Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: tahto

Maan ääriin

Silloin ne, jotka olivat koolla, kysyivät häneltä: ’Herra, onko nyt tullut se aika, jolloin sinä rakennat Israelin valtakunnan uudelleen?’

Hän vastasi: ’Ei teidän kuulu tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa nojalla on asettanut. Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka.’” (Ap. t. 1:6-8)

Lainattu keskustelu on Herramme Jeesuksen ja opetuslasten viimeinen yhteinen keskustelu ennen Jeesuksen taivaaseen astumista.

Taivaaseenastuminen. (alttarimaalaus, Thuison-les-Abbeville, Ranska)

Oli kulunut 40 päivää Jeesuksen ylösnousemuksesta, minkä ajan Jeesus käytti opettaen seuraajiaan selittäen heille kaikkea, mitä edellisten kolmen vuoden aikana heille oli jo opettanut. Ylösnousemuksen jälkeen opetuslapset tosin olivat paremmin ’kartalla’ siitä, mitä Jeesus monilla aiemmin arvoituksilla …

Lisää...

Tapahtukoon sinun tahtosi

Sanat ”tapahtukoon sinun tahtosi” ovat varmasti viipyneet kerran jos toisenkin jokaisen uskovan huulilla. Ikävä kyllä, noiden sanojen merkitys on esimerkiksi Isä meidän -rukouksen ulkoa hokemisen myötä kärsinyt samaa inflaatiota kuin sana ’aamen’.

Tapahtukoon sinun tahtosi (Kuva joeseager, Pixabay)

Tapahtukoon sinun tahtosi” lauseesta on tullut monen suussa pelkkä tyhjä repliikki muuten ehkä itsekkääseen rukoukseen. Se on kuin taikasana, joka oikeuttaa lukuiset aiemmat pyynnöt ja anomukset.

Monelle se on ’aamenen’ kera pelkkä rukouksen lopetuskaava ilman syvempää sisältöä. On jokseenkin juhlavaa lausua tuo ylevän kaunis kolmisanainen lausahdus rukouksen loppuun, mutta sen koko kauneus tulee esiin vasta, kun rukoilija on antautunut ensin pohtimaan, mitä hänen lausumansa sanat merkitsevät hänen itsensä kohdalla. Vasta sen jälkeen sanat saavat sisällön.

Ilman …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , |

Jumalan katseen alla

Jokainen täällä maanpäällä kulkee elämänsä polun alati Jumalan katseen alla. Ei ole hetkeä, etteikö Luoja olisi läsnä. Toiselle ajatus Jumalan katseen alla elämisestä tuntuu kiusalliselta, kun taas toinen tuntee olonsa turvalliseksi.

Jumalan katseen alla (Kuva Jody Davis, Pixabay)

Toki on myös niin, että ajatus Jumalan katseen alla elämisestä vaihtelee tilanteittain. On hetkiä, kun tietoisuus hänen läsnäolostaan voimauttaa ja lohduttaa, kun taas toisinaan se jää vaivaamaan. Jälkimmäisen tapauksen piiriin kuulunee seuraava raamatunkohta.

”Ahas ei tehnyt sitä, mikä on oikein Herran, hänen Jumalansa, silmissä, niin kuin hänen esi-isänsä Daavid oli tehnyt.” (2. Kun. 16:2)

Vastaavia mainintoja jumalattomista kuninkaista on Kuninkaiden kirjassa lukuisia. Lukijan on helppo ohittaa nämä kohdat päänpuristuksella kauhistella kyseisen kuninkaan jumalattomuutta. Teemme sen tahattomasti.

Päivittelemme vaikkapa juuri Ahasin …

Lisää...

Mistä viisauden löytää?

Ei ole tavatonta, että yhä tänään valistunut ihminen havahtuu tilanteeseen, kun tiede ja järkiperäinen päättely päätyvät umpikujaan. Kun tapahtuu jotain odottamatonta, mitä asiantuntijat eivät pysty selittämään, pysäyttää se arvioimaan uudelleen tunnetun todellisuuden luonnetta.

Tässäkö on viisaus? (Kuva Free-Photos, Pixabay)

Ennakoimaton herättää epävarmuutta. Eikö tapahtumia havainnoitu oikein? Mistä seurasi väärä tulkinta ja odottamattomat tapahtumien käänteet? Onko tosiaan niin, että edelleen maailmassa tapahtuu asioita, joita ihminen ei kykene ymmärtämään tai selittämään – edes itselleen? Ehkä sittenkään aistittava ja mitattava maailma ei ole kaikki?

Inhimillinen tieto joutuu kerta toisensa jälkeen nöyrtymään ja tunnustamaan rajallisuutensa. Tiede antaa toki hyviä arvioita esimerkiksi huomisen säästä, mutta jos kevättalvella pitäisi ennustaa juhannussää tietylle paikkakunnalle, on vastaustarkkuus puhtaan arvauksen luokkaa. Ja vaikka tiede jonain …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , |

Jos vapaa olla saisin…

Jokainen enemmän tai vähemmän tekstiä tuottanut on ollut tilanteessa, kun eteen asetettu tyhjä paperi ei vain ota täyttyäkseen, vaikka asiaa kirjoitettavaksi olisi. Kirjoitat lauseen tai kaksi ja kohta pyyhit ne pois. Ja kohta teet saman uudelleen. Tätä kutsutaan ’tyhjän arkin syndroomaksi’ (’blank page syndrome’).

Kun tekstiä ei vain synny…

Vastakohtainen tilanne syntyy, kun tuotat tekstiä yhdessä toisen henkilön kanssa. Toisen kirjoittaessa sinulle tulee alati tarve korjata tai täydentää hänen tekstiään sivusta käsin. Hetken ehkä luulet olevasi parempi kirjoittaja kuin kumppanisi. Jos vaihdatte kirjoittajaa, huomaat roolien vaihtuneen. Nyt kumppanisi joutuu neuvomaan sinua, miten kirjoitetaan…

Lienet myös huomannut sen, että valmista tekstiä on helpompi täydentää ja jäsentää paremmaksi kuin kirjoittaa sama tyhjälle paperille. Jopa heikko ja virheellinen lähtöteksti on helpompi …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , |

Rekabilaisten saaga

Kohtaaminen toisen kanssa edellyttää huomion kohdistamista häneen, hänen persoonaansa ja viestiinsä. Oleellisinta kohtaamisessa ei ole puitteet tai toisen ihmisen pukeutuminen. Tunnistamme tämän etenkin silloin, kun meillä on asiaa toisille. Silti varsin usein vastaavassa tilanteessa oman huomiomme jakaantuu ties minne; oman elämän asioihin tai johonkin häiritsevään tai kiinnostavaan kohteeseen ympäristössä.

Jumala ei saa aina hänkään meidän jakamatonta huomiotamme, vaikka hän jos kuka sen ansaitsisi. En nosta tätä esiin syytöksenä, vaan pikemmin seikkana, johon voisimme kiinnittää huomiota.

Kun Jumala ilmestyy elämäämme voimallisesti, huomio ei ehkä karkaa arkisten asioiden pariin, mutta varsin kadotamme huomion Jumalasta ja hänen viestistään puitteisiin, joissa hänet kohtaamme. Selitän tätä kahdella esimerkillä; kuvalla valtaistuinsalista ja Jeremian kirjan kertomuksella, jota nimitän ”rekabilaisten saagaksi”.

Kutsuttuna valtaistuinsaliin

Ajattelepa, että saat kutsun kuninkaan hoviin, jossa …

Lisää...

Kuljetettavana

Kuluvan syksyn aikana olen elänyt muutoksen aikaa. Isoin muutos, joka elämääni on tullut, ei ole lähtöisin itsestäni enkä voi sanoa sitä koskaan tavoitelleenikaan. Kuitenkin tiedän, että juuri tämä muutos on se, johon Herrani Jeesus Kristus on minut nyt kutsunut. Hän on sitonut minut entistä tiukemmalla otteella itseensä ja enää ei olekaan aika toteuttaa niitä omia päämääriä ja valintoja, jotka ehkä luonnostani itselleni valitsisin. Ei, vaan nyt on tullut aika kulkea sinne, minne Herra tahtoo minut viedä; sinne, missä tie on välillä pelottavakin. Ja viimeistään nyt oman tahdon tieni on kulkenut päätökseen ja minusta on tullut kokonaisvaltaisesti Kristuksen tahdon toteuttaja; kulkipa tie sitten minne vain.

Muutos seurakuntatyöntekijästä paikallispastoriksi ei tavallaan muuttanut elämässäni mitään, mutta kuitenkin kaikki on toisin. Näen omat vajavaisuuteni yhä selvemmin. Lisäksi introverttinä ja …

Lisää...