Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: arki

Kristus teissä, kirkkauden toivo

Päivittäin kohtaamme ’suuria pieniä’ yllättäviä haasteita, mitä emme osanneet ennakoida.

Mausteet hukassa? Mistä hyllyjäni täydennän? (Kuva Jean-Louis SERVAIS Pixabaystä)

Milloin pitää mahduttaa jokin pieni ylimääräinen meno aikatauluihin, milloin ruokakaapista puuttuu se yksi aineosa, jonka ruoanlaitossa ehdottomasti tarvitsen… Säilykepurkki pitää saada auki, suihkutilan lamppu paloi, päätä särkee, jne.

Näissä tilanteissa en aloita ’hifistelemään’, vaan ratkaisuksi kelpaa se lähin saatavilla oleva. Jos suihkutilan lamppua ei nyt ole kaapissa valmiina, taskulamppu tai kännykkä saa kelvata tilapäisesti. Jos purkinavaajaa ei ole, käytetään jotain muuta. Ja aikatauluhaasteissa etsitään se helpoin tapa nipistää tarvittavat minuutit – ei siinä strategiaa aleta laatimaan. Kun ruoka-aine puuttuu, se haetaan kulman takaa lähikaupasta eikä ajeta automarkettiin, mistä saa edullisemmin tai parempaa laatua.

Ymmärtänet pointin, kun näin totean, että kovin …

Lisää...

Minne mieleni kiinnitän?

Otsikon kysymys kuuluu jälleen kerran ”helpommin sanottu kuin tehty” -asioihin. On helppo sanoa vastaisuudessa kiinnittävänsä huomion johonkin, mutta käytännössä kohta huomaa huomion karanneen jo jonnekin muualle.

Tosin ihmiset eivät sitä välttämättä huomaa ja monesti se jää huomaamatta jopa itseltämme. Luulemme olevamme läsnä, mutta toisin on, kun havahdumme ajatuksista takaisin tilanteeseen.

Mielen huomion kiinnittämisen vaikeus on tuttua sille, joka on harjoittanut hiljaista rukousta, mietiskelyä, mielenhallintaa, rentoutusharjoituksia tms. Siinä huomaa kuinka ei kulu kauaakaan, kun mieli on täyttynyt ties mistä tai harhailee ties missä. Ja tämä tapahtuu niin ensikertalaiselle kuin pitkään mielensä parissa operoivalle.

Tällainen hiljentyminen tai pysähtyminen erityisesti olemaan läsnä on mielen harjoittamista ’laboratorio-olosuhteissa’. Siinähän olemme varta vasten keskittyneinä tietyn asian …

Lisää...

Silloin, kun sitä tarvitsemme

Adventin aika saa joulun pyhät jo siintämään mielissämme. On kuin olisi noussut matkalla mäen tai vuoren päälle ja nostaa sieltä katseen horisonttiin.

Tässä, mitä tarvitsemme. (Kuva Schwester M. Jutta Pixabaystä)

Siellä horisontin matkan päässä siintää päämäärä. Näkymä on lupaus pian koittavasta levosta, mutta samalla eteen avautuvat metsä- ja peltomaisemat muistuttavat, että silti vielä on matkaa jäljellä.

Samoin arjen matka adventtiin kulkee vielä monien mutkien ja arjen askareiden läpi. Arki pitää meitä otteessaan aivan joulun koittoon asti. Elämä vaatii milloin mitäkin. Jokaiselle päivälle riittävät pienet ilot ja murheet, ehkä joitain isompiakin. Onneksi Taivaallinen Isä kuulee rukoukset arkisina matkapäivänäkin.

Tästä myös Heprealaiskirjeen kirjoittaja muistuttaa meitä. Hän sanoo, että ylipappimme Jeesus on läsnä matkallamme. Jeesus tuntee elämän kolhut ja tuntee meidän itse …

Lisää...

Irti kiireestä

Kiire on merkittävä tekijä monen elämässä. Se on yksi syy pahaan oloon ja laiminlyöntiin. Kiireestä puhuttaessa samassa yhteydessä esiintyvät usein sanat väsymys, uupumus ja riittämättömyys. Väitän että yleensä sanalla ’kiire’ on vahva negatiivinen sointi – harva puhuu kiireestä myönteisenä ilmiönä.

Kiire jonnekin, tapaaminen, palaveri, deadline… (Kuva Gerd Altmann Pixabaystä)

Toisaalta kyllähän kiire mielletään tärkeän ihmisen attribuutiksi. Henkilön kiire tekee hänestä tärkeän. Kiire antaa hänen olemassaololleen tarkoituksen.

On paradoksaalista, että puhutaan kiireestä vain silloin, kun selitämme miksi emme ole tehneet jotain tai miksi se jokin tuli tehtyä huonosti. Kiire on aina pätevä syy alisuorittamiselle, lupauksen pettämiselle ja tekemättä jättämiselle. Mietipä mikä vaikkapa seuraavista kuulostaa parhaalta syyltä laiminlyönnille: laiskuus, uupumus, osaamattomuus, huono ajanhallinta vai KIIRE. Niinpä niin – kiire on hyvä …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , |

Heitä työsi Herran haltuun

En osaa edes arvailla montako rukousta olen yläkertaan elämäni aikana vuodattanut. Osan rukouksista muistan vuosien jälkeenkin, kuten sen rukouksen, jonka viritin suurimman epätoivon keskellä, kun pitkään omia teitä kuljettuani olin vihdoin valmis antamaan elämäni Herralle.

Rukoilen, rukoilen, kädet ristissä tai ilman (Kuva eommina, Pixabay)

Rehellisyyden nimissä joudun toteamaan, että suurinta osaa rukouksistani en muista lainkaan – olivat ne sitten lyhyitä tai pitkiä, karuja tai yleviä. Se on sinänsä kummallista, sillä eihän keskustelut maailmankaikkeuden luojan kanssa luulisi olevan tuosta vain unohdettavissa. No, menkööt inhimillisen vajavaisuuden piikkiin. Tärkeintä on, että Jumala ei ole unohtanut yhtään käymistämme keskusteluista. Tämänkin totuuden muistan varsin huonosti.

Jotain pientä kuitenkin osaan rukouksistani sanoa. Ainakin tiedän sen, että iso osa niistä on ollut pyyntöjä ja aneluita, …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , , |

Vakavasti sinun

Laskiainen aloittaa paaston matkan kohti pääsiäistä. Muistan lapsuudesta laskiaisen hyvällä. Paikallinen seurakunta järjesti leirikeskuksessa vuotuisen laskiaisriehan, missä laskettiin mäkeä ja syötiin hernekeittoa ja pannukakkuja. Paasto tai mikään sellainen ’aikuisten naama kurtussa’ -asia ei lapsen laskiaisiloa päässyt sammuttamaan.

Pulkkamäessä; ken on kyydissä? (Kuva hmschl, Pixabay)

Sittemmin opin tuntemaan laskiaisen merkityksen laskeutumisena paastonaikaan. Pitkä paasto ennen pääsiäistä kuulosti korvaani juurikin ’aikuisten naama kurtussa’ -asialta. Se kuulosti siltä niin kauan, kun paasto oli minulle ulkoinen asia. Merkitys muuttui, kun löysin paastolle syvemmän merkityksen. Ulkoinen toteutus pysyi samana, mutta tarkoitus muuttui. Uuden syvemmän merkityksen tiivistän kahteen sanaan: ”vakavasti sinun”.

Paaston merkitys

Paasto ei ole minulle ’naama kurtussa’ -asia, vaan päinvastoin se on tervetullut vaihtelu elämän rytmiin. Tapani p …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , , |

Jumalaa kohtaamassa arjessa

Ajattele hetki omia kohtaamisiasi Jumalan kanssa – kohtaamisella tarkoitan tilannetta, jossa olet todella kohdannut Jumalan persoonan kanssa. Kohtaamisessa painotan etenkin ihmisen huomiokykyä; sitä, että ihminen on läsnä kohtaamisessa.

Kohtaamisen uusi normaali. (Kuva B Fierz, Pixabay)

Monet kokevat kohtaavansa Jumalan erityisesti yhteisissä kokoontumisissa tai hiljaisuudessa, hartaushetkessä jne. Toiset kokevat Jumalan läsnäolon erityisesti yhteisessä rukouksessa tai ylistyksessä, sitten on heitä, joiden hengelliset aistimet avautuvat paremmin yksinäisyydessä. Mutta tarkoittaako se, että kohtaamme Jumalan rajoitetuissa tilanteissa sitä, että Jumala on kohdattavissa vain silloin tai tietyllä tavalla?

Onko todella niin, että Jumala on tavoitettavissa vain yhteisten kokousten tai hartaushetkien aikana? Jos yrittäisin ehdottaa Herralle kohtaamista vaikkapa ruokatunnilla kahvijonossa, lähettäisikö hän minulle viestin, että hän ei ole juuri nyt tavattavissa ja että minun pitää …

Lisää...