En tiedä oletko sinä koskaan törmännyt sellaiseen ilmiöön, mitä nimitän passiiviseksi ilmapiiriksi. Se näkyy haluttomuutena vaikuttaa yhteisiin asioihin ja ylipäätään ottaa kantaa mihinkään, mikä ei suoranaisesti vaikuta omaan elämään.

Tämä ’haluttomuus vaikuttaa’ on sellaista hiljaista valitusta, johon mystisesti yhdistyy epäsuora hyväksyminen, kun ’tarpeetonta’ kannanottoa pidetään lähes häpeällisenä tekona.

On paljon tilanteita, joissa tämä passiivinen hyväksyminen on paikallaan, mutta sillä on myös nurja puolensa. Haluttomuus oman mielipiteen ilmaisemiseen tekee henkilöstä aina hiljaisen hyväksyjän. Kärjistäen voisi sanoa, että haluttomuus estää tai ilmiantaa rikos tekee silminnäkijästä rikoksen hiljaisen hyväksyjän. Sama koskee tilannetta, jossa lähimmäinen tarvitsee apua, mutta valitsen kävellä ohi ja ajattelen, että kyllä viranomaiset hoitavat. Nämä passiivisen hyväksymisen väärinkäytön tilanteet ovat elävässä elämässä onneksi sangen harvinaisia.

Paljon yleisempää tuo nurja passiivisuus on sisäisessä maailmassamme; itselleni tulee mieleen lukuisia tilanteita, kun olen tiennyt mikä olisi ollut hengellisten, henkisten tai sosiaalisten tarpeideni mukaista, mutta olen jättänyt noudattamatta parempaa tietämystäni. Se on nykyisen tilan passiivista hyväksymistä, kun paremman tiedon valossa pitäytyy toimimasta sen mukaan. Ikävä kyllä, tämä lienee tuttua monelle meistä.

Psalmi 101

Olkoon tämä pitkä johdanto passiivisuudesta vastakohtainen alustus tekstilleni, joka on kuningas Daavidin kirjoittama psalmi. Psalmia voi kutsua otsikkomme sanoin ’Kuninkaan lupaukseksi’, sillä se on eräänlainen kuninkaan antama vakuus hallita maata oikeamielisesti.

Psalmia on saatettu käyttää jo kuningas Salomon kruunajaisissa, mikäli psalmi on Daavidin kirjoittama, kuten perimätieto vihjaa. Psalmi puhuu näin ollen kuninkaan suulla. Se antaa esimerkin (päämäärän) hyvän hallitsijan suhteesta Jumalaan ja kansaansa. Ei liene yllätys, ettei yksikään Daavidin seuraajista kyennyt täyttämään tätä lupausta kokonaisuudessaan ennen Rauhan ruhtinasta, Kristusta, joka eli ’kuninkaan lupauksen’ todeksi tosi ihmisenä.

’Minä laulan oikeudesta ja uskollisuudesta, laulan sinun ylistystäsi, Herra. Minä tahdon vaeltaa viisaasti, noudattaa totuuden tietä. Tulethan tuekseni! Minä tahdon toimia vilpittömästi kaikessa, mikä valtaani kuuluu .En ryhdy mihinkään mikä on pahasta lähtöisin. Minä vihaan juonittelua, pysyn loitolla siitä. Olkoon vilppi minusta kaukana, pahuudesta en tahdo tietää. Sen, joka toista panettelee, minä vaiennan. Kopeaa katsetta ja ylpeää sydäntä minä en siedä. Kenet miehistä näen luotettavaksi, sen otan lähelleni. Ken vaeltaa totuuden tietä, se saa olla palvelijani. Minun luonani ei ole sijaa sille, joka toista pettää. Ken puhuu valheita, se pysyköön poissa silmistäni. Joka aamu minä käyn oikeutta, minä hävitän maastani lainrikkojat. Minä hävitän väärintekijät Herran kaupungista.’ (Ps. 101)

Kuninkaan lupaus voidaan jakaa kolmeen pääosaan:

• jumalasuhteen vaaliminen (jakeet 1,2),

• pidättäytyminen pahasta (jakeet 3,4) ja

• suhtautuminen hyvään ja pahaan (jakeet 5-8).

Katsotaanpa seuraavassa lyhyesti mistä psalmissa käytännössä puhutaan.

Kuninkaan lupaus

Kuningas sai hallintovaltansa suoraan Jumalalta, joka nimitti kuninkaan kaitsemaan kansaansa. Kuningas ei omistanut maata tai kansaa, vaan hänen tehtävänsä oli huolehtia Jumalan hänelle luottamasta ’omaisuudesta’.

Kuninkaan hallinnon tuli noudattaa Jumalan asettamia arvoja. Tästä syystä oli ensisijaisen tärkeää, että kuningas vaali jumalasuhdettaan aktiivisesti. Kuningas etsi kaikessa nimenomaan Jumalan tahtoa. Psalmin ensimmäisen jakeen lämmin kiitos ja ylistys puhuu kuninkaan jumalasuhteen läheisyydestä ja vilpittömyydestä. Hyvän hallinnon lähde on vilpitön eheä jumalasuhde.

Kuninkaan tuli pitäytyä erossa kaikesta pahasta ja kaihtaa seuraa, jossa suunniteltiin tai harjoitettiin vääryyttä. Kuningas oli asetettu kansalle esimerkiksi paitsi hallitsijana myös moraalisena kuvana. Jos kuningas törmäsi vehkeilyyn, hänen tuli erottautua siitä selvästi, vaikka yhteistyö pahantekijöiden kanssa olisi tuottanut hänelle hyötyä. Hän ei siis ollut vain poliittinen hallitsija, vaan esikuva ja esimerkki Jumalan kansalle.

Kuninkaan moraalin rappeutumisen voidaan nähdä selvästi vaikuttaneen aina koko Israelin kansan moraaliin seurattaessa Jumalan omaisuuskansan edesottamuksia kuninkaiden aikakaudella. Tilanteeseen katsomatta kuninkaan tuli siis erottautua pahasta ja pahantekijöistä. Hänen tuli ympäröidä itsensä luotettavilla Jumalan tahtoa kunnioittavilla henkilöillä välttääkseen saattamasta hovia vehkeilyn ja juonittelun kehdoksi.

Erottautuminen pahasta ei kuitenkaan tarkoittanut silmien sulkemista pahalta. Psalmin viimeiset neljä jaetta kuvaavat kuninkaan aktiivista osallistumista pahuuden poiskitkemiseen. Kuninkaan ei ollut tarkoitus vain suosia hyvettä kääntäen selkänsä pahalle, vaan ojentaa pahantekijöitä ohjaten heidät kaidalle polulle. Vaikka kuningas pidättäytyi juonittelijoiden seurasta, hänen tuli kuitenkin puuttua heidän tekemisiinsä yrittäen johdattaa heidät vanhurskauteen.

Kuninkaan lupaus sisälsi täten kolme aktiivista kohtaa: a) aktiivinen henkilökohtaisen jumalasuhteen hoito, b) aktiivinen pidättäytyminen pahanteosta ja juonittelusta ja c) aktiivinen pahuuden tuomitseminen ja pahantekijöiden tekeminen tietoiseksi teoistaan. Jos Israelin kuninkaat olisivat tinkimättömästi pystyneet velvollisuutensa täyttämään, olisi Israelin kuninkaiden historia pidempi ja vähemmän myrskyinen.

Sama käytännössä

Kristus antoi meille esimerkin kuninkaan lupauksen täyttämisestä. Hän hoiti suhdettaan Isään säännöllisesti, eli synnittömän elämän ja puuttui aktiivisesti kaikkeen kohtaamaansa vääryyteen.

Ehkäpä kuninkaan lupaus voisi olla hyvä lähtökohta myös meidän tavallisten kansalaisten elämän ohjenuoraksi. Emme toki omaa samoja mahdollisuuksia vaikuttaa kuin Israelin kuninkaat, mutta oman elämänsä mittakaavassa jokainen voi vaikuttaa.

Kuninkaan lupauksen 1. kohta on syvästi henkilökohtainen ja tarkoitettu perustaksi kohdille 2 ja 3. Koko lupauksen pitäminen on lähtöisin vilpittömästä jumalasuhteesta ja sen aktiivisesta hoitamisesta. Vaikka lupauksen 2. ja 3. kohta ovat ohjeita sosiaalisten suhteiden vaalimiseen, voi näitä ohjeita soveltaa myös henkilökohtaisen hartauselämän aktiiviseen hoitamiseen. Erämaaisä Hesykhios (800-900 jKr.) kirjoittaa osuvasti synnin hiipimisestä ihmismieleen:

”Ensin on houkutus, sitten keskustelu, so. meidän ajatustemme ja pahojen demonien ajatusten sekoittuminen, kolmanneksi taipuminen, jolloin ajatukset keskenään neuvottelevat, kuinka pitäisi toimia. Ja neljänneksi seuraa sitten varsinainen teko, synti. Jos siis mieli on raitis ja valpas ja karkottaa taisteluvalmiudellaan ja Herran Jeesuksen avuksi kutsumisella houkutuksen, ja niin estää sitä leviämästä, silloin myös kaikki se mikä muutoin seuraisi jäisi toteutumatta.”

Kuninkaan lupauksen kohdat 2 ja 3 ovat oivia apuneuvoja tämän mielen taisteluvalmiuden nostamiseksi: b) aktiivinen pidättäytyminen synnistä ja c) aktiivinen synnin torjuminen pitäytyen Herrassa Jeesuksessa. Ei liene tarkoituksen mukaista vain antaa periksi kiusaukselle, vaan turvautua aktiivisesti rukouksin Herran voimaan kiusauksen edessä, jotta kiusaus ei saisi sijaa meissä.

Tarkoitukseni kirjoituksella kuninkaan lupauksesta ei ole nostattaa esiin omavanhurskautta tai ajaa sinua askeesin tielle, vaan muistuttaa sinua autuaasta velvollisuudesta hoitaa aktiivisesti jumalasuhdetta. Teet hyvin, jos näet tämän kirjoituksen vaihtoehtona yleiselle passiivisuudelle, ja pohdit oman elämäsi sijoittumista passiivisuuden ja aktiivisuuden ääripäiden väliin. Totuushan usein majailee jossain äärimmäisyyksien välimaastossa.

Pelastus on yksin armosta ja Kristuksen veri pesee sinut puhtaaksi kaikesta synnistä – me emme siihen lisää mitään pyhityselämällämme. Pyhitys on Jumalan armotyö meissä. Näenkin tämän aktiivisen jumalasuhteen hoitamisen tärkeäksi erityisesti itsellemme – Jumala ei tarvitse pyhitystämme ollakseen täydellinen. Väitän, että vilpitön jumalasuhteen hoitaminen säästää sinut monelta kolhulta ja antaa elämällesi syvemmän sisällön. Kuninkaan lupauksen ohjeet ovat yksi tapa aloittaa tämä elämäsi tärkeimmän suhteen hoitaminen.

Pohdittavaa

Mitä kuninkaan lupaus sisälsi?
Näenkö itseni ajopuuna elämän meressä vai onko minulla mahdollisuus vaikuttaa elämäni suuntaan?