Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: elämä

Elän tai kuolen

Olen miettinyt viime aikoina kuolemaa – lähinnä omaa kuolemaani. Se on lähestyvä etappi minunkin matkallani. Vaikka kuolema täällä elävien valtakunnassa vaikuttaa päätepisteeltä, se on oikeammin yksisuuntainen ovi kahden valtakunnan välissä – toisesta ulos ja toiseen sisään. Tässä merkityksessä toivotan kuoleman tervetulleeksi osana ihmisen matkaani.

Roomalaisen pakantemppelin uhrin valmisteluja (Musée du Louvre, Paris).

Täällä elävien maassa kuolemaan liittyy ajatus tilinteosta. Ei voi välttyä ajattelemasta, että ihmiselämän merkitys punnitaan kuolemassa. Kun ihminen poistuu tältä näyttämöltä, maailma arvottaa ihmisen hänen jättämänsä jäljen perusteella. On helppo mitata ihmisen ’arvo’ siinä, mitä jäi, kun kuolemasta on kulunut vaikkapa viisi vuotta. Ehkä jää nimi hautakiveen tai hitusen enemmän. Kuin kaunistellen kutsumme tätä arvoa ’perinnöksi jälkipolville’.

Jos tätä synkän oloista pohdintaa …

Lisää...

Etsikää kasvojani

Lainaan kahta kuningas Daavidin kirjoittamaa psalmitekstiä. Ensimmäinen on aikakirjoista ja toinen psalmienkirjasta. Tekstiä yhdistää se, että ne kehottavat etsimään Jumalan kasvoja. Kuuntelehan.

Neljä miestä polvistuu Jumalan eteen (”Des cas des nobles hommes et femmes”, 1400-luvulta)

”Hänen pyhä nimensä olkoon teidän kerskauksenne; iloitkoon niiden sydän, jotka etsivät Herraa. Kysykää Herraa ja hänen voimaansa, etsikää alati hänen kasvojansa.” (1. Aik. 16:10-11)

Minun sydämeni vetoaa sinun omaan sanaasi: ”Etsikää minun kasvojani”. Herra, minä etsin sinun kasvojasi. Älä kätke minulta kasvojasi, älä työnnä vihassa pois palvelijaasi. Sinä olet minun apuni, älä minua jätä, älä minua hylkää, pelastukseni Jumala. Vaikka minun isäni ja äitini minut hyljätkööt, niin Herra minut korjaa. Neuvo, Herra, minulle tiesi ja johdata minua …

Lisää...

Sydämen riemua, nyt!

Pitkäperjantain ja pääsiäissunnuntain kirkkopyhien juhlan merkitys kristillisessä perinteessä on kirkkokansalle tuttuakin tutumpaa. Maanantaina vietettävän toisen pääsiäispäivän merkitys ei välttämättä olekaan niin selkeä. Joku voi alkaa laskea, että onko se ylösnousemuksen kolmas päivä sittenkin maanantai vai mistä on kysymys? Siitä ei ole kysymys. Sunnuntai – eli ensimmäinen pääsiäispäivä – on ylösnousemuksen päivä. Siksihän kristillisessä perinteessä sunnuntai valittiin viikoittaiseksi lepopäiväksi lauantain sijaan.

Emmauksen tien ateria (Jacopo da Pontormo, 1525)

Toisena pääsiäispäivänä kristillisen kirkon perinteessä muistetaan ylösnousseen Jeesuksen ilmestymistä opetuslapsille ja muutamille naisille. Ilmestykset vakuuttivat opetuslapset ja naiset siitä, että Jeesus on noussut kuolleista. Tradition mukaan toisena pääsiäispäivänä muistellaan Luukkaan evankeliumista tuttua Emmauksen tiellä -kertomusta. Siinä kerrotaan, kuinka kaksi opetuslasta oli menossa Emmaus-nimiseen kylään ja yllättäen kohtasivat ylösnousseen Jeesuksen.

Matka Emmauksen tielle

Palautetaanpa …

Lisää...

Lähestykää Jumalaa

Kirkkomme saarnakalenterin epistolatekstit alkusyksyn päivinä ovat järjestelmällisesti käsitelleet Jaakobin kirjettä. Tämän kertainen teksti on saarnakalenterin innoittamana avattu kirjeen kolmannen ja neljännen luvun taitteesta (Jaak. 3:13-4:3, 7-8), josta tässä keskityn jakson ensimmäiseen (Jaak. 3:13) sekä viimeiseen kahteen jakeeseen (Jaak. 4:7-8).

”Puhdistakaa sydämenne…” (kuva: Jeff Paslay, The Seattle Times)

Kirjeen kolmas luku alkaa mittavalla opetuksella kielensä hallitsemisesta (Jaak. 3:1-12) ja puheesta. Siitä käy ilmi, kuinka sanoilla on valtava voima. Ihmisen sana ei toki ole yhtä voimallinen kuin Jumalan luova sana, mutta silti se, mitä sanomme, on voimallista niin hyvässä kuin pahassa.

Sanojen ’voimaa’ evankeliumin julistamisen näkökulmasta parodioi osuvasti kuulemani hauska tarina vanhalta ajalta. Tuo tarina kertoo kuinka kaksi pikkukaupungin hengenmiestä kohtasivat kadulla. Kumpikin miehistä johti ’temppeliä’: toinen Herran- ja …

Lisää...

Minä olen Elämän leipä

Päätän tämän lopusta alkua kohti edenneen sarjan Jeesuksen ”minä olen” -julistautumisista tuttuun ”Minä olen elämän leipä” -julistukseen. Jeesus julistautui ”elämän leiväksi” Kapernaumin synagogassa (Joh. 6:59) pitämässään puheessa. Hän viittaa ”elämän leipään” vuoropuhelun aikana useita kertoja:

Minä olen elämän leipä. Sille, joka tulee minun luokseni, ei koskaan tule nälkä, ja sille, joka uskoo minuun, ei koskaan tule jano.” (Joh. 6:35)

”Minä olen se leipä, joka on tullut alas taivaasta.”(Joh. 6:41b)

Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo, sillä on iankaikkinen elämä. Minä olen elämän leipä. (Joh. 6:47-48)

Minä olen elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää ikuisesti. Ja se leipä, jonka minä annan …

Lisää...

Minä olen Ylösnousemus ja elämä

Johannes on koonnut evankeliumiinsa Jeesuksen ’ego eimi’ eli ’minä olen’ -julistuksia vertauskuvalliset seitsemän kappaletta. Tämän kerran tekstin julistus ”ylösnousemus ja elämä” on järjestyksessä viides (Joh. 11:25).

Tekstin viides julistus ajoittuu liittyy Lasaruksen kuolemaan ja kuolleista heräämiseen. Kun Jeesus sai viestin Lasaruksen vakavasta sairaudesta, hän oli noin 50 km matkan säteellä Betaniasta, joka sijaitsi noin kolmen kilometrin päässä Jerusalemista (Joh. 11:18; Mark. 11:1; Luuk. 19:29) Öljymäellä Jerikoon johtavan tien varrella.

Jeesus tiesi jo lähtiessään Betaniaan Lasaruksen kuolleen. Opetuslasten – etenkin Tuomaan – mielestä oli turha lähteä täten enää Juudan Betaniaan, missä heidän kaikkien henki oli uhattuna (Joh. 11:16). He lähtivät silti.

Lasarus.

Lasarus.

Kun Jeesuksen seurue lähestyi kylää, Lasaruksen sisar Martta riensi Jeesusta vastaan. Tämä kohtaaminen Martan kanssa …

Lisää...

Minä olen Tie, Totuus ja Elämä

Johannes on koonnut evankeliumiinsa Jeesuksen ’ego eimi’ eli ’minä olen’ -julistuksia vertauskuvalliset seitsemän kappaletta. Seitsemän on Jumalan luku ja Jumalan nimen kanssa olemme tekemisissä myös ’ego eimi’ -julistuksen kanssa. Tekstin julistus ”tie, totuus ja elämä” on järjestyksessä kuudes (Joh. 14:6).

Kreikankielisessä tekstissä Jeesus käyttää puheessa sanoja ’ego eimi’ sen sijaan, että hän puhuisi käyttäen tavanomaista lyhyempää ilmausta ’eimi’ eli ’olen’. Pidempi ’ego eimi’ oli arkikielessä epätavallinen harvoin käytetty ilmaus, mikä entisestään korostaa sanaparin eritysmerkitystä. Johannes viittaa sillä Jumalan itseilmoittamaan nimeen ’Jahve’ eli ”minä olen”. Jeesuksen aikaan paljon käytetty Vanhan testamentin kreikannos eli Septuaginta (LXX) kääntää Jumalan nimen hepreankielisestä samalla ilmaisulla esimerkiksi seuraavassa tutussa kohdassa:

Jumala sanoi Moosekselle: ’Minä olen se joka olen.’ Hän sanoi vielä: ’Näin …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori, Sarjat | Avainsanat , , , , , |
 
 
 

Etsi sivustolta