En osaa edes arvailla montako rukousta olen yläkertaan elämäni aikana vuodattanut. Osan rukouksista muistan vuosien jälkeenkin, kuten sen rukouksen, jonka viritin suurimman epätoivon keskellä, kun pitkään omia teitä kuljettuani olin vihdoin valmis antamaan elämäni Herralle.

Rehellisyyden nimissä joudun toteamaan, että suurinta osaa rukouksistani en muista lainkaan – olivat ne sitten lyhyitä tai pitkiä, karuja tai yleviä. Se on sinänsä kummallista, sillä eihän keskustelut maailmankaikkeuden luojan kanssa luulisi olevan tuosta vain unohdettavissa. No, menkööt inhimillisen vajavaisuuden piikkiin. Tärkeintä on, että Jumala ei ole unohtanut yhtään käymistämme keskusteluista. Tämänkin totuuden muistan varsin huonosti.

Jotain pientä kuitenkin osaan rukouksistani sanoa. Ainakin tiedän sen, että iso osa niistä on ollut pyyntöjä ja aneluita, isoja ja pieniä, mutta joka tapauksessa luonteeltaan sellaisia, että minä olen ollut saajaosapuolena. Tämä on tietty luonnollista, koska monet rukoukset nousevat ihmisen tarpeesta, mutta siinä mielessä nurinkurista, että rukouksissa minä kerron Jumalalle mitä tarvitsen, niin kuin hän ei muka tietäisi sitä paljon paremmin.

Ovat pyynnöt sitten koskeneet päivittäistä toimeentuloa, apua johonkin tilanteeseen tai hankkeeseen tai ehkä jotain sellaista, mitä olen sillä hetkellä kuvitellut ehdottomasti tarvitsevani, ovat ne pohjimmiltaan olleet ’hakemuksia’, joilla olen tavoitellut Jumalalta apua omien suunnitelmien tai mielihalujen täyttämiseksi.

Toki joukkoon mahtuu niitäkin anomuksia, joissa olen pyytänyt Herran johdatusta elämääni, mutta tällöinkin mitä todennäköisemmin mielessäni on ollut jo valmis ehdotelma siitä, miten Herran tulisi elämääni johdattaa.

Herää kysymys, miksi kerta toisensa jälkeen pyydän Jumalaa auttamaan omien suunnitelmien ja mielihalujeni täyttämisessä, kun yksinkertaisesti voisin luottaa elämäni hänelle ja etsiä rukouksissa hänen suunnitelmaansa ja tahtoaan? Tuntuu kovin takaperoiselta ja järjettömältä kaupitella Jumalalle jatkuvasti omia vajavaisia suunnitelmia, kun pikemminkin pitäisi etsiä viisautta elää hänen laatimansa täydellisen suunnitelman mukaan. Olisiko aika miettiä rukouselämää uudelle pohjalle; antaa Jumalalle puheenvuoro ja olla itse vähän hiljempaa. Sitä voisi keskittyä rukouselämässä etsimään mieluummin Jumalan tahtoa ja alttiutta pysyä siinä kuin jatkuvasti yrittää myydä Jumalalle omia vajavaisia suunnitelmiaan.

Mielestäni hyvä esimerkki ihmiselämän sisäänsä sulkevasta rukouksesta on annettu Isä meidän rukouksessa (Matt. 6:10) ja etenkin Jeesuksen kiirastorstaiyön tuskaisessa rukouksessa:

”Taas hän meni pois toisen kerran ja rukoili sanoen: ”Isäni, jos tämä malja ei voi mennä minun ohitseni, minun sitä juomattani, niin tapahtukoon sinun tahtosi” (Matt. 26:42)

Jumalan tahdon toteen käyminen henkilökohtaisessa arjessa, on arvokkain ja suurin täyttymys, mitä kukaan elämältään voi toivoa. Se tarkoittaa pohjimmiltaan luopumista omista toisarvoisista suunnitelmista ja niiden korvaamista Jumalan täydellisellä ’ykkössuunnitelmalla’. Kysynkin itseltäni miksi tyytyisin elämässäni toisarvoiseen, jos ensiarvoinen on otettavissa?

Oheinen Sananlaskujen kirjan teksti käsittelee samaa aihetta – ei tosin rukouksen näkökulmasta, vaan kuten Israelin hovin viisailla (= sananlaskujen kirjoittajat) oli tapana, havainnoiden ja analysoiden käytännön elämää ja sen lainalaisuuksia. Sananlaskujen kirjan teksti on tiiviiseen muotoon puristettua loogisesti etenevää viisautta, joka oikein tulkittuna on luonteeltaan universaalia eli kelvollista opetukseksi kaikille ihmisille, kaikkina aikoina ja kaikissa kulttuureissa.

”Ihminen suunnittelee mielessään, mutta sanat antaa Herra. Ihminen pitää oikeina kaikkia teitään, mutta Herra punnitsee ajatukset. Tuo kaikki hankkeesi Herran eteen {KR38: Heitä työsi Herran haltuun} niin suunnitelmasi menestyvät. Kaiken on Herra tehnyt tarkoituksiaan varten, jumalattomankin — kohtaamaan kovan päivän … Ihminen suunnittelee tiensä, mutta Herra ohjaa hänen askelensa.”(Sananl. 16:1-4, 9)

Tekstin kaksi ensimmäistä säeparia (jakeet 1 ja 2) kuvaavat ensin Israelin viisaiden havaintoja arkitodellisuudesta, jonka jälkeen jakeissa 3 ja 4 he ehdottavat, miten havaitun perusteella ihmisen olisi järkevää elämänsä rakentaa. Tekstimme viimeinen, irrallinen 9. jae, puolestaan tiivistää neljän jakeen ’pitkän’ kehittelyn yhden säeparin mittaiseksi helposti muistettavaksi aforismiksi. Käydäänpä teksti läpi jae jakeelta edeten ja otetaan näin opiksemme viisaiden kirjoituksista.

Analyysia ihmisen arjesta

Ensimmäinen jae sanoo: ”Ihminen suunnittelee mielessään, mutta sanat antaa Herra.” Toisin sanoen ihmisellä on toki monta moninaista suunnitelmaa tulevaisuuden varalle, mutta jotta ne toteutuisivat, täytyy Herran antaa ihmiselle kyky ilmaista asiansa ja toteuttaa suunnitelmansa (Sananl. 19:21).

Moni erehtyy kuvittelemaan seesteisinä hetkinä, että elämä on täysin hänen hallinnassaan. Tällöin on helppo unohtaa, ettei tarvita kuin silmänräpäys ja kaikki voi olla toisin; vakava sairaus iskee, varkaat vievät omaisuuden, auto-onnettomuus vie liikuntakyvyn, jne. On helppo unohtaa, että loppuviimeksi on paljon enemmän asioita, joihin ihminen ei voi vaikuttaa kuin niitä, joihin hän voi vaikuttaa. Ja nekin asiat, joihin ihmisellä on mahdollisuus vaikuttaa, on viisainta luottaa Jumalalle, koska kuitenkin ”sanat antaa Herra” eli häneltä on lähtöisin taito viedä suunnitelmat päätökseen.

Vastaavasti ihminen erehtyy arvioimaan väärin suunnitelmiensa ja vaelluksen arvoa: ”Ihminen pitää oikeina kaikkia teitään, mutta Herra punnitsee ajatukset.” Hän on yksinkertaisesti niin sokea omille teilleen, ettei hän kykene edes luotettavasti arvioimaan niiden kelvollisuutta.

Kuinka monesti erehdymme kuvittelemaan, että pieni näpertely oman ’tontin’ laidalla, nikkarointi ja loputon puuhastelu on tärkeää ja merkityksellistä, vaikka Jumalan näkökulmasta niillä tuskin on sen suurempaa ikuisuusarvoa. Eikä sekään, että puuhastellaan hengellisen työn parissa, vielä takaa puuhastelun olevan merkityksellistä. Jos hengelliset pikku puhteet estävät meitä tarttumasta Jumalan meille tarkoittamaan tehtävään, voi näennäinen Jumalan valtakunnan työ tulla jopa esteeksi Jumalan suunnitelmien toteutumiselle kohdallamme.

Lopulta yksin Jumala tuntee ihmisen teiden lopullisen arvon ja kestävyyden. Surkeinta on tietty, jos kyse on peräti uskonratkaisusta:

”Moni luulee omaa tietään oikeaksi, vaikka se on kuoleman tie.”(Sananl. 14:12)

Joka tapauksessa todelliset motiivit ja aikeet hyvältä vaikuttavienkin hankkeiden takaa punnitsee viimekädessä Jumala, joka on ainoa absoluuttinen tuomari (Sananl. 24:12; 1. Kor. 4:4-5; Hepr. 4:12). Hän tietää ja tuntee hankkeidemme todellisen arvon: motiivit, merkityksen ja ikuisuusarvon. Me sen sijaan parhaimmillaankin osaamme vain arvailla paljon tekemisemme arvoa.

Jos mietit yleisesti näitä kahta ensimmäistä jaetta ja erityisesti kirjoittajan niissä kuvaamia elämän lainalaisuuksia, voit varmaan todeta kuten minäkin, ettei mikään ole tässä suhteessa muuttunut vuosituhansien aikana. Toisin sanoen Israelin viisaiden analyysi ihmiselämästä näyttää toimivan vielä nykypäivänäkin.

Heitä työsi Herran haltuun

Ensimmäisen kahden jakeen perusteella sananlaskujen kirjoittaja muodostaa omat päätelmänsä vallitsevasta nykytodellisuudesta ja kiteyttää niistä aivan liian yksinkertaiselta kuulostavan neuvon: ”Heitä työsi Herran haltuun, niin sinun hankkeesi menestyvät. ” Hän siis kehottaa lukijaa päästämään irti suunnitelmistaan ja kuten vanhempi vuoden 1938 kirkkoraamattu osuvasti asian ilmaisee, ihmisen tulisi ”heittää työnsä Herran haltuun”.

Kehotukseen ”heittää työt Herran haltuun” sisältyy myös Pietarin kirjeen melko usein siteerattu jae:

”Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen.” (1. Piet. 5:7)

Sanalaskujen kirjan kehotus ei kuitenkaan rajoitu pelkkien murheiden luovuttamiseen, vaikka toki sekin sisältyy siihen. Kehotus on luovuttaa koko elämä Jumalalle. Jos tahdot ”suunnitelmasi menestyvän”, sinun ei kannata luovuttaa pelkkiä murheitasi Herralle, vaan anna hänelle kaikki mitä sinulla on – mukaan luettuna tahtosi.

Jos tahdot varmistaa, että elinaikasi puuhastelut eivät kuole mukanasi, ja että elämäntyölläsi on merkitys vielä kolmensadan vuodenkin päästä, luovuta suunnitelmasi Herralle. Luovu turhista suunnitelmistasi ja ota tilalle Jumalan sinua varten tekemä suunnitelma, niin saavutat elämälläsi jotain arvokasta – siis sellaista, jolla on merkitystä vielä ikuisuudessakin.

Monet suunnitelmat ja puuhastelut näyttävät ihmisen mielestä kauniilta ja upeilta, mutta loppuviimeksi ne ovat pelkkää pikkuasioilla näpertelyä verrattuna suunnitelmiin, joita Herralla on hänen varalleen ajateltuna (Sananl 3:5-6).

Kehotus kuuluu: ”Heitä työsi Herran haltuun , niin sinun hankkeesi menestyvät.” Luovu toissijaisesta näpertelystä ja puuhastelusta. Laajenna mielesi vastaanottamaan Jumalan suunnitelma. Hänen suunnitelmansa sinun varallesi on elämäsi ykkössuunnitelma – se on paras mahdollinen suunnitelma, jonka lopputulos on taattu. Miksi tyytyisit vähään, jos voit saada kaiken.

Tekstikappaleen viimeinen jae tekee yhteenvedon kahdesta ensimmäisestä jakeesta ja kannustaa lukijaa ottamaan vaarin kolmannen jakeen neuvosta: ”Kaiken on Herra tehnyt tarkoituksiaan varten, jumalattomankin — kohtaamaan kovan päivän.” Eli ymmärsi ihminen sitä tai ei, koko luomakunta hänet itsensä mukaan lukien palvelee Herran tarkoitusta. On kyse sitten jumalattomien tai vanhurskaiden hankkeista, viime kädessä Herran kirkkaus tulee ilmi kaikessa siinä, minkä hän katsoo hyväksi. On ihmisen oma valinta, tahtooko hän olla mukana toteuttamassa Jumalan suunnitelmaa, vai seuraako hän mieluummin sivusta, kuinka Jumalan suunnitelma etenee hänelle uskollisten kautta kohti täyttymystään.

Otetaan esimerkiksi vaikkapa Toisen Mooseksen kirjan alku (2. Moos. 1:1-14:31) – Israelin lähtö Egyptistä. Kertomuksen päähenkilö on Mooses, joka epävarmuudestaan huolimatta oli kuuliainen Jumalan suunnitelmalle. Hän ei jäänyt näpertelemään Egyptin hoviin tai autiomaan hiljaisuuteen, vaan valitsi Jumalan häntä varten suunnitteleman tien. Se ei ollut helppo tie, mutta väitän, että jos Mooses saisi nyt valita uudelleen, hän ei valitsisi toisin. Kertomuksen ’pahapoika’ on faarao, joka asettuu vastustamaan Jumalaa ja Moosesta. Faarao on este Jumalan suunnitelman toteutumiselle, mutta hänkään ei voi vaikuttaa suunnitelman toteutumiseen, vaan lopulta jopa hänestä tuli osa Jumalan suunnitelmaa (lue 2. Moos. 9:13-16). Mooses oli osa Jumalan suunnitelmaa omasta tahdostaan, mutta faarao sen sijaan joutui Jumalan suunnitelman ’pelinappulaksi’ vasten tahtoaan. Toisin sanoen Jumalan tahto täyttyi faaraon vastustelusta huolimatta, koska ”kaiken on Herra tehnyt tarkoituksiaan varten”.

On ihmisen oma päätös tahtooko hän asettua Jumalan suunnitelmassa hänen puolelleen vai häntä vastaan. Suunnitelman kannalta lopputulos on sama, mutta ihmisen itsensä kannalta ero on merkittävä. Esimerkiksi Mooses voi tänä päivänä iloita yhdessä pyhien kanssa elämänsä tarkoituksenmukaisuudesta, kun taas sen sijaan hänen vastustajansa faarao joutuu vielä ”kohtaamaan kovan päivän”, kun Jumalan tuomion päivä koittaa (Hes. 38:22-23; Room. 2:5-11). Eli kuten sananlaskujen kirjassa toisaalla sanotaan:

”Hurskaan odotus johtaa iloon, jumalattoman toivo pettää.” (Sananl. 10:28)

Tarjolla oikea elämä

Jae 9 kokoaa yhden jakeen mittaiseen tiiviiseen pakettiin oikeastaan kaiken sen, mitä on sanottu laajemmin eritellen luvun neljässä ensimmäisessä jakeessa: ”Ihminen suunnittelee tiensä, mutta Herra ohjaa hänen askelensa.” Ihminen toki voi suunnitella tiensä, mutta viime kädessä Jumala ohjaa hänen elämänsä kulkua. Tämä on lähtökohta ja samalla kaiken lopputulos.

Pohjimmiltaan jae yhdeksän sisältää kaksi vaihtoehtoa: 1) ihminen valitsee tiensä itse Jumalan tahdosta poiketen tai 2) hän pyrkii elämään todeksi Jumalan hänelle tarkoittaman suunnitelman.

Jos ihmisen suunnitelmat ovat sopusoinnuissa Jumalan hänelle varaaman suunnitelman kanssa, hän mitä ilmeisimmin kokee elämässään valtavaa johdatusta. Uskallan jopa väittää, että hän saa elää jatkuvassa ihmeessä. Jos taas ihmisen suunnitelmat eivät sovi Jumalan suunnitelmiin, kokee hän monesti niiden toteuttamisessa pettymyksiä. Ja jos hänen suunnitelmat ovat jopa este Jumalan suunnitelmille, joutuu ihminen väistymään. Tätä taustaa vasten on silkkaa hulluutta valita elämän sisältö jostain muualta kuin Jumalan suunnitelmasta!

Yltäkylläinen ja ennen kaikkea tarkoituksen mukainen elämä odottaa ottajaansa. Se odottaa sitä, joka luopuu pienistä näpertelyistään ja päättää elää elämänsä Jumalan suunnitelman toteuttamiseksi. Tarvitsee vain ”heittää työt Herran haltuun” – luovuttaa itsensä kokonaan Jumalalle. Se on alku uudelle elämälle Jumalan yltäkylläisessä suunnitelmassa ja samalla loppu ainaiselle pään seinään hakkaamiselle, joka on johtunut pitkälti vain siitä, että omat kaavailut ja aikomukset eivät ole mahtuneet Jumalan suunnitelmaan. Loppujen lopuksi

”ihminen kaavailee monenlaista, mutta kaikki käy Herran tahdon mukaan.” (Sananl. 19:21)

Mikset siis sinäkin tartu oikeaan elämään? – Lopeta näpertely ja älä piiloudu tekosyiden taakse. Miksi pitäytyisit toisarvoisessa, kun käsilläsi on ensiarvoinen? Jos sinulla on kerran mahdollisuus ’päävoittoon’, miksi tavoittelet vain ’sivuosumia’?

Merkityksellinen elämä alkaa siitä, kun tarraudut Jumalan sinulle laatimaan ’ykkössuunnitelmaan’ ja hylkäät toissijaiset kakkos- ja kolmossuunnitelmasi. Muista, että kakkonen on ykkösen pahin vihollinen. Kun kyse on Jumalan ykkössuunnitelmasta, on sinulla täysi lupa olla ahne. Hylkää kaikki muu ja ’vaadi’ itsellesi koko ’ykkössuunnitelma’. Laita pois kaikki muu, mikä on esteenä Jumalan ykkössuunnitelman toteutumiselle kohdallasi.

Katso ja hämmästy, mitä Jumala on varannut sinulle. Mikä on mielekkäämpää kuin tietää elävänsä elämää, jolla on ikuisuusarvoa. Älä tyydy pieneen puuhasteluun, vaan ”heitä elämäsi Herran haltuun”. Vaadi saada elää todeksi hänen sinulle varta vasten suunnittelema elämä.

Tätä tekstiä kirjoittaessani mieleeni nousi Mustarastas yhtyeen kappale Tulipatsas. Sen kertosäkeessä säveltäjäsanoittaja Kari Haapala toteaa osuvasti: ”En enempää pyydä kuin kaiken, kai sen verran toivoa saa.” Samaa tahdon minäkin. Miksi tyytyisin vähempään, kun kaikki on saatavilla?

Jos sinulle tarjottaisiin miljoona euroa rahaa sadan euron setelinippuna, ottaisitko päältä vain muutaman setelin ja toteaisit kohteliaasti, että tämä kyllä riittää? Vai ottaisitko rohkeasti koko summan? Sama analogia pätee Jumalan yltäkylläiseen suunnitelmaan. Miksi tyytyisit ottamaan Jumalan suunnitelmasta vain pienen osan, kun kerran saatavilla on tilaustyönä sinua varten laadittu suunnitelma, joka takaa sinulle tarkoituksenmukaisen elämän?

Joten… ”En enempää pyydä kuin kaiken, kai sen verran toivoa saa.”

Pohdittavaa

Omat suunnitelmat, Jumalan suunnitelma – mitkä toteutuu?
Mihin tähtäät elämälläsi? Mikä on suunta? Entä tarkoitus?
Miksi pyytäisit Jumalalta vähemmän, mitä hän haluaa antaa sinulle?