Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: Pyhä Henki

Parhainta paastoa

Vanhan kirkon perinteestä on meidän aikaamme säilynyt kolme vuotuista paastonaikaa. Idän kirkossa elokuussa vietettävää kahden viikon mittaista paastoa kutsutaan ”Jumalan synnyttäjän paastoksi”. Ajankohta paastolle Jumalan edessä hiljentymiseksi elokuussa on otollinen, koska näihin aikoihin moni palaa lomakauden jälkeen takaisin arkeen.

Mitä on paaston ytimessä? (Kuva congerdesign, Pixabay)

Paasto ei ole vanhojen kirkkojen yksinoikeus. Paasto on ollut keskeinen osa alusta alkaen myös metodistiperinteessä. Metodistiliikkeen isä John Wesley paastosi kahdesti viikossa – keskiviikkoisin ja perjantaisin.

Hän vietti paastoa edellisen illan auringonlaskusta ja päätti sen seuraavan päivän myöhään iltapäivään. Käytännön hän oli omaksunut juutalaisesta ja varhaisesta kristillisestä perinteestä paastota auringonlaskusta auringonlaskuun juutalaisen vuorokausirytmin mukaan.

Wesley arvosti paaston korkealle. Hänen tiedetään olleen jopa haluton vihkimään ketään papiksi ellei tämä …

Jatka lukemista

Elämäni perhospuutarhassa

Pieni tunnustus alkuun: en ole puutarhaihminen sanan varsinaisessa merkityksessä. Puutarhaihmisellä tarkoitan henkilöä, joka nauttii kasvien istuttamisesta ja puutarhan ylläpitämisestä niin, että lopputulos miellyttää häntä. Minä puolestani nautin enemmän luonnonympäristön esteettisestä kauneudesta kuin ihmiskäsin rakennetuista puistoista, puutarhoista tai viheralueista.

Perhosen kauneutta. Kuvan on ottanut Erika Varga. (Kuva: Pixabay)

Luin taannoin lehtiartikkelin eräänlaisesta puutarhasta, mikä sai jopa minut kiinnostumaan puutarhanhoidosta. Artikkeli kertoi ’perhospuutarhasta’. Se on puutarha siinä muutkin puutarhat, mutta se on ’rakennettu’ erilaisesta näkökulmasta.

Puutarha yleensä rakennetaan miellyttämään ihmisen näkö- ja hajuaistimuksia, mutta perhospuutarha suunnitellaan perhosia houkuttelevaksi alueeksi, jonne ne sitten mieluusti poikkeavat ruokailemaan. Ne voivat tulla sinne laajaltakin alueelta.

Perhospuutarhaa rakentamaan

Useimmat päiväperhoslajit tarvitsevat paljon aurinkoa ja suojan tuulelta. Tämä tulee huomioida puutarhaa …

Jatka lukemista

Taivu seuraamaan

Luonnossa moni asia tuntuu tapahtuvan kuin itsestään verrattuna kaupunkiin – ihmisten valtakuntaan. Ihmisten valtakunnassa on ainainen huoli ja touhu, että kaikki pysyy kohdillaan – siis ihmisen kontrollissa. Rakennuksia korjataan ja vahvistetaan, jotta ne kestävät lunta, vettä, tuulta ja aurinkoa. Silti ne lopulta puretaan – riisutaan tavalla tai toisella.

Vesi virtaa uomassaan kuusien lomassa.

Toki sama kiertokulku on luonnossakin, mutta jotenkin siellä siitä ei välity tunnelma, että pitäisi yrittää vastustaa vääjäämätöntä. Elämä, kuolema, muutos – ne otetaan vastaan, kun ne kohdalle tulevat. Uuden syntymä, kasvaminen komeuteen ja lahoaminen pois – kaikki käy vaivatta järjestyksessä. Se on suurta kokonaisuutta, jota ei ole syytä vastustaa.

Luonnossa on taipuisuutta. Siellä asuu myös helppous muuttaa suunnitelmaa. Muutosta ei tarvitse vastustaa viimeiseen asti – niin kuin …

Jatka lukemista

Missiosta matkaan

Evankeliumit päättyvät tavalla tai toisella opetuslasten lähettämiseen. Matteus ja Markus päättävät teoksensa lähetyskäskyyn. Luukas valitsi kirjoittaa evankeliumin jatkoksi Apostolien teot, kun taas Johannes päätti evankeliumin Pyhän Hengen antamiseen ja Pietarin lähettämiseen.

Tätä taustaa vasten ei ole väärin puhua ’Jeesus-liikkeestä’. Se välittää kuvan dynaamisuudesta ’seurakunta’ –sanaa paremmin. Ainakin jos mietimme sitä ensivaikutelmaa, minkä sana ’seurakunta’ välittää nykypäivän ihmiselle.

Whitefield oli osa oman aikansa Jeesus-liikettä.

Jeesus-liike tai kristityistä käytetty varhainen ilmaus ”tien seuraajat” kuvaavat osuvasti tehtävää, jonka Jeesus antoi ulospäin suuntautuvaksi missioksi seuraajilleen:

”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne …

Jatka lukemista

Mitä enää tarvitsemme?

Katson elämääni taaksepäin. Kaikenlaista mahtuu viimeisiin vuosiin ja vuosikymmeniin. Paljon on sellaista, mikä on mennyt oikein, vaan riittää niitäkin käänteitä, joihin sielun yössä takerrun, milloin katuen ja milloin pyydellen anteeksi itseltäni tai muilta. Se on elämää.

Hengityskone 1950-luvulta: iron-lung (rautakeuhko). Miten se liittyy tekstiin? Lue eteenpäin :-)

Yhtä kaikki, kun jatkan matkaa taaksepäin vielä toisen tovin, tulen hetkeen, jossa ikuisuus ja aika kerran kohtasivat. Se on hetki, kun Jumala löysi minut; minut, joka olin hukassa elämäni kanssa.

Siinä hetkessä mutkikas muuttui yksinkertaiseksi. Huolet eivät poistuneet, olosuhteet eivät muuttuneet, mutta perspektiivi kääntyi. Nyt elämässäni oli yksi asia yli muiden; sain löytää jotain niin arvokasta, että sen rinnalla muut asiat kutistuivat miniatyyrin kokoon. Ehkä hetken kuvittelin löytäneeni tien Jumalan luo, mutta kyllä …

Jatka lukemista

Vähänkö fiksataan?

Vuorisaarnan rakastamista käsittelevän osan lopussa viidennen luvun päättävässä jakeessa Jeesus kehottaa seuraajiaan täydellisyyteen rakkaudessa:

”Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.” (Matt. 5:48)

Vainko fiksataan?

Jeesus ei odota, että me ihmiset muuttuisimme yhden kehotuksen voimasta virheettömiksi tai täydellisiksi. Se on kehotus meille rakastaa muita ihmisiä niin kuin Jumala rakastaa meitä. Rakkaus, josta tässä puhutaan, voi syntyä ainoastaan Jumalan vaikutuksesta.

Kyseessä on paradigman muutos, jota kuvaa parhaiten sana transformaatio. Se tarkoittaa syvää muutosta – muutosta, jonka tuloksen näkee jatkossa muuttuneena elämänä.

Uutta vai fiksattua vanhaa?

Siinä missä pelkkä ’muutos’ korjailee mennyttä, transformaatio luo kokonaan uuden pohjan tulevalle. Tästä on kyse Jeesuksen sanoissa.

Tätä Jumalan ihmisessä tekemää transformaatiota sopii kuvaamaan George MacDonaldin esimerkki elävästä talosta. Mukailen hänen kertomustaan tähän. …

Jatka lukemista

Pyhän yhteisen seurakunnan

Pohdin tässä seurakunnan olemusta tunnustusten näkökulmasta. Etsin vastauksia kysymyksiin. Mikä on seurakunta? Mihin sitä tarvitaan? Ja miksi minä olen siellä?

Apostolinen tunnustus – 12 opetuslapsen ’suulla’ artikloittain lausuttuna.

Olen päätynyt asian äärelle siksi, että olen elämäni aikana kohdannut lukuisia ihmisiä, jotka ovat tavalla tai toisella pettyneet seurakuntaan. Toiset pettyivät enemmän ja toiset vähemmän. Osa pettyneistä on jättäytynyt seurakunnan ulkopuolelle, mikäli siis tarkoitamme seurakuntayhteydellä osallistumista paikallisen yhteisön kokoontumisiin tai toimintaan.

Surukseni huomaan, että pettyneiden joukossa on myös heitä, ketkä ovat pettymyksessä menettäneet uskonsa paitsi ”pyhän yhteisen seurakunnan” hyvyyteen myös Jumalaan. Heidän mielestään Jumala petti heidät – ei vain seurakunta. He eivät siis ole hylänneet vain seurakunnan näkyvää ilmentymää – paikallisten ihmisten yhteisöä, vaan koko ”pyhän yhteisen seurakunnan” …

Jatka lukemista

 
 
 

Etsi sivustolta