Tämän kirkkopyhän tekstit puhuivat liitonmerkeistä: sateenkaaresta ja kasteesta. Niin kaste kuin sateenkaari ovat paitsi konkreettisia asioita samalla vertauskuvia.

Voisi sanoa, että jokaisella sanalla on tarinansa – usein jopa useita tarinoita. Ja nämä tarinatedelleen puhuvat meille varsin monella tasolla. Ihmismielelle onkin luonteenomaista hahmottaa abstrakteja käsitteitä, kuten rakkaus, toivo, voima, valta tai rauha symbolien välityksellä. Länsimaissa sydän edustaa rakkautta, ankkuri toivoa jne. Toisissa kulttuureissa voi olla omat symbolinsa. Esimerkiksi hakaristi kantaa modernissa lännessä sangen synkkää tarinaa, kun taas kauempana idässä hindulaisuudessa ja buddhalaisuudessa se on pikemmin onnen symboli.

Taiteissa käytetään runsaasti symboliikkaa suoraan eläinkunnasta. Tällöin eläin assosioidaan johonkin sille tyypilliseen ominaisuuteen tai piirteeseen. Esimerkiksi kukko on valppauden ja valvomisen symboli; leijona, karhu ja kotka ovat voiman symboleita; elefantti tunnetaan pitkästä muistista ja aasi itsepäisyydestä.

Vastaavasti kyyhkynen mielletään yleisesti rauhan ja vapauden symboliksi. Tämän lisäksi kyyhkynen on kristillinen symboli, jollaisena se assosioidaan nykyään lähes poikkeuksetta Pyhän Hengen symboliksi siinä missä risti assosioidaan Kristuksen symboliksi. Tämä pätee ikoni- kuvataiteessa, mutta myös kristillisten kirjojen kansikuvituksessa.

Kristillisessä kuvataiteessa kyyhkynen on symboloinut Pyhän Hengen lisäksi myös seurakuntaa Pyhän Hengen temppelinä ja marttyyriutta Pyhän Hengen vaikuttamana suurena uhrauksena. Hautajaissymboliikassa kyyhkynen on symboloinut ylösnousemuksen toivoa ja ikuista sielunrauhaa.

Tekstit

Tämän päivän evankeliumiteksti tulee Markuksen evankeliumista. Siinä kerrotaan Jeesuksen kasteesta ja sen jälkeen kiusausten ajasta erämaassa.

Koska puhutaan uskomme kannalta keskeisestä tapahtumasta, niin ei liene yllätys, että kaikki neljä evankeliumia kertovat Jeesuksen kasteesta. Se on tapahtuma, johon perustuu assosiaatiomme kyyhkysestä Pyhän Hengen symboliksi. Luetaan nämä kohdat nyt.

”Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä. Samassa taivaat aukenivat, ja Jeesus näki Jumalan Hengen laskeutuvan kyyhkysen tavoin ja asettuvan hänen päälleen. Ja taivaista kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.” (Matt. 3:16-17)

”Vedestä noustessaan Jeesus näki, kuinka taivaat aukenivat ja Henki laskeutui häneen kyyhkysen tavoin. Ja taivaista kuului ääni: ”Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt.” (Mark. 1:10-11)

”Paljon kansaa oli kastettu. Kun myös Jeesus oli kastettu, niin taivas aukeni hänen rukoillessaan ja Pyhä Henki laskeutui hänen ylleen näkyvässä muodossa, kyyhkysen kaltaisena. Ja taivaasta kuului ääni: ”Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt.” (Luuk. 3:21-22)

”Johannes todisti: ”Minä olen nähnyt, kuinka Henki laskeutui taivaasta kyyhkysen tavoin ja jäi hänen päälleen. Minäkään en häntä tuntenut. Mutta hän, joka lähetti minut kastamaan vedellä, sanoi minulle: ’Se, jonka päälle näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, kastaa Pyhällä Hengellä.’ Minä olen sen nähnyt ja todistan, että tämä mies on Jumalan Poika.”” (Joh. 1:32-34)

Jokainen neljästä evankelistasta mainitsee Pyhän Hengen laskeutuneen Kristuksen päälle ”kyyhkysen tavoin”. Se, että tapahtuman mainitsee myös Johannes (tyypilliseen omaperäiseen ja poikkeavaan tyyliinsä), joka ei tyypillisesti toista jo synoptisissa evankeliumeissa mainittuja tapahtumia, todistaa tapahtuman erityistä merkittävyyttä kristillisen uskon kannalta.

Kun tarkastelemme näitä neljää raamatunkohtaa rinnakkain, herää niistä mieleeni kysymyksiä, joita kannattaa pohtia tarkemmin.

1. 1. 1. 1. 1. 1. 1. 1. 1. 1. Miksi kaikki evankelistat ovat nähneet tärkeäksi sisällyttää Jeesuksen kasteen evankeliumiinsa? Eiväthän kaikki mainitse hänen syntymäänsä, sukuluetteloita tai vuorisaarnaakaan, vaikka ne ovat keskeisiä tapahtumia Kristuksen elämässä.

                           2. Vaikka evankelistat kuvaavat lähes samoin sanoin tapahtunutta, paljastaa sanavalintojen pienet erot jotain siitä, mitä kukin heistä tahtoo kuvauksessaan painottaa. Mitä evankelistojen painotuserot paljastavat?

                           3. Meille kyyhkynen on kastetekstin pohjalta vakiinnuttanut asemansa Pyhän Hengen symbolina, mutta minkä tähden Jumala aikoinaan valitsi kyyhkysen Pyhän Hengen näkyväksi ilmenemismuodoksi Jeesuksen kasteessa? Eikö hän olisi voinut käyttää tähän tarkoitukseen yhtä hyvin kotkaa tai jotain jo käytössä ollutta liiton symbolia, kuten sateenkaarta?

Pohditaan tekstiä näiden kysymysten näkökulmasta. Uskon niiden kautta löytävämme sisältöä, jolla voi olla merkitystä myös omaan uskonvaellukseemme.

Kastekertomus evankelistojen teksteissä

Pohditaan ensin kastekertomuksen keskeisyyttä ja sitä, mitä pienet erot evankelistojen teksteissä ilmaisevat heidän tarkoituksestaan.

Kaikki neljä evankeliumia sisältävät tarkan kuvauksen Jeesuksen maanpäällisen elämän viimeisestä viikosta sekä hänen ylösnousemuksestaan, koska juuri tuo aika on koko kristillisen uskon ja julistuksen ydin. Samanlailla evankelistat näkevät Jeesuksen kasteen hänen toimintakautensa virstanpylväänä.

Yksi syy tapahtuman keskeisyyteen on luonnollisesti se, että Jeesuksen julkinen toiminta alkoi kasteesta. Jeesuksen kaste on jokaisessa evankeliumissa selkeästi esitetty käännekohdaksi, milloin hänen elämänsä puuseppä Joosefin poikana ’päättyi’ ja julkinen palvelu Jumalan valitsemana messiaana ja Jumalan Poikana alkoi. Se oli ”ohut paikka”, joka johti siirtymään uuteen kairos-aikaan.

Jeesuksen kaste ei ollut ’tavallinen’ juutalainen puhdistautumisen kaste, vaikka Johannes hänet kastoikin. Johannes saarnasi parannusta ja hänen kasteensa oli merkki sydämen kääntymyksestä Jumalan puoleen. Johannes siis kastoi ihmisiä parannukseen.

Jeesuksen kasteessa ei kuitenkaan ollut kyse parannuksen kasteesta, koska Jeesus oli synnitön. Evankelistat painottavat tätä eroa kuvaamalla Johanneksen opetusta tehtävästään messiaan edeltäjänä sekä hänen vastusteluaan, kun Jeesus tuli pyytämään häneltä kastetta (Matt. 3:14-15; Luuk. 3:16; Joh. 1:26-27).

Jeesuksen kaste ei ollut kaste parannukseen, vaan siinä oli kyse varustamisesta ja valtuuttamisesta palvelutehtävään messiaana: 1) Jeesus sai voiman Pyhän Hengen laskeutuessa hänen ylleen (varustus) ja 2) Jumalan ääni kuului taivaasta, joka sanoi ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt” (valtuutus).

Merkki ihmiselle ja Jeesukselle itselleen

Jeesuksen kaste oli näkyvä merkki Jumalan valinnasta ja valtuutuksesta sekä ihmisille (”Tämä on minun rakas Poikani…”, Matteus) että Jeesukselle itselleen (”Sinä olet minun rakas Poikani…”, Luukas ja Markus). Sanalla ’sinä’ sanan ’tämä’ sijaan Luukas ja Markus korostavat Jumalan puhuneen omalle Pojalleen, mikä korostaa sen merkitystä rohkaisuksi Jeesukselle itselleen hänen astuessaan uuteen aikakauteen.

Evankelistat Luukas ja Johannes painottavat kastetapahtuman merkitystä merkkinä myös Pyhän Hengen laskeutumisen yhteydessä.

Luukas korostaa tapahtuman visuaalista puolta: ”näkyvässä muodossa, kyyhkysen kaltaisena”. Tapa, jolla Pyhä Henki laskeutui Jeesuksen ylle oli näkyvä merkki, että jokainen paikalla ollut Jeesus mukaan luettuna näki sen. En ota tässä kantaa ’ikuisuusongelmaan’, että tarkoittaako evankelistojen ilmaus ”laskeutuvan kyyhkysen tavoin / kaltaisena” sitä, että ilmestyikö Pyhä Henki kyyhkysen muodossa vai viittaako ilmaus vain tapaan, jolla Pyhä Henki laskeutui Jeesuksen ylle. Jos hetken mietit, niin tulkinta ei muuta miksikään sitä tosiasiaa, että Pyhän Hengen tuleminen Jeesuksen ylle oli merkki valinnasta palvelutehtävään.

Samaa korostaa myös Johanneksen evankeliumi Johannes Kastajan sanoin:

”Johannes todisti: ”Minä olen nähnyt, kuinka Henki laskeutui taivaasta kyyhkysen tavoin ja jäi hänen päälleen… Minä olen sen nähnyt ja todistan, että tämä mies on Jumalan Poika.”

Pyhän Hengen laskeutuminen Jeesuksen ylle oli merkki täten myös Johannes Kastajalle, että hän tunnisti messiaan, kenestä oli jo pitkään julistanut.

Johanneksen evankeliumi kertoi kasteesta muista poiketen Johannes Kastajan suullisena todistuksena siitä, mitä hän oli nähnyt tapahtuvan kasteen yhteydessä. Tämä korostaa tapahtuman merkitystä Jumalallisen valinnan merkkinä.

Mainitessaan tekstissä, että Jeesus tulee kastamaan seuraajansa Pyhällä Hengellä / Pyhässä Hengessä, Johannes mitä ilmeisemmin viitannee helluntain tapahtumiin, jolloin Pyhä Henki vuodatettiin seurakunnan ylle (Ap. t. 2:1-; Joh. 20:21-23).

Voitelu ja varustus palvelutehtävään

Kuten Johanneksen teksti jo epäsuorasti viittasi, ei Pyhän Hengen laskeutuminen Jeesuksen päälle ollut pelkästään merkki, vaan ennen kaikkea se merkitsi Jeesuksen voitelua ja varustamista palvelutehtävään. Kasteen yhteydessä Jeesus voideltiin messiaan tehtävään aivan kuten kuninkaat ja profeetatkin (1. Sam. 16:1-3).

Sen jälkeen, kun Jeesus oli voideltu tehtäväänsä, hän oli hyvin tietoinen kutsumuksestaan ja voitelustaan, mistä kertoo hänen rohkeutensa myöhemmin lukea synagogassa profeetta Jesajan ennustusta soveltaen sitä suoraan itseensä:

”Herran Henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen” (Luuk. 4:18)

Ja mistäkö Jeesus tiesi synagogassa puhuessaan olevansa voideltu? Hän muisti kastetapahtuman, mutta ennen kaikkea hän tunsi voitelunsa siitä, koska Jumalan Pyhä Henki lepäsi hänen yllään: ”Herran henki on minun ylläni…”).

Jumalan antama voitelu ei ole vain irrallinen ulkoinen merkki muiden joukossa, vaan kyse on Jumalan uskollisen palvelijan varustamisesta. Jeesus kulki Pyhän Hengen voitelemana kasteesta alkaen ja hän tunsi täten paitsi kutsunsa myös voitelunsa.

Mitä siis tapahtui kasteessa, vaikutti Jeesuksen elämässä: ”Pyhä Henki laskeutui hänen ylleen näkyvässä muodossa, kyyhkysen kaltaisena.”

Kyyhkynen symbolina

Olemme selvittäneet, mikä Jeesuksen kasteen merkitys oli hänelle ja miksi kaikki neljä evankelistaa kuvasivat tapahtuman yksityiskohtaisesti. Mutta vielä on jäänyt yksi asia selvittämättä: miksi Jumala valitsi juuri kyyhkysen Pyhän Hengen näkyväksi ilmenemismuodoksi Jeesuksen kasteen yhteydessä? Miksi hän ei käyttänyt vaikkapa voimakasta kotkaa tai jo silminnäkijöille tuttua sateenkaarta tai tulenlieskoja?

Vastaus kysymykseen löytyy, jos selvitämme, mitä kyyhkynen symboloi Jeesuksen aikalaisille. Olisihan se outoa, että Jumala käyttäisi jotain sellaista merkkiä, mikä ei herättäisi minkäänlaista mielikuvaa tapahtuman silminnäkijöissä. Jos kyyhkysen muoto olisi todella ollut sattumanvarainen ja merkityksetön yksityiskohta, niin miksi ihmeessä kaikki evankelistat mainitsevat linnun olleen erityisesti kyyhkynen? Mikseivät he sen sijaan kirjoittaneet Pyhän Hengen laskeutuneen Jeesuksen ylle ”linnun tavoin” tai jättäneet epäoleellisen yksityiskohdan kokonaan pois.

Kyyhkysellä on siis jotain annettavaa näiden sananpaikkojen tulkintaan. Kyyhkynen (kreikaksi ’peristera’ ja latinaksi ’columba’) on yleisnimi Palestiinassa eläville useille kyyhkylajeille. Osa kyyhkyslajeista oli täysin luonnonvaraisia, mutta nk. kesykyyhkyjä kasvatettiin itämailla jo kauan ennen Jeesuksen aikaa. Yleisen turturi-kyyhky kujertaa päiväsaikaan jatkuvasti ja sen ääntä pidettiin surun vaikerruksena (Jes. 38:14; Hes. 7:16; Nah. 2:7).

Kyyhkynen oli viattomuuden ja puhtauden vertauskuva (Matt. 10:16) ja esimerkiksi rakkauslauluissa verrattiin rakastetun silmiä ja olemusta kyyhkysiin (Laul. l. 1:15; Laul. l. 5:2).

Kyyhkynen oli jo tuolloin rauhan tuoja. Se symboloi etenkin rauhaa ihmisen ja Jumalan välillä. Tämä merkitys juontaa juurensa öljypuun lehvää nokassaan kantaneesta kyyhkysestä, jonka Nooa lähetti arkista: kyyhkynen toi tiedon maan löytymisestä, mikä oli merkki Jumalan vihan sammumisesta ja rauhasta Jumalan ja ihmisten välillä (1. Moos. 8:8-14).

Edellä mainitut merkitykset ovat jossain määrin tuttuja meillekin, sen sijaan kyyhkyllä on vielä yksi oleellinen merkitys, mikä nykypäivän lukijalta jää kokonaan huomaamatta. Se, että mainitsin edellä kyyhkysen symboloivan puhtautta, tarkoittaa erityistä rituaalista puhtautta.

Kyyhkynen on nimittäin ainoa lintu, joka mainitaan Vanhan testamentin temppelisäädöksissä kelvolliseksi uhriksi Jumalalle. Mitään muuta lintua ei ollut lupa uhrata Jumalalle – ainoastaan kyyhkynen katsottiin riittävän puhtaaksi, että sitä sai käyttää uhrieläimenä (3. Moos. 14:29-31; 3. Moos. 5:7; 3. Moos. 12:6; 1. Moos. 15:9).

Yhteenvetona kyyhkyseen liittyvästä symboliikasta voidaan siis sanoa, että se symboloi:

• rauhaa ihmisen ja Jumalan välillä

• puhtautta ja viattomuutta

• kelvollisuutta Jumalan edessä

• syntiuhria ihmisen edestä

Kun kokoat edelliset merkitykset yhteen ja liität ne Jeesuksen kasteeseen, huomaat symboliikan täsmäävän Jeesuksen persoonaan. Jeesus oli puhdas ja viaton. Messiaana hän oli rauhan tuoja, hän toi rauhan ihmisen ja Jumalan välille. Hän oli kyllin puhdas ollakseen kelvollinen uhri Jumalan silmien edessä. Ja lopulta hänen palvelutyönsä huipentui hetkeen, kun hän antoi itsensä uhriksi ihmisten syntien edestä.

Yhteenveto edellisestä

Viimeinen kysymys tekstiä luettaessa on luonnollisesti, mitä minä opin lukemastani.

Jos nyt ajatellaan kyyhkysen laskeutumista Jumalan antamana merkkinä, kuten erityisesti Luukas ja Johannes evankeliumeissaan painottavat, näemme tavan, kuinka Jumala ilmaisi tahtonsa Kristuksessa ihmisille. He eivät voineet erehtyä Jeesuksen messiaanisuudesta, jos vain olivat avoimia häntä kohtaan. Kyyhkynen oli selkeä merkki paitsi Jumalan valinnasta, myös Jeesuksen olemuksesta ja hänen työnsä luonteesta.

Jos taas ajatellaan Jeesuksen kasteen toista merkitystä eli hänen voitelemistaan ja varustamistaan Pyhän Hengellä, opimme, ettei kenenkään ei tule ylenkatsoa Jumalan voitelua, vaan päinvastoin Jeesuksen tavoin jokaisen Herran palvelijan tulee odottaa Jumalallista voitelua tehtäväänsä.

Jos kerran Jeesus piti Jumalan Pyhän Hengen voitelua elintärkeänä palvelutehtävässään, kuka minä olen ylenkatsomaan sitä? Jeesuksen tavoin olen Jumalan palvelijana täysin riippuvainen lähettäjästäni ja työni merkitys perustuu yksin Jumalan valinnalle ja voitelulle. Ilman Jumalan Hengen johdatusta ja hänen väkevää voimavaikutustaan, olen Herran palvelijana kuin tyhjä kattila tai haljennut rumpu – minulla ei ole mitään jaettavaa ja sanomani sointi olisi säröinen ja epäselvä.

Jos siis Jeesus piti palvelutyölleen elintärkeänä Jumalan voitelua ja Pyhän Hengen voimavaikutusta, sama periaate koskee meitä. Sinun ei tarvitse etsiä voitelua ihmisiltä, vaan ainoastaan Jumalalta.

Katso Jeesuksen esimerkkiä. Voit nähdä siitä, että kun Jumala voitelee sinut tehtävääsi, 1) tiedät olevasi Jumalan osoittamalla paikalla, 2) myös muut tietävät sen, 3) ja ennen kaikkea et ole yksin, vaan Jumalan Henki johdattaa sinua ja toimii kauttasi.

Mikä muu voi olla elämäsi todellinen täyttymys kuin kirkastaa Herraa Jeesusta Kristusta koko elämälläsi. Sinulla on tehtävä Jumalan valtakunnassa, tartu siihen ja elä elämää, jolla on ikuinen merkitys yli kaikkien aikakausien.