Tahdon tarjoilla sinulle upean aikamatkan profeetta Jeremian teksin mukana. Aikamatka vaatii sinua tosin lukemaan Jeremian kirjan lopun päättävät luvut (Jer. 49:34-51:64). Lue tuo pitkähkö teksti läpi ja palaa sitten kuulostelemaan, mitä tässä siitä kirjoitan. Ehkä luet tekstin sen jälkeen jopa vielä kerrallan uudelleen.

”…sido kirjakääröön kivi ja heitä se Eufratiin”

Jumalan suuruus maailman mahtien yläpuolella avautuu lukutekstistä, vaikka sen lukisi ihan vain tekstinä tekstien joukossa. Tekstissä on ennustukset Elamia ja Babyloniaa vastaan. Elam on maa-alue Tigrisin laaksosta koilliseen.

Teksti on aivan ’ymmärrettävä’ jo sellaisenaan, mutta jos viitsii nähdä vähän vaivaa ja muistuttaa ennen tekstin lukemista itseään sen taustoista ja tilanteesta, huomaa kuinka sen sanoma kirkastaa Jumalan suuruutta vieläkin enemmän. Poimin tähän tekstistä muutamia Jeremian itse mainitsemia faktoja. Nämä pienet maininnat menevät lukijalta ohi, jos hän ei ole tietoinen siitä, että ne ovat varta vasten hänelle kirjoitetut.

Ensiksi muistutan, että Jeremia kirjoitti tätä tekstiä itse Juudasta käsin samaan aikaan, kun osa kansasta asui jo Babylonissa (Jer. 51:59). Profetia Babyloniaa vastaan (Jer. 50:1-51:58) oli tarkoitettu vietäväksi Babyloniassa asuville. Kun luet ennustuksen ja mietit, että se oli viesti kotimaasta Juudasta vieraaseen maahan Babyloniaan joutuneille pakolaisille, ymmärrät sen olleen heille lohdutuksen sana.

Babylonia ei tulisi olemaan Juudan kansan ’loppusijoituspaikka’, vaan Babylonialla oli silläkin oma aikansa Jumalan suunnitelmassa. Babylonian mahti oli sekin Jumalan sallimusta. Kun Babylonian aika käy loppuun, Babyloniaa ei enää ole siinä merkityksessä, mitä se oli kirjoittamisen hetkellä ehdottamana maailmanvaltana.

Jeremia oli päivännyt tekstin ensimmäisen osan ”Sidkian ensimmäiselle vuodelle” eli vuoteen 597 eKr. Toinen osa – eli ennustus Babyloniaa vastaan on päivätty ”Sidkian neljänteen vuoteen” eli vuodelle 593 eKr. Profetia oli määrä viedä samalla pakkosiirtolaisuudessa elävän kansanosan kuultavaksi, kun kuningas Sidkian delegaatti käy hoitamassa vasallikuninkaan velvoitteita Babylonissa. Jeremia luotti käärön Serajalle, jonka hän tunsi luotettavaksi Herraa pelkääväksi.

Profetian tuomionsanat Babyloniaa vastaan olivat selkeät. Ei ollut kahta kysymystä siitä, mikä Babylonian mahdin kohtalo tulisi olemaan. Myönsivät he sitä tai eivät, niin Babyloniankin mahti lepäsi yksin Jumalan käsissä. Jumalan suvereenista hallinnosta merkkinä oli toisaalta jo sekin, että Babylonin hovissa ja hallinnossa palveli merkittävissä asemapaikoissa Jumalan sinne jo 605 eKr. kahleissa lähettämät viisaat, kuten Daniel, Sadrak (Hananja), Meesak (Miisael) ja Abed-Nego (Asarja).

Jeremia käskee Serajaa vahvistamaan profetian merkillä, jotta kenellekään ei jää epäselväksi, että Babylonian kohtalon sinetti on Jumalan käsissä jo vahvistettu.

”Luettuasi kaiken sido kirjakääröön kivi ja heitä se Eufratiin. Sano sitten: ’Näin uppoaa Babylon eikä enää nouse sen tuhon alta, jonka Herra sille tuottaa. Turhaan se näki vaivaa.’” (Jer. 51:63-64)

Tämä kaikki tapahtui siis vuonna 593 eKr. Juudan kansan pakkosiirtolaisuuden viimeinen vaihe ja Jerusalemin hävitys odottivat vasta tulemistaan vuonna 586 eKr. ja Babylonin mahdin lopulliseen kukistumiseen Persian edessä oli aikaa pitkälle yli puoli vuosisataa. Jeremian nykyhetkessä ei ollut nähtävissä pienintäkään merkkiä Babylonian murentumisesta. Päinvastoin se oli edelleen nouseva ja vahvistuva maailmanvalta.

Mitä siis kertoo meidän Jumalamme suuruudesta tämä Jeremian teksti? Hän sanelee maailmanvaltojen nousun ja tuhon ajat jo ennen kuin ihmiset näkevät pienintäkään merkkiä. Herra tuntee tulevan ja mitään ei tapahdu ilman, että hän sen tietää ja sallii. Jeremia sai armon puhua Babylonin mahdin kukistumisesta jo silloin, kun ihmiset olivat valmiit laittamaan uskonsa Babylonin ikuiseen voimaan.

Entä mitä Jeremian profetia kertoo meistä ihmisistä? Se kertoo ainakin sen, että me kovapäiset ihmiset turhan hanakasti tiedämme aina itse mielestämme asioiden todellisen tilan paremmin kuin Jumala. Kun Jumala puhuu sinulle ja hän puhuu jotain, mikä ei mielestäsi sovi elämän koko kuvaan sellaisena kuin ymmärrät sen juuri nyt, uskallatko tällöin luottaa Jumalaan?

Uskallatko elää Jumalan lupauksen varassa? Vai kuulutko sinäkin heihin, ketkä kuulevat ja muistavat Jumalan sanan, mutta elävät niin kuin sitä ei olisi todeksi tarkoitettu? Kun sitten tulee se päivä, että Jumalan sana toteutuu niin kuin se ilmoitettiin, niin silloinko vasta sinä riemussasi huudat, että minähän tiesin sen?

Herra, varjele meidät jälkiviisaudelta. Jos emme ole uskaltaneet tarttua sinun sanasi lupaukseen jo silloin, kun emme sitä omalla järjellä nähneet, niin anna meille armo saada anteeksi kovapäisyytemme. Älkäämme kerskuko profetioilla aina vain jälkikäteen, vaan tarttukaamme halulla niihin jo silloin, kun ne ovat ajankohtaisia tai edessäpäin.

Herra anna meille uskallus, usko ja luottamus, tarttua sinun sanaasi ja elää siitä. Varjele meitä tylsistyttämästä sinun sanasi janoa oman aikamme mantroihin ja kuulemasta aina vain sitä, mitä järjen ääni tai suuri enemmistö korvaamme huutaa. Anna meidän mieluummin kuulla sinun hiljainen mutta luja äänesi.

Pohdittavaa

Kumpi ’vie’ ja kumpi ’vikisee’: ihminen vai Jumala?