Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: evankeliumi

Valmis luopumaan?

Kukapa ei olisi mielellään saamapuolella – ainakin, kun puhutaan talouteen liittyvistä asioista. On aina kiva saada etuuksia tai vaikkapa taloudellisia helpotuksia. Harva juuri vastustelee ylimääräisten etuisuuksien edessä. Mutta silloin, kun yhteisen hyvän nimissä joudutaan aiemmin annettuja etuisuuksia leikkaamaan, emme ole yhtä halukkaita luopumaan eduista, vaikka otimme ne vastustelematta vastaan silloin, kun ne meille annettiin. Moni tekee kaikkensa säilyttääkseen etuisuuden, vaikka hän olisi saanut sen sitä tarvitsematta tai ansaitsematta.

Kuluja laskemassa…

Otetaanpa vielä toinen esimerkki. Jos mainoksessa luvataan kolme ilmaista kuukautta jostain palvelusta, moni haluaa sen itselleen, vaikka ei tarvitse palvelua mihinkään. Jos samainen mainos taas myöhemmin kertoo, että kolmen kuukauden ilmaisjakso velvoittaa toisen vähintään kolmen kuukauden jakson normaalihintaista ostamista, joutuu kuluttaja arvioimaan tarpeensa uudelleen.

Jos hän yhtään tarvitsee ja arvostaa …

Lisää...

Pistä paketti kiertoon

Mieleeni piirtyi elokuva nimeltä ”The History Boys” (2006), jonka näin ensimmäisen kerran muistaakseni joskus kesällä 2012. Elokuvassa oli varsin keskeisessä roolissa oppilaiden keskuudessa pidetty kirjallisuuden opettaja, joka ui vastavirtaan niin henkilökohtaisessa elämässä kuin koulun opettajayhteisössäkin. Hän oli äidinkielenopettaja ja elokuvan pojille hän opetti klassista englanninkielistä runoutta, mutta ennen kaikkea hän opetti elämän taitoa.

Hector, elokuvassa The History Boys.

Kirjallisuuden opettaja, Hector, oli oppilaiden keskuudessa pidetty, vaikka häntä ei arvostettu opettajana työyhteisössään – päinvastoin. Hän ei ollut kiinnostunut täyttämään ulkoisia laatumittareita ja kriteerejä, mikä näkyi hänen arvostuksessaan kollegoiden keskuudessa. Hectoria kiinnosti enemmän se, mitä hän sisäisesti kykeni välittämään kullekin opiskelijasukupolvelle. Hänestä tuli elokuvassa seurattujen poikien tulevaisuuden kannalta ehkä keskeisin hahmo koko kouluyhteisössä.

On helppo kuvitella, ettei runousoppi ollut poikien …

Lisää...

Prokrusteen vuode

Kristillinen usko ei elä menneisyydessä tai aavistuksessa tulevasta, vaan se elää ikuista nykyhetkeä. Jumalan valtakunnasta kuulee sanottavan mystisesti, että ”se on jo nyt, mutta se ei ole vielä”. Toisaalta odotamme vielä jotain, mutta samaan aikaan kaikki on jo kylvettynä meissä.

Havainnollistus Prokrusteen vuoteesta saksalaisesta satiirilehdestä (Berliner Wespen 30.8.1878)

Jeesuksen Kristuksen todistajina todistamme hänestä tämän päivän – ts. oman aikamme – Jumalana ja ratkaisuna aikamme ihmisten ongelmiin. Emme ole irralliset menneestä ajasta, vaan mennyt jo toteutuneena historiana on perusta, johon omakohtainen todistus ja usko rakentuvat. Jokainen sukupolvi löytää omat keinonsa ja painotuksensa julistukselle riippuen siitä, mitä ihmiset heidän aikanaan arvostavat, etsivät ja kaipaavat. On typeryyttä välittää tämän päivän ihmiselle uskon totuutta viime vuosisadan ihmisen tapaan.

Jokaisen sukupolven tulee löytää …

Lisää...

Suolalla suolatut

Jeesus poimi vertauksien esimerkit arkisista asioista, jotka oli tuttuja kuulijoille. Hän käyttää monesti vertauksessa meillekin edelleen tuttua maustetta ja säilöntäainetta – suolaa. Siteeraan yhtä näistä vertauksista.

Suolaa ja suolaa.

Tämän vertauksen Jeesus esittää Markuksen evankeliumissa viettelyksiä koskevan opetuksen lopuksi.

”Jokainen ihminen suolataan tulella. {ja jokainen uhri suolataan suolalla} Suola on hyvä. Mutta jos suola käy suolattomaksi, millä te sen maustatte? Olkoon teissä suola itsessänne, ja eläkää rauhassa keskenänne.”” (Mark. 9:49-50)

Tekstissä Jeesuksen siirtää huomion polttouhrin tulesta suolaan, jota Mooseksen lain mukaan (3. Moos 2:13) oli siroteltava kaikkiin ruokauhreihin. Mutta mitä Jeesus tässä kohden suolasta sanoi? Hän puhui suolan mausta:

Suola on hyvä. Mutta jos suola käy suolattomaksi, millä te sen maustatte?

Kovan retoriikan evankeliumi?

Vertauskuva suolasta …

Lisää...

Hetekalla taivaisiin

Lepo ja uni kuuluvat ihmisen perustarpeisiin. Jos utelen sinulta, että milloin viimeksi olet nukkunut, voin olettaa ettei edellisestä kerrasta ole kulunut kuin korkeintaan tunteja – tuskin päiviä tai ainakaan viikkoja. Entä missä sinä nukuit viime yönä? Nukuit ehkä sängyllä, millaisella? Nukuitko kenties ’hetekalla’? Ennen sotia ja vielä 1950-luvulla Heteka olisi ollut todennäköinen vastaus.

Heteka on teräsrakenteinen joustinsänky. Kalle Kärkkäisen perustama Helsingin Teräshuonekalutehdas Oy aloitti Heteka-sänkyjen valmistuksen jo vuonna 1932.

Heteka -terässänky museotavaraa.

Heteka on hieno tuote. Siihen kuuluu kaksi sisäkkäistä sänkyä, joista toisen voi vetää esiin toisen alta. Pienemmissä kodeissa, joissa ei ollut erillistä makuuhuonetta, Heteka toimi tavallisesti päivisin sohvana ja levitettiin iltaisin parisängyksi.

Heteka metallisänkynä on oiva siinäkin, että luteet ja muut syöpäläiset eivät pääse munimaan siihen kuten puusänkyyn. …

Lisää...

Ole rauhassa ja muuta maailmaa

Tämänvuotinen Suomen Metodistikirkon vuosikonferenssin teema on ajatuksia herättävästi ”Ole rauhassa ja muuta maailmaa”. Otsikossa on toisaalta helpolta kuulostava kehotus ”ole rauhassa”, mutta myös toimintaan haastavat kehotuksen sanat ”muuta maailmaa”. Yhdessä niiden sanoma vieläkin suurempi; toista kehotusta ei ole ilman toista.

Käykäämme sisälle teemaan sanan ”muuttaa” kautta. Yleisesti ottaen sanalla ”muutos” on kaksinainen sointi ihmiskorvaan. Toisaalla sanaan ”muutos” sisältyy ripaus toivoa paremmasta ja näin siinä on täten varsin kutsuva sointi. Muutos kutsuu uuteen ja etenkin asioiden nykyiseen tilaan uupuneet kuulevat muutoksessa lupauksen paremmasta.

Ole rauhassa ja muuta maailmaa

Toisaalta ”muutos” voi merkitä myös jotain ei-toivottua. Näin etenkin silloin, kun muutos tapahtuu olosuhteiden pakosta tai ihminen tuntee …

Lisää...

Liianko yksinkertaista?

Ihmiselle on tyypillistä arvostaa suurta, viisasta, erityisen kaunista tai taidokasta. Jos jokin on poikkeuksellisen suurta, taidokasta tai arvokasta, se kiinnittää ihmissilmän mielenkiinnon välittömästi.

Harvoin sen sijaan kuulee ihmisten ylistävän sitä, kuinka tavallinen tai arkinen vaikkapa jokin käyttöastiasto tai ruokailuväline on. Eipä sitä tavallista lusikkaa näe suuren ihailun kohteena, ellei kyseinen lusikka satu olemaan sillä hetkellä erityisen tarpeellinen ja ainoa lusikka laatuaan. Näyttää siltä, että meillä on taipumus katsoa ylen tai jopa halveksia vähäistä, arkista ja käytännöllistä.

Sama koskee inhimillistä viisautta. Jos asia ilmaistaan taitavin sanankääntein ja mieluusti vierasperäisiä termejä käyttäen, on sanottavalla aivan toinen sointi ja painoarvo, kun saman sanoisi yksinkertaisin sanankääntein korupuheetta.

Kovin helposti katsomme ylen elämänohjeitakin, jos ohjeet ovat yksinkertaisia tai käytännöllisiä ja järkeenkäypiä, niin ohitamme ne itsestään selvinä. Jo ohjeen liiallinen …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , |
 
 
 

Etsi sivustolta