Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: seurakunta

Tarvitsemme toisiamme – erilaisina

Jokaisella ihmisellä on oma paikka yhteiskunnassa. Tuo paikka ja yhteiskunnallinen asema voidaan määritellä esimerkiksi työn, siviilisäädyn, asuinalueen, harrastusten, iän, suvun tai ystäväpiirin perusteella – ihan miltä kantilta asiaa halutaan tarkastella.

Muurahaisilla on oma paikkansa heidän yhteisössään. (Kuva Tworkowsky Pixabaystä)

Asemasi yhteiskunnassa määrää paitsi toimeentulon ja ystäväpiirisi, myös nauttimasi arvostuksen yhteiskunnan jäsenenä. Suomalaisessa yhteiskunnassa yksilön arvostus yhteiskunnan jäsenenä määräytyy – ikävä kyllä – hyvin pitkälle sen mukaan, mitä osaat ja teet, kun taas vaikkapa itämaisessa kulttuurissa saamasi arvostus ja asema määräytyy pitkälti esimerkiksi suvun ja iän mukaan. Yksinkertaistaen länsi- ja itämaisen kulttuurin eroa voisi kuvata sanaleikillä: ”olet mitä teet – teet mitä olet”.

Yhteiskuntamme on eräänlainen kopio muurahais- tai mehiläispesästä, jossa jokaisella on oma paikka, mikä tekee hänestä …

Lisää...

Perheen kesken

Miten viikkosi on alkanut? Entä miten edellinen meni? – Niin tai näin, hyvät ja huonot ajat tulevat aina varoittamatta.

Kaunis perhe koolla. (Kuva NoName_13 Pixabaystä)

Usein viikot sisältävät yhtä ja toista: joitain iloisia yllätyksiä, mutta myös epäonnistumisia ja jonkin verran väsymystä. Ehkä taakaksi kerätty liika kuorma ja henkilökohtaisten tavoitteiden alittaminen tavoittaa lopulta perjantaina tietoisuuden ja saa kokemaan täydellistä kyllästymistä ja väsymistä ’tähän kaikkeen’.

On helppo kuvitella olevansa uupunut ja pettynyt itseen, saavutuksiin ja ennen kaikkea rajallisuuteen. Suuri viisaus olisi tehdä ero sen välillä, mitä on ja miltä tuntuu. Ei ole mitään syytä antaa tunteiden määritellä sitä, kuka olen. Voin tuntea tätä ja tuota, mutta se en ole minä. Se on vain kokemus tästä todellisuudesta.

Uskon sinun tietävän mistä puhun, …

Lisää...

Hän aterioi kanssani

Seuraavan sitaatin jälkimmäinen jae on yksi suosikkieni kokoelmassa. Se piirtää kauniin kuvan työstä, jota Herramme Jeesus Kristus tekee tänäkin päivänä seurakuntansa keskellä ja seuraajiensa sydämissä.

Ateriayhteys (Kuva JamesDeMers Pixabaystä)

Jokaista, jota rakastan, minä nuhtelen ja kuritan. Tee siis parannus, luovu penseydestäsi! Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.” (Ilm. 3:19-20)

Jakeen sanat ovat täynnä sitä rakkautta ja lämpöä, jota meistä jokainen syvällä sydämessään kaipaa. Uskon, että olet kuullut esimerkiksi evankelioivissa tilaisuuksissa siteeratun juuri katkelman jälkimmäistä jaetta 20.

Evankeliumin vastaanottamisesta ja uskon säilyttämisestä tässä tekstissä pohjimmiltaan onkin kyse, mutta oletko tullut ajatelleeksi, ettei Johannes alun perin kirjoittanut kehotusta uskosta …

Lisää...

Olkoon teillä sama mieli

Tämän päivän epistolateksti puhuu yhteydestä ja sen puutteesta. Se puhuu varsin kehottavaan sävyyn. Teksti on Paavalin ensimmäisestä kirjeestä korinttilaisille, heti sen alkupuolelta.

Riidoissa – vai yksin mielin erimielisyydestä huolimatta? (Kuva Herbert Bieser Pixabaystä)

Tekstissä Paavali puuttuu tarmokkaasti Korintin elävän ja armolahjojen rikkaudesta tunnetun seurakunnan ongelmien selvittämiseen ja niiden juurisyyhyn. Hän käy kirjeessään suoraan asiaan, joten käydään mekin. Aloitetaan tekstin ensimmäistä jakeesta.

”Veljet, Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen kehotan teitä kaikkia pitämään keskenänne yhtä, välttämään hajaannusta ja elämään yksimielisinä.” (1. Kor. 1:10, Kirkkoraamattu 1992)

Kehotan teitä, veljet, Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä, että te kaikki olisitte yksimielisiä puheissanne ja ettei teidän keskuudessanne olisi hajaannusta vaan että olisitte täysin yhtä ja teillä olisi sama mieli ja sama ajatus.(1. Kor. …

Lisää...

Minun Herrani ja seurakunnan pää

Tällä kerralla sukelletaan suoraan syvään päätyyn. Menen suoraan asiaan kahden Paavalin kirjeen sitaatin myötä. Niillä esittelen sinulle ystäväni Kristuksen, joka on Herra ja seurakunnan pää.

Palazzo vecchio – herruden palatsi Firenzessä. (Kuva Marco Massimo Pixabaystä)

”Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. . . Onhan kirjoitettu: ”Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu.” (Room. 10:9, 13)

”Hän on myös ruumiin pää, ja ruumis on seurakunta. Hän on alku. Hän nousi esikoisena kuolleista, jotta hän olisi kaikessa ensimmäinen.” (Kol. 1:18)

Kristukselle kuuluu herruus (engl. lordship) ja päällikkyys (engl. headship). Hän on Herra ja päällikkö. Tästä eteenpäin käytän päällikkyyden sijaan sanaa johtajuus, koska …

Lisää...

Jeesuksen seurakunta

Oletko pannut merkille, että evankeliumeissa puhutaan valtavasti Taivasten valtakunnasta, mutta ei juuri seurakunnasta? Jeesus ei tee hienoa teologiaa paikallisen seurakunnan käytännöistä eikä universaalin seurakunnan olemuksesta.

Jeesuksen seurakunta koolla. (Kuva Darrell Nixon Pixabaystä)

Tuo universaali seurakunta tarkoittaa ”kaikkia uskovia kaikkina aikoina” – myös menneitä ja tulevia. Tähän viitataan ainakin pyhäinpäivän ja tuomiosunnuntain teemoissa. Paikallinen seurakunta taas tarkoittaa niitä tuttuja naamoja, joiden kanssa tapaat ainakin sunnuntaisin kirkossa.

Ovatpa viisaat laskeneet, että kreikankielen seurakuntaa tarkoittava sana ’ekklesia’ tavataan vain kahdesti evankeliumiteksteissä ja nekin ovat Matteuksen evankeliumissa (Matt 16:18; Matt 18:17). Vastaava luku on Paavalin kirjeissä peräti 62 kappaletta.

Tästä faktasta joku on sitten päätellyt, että seurakunta olisi ollut Paavalin keksintö – ei Jeesuksen. Logiikka on yhtä aukoton kuin väittää sykemittarin keksineen …

Lisää...

’Ihmisen ikuinen’

Viime viikolla vietin kesälomani viimeisiä päiviä. Vaikka virkavapaalla vielä jonkin aikaa jatkan, olen palannut opintojeni pariin ja arkeen lomalaisen vapaudesta.

Vanha puu ikimetsässä. (Pyhä-Häkki kansallispuisto, kuva Jori Brander)

Vietin tuon viikon Salamajärven kansallispuistossa Hirvaankierrosta vaeltaen. Paluumatkalla vietin vielä vajaan päivän pienehkössä Pyhä-Häkkin kansallispuistossa. Pyhä-Häkin luonto on ikimetsää – satoja vuosia vanhaa metsää. Vanhassa metsässä on yksi petäjä ylitse muiden. Opasteen mukaan se on torrattanut siinä 1500-luvulta saakka. Minun tuli sääli: katsella nyt ihmisen typeryyttä puoli vuosituhatta. Nämä vanhan petäjän näkökulmasta keskenkasvuiset ihmiset toistavat samat virheet sukupolvesta toiseen.

Mitäpä minä sitä tähän sanailen; Saarnaaja tämän kiteyttää mainion kirjansa johdantoluvussa.

”Sukupolvi menee, sukupolvi tulee, mutta maa pysyy ikuisesti. Aurinko nousee, aurinko laskee, kiirehtii nousunsa sijoille ja nousee taas. Tuuli menee etelään ja …

Lisää...