Back to Top


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Tag Archives: luottaa

Haavoitettu ja apua vailla

Daavidin psalmi 62 puhuu sielun hiljentymisestä Jumalan edessä. En tiedä, mitä sielun hiljentyminen sinulle merkitsee, mutta minulle iso osa sielun hiljentymistä on valinta luottaa Jumalaan.

Luottamusta lapsen tavoin

Jumalaan luottaminen ei synnytä tyhjää hiljaisuutta. Se tekee tilaa Jumalalle elämässäni niin, että ainainen pelko ja epävarmuus hiljenevät ja niiltä vapautuvan tilan täyttää Jumala – en minä. Sama sanottuna Daavidin sanoin:

Jumalassa on pelastukseni ja kunniani. Hän on minun voimani kallio ja turvani. Luottakaa häneen joka hetki, te Israelin kansa, vuodattakaa hänen eteensä sydämenne. Jumala on meidän turvamme.(Ps. 62:8-9)

Sydämessä vastaan myöntävästi ja suurella kiitollisuudella näiden sanojen lupaukseen, mutta silti huomaan luottamukseni sisältävän tietyn varauksen. Elämä on opettanut. Älä laske mitään yhden kortin varaan. Jos luotat liiaksi, joudut pettymään. …

Lisää...

Sinä, joka tunnet sydämet

Sunnuntain Vanhan testamentin teksti on ote profeetta Jeremian profetiasta (Jer. 17:5-10). Kun paneuduin päivän tekstiin, huomasin, että taannoin tekstissä ”Hyttysten yö” (13.1.) käsittelinkin jo saarnatekstin alkuosaa (Jer. 17:5-8) luottamuksen ja ihmisen valintojen näkökulmasta.

Jotta teksti ei olisi suora toisinto edelliselle, keskityn nyt sitaatin kahteen viimeiseen jakeeseen (Jer. 17:9-10) ja Jumalan näkökulmaan.

Yksin Herra tuntee sydämet

Kaksi miestä – kaksi sydäntä

Jeremian teksti katsoo ihmisen sydämeen ja puntaroi sitä. Ensimmäinen osa puhuu sydämen valintojen kahtiajakoisuudesta; pannako luottamus Jumalaan vai ihmiseen. Mihin ihminen luottaa, se kertoo siitä, mihin hänen sydämensä on kiintynyt. Profetian alkuosa puhuu ihmissydämen tilasta luottamuksena joko Jumalaan tai ihmisiin.

Luetaan uudelleen edellä mainitusta saarnasta jo entuudestaan tuttu teksti kuitenkin muistin virkistykseksi, koska se on …

Lisää...

Posted in Jori, Saarnat | Tagged , , , , , |

Älkää kovettako sydäntänne

Irrallaan luettuna kehotus ”älkää kovettako sydäntänne” kuulostaa varsin vakavalta ja jopa lopulliselta. En tiedä, oletko koskaan pohtinut, mitä tuo ”kovettaminen” merkitsee, mutta yritän avata sen sisältöä tässä psalmin 95 kontekstista.

Lyhyesti sanottuna se on kehotus valita elämän suunnaksi luottamuksen tie, itsekeskeisen napinan sijaan. Se on sitaatti psalmin 95 tekstistä, johon palaamme tarkemmin hetken kuluttua. Kehotus kuulostaa varsin uhkaavalta ja lopulliselta, minkä vuoksi se ensi silmäykseltä kuulostaa etäiseltä ”onneksi tuo ei koske minua” -asialta.

Käykäämme kuitenkin kehotusta kohti josko se sittenkin puhuu jotain myös meille. Lähdetään liikkeelle kevyesti ja lämmitellään lyhyellä kertomuksella arkisesta elämästä allekirjoittaneen poluilta.

Lämmittelykertomus

En palaa lapsuuteen enkä edes uskonelämäni alkutaipaleelle. Kuljemme vain noin vuodenverran ajassa taaksepäin, kun koin olleeni erityisen ahtaalla hengellisen työn kentällä. Koin …

Lisää...

Herran haltuun

Jossain hengellisissä piireissä kielenkäyttöön on vakiintunut sananparsi ”Herran haltuun”. Se on löytänyt paikkansa pääasiassa tervehdys ja toivotus käyttöön. Siitä on tullut lausahdus jokapäiväiseen ja laajempaan käyttöön, mutta ikävä kyllä sellaisena on menettänyt melkoisesti syvyyttään.

Toki ”Herran haltuun” muistuttaa edelleen luottamisesta, mikä on välillä kovin vaikeaa ihmiselle – uskovallekin. Saatamme kyllä jakaa rukouksessa ja muutenkin asioita Herralle, mutta niistä irti päästäminen on vaikeaa. Vaikeus on siinä, että kaiken saa viime kädessä jättää suurempiin käsiin – eli Herran haltuun. Tällöin ihminen joutuu päästämän itse puolestaan irti ja hänen pitää antaa asian vain olla, koska se on hyvästi ”Herran hallussa”.

Herran haltuun Derbessä

Herran haltuun jättämisestä puhutaan Apostolien teoissa Paavalin ja Barnabaan ensimmäisen lähetysmatkan yhteydessä, kun he päättivät työnsä Derbessä ja …

Lisää...

 
 
 

Etsi sivustolta