Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: seurakunta

Totuudellisuudesta

Muutama viikko sitten artikkelissa ”Vainko yksi maku?” kirjoitin suolan käytöstä mausteena. Tekstinä siteerasin Paavalin kehotusta kolossalaisille kirjeen loppupuolelta.

Totta vai tarua? Fake or Real?

”Olkoon puheenne aina suloista, suolalla maustettua, ja tietäkää, kuinka teidän tulee itse kullekin vastata” (Kol. 4:6)

Toin artikkelissa esiin suolan ilmiömäisen kyvyn nostaa ruoan oma maku esiin. Oikein annosteltuna suola ei peitä makua eikä tee ruoasta pelkän suolan makuista. Päinvastoin se tuo esiin ruoan oman maun tehden siitä entistä maukkaampaa. Aiheesta voit lukea enemmän ”Vainko yksi maku?” -artikkelista.

Maulle tapahtuu sama, mikä tehdään huonosti valottuneelle aavistuksen värittömälle valokuvalle, kun sen valotusta korjataan digitaalisesti jälkikäteen. Onnistunut korjaus tuo alkuperäisen näkymän entistä paremmin esiin.

Totta vai tarua?

Tahdon jatkaa maustamisen ja kuvankäsittelyn aihetta aavistuksen …

Lisää...

Tulkaa pyhyyteen

Vuonna 1660 puritaanisaarnaaja Richard Alleine kirjoitti kirjan ”Jumalisuuden puolustuspuhe” (’Vindiciae Pietatis’). Kirja oli luonteeltaan syvän hengellinen. Se kutsui sitoutumaan kokosydämisesti Jumalalle.

Richard Alleine, Vindiciae Pietatis kirjoittaja.

Vajaan sata vuotta kirjan ilmestymisen jälkeen se löysi tiensä John Wesleyn käsiin. Maanantaina 11. elokuuta 1755 John Wesley sovelsi jumalanpalveluksessa tuon Alleinen kirjan oppeja. Esimerkiksi myöhemmin liittorukouksena (’covenant prayer) tunnetun rukouksen Wesley poimi Alleinen kirjasta. Tämä maanantainen jumalanpalvelus on muuten se, mitä Wesley piti ensimmäisenä liiton uudistamisen -jumalanpalveluksena. Se oli alku monisatavuotiselle liiton uudistamisen perinteelle, jota kirkkomme yhä vaalii.

Liittorukous ja liiton uudistamisen juhla jäi siis elämään metodistien perinteessä, koska Wesley havaitsi liiton uudistamisen -juhlan uskonelämää rikastuttavaksi. Hän kirjoitti siitä päiväkirjoissaan useaan otteeseen. Esimerkiksi tammikuussa 1775, eli noin 20 vuotta …

Lisää...

Et ole tervetullut

”Minä seison ovella ja kolkuta” (nakedpastor.com)

On varsin lohduttava lukea evankeliumin tekstistä, kun Jeesus todistaa sanoin ja teoin Taivaallisen Isän olevan alati valmis kuulemaan ihmisen ääntä. Jumalan ’vastaanotolta’ ei käännytetä ketään pois, vaan ovi avautuu jokaiselle joka siihen kolkuttaa.

”Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen pyytävä saa ja jokainen etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan.” (Matt. 7:7-8)

Jumalan valtakunnassa tämä on totta tänäänkin. Jos vain kolkutat, sinulle avataan. Siteerattu Jeesuksen lupaus lienee tunnetuin kolkuttamiseen liittyvistä vertauskuvista. Mutta kolkuttamisesta puhutaan Raamatussa myös toisesta näkökulmasta. Tässä vertauskuvassa me ihmiset olemme oven sisäpuolella ja joku muu puolestaan kolkuttaa ovella päästäksensä sisälle.

Nimittäin puolivuosisataa Matteuksen evankeliumin vertauksen jälkeen Jeesus puhuu uudemman kerran kolkuttamisesta. Nyt hän …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , |

Kristukseen juurtuneena

Menneenä kesänä ei kenenkään tarvinnut palella. Lämpöä riitti. Välillä jopa niin, että voimat eivät enää riittäneet mihinkään muuhun kuin riittävästä nestetasapainosta huolehtimiseen ja varjossa makailemiseen. Kesä tuntui suorastaan paluulta lapsuuteen, jolloin kesät olivat aina lämpimiä ja talvella oli aina lunta. No, aika tietysti kultaa muistot, varmasti mukaan mahtui myös lumettomia talvia ja viileitä kesiä.

Tämän kesän hellelukemilla oli kuitenkin toinenkin puolensa: maa kaipasi kipeästi vettä. Satoiko viime kesänä tämänkin kesän sadekiintiö jo täyteen..Edellisvuoden kesään nähden tämä oli aivan päinvastainen kesä; viime kesänä kaivattiin aurinkoa ja lämpöä, nyt taas vedelle olisi ollut tilausta.

Ikkunastamme näkyvät korkeat männyt ja kuuset eivät juurikaan helteestä kärsineet. Niiden juuret ulottuvat syvälle maanpinnan alapuolelle, joten ne eivät ole niin alttiita säiden vaihtelulle kuin muut kasvit. Juuret eivät vain auta puuta saamaan …

Lisää...

Kategoria Elisa | Avainsanat , , , , , , |

Hiljaisuudesta

Luen tähään alkuun Hilja Aaltosen syysrukouksen, joka julkaistiin hänen viimeisenä syksynään ennen kuolemaansa eräässä lehdessä. Käydään rukoukseen.

”Taivaallinen Isä, anna meidän pian nähdä uusi herätys.

Vanhanaikainen, voimakas herätys, kun ihminen särkyy Jumalan Sanan edessä.

Anna papeillemme elävä herätyksen aika, jolloin pappi ei voi tulla saarnatuoliin,

ennen kuin on päässyt selville: tämä on se Sanoma, jonka kanssa minun pitää

tänä päivänä palvella Jumalaani!

Anna vastuuntunto työntekijöillemme joka kirkossa, että kyyneleet ja nöyrä ylistys

täyttäisivät kirkkomme, turha halleluja-huutelu vaikenisi ja

tilalle tulisi hiljaisuus, jossa taivas pääsee antamaan äänensä.

Siunaa myös Raamattuopiston työtä. Anna jokaisen etsiä oman lähteensä rannalle juottopaikka,

missä ensin saisi itse juoda ja sitten Jumalan ravitsemana lähteä ihmisten keskelle.”

Hiljaisuus..Tässä maailmassa ei äänestä ole pulaa, mitä pitemmälle tekniikka on kehittynyt, sen enemmän myös äänitaso on …

Lisää...

Me yhdessä ja Kristus

Mieleeni nousi ajatus tarkastella käsitystämme seurakunnasta ilmausten ”ne muut”, ”ne muut ja Kristus”, ”me yhdessä” ja ”me yhdessä ja Kristus” kautta. Nämä sanonnat eivät yritä määritellä seurakuntaa, mutta luulen, että ne nostavat esiin niitä vääriä asenteita, joiden kautta me katsomme Jumalan seurakunnan ihmettä.

Seurakunta on ”me yhdessä ja Kristus”, mutta mitä meitä kuuntelee, tuntuu siltä, että tämä perustotuus on välillä kateissa. Näin ainakin silloin, kun puhumme siitä, miten seurakunta näkyy ajassamme. Seuraavassa kuvaan sitä, miten seurakunta näyttäytyy ajassa neljän erilaisen asenteen kautta.

”Ne muut” vai ”me yhdessä” +/- Kristus

”Ne muut”

Jos seurakunta on meille vain ”ne muut”, astumme mukaan ja kaadamme heidän päälleen kaikki tarpeemme ja kootun …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , |

Helluntain ihme

Helluntaijuhlaa juhlaa vietetään 50 päivää pääsiäisviikon sapatin jälkeen. Alun perin helluntai on ollut juutalaisuudessa sadonkorjuun ja ensihedelmän juhla, jota kutsuttiin myös viikkojuhlaksi (5. Moos. 16:9-12). Alkaen 100-luvulta jKr. juutalaiset juhlivat helluntaina myös lain saamisen juhlaa.

Kristityille helluntaista tuli Jeesuksen kuoleman jälkeen seurakunnan syntymäjuhla. Kristuksen taivaaseen astumisen juhlaan (helatorstai) helluntaipäivä on siitä kymmenen päivän jälkeen. Toisin sanoen opetuslapset odottivat kymmenen päivää Jeesuksen lupauksen täyttymistä. Aika ei ehkä kuulosta pitkältä, mutta muistanet varmaan, mitä sananlaskukin ’odottavan ajasta’ sanoo.

Helluntain ihme

Monesti, kun luetaan Apostolien tekojen tekstiä ensimmäisen kristillisen helluntain tapahtumista (Ap. t. 2:1-4), kiinnitetään huomio lähes pelkästään ulkoisiin merkkeihin, kuten tuulenpuuskaan ja tulisiin kieliin, jotka jakautuivat ja laskeutuivat seurakunnan ylle. Toisaalla lukijan huomio kiinnittyy vieraisiin kieliin, joita Jeesuksen seuraajat Jumalan ihmeestä puhuivat eri puolelta …

Lisää...

 
 
 

Etsi sivustolta