Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: Pyhä Henki

Kyyhkysen sanoma

Tämän kirkkopyhän tekstit puhuivat liitonmerkeistä: sateenkaaresta ja kasteesta. Niin kaste kuin sateenkaari ovat paitsi konkreettisia asioita samalla vertauskuvia.

Oi kyyhkynen, tiedätkö, mitä kaikkea symboloit? (Kuva Steven Bush Pixabaystä)

Voisi sanoa, että jokaisella sanalla on tarinansa – usein jopa useita tarinoita. Ja nämä tarinatedelleen puhuvat meille varsin monella tasolla. Ihmismielelle onkin luonteenomaista hahmottaa abstrakteja käsitteitä, kuten rakkaus, toivo, voima, valta tai rauha symbolien välityksellä. Länsimaissa sydän edustaa rakkautta, ankkuri toivoa jne. Toisissa kulttuureissa voi olla omat symbolinsa. Esimerkiksi hakaristi kantaa modernissa lännessä sangen synkkää tarinaa, kun taas kauempana idässä hindulaisuudessa ja buddhalaisuudessa se on pikemmin onnen symboli.

Taiteissa käytetään runsaasti symboliikkaa suoraan eläinkunnasta. Tällöin eläin assosioidaan johonkin sille tyypilliseen ominaisuuteen tai piirteeseen. Esimerkiksi kukko on valppauden ja valvomisen symboli; leijona, …

Lisää...

Kohtaa minut täällä!

Tänään kerron kaksi kuvitteellista tarinaa. Ne ovat sen verran arkisia, että pienillä muutoksilla ne voisivat olla kenen tahansa elävää arkea. Ennen tarinoita jaan alkuun lyhyen psalmin säkeen, joka tuo meidät sisään tarinoiden tunnelmaan.

Kahden penkillä, olosuhteista huolimatta (Kuva Pixabay.com)

Laulakaa Herralle, virittäkää kiitosvirsi, soittakaa lyyralla kiitosta Jumalallemme! Hän peittää pilvillä taivaan ja lähettää maan päälle sateen, hän panee versomaan vuorien ruohon.” (Ps. 147:8)

Ensimmäinen tarina

Kutsuinpa ystäväni kanssani retkelle. Kutsuin hänet viettämään hetken kanssani nuotiopaikalla metsän siimeksessä kauniin kankaan äärelle suolammen rantaan, missä aurinko paistaa siniseltä taivaalta ja linnut laulavat. Sinne minä hänet kutsuin.

Vihdoin tuli tuo odotettu päivä. Vaelsimme matkaa paikanpäälle tunnin jos toisenkin. Oli pilvistä. Ja kun perille pääsimme, oli taivas harmaa, puhalsi kylmä tuuli ja kohta …

Lisää...

Tyhjä täynnä merkitystä

Vuodet ja vuosikymmenet kuluvat ja tyhjästä tilasta tulee vuosi vuodelta rakkaampi käsite minulle. Tiedän kirjoittaneeni tästä aiheesta ennenkin ja varmasti olen toistanut samoja teemoja useissa eri teksteissä. Silti nostan ja avaan tämän uudelleen taas vähän erilaisesta näkökulmasta siinä toivossa, että se avautuu jollekin uudella tavalla tai vaikkapa ensimmäistä kertaa.

Katso, tyhjää täynnä! (Kuva Darkmoon_Art Pixabaystä)

Täyden pakkomielle

Länsimaisessa kulttuurissa meillä on jonkinlainen pakkomielle suosia mieluummin täyttä kuin tyhjää. Mitä enemmän halkoja on vajassa, sen parempi. Vaan jos on vaja halkoja pullollaan, ei sinne mahdu enää sadetta pitämään. On tyhjälläkin arvoa.

Tai mitä enemmän tekstiä on paperilla, sitä enemmän siinä on sanottavaa – informaatiota. Tuntuu tuhlaukselta, jos sivulla on vain yksi sana. Ja onpa niin, että kun tätäkin tekstiä luet, …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , |

Ikuinen lohduttaja

Talven ytimessä, kun valo kohtaa voittaa pimeyden ja aurinko valtaa lumiset hanget, koittaa monelle pienen loman hetki jonkinlaisen talviloman muodossa. Tällöin työelämässä lomien tähden tehdään monenlaisia järjestelyjä, jotta asiat luistavat lomienkin aikaan.

Ennen kuin voi jäädä lomalle tai irrottaa itsensä arjesta pidemmäksi aikaa matkan tai mökkeilyn vuoksi, vastuullinen ihminen tekee järjestelyjä varmistaakseen, ettei hänen poissaolostaan koidu kenellekään kohtuutonta haittaa. Joku kääntää postit, toinen pyytää naapuria kastelemaan kukat, kun taas joku vie perheen lemmikkieläimen hoitoon. Samoin työpaikalla joku toinen ottaa hoitaakseen lomalle jäävän työtehtävät hänen poissaolonsa ajaksi.

Tämä toki on meille kaikille tuttua. Eihän kukaan vastuullinen henkilö häivy toisiin maisemiin ensin kertomatta toisille ja varmistamatta, että elämä jatkuu myös poissaolon aikana.

Samanlainen tilanne on …

Lisää...

Seurakuntien moninaisuus – siunaus vai kirous?

Otsikon kysymys on ollut mielessäni vuosia enkä lopullista vastausta ole varmaan löytänyt vieläkään. Teksti on jonkinlainen välisumma, eli jotain puolivalmista, mikä tänään tuntuu oikealta.

Yhdessä teemme näin… (Kuva Clker-Free-Vector-Images, Pixabay)

Seurakuntien moninaisuutta voi tarkastella kahdella tasolla: makro- ja mikrotasolla. Makrotasolla tarkoitan moninaisuutta, joka näyttäytyy kirkkokuntien paljoutena. Mikrotasolla sama moninaisuus tulee esiin yksittäisten kristittyjen erilaisuutena eli moninaisuutena seurakuntarajojen sisällä.

Kummallakin tasolla moninaisuus voi olla toiselle siunaus ja toiselle kirous riippuen asiasta ja siitä, millaisesta näkökulmasta ja odotuksesta asiaa tarkastelee. Ehkä vierastat voimakasta sanaa ’kirous’. Se on toki vähän provosoiva, mutta tässä yhteydessä ajattelen sen olevan vastinpari siunaukselle – ei sen kummempaa.

Kuten sanottu, tämä on puolivalmista pohdintaa, jolla yritän jäsentää elämää itselleni. Ota tästä hyvä vastaan ilolla …

Lisää...

Parhainta paastoa

Vanhan kirkon perinteestä on meidän aikaamme säilynyt kolme vuotuista paastonaikaa. Idän kirkossa elokuussa vietettävää kahden viikon mittaista paastoa kutsutaan ”Jumalan synnyttäjän paastoksi”. Ajankohta paastolle Jumalan edessä hiljentymiseksi elokuussa on otollinen, koska näihin aikoihin moni palaa lomakauden jälkeen takaisin arkeen.

Mitä on paaston ytimessä? (Kuva congerdesign, Pixabay)

Paasto ei ole vanhojen kirkkojen yksinoikeus. Paasto on ollut keskeinen osa alusta alkaen myös metodistiperinteessä. Metodistiliikkeen isä John Wesley paastosi kahdesti viikossa – keskiviikkoisin ja perjantaisin.

Hän vietti paastoa edellisen illan auringonlaskusta ja päätti sen seuraavan päivän myöhään iltapäivään. Käytännön hän oli omaksunut juutalaisesta ja varhaisesta kristillisestä perinteestä paastota auringonlaskusta auringonlaskuun juutalaisen vuorokausirytmin mukaan.

Wesley arvosti paaston korkealle. Hänen tiedetään olleen jopa haluton vihkimään ketään papiksi ellei tämä …

Lisää...

Elämäni perhospuutarhassa

Pieni tunnustus alkuun: en ole puutarhaihminen sanan varsinaisessa merkityksessä. Puutarhaihmisellä tarkoitan henkilöä, joka nauttii kasvien istuttamisesta ja puutarhan ylläpitämisestä niin, että lopputulos miellyttää häntä. Minä puolestani nautin enemmän luonnonympäristön esteettisestä kauneudesta kuin ihmiskäsin rakennetuista puistoista, puutarhoista tai viheralueista.

Perhosen kauneutta. Kuvan on ottanut Erika Varga. (Kuva: Pixabay)

Luin taannoin lehtiartikkelin eräänlaisesta puutarhasta, mikä sai jopa minut kiinnostumaan puutarhanhoidosta. Artikkeli kertoi ’perhospuutarhasta’. Se on puutarha siinä muutkin puutarhat, mutta se on ’rakennettu’ erilaisesta näkökulmasta.

Puutarha yleensä rakennetaan miellyttämään ihmisen näkö- ja hajuaistimuksia, mutta perhospuutarha suunnitellaan perhosia houkuttelevaksi alueeksi, jonne ne sitten mieluusti poikkeavat ruokailemaan. Ne voivat tulla sinne laajaltakin alueelta.

Perhospuutarhaa rakentamaan

Useimmat päiväperhoslajit tarvitsevat paljon aurinkoa ja suojan tuulelta. Tämä tulee huomioida puutarhaa …

Lisää...