Back to Top


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Tag Archives: seurakunta

Näkyjä ja yön ääniä

Olin työmatkalla viikonloppuna Smidstrup Strandissa Tanskassa. Kokoonnuimme yhteen Pohjoismaiden ja Baltian alueelta kirkkomme keskuskonferenssin hallituksen kokoukseen. Pelkästään kulttuuritaustan vaihtelevuus lisää haastetta kokoontumisiin ja olipa käsiteltäviä asioitakin tällä kertaa paljon. Lisäksi osa kysymyksistä jakoi mielipiteitä ja herätti voimakkaita tunteitakin. Kun tähän vielä lisätään matkaväsymys ja yli 10-tuntiset palaveripäivät, on ymmärrettävää, että ärsyyntymiskynnys madaltuu sekin.

Auringon nousu meren rannalla.

Päätöspäivän aamun aloitimme ehtoollishetkellä kappelissa. Ennen ehtoollishetkeä kollega ohjasi joukkomme hiljentymään tutun Raamatun tekstin pariin (1. Kor. 12:12-26).

Lähestyimme tekstiä läntisen kirkon luostariperinteessä käytetyn neliaskelisen Lectio Divina -hiljentymisen menetelmin. Ajatus on lähestyä tekstiä henkilökohtaisen uskonelämän ravitsemiseksi niin, että ravinto tulee osaksi minua ja synnyttää elämässäni aikomuksen askelia.

Murusia pöydältä

Tekstin haaste minulle oli siinä, että teksti oli varsin tuttu ja olen siitä …

Lisää...

Käsi kädessä

Hengellisen laulukirjan laulu n:o 204 kertoo heikoista käsistä Jumalan käytössä, mistä on kyse myös hartaustekstissäni.

Victory O Lord! (1871, John Everett Millais)

”Ottaos Herra, mun käteni heikot, Suo niiden palvella sua.” (HL 204)

Heikoista käsistä puhutaan myös Mooseksen kirjan kertomuksessa israelilaisten ja amalekilaisten kohtaamisessa. Erämaavaelluksen aikana kävi niin, että Israelin ollessa leiriytyneenä Refidimissä amalekilaiset kävivät israelilaisten kimppuun. Israel joutui näin puolustautumaan vihollista vastaan.

”Mooses sanoi Joosualle: ”Valitse miehiä mukaasi ja lähde taistelemaan amalekilaisia vastaan. Huomenna minä asetun kukkulan laelle Herran sauva kädessäni.” (2. Moos. 17:9)

Israelin armeija kävi taisteluun Joosuan johdolla, mutta samaan aikaan käytiin toinen taistelu sodan komentopaikalla, eli mainitun kukkulan laella.

”Niin kauan kuin Mooseksen kädet olivat koholla, olivat israelilaiset voitolla, mutta kun hän päästi kätensä vaipumaan, olivat …

Lisää...

Pyhän yhteisen seurakunnan

Pohdin tässä seurakunnan olemusta tunnustusten näkökulmasta. Etsin vastauksia kysymyksiin. Mikä on seurakunta? Mihin sitä tarvitaan? Ja miksi minä olen siellä?

Apostolinen tunnustus – 12 opetuslapsen ’suulla’ artikloittain lausuttuna.

Olen päätynyt asian äärelle siksi, että olen elämäni aikana kohdannut lukuisia ihmisiä, jotka ovat tavalla tai toisella pettyneet seurakuntaan. Toiset pettyivät enemmän ja toiset vähemmän. Osa pettyneistä on jättäytynyt seurakunnan ulkopuolelle, mikäli siis tarkoitamme seurakuntayhteydellä osallistumista paikallisen yhteisön kokoontumisiin tai toimintaan.

Surukseni huomaan, että pettyneiden joukossa on myös heitä, ketkä ovat pettymyksessä menettäneet uskonsa paitsi ”pyhän yhteisen seurakunnan” hyvyyteen myös Jumalaan. Heidän mielestään Jumala petti heidät – ei vain seurakunta. He eivät siis ole hylänneet vain seurakunnan näkyvää ilmentymää – paikallisten ihmisten yhteisöä, vaan koko ”pyhän yhteisen seurakunnan” …

Lisää...

Totuudellisuudesta

Muutama viikko sitten artikkelissa ”Vainko yksi maku?” kirjoitin suolan käytöstä mausteena. Tekstinä siteerasin Paavalin kehotusta kolossalaisille kirjeen loppupuolelta.

Totta vai tarua? Fake or Real?

”Olkoon puheenne aina suloista, suolalla maustettua, ja tietäkää, kuinka teidän tulee itse kullekin vastata” (Kol. 4:6)

Toin artikkelissa esiin suolan ilmiömäisen kyvyn nostaa ruoan oma maku esiin. Oikein annosteltuna suola ei peitä makua eikä tee ruoasta pelkän suolan makuista. Päinvastoin se tuo esiin ruoan oman maun tehden siitä entistä maukkaampaa. Aiheesta voit lukea enemmän ”Vainko yksi maku?” -artikkelista.

Maulle tapahtuu sama, mikä tehdään huonosti valottuneelle aavistuksen värittömälle valokuvalle, kun sen valotusta korjataan digitaalisesti jälkikäteen. Onnistunut korjaus tuo alkuperäisen näkymän entistä paremmin esiin.

Totta vai tarua?

Tahdon jatkaa maustamisen ja kuvankäsittelyn aihetta aavistuksen …

Lisää...

Tulkaa pyhyyteen

Vuonna 1660 puritaanisaarnaaja Richard Alleine kirjoitti kirjan ”Jumalisuuden puolustuspuhe” (’Vindiciae Pietatis’). Kirja oli luonteeltaan syvän hengellinen. Se kutsui sitoutumaan kokosydämisesti Jumalalle.

Richard Alleine, Vindiciae Pietatis kirjoittaja.

Vajaan sata vuotta kirjan ilmestymisen jälkeen se löysi tiensä John Wesleyn käsiin. Maanantaina 11. elokuuta 1755 John Wesley sovelsi jumalanpalveluksessa tuon Alleinen kirjan oppeja. Esimerkiksi myöhemmin liittorukouksena (’covenant prayer) tunnetun rukouksen Wesley poimi Alleinen kirjasta. Tämä maanantainen jumalanpalvelus on muuten se, mitä Wesley piti ensimmäisenä liiton uudistamisen -jumalanpalveluksena. Se oli alku monisatavuotiselle liiton uudistamisen perinteelle, jota kirkkomme yhä vaalii.

Liittorukous ja liiton uudistamisen juhla jäi siis elämään metodistien perinteessä, koska Wesley havaitsi liiton uudistamisen -juhlan uskonelämää rikastuttavaksi. Hän kirjoitti siitä päiväkirjoissaan useaan otteeseen. Esimerkiksi tammikuussa 1775, eli noin 20 vuotta …

Lisää...

Et ole tervetullut

”Minä seison ovella ja kolkuta” (nakedpastor.com)

On varsin lohduttava lukea evankeliumin tekstistä, kun Jeesus todistaa sanoin ja teoin Taivaallisen Isän olevan alati valmis kuulemaan ihmisen ääntä. Jumalan ’vastaanotolta’ ei käännytetä ketään pois, vaan ovi avautuu jokaiselle joka siihen kolkuttaa.

”Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen pyytävä saa ja jokainen etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan.” (Matt. 7:7-8)

Jumalan valtakunnassa tämä on totta tänäänkin. Jos vain kolkutat, sinulle avataan. Siteerattu Jeesuksen lupaus lienee tunnetuin kolkuttamiseen liittyvistä vertauskuvista. Mutta kolkuttamisesta puhutaan Raamatussa myös toisesta näkökulmasta. Tässä vertauskuvassa me ihmiset olemme oven sisäpuolella ja joku muu puolestaan kolkuttaa ovella päästäksensä sisälle.

Nimittäin puolivuosisataa Matteuksen evankeliumin vertauksen jälkeen Jeesus puhuu uudemman kerran kolkuttamisesta. Nyt hän …

Lisää...

Kristukseen juurtuneena

Menneenä kesänä ei kenenkään tarvinnut palella. Lämpöä riitti. Välillä jopa niin, että voimat eivät enää riittäneet mihinkään muuhun kuin riittävästä nestetasapainosta huolehtimiseen ja varjossa makailemiseen. Kesä tuntui suorastaan paluulta lapsuuteen, jolloin kesät olivat aina lämpimiä ja talvella oli aina lunta. No, aika tietysti kultaa muistot, varmasti mukaan mahtui myös lumettomia talvia ja viileitä kesiä.

Tämän kesän hellelukemilla oli kuitenkin toinenkin puolensa: maa kaipasi kipeästi vettä. Satoiko viime kesänä tämänkin kesän sadekiintiö jo täyteen..Edellisvuoden kesään nähden tämä oli aivan päinvastainen kesä; viime kesänä kaivattiin aurinkoa ja lämpöä, nyt taas vedelle olisi ollut tilausta.

Ikkunastamme näkyvät korkeat männyt ja kuuset eivät juurikaan helteestä kärsineet. Niiden juuret ulottuvat syvälle maanpinnan alapuolelle, joten ne eivät ole niin alttiita säiden vaihtelulle kuin muut kasvit. Juuret eivät vain auta puuta saamaan …

Lisää...

 
 
 

Etsi sivustolta