Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: ikuinen

Järjestä asiasi…

Jesajan kirjan 38. luvun kertomus kuningas Hiskian tervehtymisestä on useammalle tavalla tai toisella tuttu. Kertomus alkaa pysäyttävästi:

Jotain siivottavaa… järjestä asiasi :-) (Image by Nanne Tiggelman from Pixabay)

”Noihin aikoihin Hiskia sairastui ja oli kuolemaisillaan. Silloin profeetta Jesaja, Amosin poika, tuli hänen luokseen ja sanoi: ”Näin sanoo Herra: ’Järjestä asiasi, sillä sinä et parane vaan kuolet!’”” (Jes. 38:1)

Tämä tekstin alkuosa menee meiltä monesti ohi, kun luemme kertomusta. Kiirehdimme eteenpäin tekstiä kohtaan, jossa profeetta saa uuden sanoman Hiskian parantumisesta ja lukuisista ’lisävuosista’, joita Herra kuninkaalle armossaan antoi.

Mitäpä, jos tällä kertaa pysähdymmekin tekstissä jo ensimmäiseen jakeeseen ja jäämme miettimään niitä omakohtaisena profetiana. Onhan näet niin, että tuon saman hetken mekin kohtaamme ennemmin tai myöhemmin. Ei edes …

Lisää...

Ohikulkumatkalla

Katsahdan tällä kertaa Paavalin ensimmäiseen kirjeeseen korinttilaisille.

Jos ei päästä irti, jää kulkemaan kehää. (Kuva Gendzo Macher Pixabaystä)

Luin viikolla sen seitsemättä lukua, jossa Paavali ohjeistaa paikallisia monissa käytännön elämän tilanteissa. Nämä tutut ohjeet on erityisen tärkeää ymmärtää Paavalin kirjeen vastaanottajien tilanne huomioiden, koska väärään tilanteeseen sovellettu oikea ohje saattaa pahimmillaan kääntyä jopa itseään vastaan.

Nykyinen maailmamme on näet katoamassa

Luin Paavalin ohjeistusta tuon seitsemännen luvun 25 jakeesta eteenpäin (1. Kor. 7:25-). Siinä hän ohjeistaa seurakuntaa elämään katoavassa maailmassa. Seurakunta eli aikaa, jolloin oli selkeät merkit kiristyvän vainon alkamisesta. Katoavaisuus tässä ei siis viitannut maailmanloppuun, vaan yhden elämän vaiheen loppumiseen – tässä rauhan.

Mielestäni neuvot kyllä sopivat rauhan aikaankin, vaikka nuorempana tosin ponnekkaasti …

Lisää...

Kenen ovat kullat ja hopeat?

Joulun alla tasapainoilemme monella eri tavalla antamisen ja saamisen kysymysten kanssa. Joulun odotus on toisaalta antamisen aikaa, mutta se on myös saamisen aikaa.

Kullat, ehkä hopeatkin :-) (Kuva istara Pixabaystä)

Toisaalta mietimme, mitä antaisimme rakkaillemme lahjaksi, mutta toisaalta puntaroimme, että kenelle kaikille ylipäätään paketti pitäisi antaa? Ja pitäisikö olla muutama nimetön varapaketti heitä varten, jotka olemme kenties luettelosta unohtaneet, koska aina on joku joka antaa paketin, vaikka emme olekaan siihen ’varautuneet’.

Jouluna siis annamme omastamme toisille – ja ehkä myös oletamme toisten tekevän niin meille. Onko joulu sitten antamisen vai saamisen juhlaa – kas siinäpä kysymys? Kulutus- ja paketinvaihtojuhlaa se ainakin on. Eli tällä tavoin jouluna ”kullat ja hopeat” vaihtavat omistajaa kiivasta tahtia.

Ehkäpä joulun alla on …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , , , , , |

Se kaikkein tärkein

Vietän tässä viimeistä lomaviikkoa. On ollut yhteydenpitoa lähisukulaisten kanssa ja pieni kesälomamatka Vesivehmaan kylään tapaamaan ystäviä.

Missä on aarteesi? (Kuva Tumisu Pixabaystä)

Tänä vuonna en ole saanut aikaiseksi lähteä erämaahan vaeltamaan, mikä tällä hetkellä vähän harmittaa. Ehkä vielä ehtisi jonkin päivämatkan tekemään, mutta ehkä tänä vuonna riittää mielenmatkat Jumalan valtaistuinsaliin. Siellä on tilaa olla ihminen eikä omat ajatuksetkaan syytä.

Joka tapauksessa loma on tehnyt tehtävänsä ja ajanut minut jokavuotiseen arvokeskusteluun itseni kanssa. Irtautuminen arjesta on herättänyt sisälläni hiljaisen, mutta perusteellisen arvokeskustelun. Mihin se sitten lopulta johtaa, jää nähtäväksi. Tässä on pientä välitilinpäätöstä.

Otetaan pohjaksi Jeesuksen ja ”muuan miehen” arvokeskustelu – tai voisiko sanoa, että hän kehityskeskustelun Jeesuksen kanssa.

Kun Jeesus lähti jatkamaan matkaansa, muuan mies tuli …

Lisää...

Mikä kannattaa?

Ihmisillä on tapana ennakoida ja laskea, mikä milloinkin on kannattavaa ja mikä ei. Tätä teemme päivät läpeensä.

Mikä kannattaa? (Kuva Thorsten Frenzel Pixabaystä)

Ruokakaupan hyllyjen välissä katselen eri valmistajien tuotteita vieri vieressä. Siinä sitä laskelmoin, otanko kilohinnaltaan halvemman vaihtoehdon, vaiko sittenkin viereisen kalliimman? ”Mikä kannattaa?”, ajattelen.

Tai entä ostanko energiaa säästävän kalliimman sähkölaitteen vaiko toisen edullisemman, mutta energiasyöpön vaihtoehdon? Kauanko kalliimpaa pitää käyttää, että se on maksanut hinnan erotuksen halvempaan nähden takaisin? Ja paljonko lasken ylipäätään arvoa laadulle tai ekologiselle argumentille? ”Mikä kannattaa?”, ajattelen.

Tällä tavoin päivästä toiseen itse kukin meistä kulkee eteenpäin laskelmoiden milloin mitäkin ajattelematta kuitenkaan sen enempää oman ajan rajallisuutta. Tulee kuitenkin hetkiä, kun elämä muistuttaa ihmistä hänen katoavaisuudestaan. Kutsun niitä taivashetkiksi, …

Lisää...

Toivoa on

Sanotaan, että niin kauan on toivoa kuin on elämää. Jos toivoa on, mitä se on? Tähän saa monenlaisia vastauksia riippuen siitä, keneltä kysyy ja milloin kysyy.

Onko toivo kuin poutapilvi, joka katoaa varoittamatta? (Kuva Michaela, at home in Germany • Thank you very much for a like Pixabaystä)

Joka lauantai sadat tuhannet suomalaiset kaivavat esiin lottotositteet toivoen hetken sydän jännityksestä pakahtuen muutosta taloudelliseen todellisuuteen.

Toisaalla samaan aikaan jossain kodissa vaatehuoneeseen linnoittautunut lapsi itkee ja toivoo isän humalaisen raivon jo taukoavan. On myös ihmisiä, jotka toivovat, etteivät aamulla heräisi. Jollain on toivo paremmista ajoista – uudesta nousukaudesta. Toivotaan myös vanhojen hyvien aikojen paluuta. Tai miten toivotonta elämä olisikaan, ellei toivo amerikkalaisesta unelmasta olisi mahdollinen…

Kuten edellisistä esimerkeistä huomasit, toivoa on …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , |

’Ihmisen ikuinen’

Viime viikolla vietin kesälomani viimeisiä päiviä. Vaikka virkavapaalla vielä jonkin aikaa jatkan, olen palannut opintojeni pariin ja arkeen lomalaisen vapaudesta.

Vanha puu ikimetsässä. (Pyhä-Häkki kansallispuisto, kuva Jori Brander)

Vietin tuon viikon Salamajärven kansallispuistossa Hirvaankierrosta vaeltaen. Paluumatkalla vietin vielä vajaan päivän pienehkössä Pyhä-Häkkin kansallispuistossa. Pyhä-Häkin luonto on ikimetsää – satoja vuosia vanhaa metsää. Vanhassa metsässä on yksi petäjä ylitse muiden. Opasteen mukaan se on torrattanut siinä 1500-luvulta saakka. Minun tuli sääli: katsella nyt ihmisen typeryyttä puoli vuosituhatta. Nämä vanhan petäjän näkökulmasta keskenkasvuiset ihmiset toistavat samat virheet sukupolvesta toiseen.

Mitäpä minä sitä tähän sanailen; Saarnaaja tämän kiteyttää mainion kirjansa johdantoluvussa.

”Sukupolvi menee, sukupolvi tulee, mutta maa pysyy ikuisesti. Aurinko nousee, aurinko laskee, kiirehtii nousunsa sijoille ja nousee taas. Tuuli menee etelään ja …

Lisää...