Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: seurakunta

Kulutuskulttuuria kaikille

Luin aika tarkalleen vuosi sitten silloin mielestäni mielenkiintoisen artikkelisarjan, jossa kirjoittajat esittivät ajatuksia siitä, mistä ’sunnuntai show’ -tyyppisten seurakuntien alamäki voisi johtua, kun ne kilpailevat ihmisten vapaasta ajasta ja vapaasta rahasta.

Seurakunta – vaihtoehto kulutuskultturille vai osa sitä? (Image by Gerd Altmann from Pixabay)

Nyt kesälomalla katselin vanhoja muistiinpanojani ja tarkastelin tuorein silmin silloisia pohdintojani. Tämä kirjoitus on aikamatka noihin pohdintoihin edelleen ajankohtaisesta asiasta. Tosin nyt alkuhuuman jälkeen monet ratkaisut vaikuttivat vähän turhankin yksioikoisilta. Tässä kuitenkin on jotain pientä aiheesta, mitä nyt jäi jäljelle kriittisen tarkastelun jälkeen.

Huoli kadonneista seurakuntalaisista (rahasta)

Artikkelit käsittelivät asioita amerikkalaisessa kontekstissa, mutta yhteneväisyyksiä löytyy myös täältä meiltä ainakin mitä ihmisten hengellisyyttä ja uskonnollisuutta mitanneisiin tutkimuksiin on uskominen. Kirjoittajat näkivät syyksi perinteisen lavaviihde tyyppisen seurakuntakulttuurin …

Lisää...

Paavalin periaatteita

Sanotaan, että lapset ovat elämän suola. Tämä pitää paikkansa, sillä aivan kuin suola tuo maun ruokaan, samoin lapset antavat elämään väriä niin hyvässä kuin joskus mielipahassakin.

Keinoälyn kuva ’aikakoneesta’, jollainen myös jokainen kirjoitettu teksti tavallaan on… (Kuva Pete Linforth Pixabaystä)

Tosin silloin tällöin kuitenkin tuntuu siltä, että ’elämän keitossa’ alkaa olla jo liikaakin makua. Näin käy etenkin, jos itse on väsynyt. Vaikka omat lapset ovatkin jo varttuneet, on vanhemmilla aina oma huolensa heistä. Silti sellainen pienten lasten arki on minulta jo pahoin päässyt unohtumaan.

Luin tänään yhtä vanhaa tekstiäni noin 20 vuoden takaa. Oli mielenkiintoista lukea sitä, koska siinä kuvattu arki tuntui epätodelliselta tänään luettuna. Tuntuu hassulta, että elämä oli niin erilaista, vaikka aikaa ei ole kulunut kuin tuo …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , |

Kallio?

Usein kuulee, että Raamattu on merkillinen ja monessa kohdin vaikeaselkoinen kirja. Väite on toki jossain määrin tosi, mutta mielestäni vielä merkillisempiä ovat kuitenkin tulkitsijat, itseni mukaan lukien, koska he eivät pitäydy tulkitessaan tekstissä, vaan heidän mieltään askarruttavat enemmän ne asiat, joista teksti vaikenee.

Tällainen on kallio. Vaiko onko mielikuvasi jotain muuta?

On kirjoitettu monen monta teoriaa esimerkiksi luomisen yksityiskohdista, uuden taivaan ja helvetin olemuksesta sekä spekuloitu teologisesti ongelmallisten henkilöiden, kuten Juudas Iskariotin, Kainin ja Saulin ikuisuuskohtaloita.

Monia esimerkiksi kiusaa ajatus siitä, että Juudas Iskariot olisi ennalta valittu pettäjäksi – tai vielä pahempaa hänet olisi jopa predestinoitu kadotukseen. Vai onko Juudas sittenkään kadotettu – täyttihän hän osuutensa Jumalan pelastussuunnitelmassa, niin kuin esimerkiksi apokryfinen Juudaksen evankeliumi asian näkee. Mielenkiintoinen dilemma, mutta onko …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , |

Ku(u)lumme yhteen

Viikko ennen pääsiäistä olin työmatkalla Kööpenhaminan Frederiksbergissä. Matkustan sinne palavereihin noin 2-3 kertaa vuodessa aina muutamaksi päiväksi kerrallaan.

Kello kuuden juoksijoita nämäkin? (Kuva SorcerySoap HocusPocus Pixabaystä)

Tiukkojen palaveripäivien aamuina nousen varhain, että ehdin viettää päivän kohokohdan vastapainona istumiselle. Lähden yleensä siinä kello kuuden aikaan lenkille vielä melko hiljaiseen suurkaupunkiin. Aikaa on rajallisesti, koska palaverit alkavat yleensä kahdeksalta, joten en voi lähteä ’seikkailemaan’ ympäri kaupunkia, vaan hakeudun hotellin lähellä sijaitseville järville juoksemaan.

Oikeastaan nuo järvet ovat vain yksi suorakaiteen muotoinen allas, joka on jaettu silloilla viiteen osaan. Sen ympäri kulkee jalankulkijoille erotettu ulkoilureitti. Koko kierrokselle tulee ympärysmittaa reilut seitsemän kilometriä, mutta koska se on jaettu silloilla viiteen osaan, voi jokainen mitoittaa lenkkinsä niiden avulla mieleisekseen. Esimerkiksi minun tyypillinen ’reilu kymppini’ …

Lisää...

Tarvitsemme toisiamme – erilaisina

Jokaisella ihmisellä on oma paikka yhteiskunnassa. Tuo paikka ja yhteiskunnallinen asema voidaan määritellä esimerkiksi työn, siviilisäädyn, asuinalueen, harrastusten, iän, suvun tai ystäväpiirin perusteella – ihan miltä kantilta asiaa halutaan tarkastella.

Muurahaisilla on oma paikkansa heidän yhteisössään. (Kuva Tworkowsky Pixabaystä)

Asemasi yhteiskunnassa määrää paitsi toimeentulon ja ystäväpiirisi, myös nauttimasi arvostuksen yhteiskunnan jäsenenä. Suomalaisessa yhteiskunnassa yksilön arvostus yhteiskunnan jäsenenä määräytyy – ikävä kyllä – hyvin pitkälle sen mukaan, mitä osaat ja teet, kun taas vaikkapa itämaisessa kulttuurissa saamasi arvostus ja asema määräytyy pitkälti esimerkiksi suvun ja iän mukaan. Yksinkertaistaen länsi- ja itämaisen kulttuurin eroa voisi kuvata sanaleikillä: ”olet mitä teet – teet mitä olet”.

Yhteiskuntamme on eräänlainen kopio muurahais- tai mehiläispesästä, jossa jokaisella on oma paikka, mikä tekee hänestä …

Lisää...

Perheen kesken

Miten viikkosi on alkanut? Entä miten edellinen meni? – Niin tai näin, hyvät ja huonot ajat tulevat aina varoittamatta.

Kaunis perhe koolla. (Kuva NoName_13 Pixabaystä)

Usein viikot sisältävät yhtä ja toista: joitain iloisia yllätyksiä, mutta myös epäonnistumisia ja jonkin verran väsymystä. Ehkä taakaksi kerätty liika kuorma ja henkilökohtaisten tavoitteiden alittaminen tavoittaa lopulta perjantaina tietoisuuden ja saa kokemaan täydellistä kyllästymistä ja väsymistä ’tähän kaikkeen’.

On helppo kuvitella olevansa uupunut ja pettynyt itseen, saavutuksiin ja ennen kaikkea rajallisuuteen. Suuri viisaus olisi tehdä ero sen välillä, mitä on ja miltä tuntuu. Ei ole mitään syytä antaa tunteiden määritellä sitä, kuka olen. Voin tuntea tätä ja tuota, mutta se en ole minä. Se on vain kokemus tästä todellisuudesta.

Uskon sinun tietävän mistä puhun, …

Lisää...

Hän aterioi kanssani

Seuraavan sitaatin jälkimmäinen jae on yksi suosikkieni kokoelmassa. Se piirtää kauniin kuvan työstä, jota Herramme Jeesus Kristus tekee tänäkin päivänä seurakuntansa keskellä ja seuraajiensa sydämissä.

Ateriayhteys (Kuva JamesDeMers Pixabaystä)

Jokaista, jota rakastan, minä nuhtelen ja kuritan. Tee siis parannus, luovu penseydestäsi! Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.” (Ilm. 3:19-20)

Jakeen sanat ovat täynnä sitä rakkautta ja lämpöä, jota meistä jokainen syvällä sydämessään kaipaa. Uskon, että olet kuullut esimerkiksi evankelioivissa tilaisuuksissa siteeratun juuri katkelman jälkimmäistä jaetta 20.

Evankeliumin vastaanottamisesta ja uskon säilyttämisestä tässä tekstissä pohjimmiltaan onkin kyse, mutta oletko tullut ajatelleeksi, ettei Johannes alun perin kirjoittanut kehotusta uskosta …

Lisää...