Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: Kristus

Tule ja katso

Lämmittelyksi kerron lapsuudestani 6-vuotiaana tilanteen, kun edesmennyt setäpuoleni teki minuun ilmeisesti lähtemättömän vaikutuksen, koska puhun siitä vieläkin. Tämä pieni kertomus valaisee myös evankeliumitekstiä, jossa Natanael kohtaa Jeesuksen.

Patsas Jeesuksesta. Tunnetko persoonan kuvan takaa? (Image by Gabriela Motta from Pixabay)

Orvo oli minulle jostain syystä Arska-setä, koska Arskana kaikki tuntemani ihmiset hänestä puhui. Hänellä oli tapana poiketa kyläilemään ja pyytämään pientä vippiä isältäni silloin, kun häneltä oli rahat lopussa pitkän ’juhlinnan’ jälkeen. Huolimatta melko kosteasta elämäntavasta ja rankemman puoleisesta juhlinnasta, hän oli kuitenkin pohjimmiltaan kelpo mies, joka elätti itsensä raskaalla rehellisellä työllä ja maksoi aina velkansa takaisin isälleni.

No, joka tapauksessa Arska-setä oli taas kerran poikennut kylään ja tuli puheeksi, että minä aloitan koulun kohta kesän jälkeen. Setä kyseli minulta, …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , , , , |

Joulun ilosanoma

Luukkaan toisen luvun teksti on tuttu jokaiselle. Nämä Luukkaan taltioimat tapahtumat ovat vuosisatojen varrella vakiinnuttaneet asemansa ’virallisena’ perinteisenä jouluevankeliumina.

Jotain tällaista on mielikuva, joka syntyy jouluevankeliumista :-) (Kuva PublicDomainPictures Pixabaystä)

Toki tunnemme myös Matteuksen jouluevankeliumin tapahtumat, mutta varsinaisena jouluevankeliumina suurin osa ihmisistä tuntee nimenomaan Luukkaan evankeliumin tekstin.

”Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa. Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän …

Lisää...

Kenen ovat kullat ja hopeat?

Joulun alla tasapainoilemme monella eri tavalla antamisen ja saamisen kysymysten kanssa. Joulun odotus on toisaalta antamisen aikaa, mutta se on myös saamisen aikaa.

Kullat, ehkä hopeatkin :-) (Kuva istara Pixabaystä)

Toisaalta mietimme, mitä antaisimme rakkaillemme lahjaksi, mutta toisaalta puntaroimme, että kenelle kaikille ylipäätään paketti pitäisi antaa? Ja pitäisikö olla muutama nimetön varapaketti heitä varten, jotka olemme kenties luettelosta unohtaneet, koska aina on joku joka antaa paketin, vaikka emme olekaan siihen ’varautuneet’.

Jouluna siis annamme omastamme toisille – ja ehkä myös oletamme toisten tekevän niin meille. Onko joulu sitten antamisen vai saamisen juhlaa – kas siinäpä kysymys? Kulutus- ja paketinvaihtojuhlaa se ainakin on. Eli tällä tavoin jouluna ”kullat ja hopeat” vaihtavat omistajaa kiivasta tahtia.

Ehkäpä joulun alla on …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , , , , , |

Jätän teille rauhan

Nykyään tiedotusvälineissä toistuu loputtomasti sana ’rauha’; puhutaan rauhanneuvotteluista, välirauhasta, rauhattomuuksista, rauhan ajasta, luonnonrauhasta, kotirauhasta, jne.

Rauhaa etsimässä… (Kuva Benjamin Balazs Pixabaystä)

Tarkemmin ajatellen uutisotsikot puhuvat enemmän rauhan puutteesta tai sen tavoittelusta kuin itse rauhasta. Se on ihmisen hyvinvoinnin näkökulmasta tavoiteltava tila. Siksi sen puuttuminen on aina uutinen.

Rauha ei kuitenkaan ole pelkkä yhteiskunnallinen tavoite tai yksilön perusturvallisuuden tae. Rauhan kaipuuseen kuuluu myös sisäinen elementti. Se sisältää kaipuun hiljaisuuteen ja sisäiseen tasapainoon. Ihmiset etsivät rauhaa luonnosta, matkoilta, sulkemalla matkapuhelimen, juomalla itsensä humalaan jne.

Toiset pakenevat rauhatonta todellisuutta lääkkeiden väärinkäytön tai huumeiden valheelliseen maailmaan, erilaisiin vaihtoehtohoitoihin, ajatusrakennelmiin, uskomuksiin, jne. On myös heitä, jotka luulevat löytävänsä rauhan viiltämällä ranteet auki tai etsiytymällä rautatien varteen. Ja sitten tietenkin kansakuntina voimme olla niin rauhanjanoisia, …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , |

Tahdikkaasti valvoen

Edellisen sunnuntain teksti oli monelle tuttu vertaus kymmenestä morsiusneidosta (Matt. 25:1-13). Se on niitä vertauksia, jotka pysyvät aina ajankohtaisina.

Morsiusneitoja (Kuva Lovelyn Montepio Pixabaystä)

Kaikessa lyhykäisyydessään vertauksen sanoma on selkeä. Jeesus kiteytti sen lopuksi meille varsin suoraan:

Valvokaa siis, sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä.(Matt. 25:13)

Väitän, että jos tulkinnan vie äärimmilleen, niin ei ehdi kulumaan montaa hetkeä siitä, kun vertauksen luettuani huomaan löytäväni itseni taas kerran vertauksen tyhmien morsiusneitojen joukosta.

En tarkoita tällä uskonliekin kadottamista, vaan ihan vain keskittymisen herpaantumista pois Kristuksesta. Hauska piirre vertauksessa onkin, että niin viisaat kuin tyhmät morsiusneidot kaikki nukkuivat. Kukaan ei ollut hereillä sulhasen lähestyessä. Erona oli vain se, että viisaat olivat varautuneet siihen, että näin voi käydä. …

Lisää...

Stadionin loppusuoralla

Pyhäinpäivä on kristillinen pyhien, marttyyrien ja vainajien muistopäivä. Se on yhdistelmä kahdesta vanhan kirkon juhlasta: kaikkien pyhien päivästä ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivästä. Suomalaisessa perinteessä pyhäinpäivä on muotoutunut ensisijaisesti vainajien muistopäiväksi, vaikka päivä on omistettu kaikille pyhille – myös meille eläville.

Stadionilla, loppusuoralla… (Image by Sebastian from Pixabay)

Puhuttelusana ’pyhä’ ei viittaa vain kuolleisiin. Pyhä tarkoittaa tässä kontekstissa Jumalalle erotettua – jotain, mikä kuuluu hänelle. On helppo muistaa tämä merkitys etenkin järvisuomessa, jossa varmasti yksi yleisimpiä järvennimiä on Pyhäjärvi. Sen lisäksi on pyhiä salmia, tuntureita ja jokia. Asia, mikä näitä kaikkia ’pyhiä’ paikkoja yhdistää, on se, että ne erottavat.

Sana pyhä ei viittaa siihen, että menneet sukupolvet olisivat ymmärtäneet omistaa nämä paikat Jumalalle tai he olisivat pyhittäneet ne …

Lisää...

Varjoja, varjoja…

Kuluneilla viikoilla olen matkustanut melkoisesti paikasta toiseen tavatakseni ihmisiä siellä täällä. Matkustan mieluusti julkisilla kulkuvälineillä ja lyhyet siirtymät kuljen joko jalkaisin tai kaupunkipyörällä. Välillä on pimeä, välillä sataa, mutta on niitä aurinkoisiakin hetkiä. Kaikki säät kelpaavat ja ovat yhtä tervetulleita.

Varjoja, varjoja… (Kuva Luca Finardi Pixabaystä)

Yhtenä päivänä kävellessäni aamuauringossa joen vartta huomasin varjoni kävelytiellä. Se on uskollinen tosi ystävä. Sen ääriviivat olivat varsin selkeät, joten saatoin tunnistaa varjosta helposti itseni. Kyseessä on toki vain valon iloinen leikki, jolle kehoni antaa ääret, mutta silti kuva tiessä oli kuin olisin katsonut todellista kuvajaistani seuraamassa minua varjojen salatussa maailmassa.

Aikaa ei ollut pitkään aamukävelyyn, joten käännyin takaisin majapaikkaa kohti ja niin tuo sama harmaan musta siluetti vuorostaan johti minua kulkien aina …

Lisää...