Pieni tunnustus alkuun: en ole puutarhaihminen sanan varsinaisessa merkityksessä. Puutarhaihmisellä tarkoitan henkilöä, joka nauttii kasvien istuttamisesta ja puutarhan ylläpitämisestä niin, että lopputulos miellyttää häntä. Minä puolestani nautin enemmän luonnonympäristön esteettisestä kauneudesta kuin ihmiskäsin rakennetuista puistoista, puutarhoista tai viheralueista.

Perhosen kauneutta. Kuvan on ottanut Erika Varga. (Kuva: Pixabay)

Luin taannoin lehtiartikkelin eräänlaisesta puutarhasta, mikä sai jopa minut kiinnostumaan puutarhanhoidosta. Artikkeli kertoi ’perhospuutarhasta’. Se on puutarha siinä muutkin puutarhat, mutta se on ’rakennettu’ erilaisesta näkökulmasta.

Puutarha yleensä rakennetaan miellyttämään ihmisen näkö- ja hajuaistimuksia, mutta perhospuutarha suunnitellaan perhosia houkuttelevaksi alueeksi, jonne ne sitten mieluusti poikkeavat ruokailemaan. Ne voivat tulla sinne laajaltakin alueelta.

Perhospuutarhaa rakentamaan

Useimmat päiväperhoslajit tarvitsevat paljon aurinkoa ja suojan tuulelta. Tämä tulee huomioida puutarhaa rakentaessa. Edelleen sinne pitää valita eri aikaan kukkivia kasveja, jotta perhoset viipyvät puutarhassa pitkin kesää. Kasveja valitessa on viisasta huomioida paitsi päivä- myös yöperhoset.

Mikä tekee perhospuutarhasta erilaisen, on sen tarkoitus. Siinä missä ihmisen viihtyisyys ja estetiikantaju suosii tietyn oloisia ja tuoksuisia kasveja, perhospuutarhan lajikkeet on valittu houkuttelemaan perhosia. Perhospuutarhasta ihmissilmä ei välttämättä tavoita kauneutta sinne istutetuista kukista, vaan siellä vierailevat perhoset antavat puutarhalle sen kauneuden.

Merkillistä perhospuutarhassa on juuri se, että sinne valitut kasvit eivät ole niitä, mitä me ihmiset istuttaisimme, jos kyse olisi meidän viihtymisestä. Monet perhoslajit näet hakevat mettä varsin mitättömän näköisten kasvien kukinnoista. Osa kasveista ei miellytä ihmissilmää eikä niiden tuoksukaan tunnu ihmistä vakuuttavan. Perhoset sen sijaan tulevat puutarhaan kauempaakin niiden houkuttelemina.

Jos siis istutat puutarhaan vain sellaisia kasveja, joiden tuoksut ja värit miellyttävät sinua, varaudu siihen, ettei puutarhasi ole perhosten suosiossa. Jos taas tahdot puutarhaan perhosia ihasteltavaksi, valitset kasveja, joiden tuoksu tuo paikalle perhosia – ts. miellyttää niitä.

Elämän puutarhat

Tuskin odotit minun kirjoittavan puutarhanhoitoon liittyviä ohjeita etenkään, kun en ole nk. puutarhaihminen. Arvaat oikein, että perhospuutarha herätti minussa ajatuksia elämän estetiikkaan liittyen. Entä mitä ajatuksia perhospuutarha minussa herätti?

Jäin pohtimaan omaa elämääni puutarhana. Rakennanko elämääni puutarhaksi itseäni varten? Onko elämäni puutarhan tarkoitus kaiken sen istuttamisen ja kitkemisen jälkeen miellyttää minua? Tuoksuuko se hyvältä minun nenääni? Näyttääkö se kauniilta minun silmääni?

Entä jos rakentaisin elämäni puutarhaa samalla tarkoitukselle kuin niitä perhospuutarhoja rakennetaan? Sama vaiva, mutta lopputulos poikkeaa.

Entäpä, jos antaisin puutarhan kukoistaa niin, että Jumalan Pyhä Henki voisi viihtyä elämäni puutarhassa? Entäpä jos se olisi puutarha, jonne tulee niitä perhosia kauempaakin mettä hakemaan? Ja nyt voit ihan itse valita kielikuvalle perhosesta sen merkityksen, mikä sinua puhuttelee. Luepa, mitä Paavali kirjoittaa ystävillemme vuosituhansien takaisessa Roomassa:

”Lihan mukaan elävillä on lihan mukaiset pyrkimykset, Hengen mukaan elävillä Hengen mukaiset. Lihan pyrkimykset tuottavat kuoleman, Hengen pyrkimykset elämän ja rauhan.” (Room. 8:5-6)

Kahdenlaisesta puutarhasta Paavalikin tässä kirjoittaa. On puutarhoja, jotka kukoistavat ihmisen itsekkyydestä – tai niin kuin meillä on tapana sanoa: syntisestä luonnosta tai ’lihasta’. Siinä hän sitten istuu valtaistuimellaan odottaen puutarhan miellyttävän häntä itseään.

On sitten myös puutarhoja, jotka tuottavat toisenlaista tuoksua – Hengen mukaan eläviä. Näiden puutarhojen tarkoitus ei ole miellyttää ihmistä itseään, vaan tuoda Jumalan Hengen tuoksu esiin niin, että ’perhoset’ löytävät sinne ruokailemaan kauempaakin.

Minun puutarhani

En käy tässä arvioimaan puutarhojen paremmuutta. Se olisi vaikeaa, koska ne on rakennettu eri tarkoitusta varten. Vähän niin kuin laatisit vertailun, jossa arvioit laivan ja auton paremmuutta keskenään…

Ei ole mitään syytä verrata ihmiselle itselleen istuttamaa puutarhaa perhosia varten istutettuun puutarhaan. Ne ovat eri tarkoitusta varten tehdyt. Miksi siis vertaisin toisiinsa ’lihan mukaan’ ihmistä itseään miellyttävää ’elämän puutarhaa’ ja Jumalan Hengen mieleistä ’elämän ja rauhan’ puutarhaa? Nekin on rakennettu eri tarkoituiksiin – eikä niillä ole niin ikään mitään tekemistä keskenään. Nehän ovat kuin yö ja päivä.

Puutarhaan pystyttäessä on valittava sille tarkoitus. Kyse on yksinkertaisesti päätöksestä, että mitä tarkoitusta varten itse kukin puutarhansa istuttaa. Ja kun kyse on puutarhasta nimeltä elämä, päädytään pohdinnan lopuksi perimmäiseen kysymykseen. Mikä on elämäni tarkoitus? Se määrännee myös sen, millaista ’puutarhaa’ tavoitellaan.

Pohdittavaa

Kenelle puutarhaani pystytän? Ketä sen tulee miellyttää?