Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: Pyhä Henki

Tyhjä täynnä merkitystä

Vuodet ja vuosikymmenet kuluvat ja tyhjästä tilasta tulee vuosi vuodelta rakkaampi käsite minulle. Tiedän kirjoittaneeni tästä aiheesta ennenkin ja varmasti olen toistanut samoja teemoja useissa eri teksteissä. Silti nostan ja avaan tämän uudelleen taas vähän erilaisesta näkökulmasta siinä toivossa, että se avautuu jollekin uudella tavalla tai vaikkapa ensimmäistä kertaa.

Katso, tyhjää täynnä! (Kuva Darkmoon_Art Pixabaystä)

Täyden pakkomielle

Länsimaisessa kulttuurissa meillä on jonkinlainen pakkomielle suosia mieluummin täyttä kuin tyhjää. Mitä enemmän halkoja on vajassa, sen parempi. Vaan jos on vaja halkoja pullollaan, ei sinne mahdu enää sadetta pitämään. On tyhjälläkin arvoa.

Tai mitä enemmän tekstiä on paperilla, sitä enemmän siinä on sanottavaa – informaatiota. Tuntuu tuhlaukselta, jos sivulla on vain yksi sana. Ja onpa niin, että kun tätäkin tekstiä luet, …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , |

Ikuinen lohduttaja

Talven ytimessä, kun valo kohtaa voittaa pimeyden ja aurinko valtaa lumiset hanget, koittaa monelle pienen loman hetki jonkinlaisen talviloman muodossa. Tällöin työelämässä lomien tähden tehdään monenlaisia järjestelyjä, jotta asiat luistavat lomienkin aikaan.

Ennen kuin voi jäädä lomalle tai irrottaa itsensä arjesta pidemmäksi aikaa matkan tai mökkeilyn vuoksi, vastuullinen ihminen tekee järjestelyjä varmistaakseen, ettei hänen poissaolostaan koidu kenellekään kohtuutonta haittaa. Joku kääntää postit, toinen pyytää naapuria kastelemaan kukat, kun taas joku vie perheen lemmikkieläimen hoitoon. Samoin työpaikalla joku toinen ottaa hoitaakseen lomalle jäävän työtehtävät hänen poissaolonsa ajaksi.

Tämä toki on meille kaikille tuttua. Eihän kukaan vastuullinen henkilö häivy toisiin maisemiin ensin kertomatta toisille ja varmistamatta, että elämä jatkuu myös poissaolon aikana.

Samanlainen tilanne on …

Lisää...

Seurakuntien moninaisuus – siunaus vai kirous?

Otsikon kysymys on ollut mielessäni vuosia enkä lopullista vastausta ole varmaan löytänyt vieläkään. Teksti on jonkinlainen välisumma, eli jotain puolivalmista, mikä tänään tuntuu oikealta.

Yhdessä teemme näin… (Kuva Clker-Free-Vector-Images, Pixabay)

Seurakuntien moninaisuutta voi tarkastella kahdella tasolla: makro- ja mikrotasolla. Makrotasolla tarkoitan moninaisuutta, joka näyttäytyy kirkkokuntien paljoutena. Mikrotasolla sama moninaisuus tulee esiin yksittäisten kristittyjen erilaisuutena eli moninaisuutena seurakuntarajojen sisällä.

Kummallakin tasolla moninaisuus voi olla toiselle siunaus ja toiselle kirous riippuen asiasta ja siitä, millaisesta näkökulmasta ja odotuksesta asiaa tarkastelee. Ehkä vierastat voimakasta sanaa ’kirous’. Se on toki vähän provosoiva, mutta tässä yhteydessä ajattelen sen olevan vastinpari siunaukselle – ei sen kummempaa.

Kuten sanottu, tämä on puolivalmista pohdintaa, jolla yritän jäsentää elämää itselleni. Ota tästä hyvä vastaan ilolla …

Lisää...

Parhainta paastoa

Vanhan kirkon perinteestä on meidän aikaamme säilynyt kolme vuotuista paastonaikaa. Idän kirkossa elokuussa vietettävää kahden viikon mittaista paastoa kutsutaan ”Jumalan synnyttäjän paastoksi”. Ajankohta paastolle Jumalan edessä hiljentymiseksi elokuussa on otollinen, koska näihin aikoihin moni palaa lomakauden jälkeen takaisin arkeen.

Mitä on paaston ytimessä? (Kuva congerdesign, Pixabay)

Paasto ei ole vanhojen kirkkojen yksinoikeus. Paasto on ollut keskeinen osa alusta alkaen myös metodistiperinteessä. Metodistiliikkeen isä John Wesley paastosi kahdesti viikossa – keskiviikkoisin ja perjantaisin.

Hän vietti paastoa edellisen illan auringonlaskusta ja päätti sen seuraavan päivän myöhään iltapäivään. Käytännön hän oli omaksunut juutalaisesta ja varhaisesta kristillisestä perinteestä paastota auringonlaskusta auringonlaskuun juutalaisen vuorokausirytmin mukaan.

Wesley arvosti paaston korkealle. Hänen tiedetään olleen jopa haluton vihkimään ketään papiksi ellei tämä …

Lisää...

Elämäni perhospuutarhassa

Pieni tunnustus alkuun: en ole puutarhaihminen sanan varsinaisessa merkityksessä. Puutarhaihmisellä tarkoitan henkilöä, joka nauttii kasvien istuttamisesta ja puutarhan ylläpitämisestä niin, että lopputulos miellyttää häntä. Minä puolestani nautin enemmän luonnonympäristön esteettisestä kauneudesta kuin ihmiskäsin rakennetuista puistoista, puutarhoista tai viheralueista.

Perhosen kauneutta. Kuvan on ottanut Erika Varga. (Kuva: Pixabay)

Luin taannoin lehtiartikkelin eräänlaisesta puutarhasta, mikä sai jopa minut kiinnostumaan puutarhanhoidosta. Artikkeli kertoi ’perhospuutarhasta’. Se on puutarha siinä muutkin puutarhat, mutta se on ’rakennettu’ erilaisesta näkökulmasta.

Puutarha yleensä rakennetaan miellyttämään ihmisen näkö- ja hajuaistimuksia, mutta perhospuutarha suunnitellaan perhosia houkuttelevaksi alueeksi, jonne ne sitten mieluusti poikkeavat ruokailemaan. Ne voivat tulla sinne laajaltakin alueelta.

Perhospuutarhaa rakentamaan

Useimmat päiväperhoslajit tarvitsevat paljon aurinkoa ja suojan tuulelta. Tämä tulee huomioida puutarhaa …

Lisää...

Taivu seuraamaan

Luonnossa moni asia tuntuu tapahtuvan kuin itsestään verrattuna kaupunkiin – ihmisten valtakuntaan. Ihmisten valtakunnassa on ainainen huoli ja touhu, että kaikki pysyy kohdillaan – siis ihmisen kontrollissa. Rakennuksia korjataan ja vahvistetaan, jotta ne kestävät lunta, vettä, tuulta ja aurinkoa. Silti ne lopulta puretaan – riisutaan tavalla tai toisella.

Vesi virtaa uomassaan kuusien lomassa.

Toki sama kiertokulku on luonnossakin, mutta jotenkin siellä siitä ei välity tunnelma, että pitäisi yrittää vastustaa vääjäämätöntä. Elämä, kuolema, muutos – ne otetaan vastaan, kun ne kohdalle tulevat. Uuden syntymä, kasvaminen komeuteen ja lahoaminen pois – kaikki käy vaivatta järjestyksessä. Se on suurta kokonaisuutta, jota ei ole syytä vastustaa.

Luonnossa on taipuisuutta. Siellä asuu myös helppous muuttaa suunnitelmaa. Muutosta ei tarvitse vastustaa viimeiseen asti – niin kuin …

Lisää...

Missiosta matkaan

Evankeliumit päättyvät tavalla tai toisella opetuslasten lähettämiseen. Matteus ja Markus päättävät teoksensa lähetyskäskyyn. Luukas valitsi kirjoittaa evankeliumin jatkoksi Apostolien teot, kun taas Johannes päätti evankeliumin Pyhän Hengen antamiseen ja Pietarin lähettämiseen.

Tätä taustaa vasten ei ole väärin puhua ’Jeesus-liikkeestä’. Se välittää kuvan dynaamisuudesta ’seurakunta’ –sanaa paremmin. Ainakin jos mietimme sitä ensivaikutelmaa, minkä sana ’seurakunta’ välittää nykypäivän ihmiselle.

Whitefield oli osa oman aikansa Jeesus-liikettä.

Jeesus-liike tai kristityistä käytetty varhainen ilmaus ”tien seuraajat” kuvaavat osuvasti tehtävää, jonka Jeesus antoi ulospäin suuntautuvaksi missioksi seuraajilleen:

”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne …

Lisää...