Vietän tässä viimeistä lomaviikkoa. On ollut yhteydenpitoa lähisukulaisten kanssa ja pieni kesälomamatka Vesivehmaan kylään tapaamaan ystäviä.

Tänä vuonna en ole saanut aikaiseksi lähteä erämaahan vaeltamaan, mikä tällä hetkellä vähän harmittaa. Ehkä vielä ehtisi jonkin päivämatkan tekemään, mutta ehkä tänä vuonna riittää mielenmatkat Jumalan valtaistuinsaliin. Siellä on tilaa olla ihminen eikä omat ajatuksetkaan syytä.

Joka tapauksessa loma on tehnyt tehtävänsä ja ajanut minut jokavuotiseen arvokeskusteluun itseni kanssa. Irtautuminen arjesta on herättänyt sisälläni hiljaisen, mutta perusteellisen arvokeskustelun. Mihin se sitten lopulta johtaa, jää nähtäväksi. Tässä on pientä välitilinpäätöstä.

Otetaan pohjaksi Jeesuksen ja ”muuan miehen” arvokeskustelu – tai voisiko sanoa, että hän kehityskeskustelun Jeesuksen kanssa.

”Kun Jeesus lähti jatkamaan matkaansa, muuan mies tuli juoksujalkaa, polvistui hänen eteensä ja kysyi: ’Hyvä opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta perisin iankaikkisen elämän?’ Jeesus vastasi hänelle: ’Miksi sanot minua hyväksi? Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu. Käskyt sinä tiedät: älä tapa, älä tee aviorikosta, älä varasta, älä todista valheellisesti, älä riistä toiselta, kunnioita isääsi ja äitiäsi.’ ’Opettaja, kaikkea tätä olen noudattanut nuoresta pitäen’, vastasi mies. Jeesus katsahti häneen, rakasti häntä ja sanoi: ’Yksi sinulta puuttuu. Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaassa. Tule sitten ja seuraa minua.’ Mies synkistyi näistä sanoista. Hän lähti surullisena pois, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.” (Mark. 10:17-22)

Arvokeskustelua Herran edessä

Yllä lainatun kertomuksen nuorukaisen tavoin olen aika ajoin kysellyt niin itseltäni kuin Herralta ”mitä minun pitää tehdä…”. Olen hokenut tuota kysymystä kuin mantraa Herran edessä etsiessäni mielekästä tarkoitusta elämälleni tässä ajassa.

Eikö tuo edellisen kappaleen ilmaus kuulostanutkin hyvältä :-) Tosiasia on kuitenkin se, että yleensä Herran tehtävä on vain kuunnella tuota monologia, kun olen halunnut jotain itse. On mukavan ylevää nimetä nuo tietoiset ja tiedostamattomat ajatukset Jumalan tahdoksi.

Kuluneella viikolla kysymys kääntyi osoittamaan itseäni vastaan. Olen taas kerran onnistanut kyseenalaistamaan kaikki ponnistukseni, koska isossa kuvassa noilla puuhilla ei ole mitään merkitystä. Tilanne on toki toinen, jos katsotaan merkitystä jonkin pienen maailmankaikkeuden osasen näkökulmasta.

Olen pohtinut, onko työni seurakunnassa ollut järkevää tai edes mielekästä? Palveleeko se todella Jumalan tarkoitusta tai edes minun omaani vai onko se muiden ihmisten luoma illuusio tarkoituksesta? Entä mistä olen sen tähden joutunut luopumaan? Entä olenko laiminlyönyt perhettä tai lähipiiriä seurakuntatyön tai tämän nettikirjoittelun tähden?

Teenkö kaiken siksi, että miellyttäisin itseäni tai että uskottelen itselleni tällä tavoin miellyttäväni Jumalaa? Olisiko kenties aika lopettaa ponnistelu ja käyttää elämän loppuaika jotenkin toisin? Nuorena miehenä kyselin kovasti, että minun pitää tehdä, että kuluttaisin elämäni oikein? En enää. Nyt kysyn, että mikä on oikein ja millainen elämä on hyvää?

Varmaan huomaat, että kertomuksen nuorukaisen kysymyksellä ja näillä pohdinnoilla ei oikeastaan ole juuri muuta yhteistä kuin sanamuoto. Nuorukainen etsi ikuista elämää, kun minä olen sen jo löytänyt. Olenpa jopa oppinut elämään sitä tässä ajassa, mikä on elämäni ainoa merkittävä asia.

Mutta se, mikä yhdistää minun ja tämän nuorukaisen pohdintaa on Jeesuksen vastaus. Raamattu kertoo, että

”Jeesus katsahti häneen, rakasti häntä ja sanoi: ’Yksi sinulta puuttuu. Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaassa. Tule sitten ja seuraa minua.’”

Väärä kysymys – oikea vastaus

Nuorukaisen elämän tärkein kysymys ei ollut ”mitä minun pitää tehdä?”, vaan ”missä on sydämesi?” Jeesuksen vastaus ei keskity siihen, mitä nuorukaisen piti tehdä, vaan pikemminkin siihen kuka tai mikä oli hänen elämänsä herra, eli eteenpäin vievä voima. Ketä tai mitä hän palveli elämällään?

Kertomuksen nuorukainen lähti surullisena paikalta, koska hän ymmärsi, ettei mikään, mitä hän teki, tuonut hänelle iankaikkista elämää. Iankaikkinen elämä ei ollut työllä ansaittavissa, ei edes ostettavissa. Sen saavuttaminen ei vaatinut häneltä mitään, mutta sen hinta oli siitä huolimatta hänelle liian korkea – luopuminen itsestä ja Jeesuksen seuraaminen.

Taivasten valtakunnan omistamisessa on kyse vain yhdestä asiasta: mikä on kaikkein tärkeintä. Taivasten valtakunta ei pyydä hintaa, Jumala ei kysy mitä itse kukin on valmis maksamaan siitä. Hän on maksanut siitä itse valtavan hinnan sen tähden, että kenelläkään muulla ei olisi ollut varaa siihen. Taivasten valtakunta on lahja jokaisen saatavilla. Se tarvitsee vain paikan sydämestä, jonne itse kukin voi sen laittaa.

Päinvastoin kuin kertomuksen nuorukainen, sain itse kokea vapauden ja ilon ymmärtäessäni Herran vastauksen tekstin nuorukaiselle. Tunsin kuinka Jeesus rakastaa minua ilman ehtoja ja vaatimuksia. Hän ei vaadi minua olemaan kukaan muu; hän ei vaadi minua tilille ajankäytöstäni; hän ei vaadi minua ansaitsemaan olemassaoloani hänen edessään. Jeesus ei ole koskaan vaatinut minulta mitään, vaan Hän katsoo minua, rakasta ja pyytää seuraamaan häntä. – Yksinkertaista, aivan liian yksinkertaista.

Jeesus on Mestarini, minun Herrani. Minun ei tarvitse tehdä ja ansaita, vaan hän tekee, hän johdattaa, Hän kuljettaa minut sinne, missä tahtoo minua käyttää. Ei ole minun tehtäväni murehtia kutsumuksen tai palvelutehtävän mielekkyydestä. Jos joku täällä vaatii, se olen minä ja te muut ihmiset.

Tehtäväni on pysyä uskollisena ja vaalia yhteyttä Häneen. Tehtäväni on keskittyä oleelliseen – Jeesukseen Kristukseen.

Kertomuksen sanat ”yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki…” ovat yhtä totta myös käänteisesti eli ”yksi sinulla on ja sen mukana kaikki…”. Ethän siis hukkaa aikaasi minun tavoin murehtimalla ”mitä minun pitää tehdä?”, vaan keskity siihen mikä todella on arvokasta ja tärkeintä.

Ole uskollinen ja pidä katse Jeesuksessa, hänen rakkaudessaan on sinulle kyllin.

”Yksi sinulta puuttuu. Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaassa. Tule sitten ja seuraa minua”

Siinä kaikki.

Pohdittavaa

Mikä on tärkeintä?