Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Kirjoittajan arkistot: Jori Brander

Tietoja Jori Brander

Olen bloggaaja, polkujuoksija, pastori, isä ja lähimmäinen Kuopiosta. Lue enemmän blogin sivulta "Jori - kuka?", eli täältä: https://www.brander.name/?page_id=14 - Elämä on liian lyhyt sivusta seurattavaksi.

Jumalan valtakunta varjoissa

Mystinen otsikkoni muistuttaa siitä, että Jumalan valtakunta ei täällä ajassa ole aina selkeästi nähtävissä. Sen tunnistaminen on vaikeaa, jos odotan sen ilmestyvän vain jollain tietyllä juuri minua miellyttävällä tavalla.

Danielin vastaus kuninkaalle (Briton Rivière, 1890)

Aloitan tämän pienen pohdintani evankeliumin tekstillä:

”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin.” (Matt. 6:33)

Kysyn sinulta, uskotko sinä tämän? Kysyn vielä toistamiseen, uskotko todella niin, että uskallat laskea elämäsi perustan tämän varaan? Tarkoitan sitä, että onko Jumalan valtakunta elämässäsi ensimmäisellä sijalla silloinkin, kun luottamuksesi horjuu ajallisen maailman haasteissa?

Monesti me kyllä ’uskomme’, mutta sitten kun näkeminen ja usko ovat ristiriidassa, me alamme epäillä tai jos emme epäile, niin ainakin syytämme Jumalaa lupausten pettämisestä tai vähintään hidastelusta.

Jumalan …

Lisää...

Suora tie

Ajatus kirjoittaa otsikolla ’suorasta tie’ ei noussut autonratissa Pohjanmaan lakeuksilla eikä moottoritiellä Tampere-Helsinki välillä. Se ei myöskään noussut lentokoneessa kiitoradan päässä eikä liioin mutkaisella metsätaipaleella kaipuuna takaisin suoralle tielle.

Suora tie (Kuva 二 盧 Pixabaystä)

Otsikko nousi oman elämän poluilta, missä olen huomannut aika ajoin etsiväni suoraa tietä mutkaisten polkujen varrelta, vaikka kaivattu suora tie olisi valmiiksi viitoitettu Raamatussa valmiiksi eteeni. Moni turha harha-askel voisi jäädä ottamatta, kun vain aina ’pitäisi katseen’ tiukasti elämän tiessä eikä vilkuilisi toisaalle.

Raamattu puhuu ’suorasta tiestä’ ja ’tasaisesta polusta’ etenkin viisaus- ja profeettakirjallisuudessa. Hyvä aloituskohta löytyy vaikkapa juuri tuosta Sananlaskujen kirjasta:

”Hulluus on ilo sille, joka on mieltä vailla, mutta ymmärtäväinen mies kulkee suoraan.” (Sananl. 15:21)

Kuten tässäkin sananlaskussa, Raamatussa melko usein tien …

Lisää...

Minä ja merkittävyys

Moni hyvä aikomus on jäänyt toteutumatta, koska se on törmännyt esteeseen nimeltä ”minä itse” tai ”minun”. Myös moni hyvä hanke on lupaavasta alusta huolimatta kaatunut tai pysähtynyt esteeseen nimeltä ”minä” ja ”minun”. Tarkoitan hetkeä, kun yhteinen innostus – ”me” ja ”meidän” – kutistuu poissulkevaksi ja omistavaksi ”minä” tai ”minun” asiaksi.

Martin Luther King Jr. pitämässä ”I Have a Dream” -puhetta Lincolnin muistomerkillä vuonna 1963.

Mitä ihminen yrittää ottaa itselleen tai pitää sen itsellään, se pilaantuu hänen käsissään. Taita puusta oksa muistoksi ja tuo se kodin lämpimään hyllylle tuomaan iloa sinulle. Miten käy? Taita luonnosta kaunis kukka matkaasi sulostuttamaan teitäsi. Miten käy? Mitä tahdot pitää …

Lisää...

Alttareita

Tähän valitsemani Roomalaiskirjeen teksti on Paavalin sitaatti Ensimmäisestä Kuningasten kirjasta. Sitaatin tekee mielenkiintoiseksi se, että siinä lainatut profeetta Elian sanat toistuvat samassa muodossa peräti kolmasti Raamatun lehdillä.

Alttari. (Kuva jplenio Pixabaystä)

Rooman seurakuntaan kuului kirjeen kirjoittamisen aikaan myös joukko juutalaistaustaisia jäseniä, joille Paavali mieluusti kirjoitti viitaten Vanhan testamentin kirjoituksiin. Juutalaiset olivat joutuneet välissä jättämään seurakunnan, koska Claudius karkotti juutalaiset Roomasta vuonna 49. Vuonna 54 keisari Nero kumosi kiellon ja juutalaiset saivat palata Rooman kaupunkiin. Roomalaiskirjeen kirjoittamisen aikaan vuonna 57 seurakunnassa oli jo merkittävä juutalaisvähemmistö.

Seurakunnassa voidaan täten otaksua olleen Vanhan testamentin tuntemus melko hyvällä tasolla. Nimittäin Paavalin termi ”kirjoitukset” viittaa luonnollisesti Vanhaan testamenttiin, koska hänellä ei ollut käytössä muita kirjallisia lähteitä käytössä. Tekstissä Paavali toki myös selittää …

Lisää...

Arvon sen oivaltaa, jos sen uhkaa kadottaa

Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” (Joh. 14:27)

On paljon asioita, joiden arvon ymmärtää vasta, kun ne uhkaa kadottaa. Ajatellaanpa esimerkiksi kotiavaimia. Ne kulkevat arjessa mukana vuodesta toiseen ilman, että olen niistä kiitollinen tai edes kiinnostunut. Edes ovea avatessa en suo niille huomiota – puhumattakaan nyt kiitollisuudesta.

Miten käy, kun kerran kotioven edessä huomaan, ettei taskun pohjalta löydykään avaimia. Hätäännyn. Alkaa epäuskoinen taskun tunnustelu. Kymmenessä sekunnissa mieleni on käynyt läpi satoja skenaarioita siitä, missä avaimet voisivat olla, minne ne ovat pudonneet, jne.

Nyt avaimet saivat ansaitsemansa huomion, mikä niille olisi kuulunut päivittäin. Kun sitten löydän avaimet autossa riisumani pikkutakin taskusta, …

Lisää...

Aarteenetsintää

Muistan elävästi iltapäivän, kun ala-aste-ikäisenä seurakunnan lastenleirillä leikittiin aarteenetsintää.

Geokätkö – aarre sekin. (Kuva Settergren Pixabaystä)

Liekö onnistuneessa leikissä syy siihen, että olen vanhemmilla päivillä ’hurahtanut’ leikkimään geokätkentää ja nyt myöhemmin sitten Pokemon Go:ta.

Palataan kuitenkin tähän lapsuuteni unohtumattomaan aarteenetsintään. Tuolloin aarre oli piilotettu leirikeskuksen pihaan ja etsijöille annettiin vihjeet sen löytämiseksi. Aarretta etsittiin hartaasti ja pitkään kaikkien leiriläisten voimin siitäkin huolimatta, että kaikki mahdolliset paikat oli jo katsottu. Samoja piiloja katsottiin uudelleen ja väliin löytyi aina uusikin idea tarkastettavaksi.

Aarteen arvo

Entä mikä sai vilkkaassa iässä olevat tyttö- ja poikalapset sinnikkäästi etsimään laatikkoa pihamaalta? – No tietenkin se, että kyseessä oli aarre! Kukaan ei tiennyt, mikä aarre tarkalleen on, mutta kaikki olivat vakuuttuneet aarteen arvosta. Se oli jotain …

Lisää...

Taivas varjele!

Lähtölaukaus tulla tämän tekstin eteen ja puhuteltavaksi oli minulle Mikko Kuustosen kappale ”Taivas varjele”. Laulussaan hän pohtii kuinka helppoa on jättää apua tarvitseva lähimmäinen huomioimatta, kun hänet pitää riittävän etäällä.

Jan Wijnants: Laupiaan samarialaisen vertaus (1670)

”Jos olet painomusteena paperilla
tai sähköä kuvaruudun pinnalla.
Jos olet ääniaaltoja jollain kanavalla
ehkä kuuntelen tai sua saatan katsella.

Jos olet seitsemän sivua mapissa
tai joku luku yhteiskuntaopin kirjassa
Jos olet uutisaihe kolmannessa maailmassa
ehkä pysyn kanssasi tasapainossa

Mutta kun sinusta tulee totta
minun veljeni, verta ja lihaa
Lyö katseesi katuun armotta
vaikket syytä etkä vihaa

Taivas varjele . . .”

Teemme ihmisistä kovin mieluusti ’asioita’, ’tilanteita’, ’tapauksia’, ’asiakkaita’ jne. ettemme vain joudu kohtaamaan heitä ’ihmisinä’. Teen melkein mitä tahansa kunhan ’tuo …

Lisää...