Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: elämä

Miten päiväni väritän?

Elämä on kuin värityskirja. Jokainen päivä on värityskirjan lehti. Lehden sivulle on piirretty päivän ääriviivat, joita en voi suuremmin muuttaa. Kuva on valmis mutta tavallaan tyhjä. Siitä puuttuvat värit. Kuva odottaa minua – oman päiväni värittäjää.

Kirjan sivua väritän… (Kuva A_Different_Perspective, Pixabay)

Sanotaan, ettei ole kahta samanlaista päivää. Entä jos olisikin? Väritettyinä nekin olisivat erilaiset. Minkä tänään väritän täyteen iloa ja rakkautta, saisi ehkä jo huomenna synkemmät sävyt; identtiset ääriviivat, mutta kuva olisi eri värinen.

Miten valitsen tänään päiväni värittää? Etsinkö käsiini samat värit kuin eilen? Tai vuosi sitten? Miten värittäisin eilisen päivän tänään? Aika kultaa muistot – värittäisinkö menneen päivän aavistuksen kirkkaammin?

Entä miten väritän kuvan huomisesta? Niin, se sivu …

Lisää...

Elämäni perhospuutarhassa

Pieni tunnustus alkuun: en ole puutarhaihminen sanan varsinaisessa merkityksessä. Puutarhaihmisellä tarkoitan henkilöä, joka nauttii kasvien istuttamisesta ja puutarhan ylläpitämisestä niin, että lopputulos miellyttää häntä. Minä puolestani nautin enemmän luonnonympäristön esteettisestä kauneudesta kuin ihmiskäsin rakennetuista puistoista, puutarhoista tai viheralueista.

Perhosen kauneutta. Kuvan on ottanut Erika Varga. (Kuva: Pixabay)

Luin taannoin lehtiartikkelin eräänlaisesta puutarhasta, mikä sai jopa minut kiinnostumaan puutarhanhoidosta. Artikkeli kertoi ’perhospuutarhasta’. Se on puutarha siinä muutkin puutarhat, mutta se on ’rakennettu’ erilaisesta näkökulmasta.

Puutarha yleensä rakennetaan miellyttämään ihmisen näkö- ja hajuaistimuksia, mutta perhospuutarha suunnitellaan perhosia houkuttelevaksi alueeksi, jonne ne sitten mieluusti poikkeavat ruokailemaan. Ne voivat tulla sinne laajaltakin alueelta.

Perhospuutarhaa rakentamaan

Useimmat päiväperhoslajit tarvitsevat paljon aurinkoa ja suojan tuulelta. Tämä tulee huomioida puutarhaa …

Lisää...

Eikä kuolemalla ole enää valtaa häneen

Vuonna 1936 Walesissa julkaistiin kirjailija Dylan Thomasin toinen runoteos. Thomasin teos oli kokonaisuutena menestys, mutta erityisesti yksi kirjan runoista nousi suureen suosioon. Runoa kuulee edelleen siteerattavan, minkä lisäksi se on inspiroinut edelleen elokuva- ja kuvataiteilijoita heidän teoksissaan.

Maarjamäe Kommunismiohvrite Memoriaal, Tallinna.

Kuuluisuuteen nousseen runon nimi on ”And death shall have no dominion” eli suomeksi käännettynä ”Eikä kuolemalla ole enää valtaa”. Minulle runon nimi, joka runon säkeissä toistuu, on ehdottomasti sen rakkain osa.

Se ei ole sitä vähiten siksi, että runoilijaa on inspiroinut apostoli Paavalin kirje roomalaisille ja siinä erityisesti sen kuudennen luvun yhdeksäs jae. Runon nimi on suora sitaatti tuosta jakeesta englanninkielisen King James käännöksen mukaan.

Ei liene yllätys, kun kerron, että sama Roomalaiskirjeen teksti nousi …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , , |

Barabbaan uusi elämä

Muutama päivä pitkäperjantain jälkeen pääsiäispäivänä huomio keskittyy Herramme Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen päivän tapahtumiin. Jos maltamme käydä tapahtumia päivänmittaan mielessämme läpi siinä niiden alkuperäisessä järjestyksessä kuin tietämättä, mitä seuraavaksi tapahtuu, on pääsiäinen kuin kokoaisi palapeliä, jonka kuva hahmottuu tekijälle vasta pikkuhiljaa sitä kootessa.

”Kuolema sille miehelle! Päästä meille Barabbas!”

Ylösnousemuksen päivän valjetessa kohtaamme ensin Jeesuksen seuraajat hämmästelemässä, minkä tähden hauta oli tyhjä. Kohta heille selviää, ettei ruumista ole kukaan vienyt, vaan on tapahtunut jotain, mitä kukaan ei olisi osannut odottaa. Jeesus Kristus on ylösnoussut – hän on voittanut kuoleman.

Totuus ylösnousemuksesta valkenee Jeesuksen seuraajille entistä kirkkaampana, mitä lähemmäksi iltaa käydään. Ylösnousemuksen päivän sanoman voi tiivistää apostoli Johanneksen sanoihin, jotka hän kirjoitti tyhjällä haudalla:

”Nyt tuli sisään myös se toinen opetuslapsi, joka …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , |

Elän tai kuolen

Olen miettinyt viime aikoina kuolemaa – lähinnä omaa kuolemaani. Se on lähestyvä etappi minunkin matkallani. Vaikka kuolema täällä elävien valtakunnassa vaikuttaa päätepisteeltä, se on oikeammin yksisuuntainen ovi kahden valtakunnan välissä – toisesta ulos ja toiseen sisään. Tässä merkityksessä toivotan kuoleman tervetulleeksi osana ihmisen matkaani.

Roomalaisen pakantemppelin uhrin valmisteluja (Musée du Louvre, Paris).

Täällä elävien maassa kuolemaan liittyy ajatus tilinteosta. Ei voi välttyä ajattelemasta, että ihmiselämän merkitys punnitaan kuolemassa. Kun ihminen poistuu tältä näyttämöltä, maailma arvottaa ihmisen hänen jättämänsä jäljen perusteella. On helppo mitata ihmisen ’arvo’ siinä, mitä jäi, kun kuolemasta on kulunut vaikkapa viisi vuotta. Ehkä jää nimi hautakiveen tai hitusen enemmän. Kuin kaunistellen kutsumme tätä arvoa ’perinnöksi jälkipolville’.

Jos tätä synkän oloista pohdintaa …

Lisää...

Etsikää kasvojani

Lainaan kahta kuningas Daavidin kirjoittamaa psalmitekstiä. Ensimmäinen on aikakirjoista ja toinen psalmienkirjasta. Tekstiä yhdistää se, että ne kehottavat etsimään Jumalan kasvoja. Kuuntelehan.

Neljä miestä polvistuu Jumalan eteen (”Des cas des nobles hommes et femmes”, 1400-luvulta)

”Hänen pyhä nimensä olkoon teidän kerskauksenne; iloitkoon niiden sydän, jotka etsivät Herraa. Kysykää Herraa ja hänen voimaansa, etsikää alati hänen kasvojansa.” (1. Aik. 16:10-11)

Minun sydämeni vetoaa sinun omaan sanaasi: ”Etsikää minun kasvojani”. Herra, minä etsin sinun kasvojasi. Älä kätke minulta kasvojasi, älä työnnä vihassa pois palvelijaasi. Sinä olet minun apuni, älä minua jätä, älä minua hylkää, pelastukseni Jumala. Vaikka minun isäni ja äitini minut hyljätkööt, niin Herra minut korjaa. Neuvo, Herra, minulle tiesi ja johdata minua …

Lisää...

Sydämen riemua, nyt!

Pitkäperjantain ja pääsiäissunnuntain kirkkopyhien juhlan merkitys kristillisessä perinteessä on kirkkokansalle tuttuakin tutumpaa. Maanantaina vietettävän toisen pääsiäispäivän merkitys ei välttämättä olekaan niin selkeä. Joku voi alkaa laskea, että onko se ylösnousemuksen kolmas päivä sittenkin maanantai vai mistä on kysymys? Siitä ei ole kysymys. Sunnuntai – eli ensimmäinen pääsiäispäivä – on ylösnousemuksen päivä. Siksihän kristillisessä perinteessä sunnuntai valittiin viikoittaiseksi lepopäiväksi lauantain sijaan.

Emmauksen tien ateria (Jacopo da Pontormo, 1525)

Toisena pääsiäispäivänä kristillisen kirkon perinteessä muistetaan ylösnousseen Jeesuksen ilmestymistä opetuslapsille ja muutamille naisille. Ilmestykset vakuuttivat opetuslapset ja naiset siitä, että Jeesus on noussut kuolleista. Tradition mukaan toisena pääsiäispäivänä muistellaan Luukkaan evankeliumista tuttua Emmauksen tiellä -kertomusta. Siinä kerrotaan, kuinka kaksi opetuslasta oli menossa Emmaus-nimiseen kylään ja yllättäen kohtasivat ylösnousseen Jeesuksen.

Matka Emmauksen tielle

Palautetaanpa …

Lisää...

 
 
 

Etsi sivustolta