Saarnan alussa kuuluu olla johdantokertomus, jolla herätetään kuulijan tai lukijan mielenkiinto saarnan aiheeseen. Kun aiheena on ’rakkaus’, ei johdantoa tai herätteitä juuri tarvita, koska taikasanan ’rakkaus’ päästessä huulilta mielenkiinto on jo herännyt. Käykäämme siis esileikeittä suoraan asiaan.

Puhun tänään ”rakkautena vaikuttavasta uskosta” ja Jumalan rakkauden kokemisesta päivittäisessä elämässä. Päätekstinä tulee Galatalaiskirjeestä, jota saatan höystää lopuksi muutamalla käytännöllisellä jakeella Roomalaiskirjeestä. Luetaan teksti.

”Koska me uskosta olemme saaneet Hengen, odotamme hartaasti, että toivomme toteutuisi ja me saavuttaisimme vanhurskauden. Kristuksessa Jeesuksessa on yhdentekevää, onko ihminen ympärileikattu vai ei. Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko.” (Gal. 5:5-6)

Mitä rakkaus on?

Suomenkielen sana ”rakkaus” tai teonsana ”rakastaa” ovat kummatkin varsin vaikeita käsitteitä ymmärtää, vaikka ne ovat perin tavallisia sanoja ja niitä viljellään laajalti arkikielessä ja etenkin lauluissa. Sana ”rakkaus” lupaa paljon, kun taas sana ”rakastaa” voi jonkun mielestä tuntua jopa vaativalta. Kaikki tietävät – tai pikemminkin kaikilla on jonkinlainen käsitys siitä, mitä rakkaus tarkoittaa.

Silti harva edes yrittää kertoa omin sanoin, mitä hän rakkaudella tai rakastamisella tarkoittaa. Kysyin asiaa suomenkielen sivistyssanakirjalta ja sain vastauksen:

”1) tuntea eroottista rakkautta jkta kohtaan; 2) olla syvästi kiintynyt jkhun, pitää jksta hyvin paljon; 3) olla syvästi kiintynyt jkhun, pitää jksta hyvin paljon” (Suomenkielen sivistyssanakirja)

Kuulostaa tosi innostavalta :-) Suomenkieli on rakkausasioissa hieman kankea, koska käytössämme ei ole kuin yksi ’rakkauden’ sana. Raamatun kreikka taipuu rakkauteen jo paria pykälää paremmin, koska sieltä löytyy kolme rakkauden sanaa: ’eros’, ’filos’ ja ’agape’. Näiden sanojen muotoja mukaillen kirkkoisät määrittelivät pedantisti yhteensä neljä rakkauden eri muotoa:

1. ensimmäinen on äidinrakkaus,

2. toisena ’filos’, joka on ystävien toisiaan kohtaan tuntemaa toverillista rakkautta,

3. kolmantena ’eros’, joka on eroottista rakkautta ja

4. viimeisenä ’agape’, joka on ylimaallista jumalallista uhrautuvaa rakkautta.

Neljästä rakkauden muodosta ’eros’ rakkaus ei kuulu lainkaan Uuden testamentin sanavalikoimaan, vaikka Vanhan testamentin puolella esimerkiksi Laulujen laulu kuvailee ’eros’ rakkauden maisemia jopa sellaiseen tyyliin, että siinä ujompi poika punastuu. Kannattaa muuten lukea tuo kirja – sen kirjoittaja on mitä ilmeisemmin ollut ’rakkaudesta sairas’.

Mutta palataan Uuden testamentin rakkaussanastoon. Saattaa olla, että Uusi testamentti pitäytyy käyttämästä sanaa ’eros’ – ’intohimo’ jo siitäkin syystä, että sen kirjoittamisen aikaan kreikkalaisen mytologian intohimon ja rakkauden jumala oli nimeltään ’Eros’, Areen ja Afroditen poika. Roomalaisessa mytologiassa hänen vastineensa oli Amor. Uuden testamentin valinta jättää sana ’eros’ rakkaussanojen valikoimasta kokonaan pois saattoi siis johtua kytköksestä epäjumalan nimeen – ei siitä, että ’eros’ olisi ollut uskoville aviopareille tuntematon rakkauden laji.

’Eros’ -rakkauden sijaan Uusi testamentti puhuu laajalti ’filia’ ja ’agape’ rakkaudesta. Näistä ’filia’ on ”huolehtiva ystävyyteen, sukulaisuuteen tms. perustuva rakkaus”. Filia on rakkaus, joka etsii kohteensa jostain sellaisesta piirteestä, mihin voi kiintyä. Filia ei ole pyyteetön siinä, että se tarvitsee jotain ’rakastettavaa’ ts. rakkauden arvoista syttyäkseen.

Jumalan rakkaudeksi kuvattu ’agape’ ei taas ole riippuvainen kohteensa rakastettavuudesta. Kun Raamattu puhuu Jumalan rakkaudesta, se käyttää ’agape’ sanaa. Samainen ’agape’ on rakkauden kantasana myös silloin, kun puhutaan lähimmäisen rakastamisesta.

Rakkautena ’agape’ on vapaasti valitseva, antava rakkaus. ’Agape’ tarkoittaa rakkautta, joka ei rakasta sen vuoksi että se etsii ja löytää kohteessaan jotain rakastettavaa, vaan se rakastaa vapaasti, ilman perusteita, niin kuin Jumala rakastaa Kristuksessa. Tämä rakkaus ei etsi kohteestaan syytä rakastaa – sitä ruokkii rakastajan sitoutuminen / tahto rakastaa.

”Minä rakastan sinua”

Olemme nyt vähän määritelleet rakkauden muotoa ja avanneet sen merkitystä sanomalla ”minä rakastan sinua” hieman toisin sanoin. Voimme jopa kikkailla sanoilla ja sanoa ”minä agapao sinua”, jolloin tiedät minun rakastavan sinua uhrautuvasta tahdon rakkaudesta käsin.

Mutta missä on vika, jos tämä rakkauden tunnustus ei herätä sinussa valtavaa paloa tai et pääse oikein tunnelmaan kiinni rakkaudestani, vaikka olen nyt puhunut siitä ja kuvaillut miltä se vaikuttaa? Pitäisikö kenties määritellä vielä tarkemmin, mitä kaikkea rakkaus pitää sisällään?

Tai entäpä jos minä kerron sinulle, että ”Jeesus Kristus rakastaa sinua”. Ja lisätään vielä, että hän jos kuka rakastaa täydellisesti ja varmasti täydellisellä ’agape’ rakkaudella ilman pienintäkään ’filian’ pilkahdusta.

Alkaako jo nyt sydän pamppailla? Onko sydämesi pakahtua rakkaudesta? Toivon niin, koska siihen olisi täysi syy. – Ja jos todella näin koet, niin olen ylen onnellinen ja kerron, että minulla on muuten aika hyvä ’kutina’ siitä, miltä sinusta tuntuu.

Mutta vakavasti puhuen, väitän, että pelkkä rakkaudesta puhuminen tai sen määritteleminen tarkemmin ja tarkemmin, ei auta paljoakaan, jos ihmisellä ei ole minkäänlaista omakohtaista kokemusta siitä, miltä rakkaus tuntuu tai mitä se on, kun itse rakastaa tai kokee olevansa rakastettu.

Jos puuttuu kokemus, on vaikea tarttua tilanteeseen. Muistan vuosien takaa aliupseerikoulusta, kun siellä luimme ’kenttätykistön punaisia kirjoja’. Niistä opeteltiin ulkoa kaikkea mahdollista kunnolla ymmärtämättä, mihin näitä tietoja tarvitaan tai mitä ne tarkoittivat. Kun lopulta pitkän teoriakoulutuksen jälkeen mentiin ensimmäiset kerrat maastoon, ajettiin tykit asemiin ja aloitettiin kuivaharjoittelemaan tulitoimintaa, vasta silloin ymmärsi, mitä oli lukenut. Aiemmin vieraat sanat saivat muodon, erikoisille laskelmille löytyi näkyvät syyt… Silloin jäin miettimään, että miksi kirjoja piti päntätä ensin ilman kokemusta käytännöstä, koska kirjojen sisältö olisi avautunut aivan eri tavalla, jos vain olisi saanut ensin kokea ja nähdä, mistä tekstissä on kyse.

Ja sama periaate koskee Raamattua, puhumattakaan sellaisesta käsitteestä kuin Jumalan rakkaus. Raamatun ilmoitus avartaa ja toisaalta tarkentaa käsitystä esimerkiksi Jumalan rakkaudesta, mutta jos meillä ei ole mitään kosketuspintaa rakkauteen tai Jumalan rakkauteen kokemuksen tasolla – siis käytännössä, niin tarkinkaan teologinen määrittely ei tee meitä yhtään tietoisemmaksi siitä.

”Rakkautena vaikuttava usko”

Tekstissä Paavali kirjoittaa galatalaisille ”Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko.” Hän puhuu uskosta. Jos sinä tahdot edes vähän aavistaa, mitä merkitsee usko Jeesukseen Kristukseen ja mitä tarkoittaa, kun Jeesus rakastamalla rakastaa sinua enemmän, mitä kykenet koskaan tässä ajassa ymmärtämään, niin pelkästään kirjoja lukemalla tai minua kuuntelemalla et pääse kiinni uskon ja rakkauden olemuksesta.

Jos haluat tietää, mitä Jumalan rakkaus tarkoittaa, sinun on tultava pois lukusalista ja uskaltauduttava pois tarkkailijan asemasta osallisen asemaan. Jos tahdot tietää, mitä tarkoittaa, kun ihminen rakastaa toista ihmistä, sinun pitää uskaltaa lähteä mukaan. Sinun pitää uskaltaa rakastaa ja vastavuoroisesti antaa toiselle lupa rakastaa sinua. Se riski pitää ottaa, jos tahdot löytää sanalle ’rakkaus’ merkityksen – puhutaan sitten ’eros’, ’filia’ tai ’agape’ rakkaudesta. Laittamatta itseäsi peliin – ottamatta osaa rakkauteen – et löydä rakkauden olemusta sanojen merkitysten takaa.

Uskoon ja Jumalan rakkauteen pätee sama lainalaisuus. Jos todella tahdot tietää, mitä on vaeltaa uskossa, on astuttava sisälle ja otettava askeleita yhdessä Jumalan kanssa häneen luottaen.

Jos haluat tietää, mitä tarkoittaa Jumalan rakkaus tai kokea Jumalan rakkauden omassa elämässäsi, sinun yksinkertaisesti tulee astua Jumalan rakkauden piiriin. Kun puhutaan Jumalan ’agape’ rakkaudesta, puhumme rakkaudesta, joka sitoutuu rakastamaan sinua – etsimään kaikessa sinun parastasi – siitä huolimatta, oletko sinä juuri nyt rakastettava tai et.

Jumalan rakkaus ei etsi voimaansa tunnekokemuksesta tai ihmisen ’ansioista’, vaan se on uhrautuvaa tahtoon perustuvaa rakkautta. Se on Jumalan vakaa päätös rakastaa ihmistä – ja tuon päätöksen ’voimanlähde’ on Jumalassa – hänen tahtonsa, joten siinä ei ole mitään epävarmaa. Se ei etsi voimaa rakkauden kohteesta ’sinusta’. Jumalan rakkauden edessä ihminen vain vastaanottaa rakkauden hedelmän (hyödyn) ilman, että hän olisi mitenkään osallinen sen ansaitsemiseen. Näin siksi, että perusta on Jumalan tahdon päätöksessä rakastaa.

Rakkauden kutsu rakastamaan

Kuten huomaat on varsin vaikea yrittää sanoin kuvata Jumalan rakkautta. Lopputulos siitä on aina varsin lattea. Paras tapa päästä osalliseksi Jumalan rakkaudesta on ottaa vastaan hänen rakkautensa – olla rakastettu ja antaa hänen rakkautensa synnyttää itsessä sama ’agape’ rakkautta, ja opetella näin itse rakastamaan tällä lahjarakkaudella muita.

Paavalin sanat ”Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko” on kutsu löytää elävä usko Jumalaan hänen rakkautensa vaikutuksesta käsin. Se on kutsu rakastaa ’agape’ Jumalaa ja lähimmäistä samalla ’agape’ rakkaudella, jolla Herra Jeesus rakastaa meitä. Jos uskaltaudumme lähtemään mukaan rakastamisen prosessiin, opimme väkisin jotain Jumalan rakkauden luonteesta ja suuruudesta. Vajavaiset yrityksemme rakastaa toista ihmistä uhrautuvalla tahdon rakkaudella, opettavat meille, mitä rakastaminen käytännössä tarkoittaa, miltä se tuntuu ja miltä se maistuu. Meissä syttyy jano Jumalan rakkauteen entistä enemmän, kun vähän kerrassaan opimme uutta Jumalan rakkauden suuruudesta oman rakkautemme heikkouden kautta.

Jeesus Kristus rakastaa sinua. Jos tahdot näille sanoille enemmän ’katetta’ ja ’kosketuspintaa’, sinun on astuttava esiin rakkauden areenalle oppimaan rakkaudesta. Anna Jumalan rakastaa sinua, ja jaa hänen tuhlailevaa rakkautta eteenpäin. Opi tuntemaan rakkaus siinä, että jaat rakkauden lähimmäisesi kanssa. Ota vastaan Jumalan rakkaus ja anna se eteenpäin – tunne ja koe, mitä on rakastaa tahdon päätöksen rakkaudella toista ihmistä. Tule yllätetyksi vastarakkaudesta, mutta myös siitä, kun koet rakkautesi torjuttavan. ’Agape’ ei etsi omaansa – ei syytä rakastaa toisesta ihmisestä.

Elävän elämän kokemus rakkauden voitoista ja ’tunnetason’ tappioista, kertoo sitä kaipaamaamme sanatonta kieltä ja sisältöä Jumalan rakkauden suuruudesta. Siinä missä ihmisen luontainen rakkaus – filia – on vaarassa sammua, kun se tulee torjutuksi, Jumalan ’agape’ rakkaus palaa yhä samalla liekillä.

”Rakkautena vaikuttava usko”

Mitä siis tämän valossa tarkoittaa rakkautena vaikuttava usko? Se on uskoa, joka näkyy elinpiirissä rakkautena. Usko ei ole toimeton, vaan aina palvelemassa. Paavali kiteyttää ”rakkautena vaikuttavan uskon” käytännössä kehotuksessaan roomalaisille rakastaa samalla ’agape’ rakkaudella lähimmäistä, millä Jumala rakastaa ehtymättömästi meitä:

”Älkää olko kenellekään mitään velkaa, paitsi että rakastatte toisianne. Joka rakastaa toista, on täyttänyt lain vaatimukset. Käskyt ”Älä tee aviorikosta”, ”Älä tapa”, ”Älä varasta”, ”Älä himoitse”, samoin kaikki muutkin, voidaan koota tähän sanaan: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Näin rakkaus toteuttaa koko lain.” (Room. 13:8-10)

Tätä on käytännössä ”rakkautena vaikuttava usko”. Yksikään tämän tekstin ’rakkaus’ sanoista ei ollut ’filia’ – eli rakkaus, joka kysyy vastakaikua rakkaudelle tai etsii syytä rakastaa lähimmäisestä. Paavalin teksti on kutsu jakamaan ’agape’ rakkautta edelleen – rakastamaan toista ihmistä odotuksetta saada vastakaikua rakkaudelle. Se on kutsu rakastaa, vaikka rakkaus tulisi torjutuksi.

Eihän Jumalakaan vedä pois rakkauttaan, jos me käyttäydymme häntä kohtaan sopimattomasti, miksi siis me kieltäytyisimme rakastamasta lähimmäistämme, jos rakkautemme tulee torjutuksi.

Ilman tätä Jumalan antamaa tahdon rakkautta, ei kristillinen seurakunta olisi tähän päivään mennessä nähnyt yhtään marttyyria. Jos jokainen ’rakkauden teko’ vaatisi ansion lähimmäiseltämme, olisi pyyteetön rakkaus kuollut tästä maailmasta. Onneksemme Herra Jeesus rakastaa meitä tällä Jumalan pyyteettömällä tahdon rakkaudella eikä hän odota meiltä ansioitumista rakkauden kohteina.

Jos siis tahdot oppia tuntemaan paremmin Jumalan rakkauden – muutenkin kuin ylisanoina – tartu toimeen ja käy rakkauden välikappaleeksi. Tarkastelemalla rakkautta sivusta voi tietty oppia siitäkin, mutta sivustaseuraajan roolissa on aina vaara tulla itse kateelliseksi, kun kaikki hyvä tapahtuu silmien alla ja vieressä ilman, että itse pääsee kokemaan osallisuutta näkemäänsä hyvään.

Astumalla itse sisään Jumalan rakkauden maailmaan, löytää sisällön sanoille ja syvemmän käsityksen ja kokemuksen Kristuksen rakkaudesta. Sitä ei löydä kirjojen sivulta tai sivusta tarkkailemalla.

Rakkauden kutsu sinulle

Jos siis tahdot oppia tuntemaan jotain Jumalan rakkauden pituudesta, leveydestä ja syvyydestä – muista Paavalin kehotus:

”Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko” (Gal. 5:6b)

Kaikki Jumalan totuudet pysyvät ihmiselle ’sinetöitynä’, kunnes ne avataan meille kuuliaisuutemme kautta. Jumalan maailman totuudet eivät avaudu filosofian tai ajattelun kautta – ne ovat uskon totuuksia, uskossa vastaanotettavia. Mutta jos päätät olla Herran sanan totuuden edessä kuuliainen, Jumala kyllä avaa ’salaisuuksien’ sinetit sinulle. Tämä pätee Jumalan rakkauteen niin kuin moneen muuhunkin ’uskonaskelia’ vaativaan oppituntiin.

Pane Jumalan sana käytäntöön. Älä jää seuraamaan huolestuneena sivusta, vaan astu Jumalan totuuteen. Lopeta sivustaseuraaminen astumalla itse ’näyttämölle’. Kun vain lähdet liikkeelle, hän kyllä tekee oman osansa ja väitän, että sitä mukaa, kun sinä uskaltaudut ottamaan askelia, hän avaa eteesi näkymiä ja syvempiä totuuksia.

Voit lukea koko elämäsi ajan kirjoja Pyhän Hengen työstä ja ihmeistä tai seurata puhetta Jumalan rakkaudesta tv-kanavilta tai radiosta, mutta koskaan et pääse käsitykseen Herransovitustyön ja rakkauden suuruudesta samassa mitassa, jos edes hetkeksi uskaltautuisit itse Jumalan Pyhän Hengen ja rakkauden kuljetukseen.

Älä jää odottamaan huomista tai lupaa lähteä liikkeelle ’jonain päivänä’. Sinun ei tarvitse odottaa, että jonain päivänä opit ymmärtämään hitusen enemmän Jumalan rakkaudesta. Voit lähteä liikkeelle tänään. Tartu Jumalan rakkauteen. Kuuliaisuus Jumalan rakkauden edessä – johtaa sinut tuntemaan sisällisesti niin Herrasi kuin hänen rakkautensa.

Käy sisälle hänen rakkauteensa ja anna omat kätesi Jumalan rakkauden välineiksi. Näe, kuule ja koe, mitä tapahtuu, kun Jumala saa vuodattaa rakkauttaan ja hyvyyttään sinun kauttasi elinpiiriisi. Jos tahdot tuntea Jumalan rakkauden, heittäydy sen vietäväksi. Tunne ’agapen’ ilot ja surut; opi tuntemaan ilo niistä hetkistä, kun rakkaus voittaa. Ja vastaavasti tunne lohduttomuus, kun rakkaus tulee torjutuksi kerta toisensa jälkeen. Sekin kuuluu ’agape’ rakkauteen.

Tällä tavoin opit käytännössä jotain siitä, miten suuri on Jumalan rakkaus, joka ei ehdy eikä sammu takaiskuista huolimatta. Astumalla sisään ’rakkauden piiriin’ osalliseksi siitä, opit tuntemaan jotain siitä, mitä sana ’rakkaus’ tarkoittaa syvimmässä merkityksessä.

Lopuksi vielä kertaan Paavalin jo edellä esittämät ’rakkauden teesit’. Lähtökohta elävälle uskolle on ”rakkautena vaikuttava usko”:

”Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko” (Gal. 5:6b)

Ja miten usko käytännössä ilmenee ja mitä se käytännössä tarkoittaa käy ilmi puolestaan tästä tekstistä:

”Älkää olko kenellekään mitään velkaa, paitsi että rakastatte toisianne. Joka rakastaa toista, on täyttänyt lain vaatimukset. Käskyt ”Älä tee aviorikosta”, ”Älä tapa”, ”Älä varasta”, ”Älä himoitse”, samoin kaikki muutkin, voidaan koota tähän sanaan: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Näin rakkaus toteuttaa koko lain.” (Room. 13:8-10)

Pohdittavaa

Miten muuten kuin ’rakastamalla’ ja ottamalla vastaan rakkauden voisi rakkauden tuntea?