Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Kirjoittajan arkistot: Jori Brander

Tietoja Jori Brander

Bloggaaja, polkujuoksija, pastori, isä, Kuopio, Vesivehmaa, hengellinen ohjaaja, lifecoach. Ota yhteyttä. - Elämä on liian lyhyt sivusta seurattavaksi.

Helluntain ihmettä

Suottako sitä aina pyörää keksii uudelleen – etenkään jos ei ole merkittävää uutta lisättävää. Tällä kertaa tapailenkin helluntain ihmettä yhtenäisen kirkon ajan kirkkoisä ja opettaja piispa Irenaeuksen (130 – 202) ajatuksin.

Kirkkoisä Ireneaus. (Ikonin on maalannut Χρήστος Ν. Λιόνδας)

Mukailen seuraavassa vapaasti hänen ajatuksiaan teoksesta ”Κατὰ Ἀιρέσεων”, ”Harhaoppeja vastaan” liittyen helluntain teemaan. Tekstini ei ole käännös eikä edes referaatti, vaan vapaamuotoinen ’muistio’, jota kirjoittelin hänen tekstinsä pohjalta. Ethän siis siteeraa näitä ajatuksia sen enempää Irenaeuksen kuin minunkaan ajatuksina – tämä on sellainen yhdistelmä. Osa seuraavista ajatuksista on hänen tekstinsä minussa herättämää tulkintaa – osa taas hänen ajatuksiaan käännettynä kielellemme.

Tehdään niin, että jos löydät tekstistä jotain mieltä nostattavaa, anna siitä kunnia Herrallemme, joka on ajatuksen tuottanut näin parin tuhannen vuoden …

Lisää...

Kallio?

Usein kuulee, että Raamattu on merkillinen ja monessa kohdin vaikeaselkoinen kirja. Väite on toki jossain määrin tosi, mutta mielestäni vielä merkillisempiä ovat kuitenkin tulkitsijat, itseni mukaan lukien, koska he eivät pitäydy tulkitessaan tekstissä, vaan heidän mieltään askarruttavat enemmän ne asiat, joista teksti vaikenee.

Tällainen on kallio. Vaiko onko mielikuvasi jotain muuta?

On kirjoitettu monen monta teoriaa esimerkiksi luomisen yksityiskohdista, uuden taivaan ja helvetin olemuksesta sekä spekuloitu teologisesti ongelmallisten henkilöiden, kuten Juudas Iskariotin, Kainin ja Saulin ikuisuuskohtaloita.

Monia esimerkiksi kiusaa ajatus siitä, että Juudas Iskariot olisi ennalta valittu pettäjäksi – tai vielä pahempaa hänet olisi jopa predestinoitu kadotukseen. Vai onko Juudas sittenkään kadotettu – täyttihän hän osuutensa Jumalan pelastussuunnitelmassa, niin kuin esimerkiksi apokryfinen Juudaksen evankeliumi asian näkee. Mielenkiintoinen dilemma, mutta onko …

Lisää...

Sinun käsiisi…

Otsikko viittaa luottamiseen. Siinä on kaksi sanaa, joista ensimmäinen, eli ’sinulle’, sisältää käytännön haasteen. Sana haastaa luottamaan elämän käänteet jonkun muun käsiin kuin omiini.

Luotan, luotan, sinun käsiisi luotan… (Kuva Joe Pixabaystä)

Haasteellista luottaminen on etenkin silloin, kun taas kerran tiedän itse parhaiten ja kykenen hoitamaan asiat itse. Tällöin luotan ”minun käsiini”. Kun tilanne eskaloituu eikä ole hallinnassani, pyyhin lauseesta mieluusti nimeni pois. On tullut aika etsiä apua ulkoa tai ainakin vierittää vastuu oman itsen ulkopuolelle – olosuhteet, ne muut.

Ikävä kyllä, kun ”minun käsissäni” murtuu, se ei välttämättä tarkoita sitä, että lause kasvaisi uskon mittaan ”sinun käsiisi”. Kovin usein jokin persoonaton saa tuon ”sinun” paikan. Siihen sovitetaan vakuutuslaitoksia, yhteiskuntaa, …

Lisää...

Rakastakaamme toisiamme

Sunnuntain otsikko jatkaa pääsiäisen jälkeistä sarjaa, joka on teemoitettu Ensimmäisen Johanneksen kirjeen mukaan: ”Kulkekaamme valossa”, ”Puhdistukaamme toivossa”, ”Pysykäämme Kristuksessa”, ”Kantakaamme hedelmää” ja nyt ”Rakastakaamme toisiamme”.

Rakastakaamme toisiamme (Kuva Gerry Pixabaystä)

Otsikko ”Rakastakaamme toisiamme” on minulle nostalginen. Se vie minut uskonelämäni alkuaikohin, kun tuota laulua laulettiin aikanaan nuoren ”Nokia herätyksen” aikoina niin, että Nokian kirkko oikein raikasi. Ja olihan se helppo siellä minunkin rakastaa, kun vieressä istui silloinen tyttöystäväni ja nykyinen rakas vaimoni.

Ei varmasti kaikkia muita kirkossa olleita ollut niin helppo rakastaa, mutta siinä laulun lomassa rakkautta riitti jokaiselle – etenkin, kun siinä laulaessa kukaan ei haastanut rakkauteni rajoja. Mutta kyllä sen ymmärsi jo silloin, …

Lisää...

Pieni ja peloissaan

Minulla on ollut tapana auttaa luomakunnan pieniä olentoja, kun ne joutuvat pulaan meidän ihmisten rakennelmien keskellä. Olen nostanut perhosen toukkia ja etanoita sivuun asfaltilta, vienyt perhosia ulos kodistamme, irrotinpa punkin jalastani ja päästin senkin vapauteen.

Kala lasin takana lähellä mutta kaukana… (Image by geraldrose from Pixabay)

Mutta ennen kuin alat kunnioittaa minua rauhantekijänä, niin tunnustan kyllä, että inhimilliset rajani ovat varsin ahtaat. Pari vuotta sitten maalaisseurakuntaan siirtyneenä pappina suhteeni esimerkiksi kärpäsiin on raaistunut, koska he tunkevat joukolla reviirilleni eivätkä kunnioita sääntöjäni. Tosin annan nykyään niillekin mahdollisuuden. Hämähäkkien kanssa olen liittoutunut, koska olemme samalla puolella kärpäsiin nähden. Ylilyöntejä tulee toki myös hyttysiä kohtaan – etenkin loppukesän vaelluksilla, kun niiden paljous tuottaa tilanteita, joissa rajani ylittyy ja minustakin kehkeytyy julma peto. …

Lisää...

Kantakaamme hedelmää

Tämän sunnuntain otsikko kirkkomme saarnakalenterissa on ”Kantakaamme hedelmää”, mistä myös pitkä epistolateksti (1. Joh. 4:7-21) puhuu. Siinä aiheena on rakkauden hedelmän kantaminen.

Vesi, hedelmä – päivän teemoja… (Image by Gundula Vogel from Pixabay)

Johanneksen ensimmäistä kirjettä voidaan aiheellisesti kutsua rakkauskirjeeksi samoin kuin Johannesta itseään kutsutaan rakkauden apostoliksi. Johanneksen kirjeen tekstistä tekee meille vaikeaselkoisen ehkä se, että puhuessaan rakkaudesta Johannes todella tunsi aiheensa. Me laulamme hengellisessä laulussa ”Tunnen suurta Jumalaa vain vähän”, mutta tämä ei ollut Johanneksen laulu. Hän tunsi suurta Jumalaa ”ehkä vähän enemmän”.

Johannes oli sisäistänyt Jumalan rakkauden koko elämällään. Siitä kertoo jo sekin, että evankeliumissaan Johannes viittaa itseensä peräti viisi kertaa sanoilla ”opetuslapsi, jota Jeesus erityisesti rakasti”. Jos Johannes …

Lisää...

Näetkö? Kuuletko?

Ihmisen ikääntyessä häneltä riisutaan pois paljon sellaista, mitä hän aiemmin piti itsestäänselvänä eikä ehkä osannut sitä arvostaakaan.

Menemättä nyt mihinkään dramaattiseen, otetaan esimerkiksi ikänäkö – eli näköaistin heikkeneminen, mikä tosin kompensoi armollisesti samanaikaista ulkonäön muutosta. Ehkä monelle suurempi yllätys onkin sama kehitys kuuloaistin kohdalla – ’ikäkuulosta’ ei juuri puhuta.

Tämä aistien heikentyminen ei kuitenkaan ole ainoa syy siihen, miksi me ihmiset emme aina näe emmekä kuule. Joskus on vain niin, että tiedämme mielestämme niin paljon paremmin, että näkemämme tai kuulemamme ei tartu meihin. Tästä on kyse myös kylväjävertauksen selityksessä, kun Jeesus sen loppupuheessa sanoo näin:

”Mutta autuaat ovat teidän silmänne, koska ne näkevät, ja teidän korvanne, koska ne kuulevat. Sillä totisesti minä sanon teille: …

Lisää...