Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Kirjoittajan arkistot: Jori Brander

Tietoja Jori Brander

Olen 70-luvulla elämän matkan aloittanut perheenisä. Perheeseeni kuuluu vaimo ja viisi lasta, joista kolme asuu kanssamme kotona Kuopiossa. Työskentelen Suomen Metodistikirkossa (UMC) piirikunnanjohtajana ja pastorina. Perheen ja seurakuntatyön lisäksi jää vielä pieni siivu aikaa myös harrastukselle: polkujuoksulle. Juokseminen voimauttaa jaksamaan henkisesti, minkä lisäksi se on keskeinen osa rukous- ja hartauselämääni. Summary in English: Shiny shy hard working Finnish trailrunner. You'll find me running 5-6 days per week. I'm a family man with wonderful family: wife and 5 kids - 3 of them are still living in the home with us. I work in United Methodist Church - serving as a pastor and a district superintendent.

Mitä enää tarvitsemme?

Katson elämääni taaksepäin. Kaikenlaista mahtuu viimeisiin vuosiin ja vuosikymmeniin. Paljon on sellaista, mikä on mennyt oikein, vaan riittää niitäkin käänteitä, joihin sielun yössä takerrun, milloin katuen ja milloin pyydellen anteeksi itseltäni tai muilta. Se on elämää.

Hengityskone 1950-luvulta: iron-lung (rautakeuhko). Miten se liittyy tekstiin? Lue eteenpäin :-)

Yhtä kaikki, kun jatkan matkaa taaksepäin vielä toisen tovin, tulen hetkeen, jossa ikuisuus ja aika kerran kohtasivat. Se on hetki, kun Jumala löysi minut; minut, joka olin hukassa elämäni kanssa.

Siinä hetkessä mutkikas muuttui yksinkertaiseksi. Huolet eivät poistuneet, olosuhteet eivät muuttuneet, mutta perspektiivi kääntyi. Nyt elämässäni oli yksi asia yli muiden; sain löytää jotain niin arvokasta, että sen rinnalla muut asiat kutistuivat miniatyyrin kokoon. Ehkä hetken kuvittelin löytäneeni tien Jumalan luo, mutta kyllä …

Lisää...

Parasta ennen

Ajatus tähän tekstiin nousi artikkelista, jossa käsiteltiin siitä, miten vakavasti ja suurella tarkkuudella raamatunkääntäjät suhtautuvat työhönsä. Lukijat ovat usein kovin sanoin ruotimassa käännösten keskinäistä paremmuutta, mutta melko harvoin he kiinnittävät huomiota lainkaan siihen, mikä on heidän vastuunsa tekstin lukijoina ja eteenpäin välittäjinä.

”Parasta ennen” -merkintä on elintarvikkeissa, pitäisikö se olla myös tekstissä ja puheessa…

Tämä lyhyt pohdinta peräänkuuluttaa paitsi kääntäjän myös lukijan vastuuta. Oikeastaan tämä puhuu heidän yhteisvastuutaan sanoman edessä.

Käännösperiaatteen valitseminen, mikä on ehkä suurin linjanveto ajatellen käännöstyön kokonaistulosta, ei ole teologinen tai raamattu-uskollisuutta mittaava valinta, vaikka näin se tuntuu monesti olevan, kun kuuntelee kahvipöytäkeskusteluja raamatunkäännösten keskinäisestä paremmuudesta tai pikemminkin huonommuudesta.

Usein argumentointi käännösten paremmuudesta ei etsi vahvuuksia, vaan pikemmin yrittää osoittaa jonkin käännöksen huonommuuden. Keskustelun sävy on sekin …

Lisää...

Jos vapaa olla saisin…

Jokainen enemmän tai vähemmän tekstiä tuottanut on ollut tilanteessa, kun eteen asetettu tyhjä paperi ei vain ota täyttyäkseen, vaikka asiaa kirjoitettavaksi olisi. Kirjoitat lauseen tai kaksi ja kohta pyyhit ne pois. Ja kohta teet saman uudelleen. Tätä kutsutaan ’tyhjän arkin syndroomaksi’ (’blank page syndrome’).

Kun tekstiä ei vain synny…

Vastakohtainen tilanne syntyy, kun tuotat tekstiä yhdessä toisen henkilön kanssa. Toisen kirjoittaessa sinulle tulee alati tarve korjata tai täydentää hänen tekstiään sivusta käsin. Hetken ehkä luulet olevasi parempi kirjoittaja kuin kumppanisi. Jos vaihdatte kirjoittajaa, huomaat roolien vaihtuneen. Nyt kumppanisi joutuu neuvomaan sinua, miten kirjoitetaan…

Lienet myös huomannut sen, että valmista tekstiä on helpompi täydentää ja jäsentää paremmaksi kuin kirjoittaa sama tyhjälle paperille. Jopa heikko ja virheellinen lähtöteksti on helpompi …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , | Kommentoi

Kristuksen kuninkuus

Kirkkovuoden viimeisestä sunnuntaita on Suomessa kutsutaan Ruotsin esikuvan mukaisesti synkänpuhuvasti tuomiosunnuntaiksi. Tosiasiassa nimi ei olisi synkkä eikä negatiivinen, ellei tuomio-sanaa käytettäisi kielessämme myös rangaistuksen synonyymina. Jostain syystä puhekielessä puhutaan tuomion eikä rangaistuksen suorittamisesta tai täytäntöönpanosta, kun puhutaan esimerkiksi vankeusrangaistuksesta.

Kristus tuomari, Fernando Gallego, 1480.

Ajatus tuomiosta juhlapyhän nimessä ei viittaa ensisijaisesti rangaistukseen, vaan oikeudenkäyntiin. Kyse oikeudenkäynnissä on oikeudesta – ei rangaistuksen langettamisesta. Oikeudenkäynnissä ei saa unohtaa, että tuomio voi olla myös vapauttava. Ja sitä tuomio on Kristuksessa häneen luottamuksensa laittaneilla – saamme nauttia vapauttavasta tuomiosta, koska Kristus on kärsinyt rangaistuksen meidän tähtemme.

Vanha katolisen kirkon perinne käyttää tuomiosunnuntaista nimitystä ”Kristuksen kuninkuuden sunnuntai”. Metodistikirkon traditiossa tuomiosunnuntain nimessä on katolisen perinteen tapaan iloisempi sointi. Juhlan nimi on ” …

Lisää...

Vapauteen Kristus meidät vapautti

Otsikko ”Vapauteen Kristus meidät vapautti” on käsiteltävän Paavalin tekstin johtolause. Se korostaa vapautta, jonka vastakohta on luonnollisesti orjuuden alaisuus. Galatalaiskirjeen viidennessä luvussa vapaus asettuu vastakkain ympärileikkaamisen (Gal. 5:2-3) ja lain noudattamisen kanssa (Gal. 5:4).

Orjan kahleet 1800-luvulta.

Me korostamme vapauttamme Kristuksessa juurikin vapautena lain orjuudesta, mitä se onkin. Sanotaankin, että se, joka on vapaa, ei ole lain orja. Korostus on oikea, mutta se ei silti ole koko totuus.

Vapaus lain noudattamisen tuoman orjuuden vastakohtana oli elämän kysymys kirjeen kirjoittamisen aikaan Galatian alueen seurakuntien ihmisille ja sitä se on varmasti monelle tämän päivän suomalaisellekin, joiden usko vääristyy lain noudattamisen vaateeksi.

Kehotan kuitenkin tällä kertaa sinua katsomaan tekstiä aavistuksen laajemmin kuin siinä mainittujen ympärileikkauksen ja lain noudattamisen yhteentörmäyksenä Kristuksen …

Lisää...

Pelastettujen kiitosvirsi

Kirkkovuosi lähenee loppuaan. Vietämme kirkkovuoden viimeistä edellistä kirkkopyhää. Evankelisluterilaisessa kirkossa sunnuntaita kutsutaan ”Valvomisen sunnuntaiksi”. Sen sanoma korostaa hengellistä valvomista ja Kristuksen paluun odotusta. Pyhä muistuttaa kirkkokansaa siitä, että väsymisen ja välinpitämättömyyden vaara on todellinen jokaiselle Kristuksen seuraajalle.

Kuva lehtimajanjuhlan vietosta temppelialueella.

Valvomisesta ja kilvoittelusta

Valvomisen yhteydessä kristityn matkantekoa kuvataan myös vanhan suomenkielen sanalla ”kilvoitus”, mikä on alkujaan apostoli Paavalin kirjeistä tullut urheilutermi. Se vertaa kristityn elämää kilpailemiseen, kuten kilparadalla juoksemiseen (1. Kor. 9:24-27). Kristitty pyrkii valvomaan uskossa raittiina yhtä määrätietoisesti kuin kilpailuun valmentautuva urheilija harjoittelee saadakseen voittajan seppeleen.

Kilvoitus ei ole tekemistä vaan määrätietoisuutta valvoa, jotta väsymys ja välinpitämättömyys eivät johda matkanteon keskeytymiseen. Ihminen näet kotiutuu helposti tähän maailmaan ja unohtaa, …

Lisää...

Onko Jumala puolellamme?

Arkipäivän ongelmien keskellä itse kukin meistä huutaa Jumalaa avuksi. Hän kuulee, kun etsin hänen luotaan lohtua tai pyydän voimaa ja viisautta elämän mutkakohdissa.

Toisinaan olen vailla suuntaa, kun taas toisinaan kuljen määrätietoisesti maalia kohti. En ole lainkaan huolissani hetkistä, kun arasti kyselen suuntaa ja etenen haparoiden. Siinä kysellen, että meneekö kaikki nyt oikein?

Herran enkeli ilmestyy Joosualle (Gustave Doré)

Enemmän minua huolestuttaa nuo hetket, kun minä tiedän ja minä tahdon. Kaikki on niin selvää. Tarvitsen vain siunauksen suunnitelmille ja kohta suunnitelmat ovatkin jo täyttyneet. Korvissani soi irtoreväistynä sloganiksi muuttunut Paavalin sana hänen kirjeestään roomalaisille:

”Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?” (Room. 8:31)

Totisesti! Kun Jumala on minun puolellani, minua ei enää …

Lisää...

 
 
 

Etsi sivustolta