Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: Kristus

Kristukseen juurtuneena

Menneenä kesänä ei kenenkään tarvinnut palella. Lämpöä riitti. Välillä jopa niin, että voimat eivät enää riittäneet mihinkään muuhun kuin riittävästä nestetasapainosta huolehtimiseen ja varjossa makailemiseen. Kesä tuntui suorastaan paluulta lapsuuteen, jolloin kesät olivat aina lämpimiä ja talvella oli aina lunta. No, aika tietysti kultaa muistot, varmasti mukaan mahtui myös lumettomia talvia ja viileitä kesiä.

Tämän kesän hellelukemilla oli kuitenkin toinenkin puolensa: maa kaipasi kipeästi vettä. Satoiko viime kesänä tämänkin kesän sadekiintiö jo täyteen..Edellisvuoden kesään nähden tämä oli aivan päinvastainen kesä; viime kesänä kaivattiin aurinkoa ja lämpöä, nyt taas vedelle olisi ollut tilausta.

Ikkunastamme näkyvät korkeat männyt ja kuuset eivät juurikaan helteestä kärsineet. Niiden juuret ulottuvat syvälle maanpinnan alapuolelle, joten ne eivät ole niin alttiita säiden vaihtelulle kuin muut kasvit. Juuret eivät vain auta puuta saamaan …

Lisää...

Kategoria Elisa | Avainsanat , , , , , , |

Minä olen maailman valo

Tämän kerran teksti jatkaa sarjaa Jeesuksen ”minä olen” -julistautumista ja nyt on vuorossa ”minä olen maailman valo {KR38: valkeus}”. Minä olen – eli kreikan ”ego eimi” – on viittaus heprean JHVH -tetragrammiin. Jokainen julistuksista tuo esiin jonkin piirteen Jumalan persoonasta, kuten tässä ”valkeus tai valo”.

Johannes mainitsee ”maailman valo” -julistuksen ensimmäisen kerran evankeliumin kahdeksannessa luvussa. Nimitän tässä ensimmäistä julistautumista ’valon’ teologiseksi julistukseksi. Toisen kerran Jeesus julistautuu valkeudeksi seuraavassa luvussa sokeana syntyneen miehen parantamisen yhteydessä. Sitä nimitän ’valon’ julistukseksi voimassa.

Ensimmäinen julistautuminen

Aloitetaan valon ’teologisesta julistuksesta’. Oli lehtimajajuhlan aika (Joh. 7:10,14) ja Jeesus oli lähtenyt hänkin juhlille. Jeesus siis vietti juutalaisen tavan mukaan juhlaa Jerusalemissa. Julistus seuraa tekstissä välittömästi Jeesuksen ja aviorikoksesta tavatun naisen kohtaamista (Joh. …

Lisää...

Minä olen Tie, Totuus ja Elämä

Johannes on koonnut evankeliumiinsa Jeesuksen ’ego eimi’ eli ’minä olen’ -julistuksia vertauskuvalliset seitsemän kappaletta. Seitsemän on Jumalan luku ja Jumalan nimen kanssa olemme tekemisissä myös ’ego eimi’ -julistuksen kanssa. Tekstin julistus ”tie, totuus ja elämä” on järjestyksessä kuudes (Joh. 14:6).

Kreikankielisessä tekstissä Jeesus käyttää puheessa sanoja ’ego eimi’ sen sijaan, että hän puhuisi käyttäen tavanomaista lyhyempää ilmausta ’eimi’ eli ’olen’. Pidempi ’ego eimi’ oli arkikielessä epätavallinen harvoin käytetty ilmaus, mikä entisestään korostaa sanaparin eritysmerkitystä. Johannes viittaa sillä Jumalan itseilmoittamaan nimeen ’Jahve’ eli ”minä olen”. Jeesuksen aikaan paljon käytetty Vanhan testamentin kreikannos eli Septuaginta (LXX) kääntää Jumalan nimen hepreankielisestä samalla ilmaisulla esimerkiksi seuraavassa tutussa kohdassa:

Jumala sanoi Moosekselle: ’Minä olen se joka olen.’ Hän sanoi vielä: ’Näin …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori, Sarjat | Avainsanat , , , , , |

Taivaallisen Ohjastajan matkassa

Kun lähdemme matkalle, meillä on yleensä määränpää, jota kohti kuljemme. Jokainen, joka on ollut lasten kanssa matkalla samassa autossa, on usein kuullut kysymyksen: Koska ollaan perillä? Matka tuntuu pitkältä ja ajoittain myös ehkä kovin tylsältäkin. Varsinkin jos matkan määränpää on joku tosi kiva paikka, kärsivällisyyttä itse matkan tekemiseen ei tunnu riittävän.

Samoin voi käydä myös meille uskoville elämän matkaa tehdessä yhdessä Kristuksen kanssa. Kun tiedämme määränpään minne olemme matkalla tai kun Jumala antaa meille näyn tulevaisuudessa olevasta tehtävästämme Hänen valtakunnassaan, mekin voimme odottamaan perillepääsyä matkasta nauttimisen sijaan. Unohdamme kokonaan matkan tekemisen tärkeyden. Matkalla me saamme tarpeellisia eväitä tulevaa varten ja saamme aina välillä pysähtyä nauttimaan Kaikkivaltiaan Luojamme luomasta kauneudesta. Pysähtyessämme myös muistamme sen, kenen asioilla liikumme ja kuka ohjastaakaan autoamme. Emmehän täysin tiedä, miltä perillä …

Lisää...

Oma polkuni seurakuntatyöntekijäksi

Tullessani uskoon vuonna 1993 sain Jumalan kutsun valtakunnan työhönsä. En varmastikaan vielä silloin tiennyt, että kyseessä todellakin on JUMALAN kutsu eikä vain oma halu palvella Herraa.

Vuodet kuluivat, ensin syntyi kaksi lasta, joiden jälkeen menin töihin, kauppaan myyjäksi. Kolme ja puoli vuotta ehdin olla töissä, kunnes kolmas lapsemme syntyi. Hoidin ystäväni lasta omien lasteni ohessa pari vuotta, kunnes neljäs ja viides lapsemme syntyivät. Viimeisen synnyttyä tiesin, että tämä on se lapsiluku, jonka Jumala on meille tarkoittanut. Niinpä aika oli jonkun muun..

Jumala oli alkanut vetämään minua entistä läheisempään suhteeseen kanssansa jo ennen viidennen lapsemme syntymistä. Olin löytänyt oman tapani olla Jumalaa lähellä ja palvoa Häntä, nimittäin ylistyksen ja palvomisen. Hän sai huomioni ja kiitokseni, ja koin, että kaikki mitä minulla on, kuuluu Hänelle: koko elämäni, …

Lisää...

Sydämen hiljaisuus

Näin joulun lähestyessä on hyvä pysähtyä ja jäädä miettimään oman sydämen tilaa suhteessa Herraan Jeesukseen Kristukseen. On niin helppoa mennä ja touhuta ympäriinsä, ja joulunaika antaa siihen ns.”virallisen luvankin”. Kaikki muut tekevät myös niin ja varsinkin jouluna. Jouluun ikäänkuin kuuluu kiire ja kaiken valmiiksi saaminen täydellistä aattoiltaa varten. Valmistamme kyllä ulkoisesti asioita: hankimme kaiken tarvittavan jouluateriaa varten, ostamme lahjat läheisillemme, varaudumme kynttilöillä hautuumaalla käynteihin yms. Mutta osaammeko me tämän ajan ihmiset valmistaa sydämiämme vastaanottamaan joulun Sanomaa, joulun todellista Herraa sydämiimme ja kuunnella Hänen ääntään hiljaisuudessa?

Joulun Herra on Jeesus Kristus, joka syntyi pienenä vauvana reilut 2000 vuotta sitten halpaan seimeen. Betlehemissä ei ollut nykyajan mukavuuksia, mutta ei myöskään sitä ääntä ja meteliä, mitä tänä päivänä kuulemme ehkä jo välillä liikaakin autojen ym.yleistyttyä kaiken kansan kulkuneuvoiksi. …

Lisää...

Kategoria Elisa, Kynästäni | Avainsanat , , , , , |

Kaksin käsin

1700-luvun metodistiliikkeen perustaja John Wesleyllä oli erityinen kyky viestiä kristillisen uskon sisältöä varsin käytännönläheisellä tavalla. Enemmän kuin teologina Wesley ansioitui kehittämällä rakenteita ja menetelmiä, jotka auttoivat ihmisiä harjoittamaan uskoa jokapäiväisessä elämässä.

Mainittujen menetelmien tähden metodistisen herätyksen seuraajia alettiin kohta kutsua pilkkanimellä ’metodisti’, koska ulkopuolisen näkökulmasta nämä ’metodistit’ harjoittivat jonkinlaisia metodeja elämässään. Niin kuin aikanaan kävi sanalle ’kristitty’ samoin kävi sanalle ’metodisti’, eli liikanimi vakiintui herätysliikkeen ja kirkkokunnan nimeksi.

Metodit, joista liike sai nimensä, liittyivät pääosin tämän pyhitystä painottavan liikkeen kokoontumisiin pienryhmissä. Yksinkertaistaen Wesleyn ’metodit’ olivat hänen oman aikansa vastaus siihen, miten ihmiset löysivät elämässään periaatteen, jota nimitän kahden käden periaatteeksi.

Nimittäin pohjimmiltaan Jumalan pyhitystyö ja uskovan kristillinen kasvu on kaksisuuntainen tai ’kaksikätinen’ prosessi. Toisella kädellä me otamme elämästämme asioita ja nostamme ne yhdessä Jumalan …

Lisää...