaisempaa’ versiota.

Kenet näet astuessasi pelin eteen? Rakastatko?

Ohje ”vihaa syntiä, mutta älä syntistä” on yksi monista ”helpommin sanottu kuin tehty” -ohjeista. Ainakin sillä perusteella, kun ajattelen, miten tuota ohjetta käytännössä sitten sovelletaan. Kovin helposti katoaa raja siinä, missä tekemiseen kohdistettu puhe menee henkilökohtaisuuksiin.

Jos asioista puhutaan muka kylminä faktoina tai periaatteina, tällöin ”vihaa syntiä, mutta älä syntistä” kuulostaa hiusten halkomiselta. On perin hankala tehdä ero ihmisen tekojen ja hänen persoonansa välillä. Miten voit vihata sitä, …

Lisää...

Gehasin tie

Edellä käsittelin Toisen kuningasten kirjan 5. luvun alkuosaa otsikolla ”Uskon, en, tahtoisin uskoa”. Silloin puhuin uskosta ja siitä, miten Jumala johdatti syyrialaisen sotapäällikkö Naamanin luokseen (2. Kun 5:1-14). Nyt on luvun loppuosan vuoro. Siinä päähenkilö on Gehasi, Elisan palvelija.

Elisa kieltäytyy ottamasta vastaan Naamanin lahjaa (Jacob deWet)

Ensimmäisessä kertomuksessa Naaman kulki hyvän matkaa Syyriasta pohjoisen Israelin pääkaupunkiin Samariaan, sieltä profeetta Elisan kotiin ja vielä Jordanin rannalle. Kuljettu matka ei silti ollut mitään verrattuna siihen matkaan, jonka hän kulki toivoon ripustautuneen ehkä horjuvankin uskon varassa vieraan kulttuurin ja erilaisten koettelemusten läpi ennen kuin usko muuttui näkemiseksi. Ja miksikö Jumala kuljetti häntä pitkän matkan? Olisihan hän voinut vastata Naamanin pyyntöön lyhyemmän kaavan mukaan.

Matka oli tarpeen, koska Jumala tahtoi …

Lisää...

Posted in Jori, Saarnat | Tagged , , , , , , |

Anteeksi!

Päivän evankeliumin tekstissä (Matt. 18:21-35) Pietari kysyy Jeesuksesta kysymyksen, joka kuuluu taas joukkoon ’tiedollisesti helppo, mutta käytännön toteutus horjuu. Pietari kysyi:

”Herra, jos veljeni yhä uudestaan tekee väärin minua kohtaan, niin kuinka monta kertaa minun on annettava hänelle anteeksi? Peräti seitsemän kertaako?” (Matt. 18:21)

Epistolateksti Roomalaiskirjeestä (Room. 14:1-12) jatkaa samasta aiheesta toisesta tulokulmasta katsottuna tekstissä, jossa pohditaan vastuullisuutta Jumalan edessä, mutta myös vastuullisuutta ’kielen tuomiovallan’ käyttäjinä.

”Kuinka sinä voit tuomita veljesi? Tai sinä toinen, kuinka voit halveksia veljeäsi? Kaikki me joudumme Jumalan tuomioistuimen eteen.
. . .
Jokainen meistä joutuu tekemään Jumalalle tilin itsestään.” (Room. 14:10,12)

Anteeksiantoon ajatus tuomiosta sekin kulminoituu – ainakin meidän syyllisten näkökulmasta. Anteeksi antamisen äärelle johtaa myös tämän sunnuntain Vanhan testamentin teksti (1. Moos. 50:15-21), joka on kertomus anteeksiantamisesta …

Lisää...

 
 
 

Etsi sivustolta